Ei tässä taida muuta vaihtoehtoa olla kuin ero, koska en halua sairastuttaa itseäni. Miehelläni on psyykkinen sairaus ja persoonallisuushäiriö, jotka vaikeuttavat eroa. Joka kerta kun puhun yksin muuttamisesta tai avioerosta, mies uhkaa tehdä itsarin. Pari kertaa on ollut jo todella lähellä. Tiedän etten ole mieheni elämästä vastuussa. Tiedän että minun pitäisi ajatella vain itseäni. Mutta....onko ero todellakin näin vaikeaa??? Kerran mieheni jo lähti kamojensa kanssa, ja jäin yksin kotiin. Minua ahdisti heti, ja mietin teenkö väärin jos en soita häntä takaisin. En soittanut, mutta seuraavana päivänä mies itse palasi. Hän on täydellisen riippuvainen minusta.
Olemme muuttamassa asuntoon, jonka vuokrasin alunperin vain itselleni. Minun on kai pakko ottaa mies mukaan, kun ei hän ole tehnyt elettäkään että olisi oman asunnon hommannut. Ei hän kykene siihen...hän ei suostu uskomaan että haluan yksin...
Joo...tiedän, että olen säälittävä pelkuri ja kaikkea muutakin...mutta antakaa asiallisia neuvoja, please.
Olemme muuttamassa asuntoon, jonka vuokrasin alunperin vain itselleni. Minun on kai pakko ottaa mies mukaan, kun ei hän ole tehnyt elettäkään että olisi oman asunnon hommannut. Ei hän kykene siihen...hän ei suostu uskomaan että haluan yksin...
Joo...tiedän, että olen säälittävä pelkuri ja kaikkea muutakin...mutta antakaa asiallisia neuvoja, please.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiedät itse miten tilanne on. Sinun pitää repiä itsesi irti tuosta suhteesta, jos sitä todella haluat. Miehesi hallitsee sinua pelolla ja uhkailulla, se ei ole rakkautta. Jos toinen on sairas, niin vie hänet hoitoon. Pakota lääkäriin. Onko lääkitystä? Onko psykiatria? Puhu hänen lääkärilleen ja kysy ammattilaisen neuvoa.
Teillä on jonkinlainen epäterve riippuvuussuhde ja siitä ei pääse muuta kuin eroamalla, ainakin väliaikaisesti. Otat nyt yksin sen asunnon ja sanot miehelle, että tekee mitä tekee. Sinä et ole hänestä vastuussa, kuten itsekin sanot. Jos ei aikuinen ihminen pysty itsestään huolehtimaan tai hänellä ei ole sukulaisia jonne mennä, niin hän voi mennä kirkon hoiviin tai kunnan sosiaalitoimistoon kysymään apua.
Jos todella todella haluat hänestä eroon niin mitä jos hoidat hänen asuntoasiansa muualla kuntoon, viet hänen tavaransa sinne ja vaihdat lukot asuntoon.
Pelkäätkö, että mies tekee sinulle jotain? Jos hän oikeasti itsensä tappaa, niin sehän on hänen valintansa. Et voi sitä estää ja jos tekee, niin turha sinun on siitä itseäsi syyttää. Jos taas uhkaa tehdä sinulle jotain, niin ole varovainen liikkeissäsi. Pidä hyvät välit ja ole nätisti, hanki hänelle se toinen asunto tai joku väliaikaisratkaisu, vie hänet lääkäriin jne. Se on se mitä voit hänen eteensä tehdä ja sitten katkaiset häneen välit.
Voimia..
Onko miehellä ketään läheistä, joka voisi tukea häntä? Ei sinulta voi vaatia, että jaksat tuollaista elämää loputtomiin. Olisiko miehellä joku ystävä, äiti tai joku muu läheinen, joka voisi tukea ja pitää huolta hänestä, kun lähdet?
Ymmärtääkö miehesi sinun kantaasi? Miten raskas tilanne on sinulle?
Iso halaus ap:lle, kovasti voimia vaikeassa tilanteessa!
Pikkuhiljaa olen pystynyt kovettamaan itseäni, ja kai mieskin sen tajuaa jossain vaiheessa ettei voi minuun ripustautua. Mies on hoidossa, lääkitys on,...äidistään hänellä ei ole apua, kun anoppi muutenkin haukkuu ja aliarvioi miestäni. Hänen sisko lupasi että miehestä pidetään kyllä huolta jos lähden...
Silti mietin että voisinko vielä jotain tehdä suhteemme eteen? Luin jostain, että yleensä se puolisoista joka eroa haluaa, lähtee ja hommaa asunnon itselleen. Ehkä minäkin sitten vain teen niin...kunhan ensin pääsemme uuteen asuntoon kamppeinemme. Ratkaisua vaikeuttaa uskonnollinen vakaumuksemme, jonka mukaan avioliitto kestää AINA kuolemaan saakka.