Olen tässä miettinyt, että miten naurettavaa on valittaa jostain pettämisestä, jos minulla olisi vaimo niin hän saisi käydä vieraissa niin paljon kuin sielu sietää. Te ette päätä puolisonne asiosta.
Mitä helvetin väliä on pettämisellä
mies -85
111110
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
miettinyt, mutta sitten kun saan puolisoni pettämisestä tietää on kodin ovi auki ja kassit pakattu. Sitten hän saa luvan piehtaroida toisten kanssa niin paljon kuin haluaa sen jälkeen. Muuten ei.
seurustelulla, jos suhtautuminen pettämiseen on tommosta?? Tai no, voihan sitä olla vapaassa suhteessa (mikä on yhtä typerää)
Ketähän tuon viestin pitäis provosoida? Onneksi sulla ei ole vaimoa...
..etsit sellasen vaimon joka ajattelee samanlailla ja mitä väliä muiden uskollisuudella sulle sit tai nyt on?
Mutta miksi ihmisen pitäisi olla uskollinen? Sitä mietin tässä. Onko parisuhde omistamista?
ei kai sentään? Vai onko se niin että toisen tulee haluta olla omasta vapaasta tahdosta uskollinen? Mutta miksi oletetaan että uskollisuus on parisuhteen perusta? Mitä etua on parisuhteelle uskollisuudesta? Uskottomuuskokemukset ovat olleet ne kasvattavimmat...
Surullinen tapaus tosielämästä.Erään kaukaisen sukulaiseni poikakaveri petti ja kun jäi kiinni uhkasi tappaa itsensä,mutta sen sijaan tappoikin sukulaiseni.Motiiviksi antoi mustasukkaisuuden, joka tuntuu käsittämättömältä motiviilta,kun käytös oli niin omituista!Liekö sitten ollut ongelmia tunteiden ilmaisussa tai hän ei osannut luoda parisuhdetta terveeltä pohjalta.
On erityisen surullista,että jos suhteessa on tehty tietyt säännöt ja toinen ei voi niitä noudattaa.Se on sitten eriasia, jos suhteessa on päätetty siitä,että saa käydä vieraissa.Muuten olen pettämistä vastaan!
Ihminen on sellainen että puukkoa tulee herkästi jos ei ole uskollinen - se sinunkin pitää muistaa. Voisithan asua prostituoidun kanssa tietysti olisitte samanlaisia molemmat.
Noh, aikuisen vastaus asiaan:
Olen nainen ja petin avioliitossa miestäni kymmenen vuotta. En muista, kuinka monta kertaa, välillä sivusuhde kesti pari vuotta saman kaverin kanssa, välillä oli lyhyempiä ja joskus harvoin yhden illan juttu. Monesti se oli joku, jonka molemmat tunsimme. Pettämiseen oli syynsä, mutta ei mennä niihin, koska tässä oli kyse vaikutuksista eikä syistä.
Uskottomuus johti siihen, että en edes pyrkinyt läheisyyteen mieheni kanssa. Seksi oli hyvää, mutta tunnesuhde olematon. Suljin itseni täysin emotionaalisesti suhteesta, en tuntenut mitään. Miehestäni tuli kuin veli, jonka kanssa asuin - ja lopulta päätin tehdä ensimmäisen rehellisen teon ja erosin hänestä. En koskaan kertonut pettämisistä enkä koskaan jäänyt kiinni, enkä aio kertoa koskaan.
Enkä aio pettää koskaan enää. Olen uudessa avoliitossa eikä pettäminen ole enää käynyt mielessäkään. Jos mieheni pettäisi, lopettaisin suhteen siihen. Kokemus kertoo, että pettäminen on ilmaus suhteen kuolemasta, se on oire siitä mikä on jo tapahtunut. Pettäminen ei tapa suhdetta, se vain hautaa ruumiin. Vaikka asiaan ei liittäisi mitään moraalisia oikein-väärin-pohdiskeluja, pettäminen pilaa parisuhteen lopullisesti ja on siksi tyhmää ja tarpeetonta. Vahingollista. Se vahingoittaa omia tunteita ja tunteita puolisoa kohtaan.
Minun moraalini ei estä pettämästä, mielestäni on oma asiani kenen kanssa makaan, enkä kadu tekemisiäni, mutta nykyisin pidän uskollisuutta parempana vaihtoehtona. Jos pohdiskelet pettämistä/uskollisuutta, tarkasta ensin parisuhteesi kunto, että tiedät, mistä olet luopumassa. Parempi katsoa kuin katua.
Ja petetty sellainen. Niin mäkin luulin ennen, että kyllä yksi hyvä parsuhde kestää pettämisen. Että ei sen tarvitse siihen kaatua.
Mutta kun todellisuus löi päähän, niin meinasi happi loppua.
Nyt taistelen edelleen itseni ja tunteideni kanssa. KAKSI vuotta sen jälkeen. Minä, vahva, itsenäinen, aikuinen nainen. Ihan riekaleina ja rikki revittynä.
Että ehkä siinä on syytä, miksi toista ei kannata pettää. Tekee sille toiselle hyvin pahaa jälkeä. Sitä ei osaa edes kuvitellakaan ennekuin joutuu sen kokemaan. Ja onneksi ei voi kuvitella, sillä muutoin pelkäisi liikaa. Tässä ovat autuaita ne joilla ei ole tietoa. Tämä tieto nimittäin vie lähes hengen.
Jos haluaa elää vapaassa suhteessa niin siitä vaan, en tuomitse. Mutta kerron ainakin oman näkemyksen tästä, itse ainakin haluan olla parisuhteessa juuri sen takia, että olen vain yhden ihmisen kanssa, ja tiedän myös että olen miehelleni se ainoa. Jos haluaisin harrastaa seksiä muiden kanssa, en olisi parisuhteessa.
Kerran olen pettänyt, suhde oli kylläkin täysin hajomassa, jos ei jo hajonnut, ja tunteita ei minulla ainakaan enää ollut, molemmat meistä tiesi että ero on tulossa, mutta olimme silti vielä yhdessä ja minä petin. Siitä on kolme vuotta, ja pettäminen kalvaa vieläkin. Sen jälkeen tiesin etten tule koskaan enää tekemään sitä.
pettäminen on in juttu.. itse olen pettäny ja tullut petetyksi,sainpa maistaa niin sanotusti omaa lääkettäni ja pahalta se tuntu ja nyt tiedän mitä tuskaa toisille tuotin omalla pettämiselläni.. Nyt kuitenkin olen päättänyt että tähän loppuu minun pettäminen.. Ajatelkaa esim. joutsenet ovat koko elin ikänsä saman kumppanin kanssa ja jos toinen kuolee,ei tämä toinen joutsen ota enään ikinä uutta puolisoa, tässä näkee miten eläimetkin voi olla "järkevämpiä" kun me ihmiset heillä on omat periaatteet ja niistä he pitävät kiinni :)