Kertokaa kiltit kanssaihmiset, mistä löytää oikeasti kiltti, luotettava, rauhallinen, huumorintajuinen ja eläinrakas mies? Siis sellainen jalat maassa-tyyppinen henkilö, jolle baariajat rupeavat olemaan jo mennyttä elämää.
Itse olen 25-vuotias nuori nainen, 166/67 (kai nuokin on nykyään jollekin tärkeitä tietoja), huumorintajuiseksi ja nätiksikin kehuttu. Baareissa käyn silloin kun huvittaa, loppujen lopuksi kai sosiaalisesta "pakosta". Siellä saan kyllä seuraa halutessani, mutta jokin mättää silti.. En jotenkin halua/uskalla tutustua kunnolla baarissa, koska en koe siellä olevien ihmisten olevan ihan sitä mitä he oikeasti ovat. Kuten en minäkään. Ristiriitaista.. Ja vaikka olenkin elänyt ns. villin nuoruuden, yhden illan jutut ovat aina olleet itselleni ehdoton ei, kuten ovat vieläkin.
Olen huomannut, kuinka kaikkein eniten nautin olostani kotona, kävelyllä jonkun kanssa, katsellen vaikka kunnon myrskyä ja myräkkää ja vaan tavallisesta puuhailusta, oli se sitten nauraminen hervottomasti jollekin hassulle jutulle tai vaikka kokaten (jossa olen auttamattoman huono).
Ulkonäkökriteereitä minulla ei juurikaan ole, joten syynä ei ole oma "nirsous" siinäkään asiassa. Vaativuus nostaa päätään siinä, että haluaisin jonkun, jolla on asiat oikeasti kunnossa ja tasapainossa ja on ehdottoman luotettava ja ns. kunnollinen.
Argh. Tai sitten minusta on vain yksinkertaisesti tulossa tylsä. Apua.
Itse olen 25-vuotias nuori nainen, 166/67 (kai nuokin on nykyään jollekin tärkeitä tietoja), huumorintajuiseksi ja nätiksikin kehuttu. Baareissa käyn silloin kun huvittaa, loppujen lopuksi kai sosiaalisesta "pakosta". Siellä saan kyllä seuraa halutessani, mutta jokin mättää silti.. En jotenkin halua/uskalla tutustua kunnolla baarissa, koska en koe siellä olevien ihmisten olevan ihan sitä mitä he oikeasti ovat. Kuten en minäkään. Ristiriitaista.. Ja vaikka olenkin elänyt ns. villin nuoruuden, yhden illan jutut ovat aina olleet itselleni ehdoton ei, kuten ovat vieläkin.
Olen huomannut, kuinka kaikkein eniten nautin olostani kotona, kävelyllä jonkun kanssa, katsellen vaikka kunnon myrskyä ja myräkkää ja vaan tavallisesta puuhailusta, oli se sitten nauraminen hervottomasti jollekin hassulle jutulle tai vaikka kokaten (jossa olen auttamattoman huono).
Ulkonäkökriteereitä minulla ei juurikaan ole, joten syynä ei ole oma "nirsous" siinäkään asiassa. Vaativuus nostaa päätään siinä, että haluaisin jonkun, jolla on asiat oikeasti kunnossa ja tasapainossa ja on ehdottoman luotettava ja ns. kunnollinen.
Argh. Tai sitten minusta on vain yksinkertaisesti tulossa tylsä. Apua.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Luulen kyllä että noita tyyppejä riittää pilvin pimein. Itse en tosin ymmärrä sitä mitä pahaa on käydä baareissa silloin tällöin. Itse ainakin tykkään mennä ottamaan pari ( tämä siis on oikeasti 2-3 lasia lonkeroa), tanssia irrottautuen kaikista huolista ja tutustuen uusiin ihmisiin (ei ole väliä onko pariskuntia taikka yksinäisiä ihmisiä). Ei meistä kaikki lähe pelkästään seuraa sieltä hakemaan:D
Toi ehdottoman luotettava ja ns. kunnollinen voi olla vähän hankalampi asia. Pitää ymmärtää että jokainen ihminen valehtelee jos on hyvä syy. Itse en ole ymmärtänyt sitä miksi naiset vaativat ettei saa missään nimessä valehdella. Valkoiset valheet joiden tarkoituksena on vain välttyä turhanpäiväiseltä pahalta mieleltä tai loukkaamiselta on minusta täysin normaalia. Tuo täydellinen luotettavuus syntyy ajan mittaan. Se ei luonnistu heti avoissasi joten jos haet henkilöä joka on ensimmäisestä päivästä luotettava niin sinulla tulee ongelma. Siinä pitää jo tuntea ihminen todella hyvin että tuollaisen kuvan voi muodostaa ihmisestä.
naiset?Itse jo kolmenkympin "rajan"ylittäneenä miehenä vois kyllä sanoa naistenkin tässä kategoriassa olevan aika kivenalla..
Ne puheet ja teot ei tosiaankaan tunnu aina natsaavan sinnepäinkään.
En usko että tylsä olet,vaan sinun arvomaailmasi ei vain sovellu heidän kuvioihinsa.
Minua naiset sanovat ehdottomaksi..ei kuulemma saa arvostella naisia..ja tämän saa jos vähäkin kyselee jotakin menneistä yms..mutta kuitenkin he itse epäilevät kaikkea vaikka suoraan sanoo omia mielipiteitä/asioita.
Mä oon ainakin jumahtanut kotiin. Harvoin missään liikun ja nekin paikat on aika naisvaltaisia paikkoja, kuten naisten kuntoliikunta, kudontapiiri ja jumppa :DD
Tässäkin löytyy yksi. Sillä poikkeuksella tosin, että ikinä en ole baareissa pahemmin pyörinyt.
Kokeile vaikka nettideiteistä. Profiili löytyy itseltänikin, jopa kahdelta sivustolta - sekä täältä S24:ltä että OKCupidista (joista jälkimmäistä suosittelisin enemmän, sinne viitsii ihan kuvatkin laittaa).
Ei tuollaisista perusnormaaleista suomalaisista miehistä puutetta ole. Pitäväthän ulkomaalaisetkin suomalaisia miehiä poikkeuksellisen rauhallisina, luotettavina ja realisteina. Jos mainitsemistasi kriteereistä jättää lisäksi eläinrakkauden pois, puhut jopa miesten enemmistöstä.
Ongelma onkin juuri siinä, että ei ole ERITYISIÄ paikkoja, joissa perusnaiset ja perusmiehet voivat kohdata, vaan se onnistuu vain peruspaikoissa, kuten opiskelu- ja työpaikoilla, kaduilla ja ylipäätään mahdollisimman tylsissä tilanteissa. Olet oikeassa siinä, että baareissa yleensä näytellään, koska ne on rakennettu sillä tavalla, ettei tavallisuudella ole mitään mahdollisuuksia pärjätä niissä.
Peruspaikojen ongelmana puolestaan on, ettei niissä valmistauduta lähestymään yksittäisiä ihmisiä muina kuin kollektiivin jäsenenä, ei varsinkaan toista sukupuolta. Mutta kyllä se niissäkin mahdollista on. Jomman kumman on vain tehtävä aloite. Aloite kuuluu sille, joka on sosiaalisissa tilanteissa lahjakkaampi, on hän sitten mies tai nainen.
...perusnormaaleista suomimiehistä kertoo ehkä se, että tämä kaikkia heitä koskeva aloitus on saanut vain muutaman hassun vastauksen, kaikkihan eivät netissä viihdy..
rakastelisimmeko ko vkl hellitellen yms.
Sellaisia miehiä jotka minä käsitän perusmiehiksi on suomi pullollaan. Ystäväpiirissäni on paljon näitä, hyviä tyyppejä vakituisessa työssä, terveet elämäntavat, ihan hauskojakin omalla tavallaan jne jne mutta eihän heitä kukaan halua. Markkina-arvoltaan he ovat munattomia nössöjä.
Siispä oletan että tarkoitit perusmiehellä komeaa ja atleettista urosta jota perusmiehet voivat vain kadehtia. Niitähän on baarit ja nettideitit pullollaan. Sieltä vain hakemaan omaasi.
Ei ole olemassa perusnormaaleja miehenalkuja. Missään! Koko maailma on täynnä mielipuolia!
Tuskin kukaan täysijärkinen mies tunnustaa enää olevansa perusnormaali. Se saattaa ehkä viehättää sinua ja muutamaa muuta naista, mutta muuten kaikki mikä viittaa normaaliin, on nykyään tylsää, persoonatonta, särmätöntä, munatonta, nössöä. Asioidensa hoitaminen fiksusti on merkki tylsästä kontrollifriikistä. Terveelliset elämäntavat tai fiksut harrastukset on hienostelua. Uskollisuus ja luotettavuus on toiseen takertumista.
Tärkeintä olisi antaa heti alussa mahdollisimman ristiriitainen ja säröinen kuva itsestä, vaikka se pahalta tuntuisikin sillä hetkellä. Sitten myöhemmin voi ehkä hiljalleen alkaa olemaan oma kunnollinen itsensä.
> Kertokaa kiltit kanssaihmiset, mistä löytää oikeasti kiltti, luotettava, rauhallinen, huumorintajuinen ja
> eläinrakas mies? Siis sellainen jalat maassa-tyyppinen henkilö, jolle baariajat rupeavat olemaan jo mennyttä
> elämää.
- kiltti: kyllä, mutta en sinisilmäinen
- luotettava: kyllä (edellytys luottamukselle ja toimivalle parisuhteelle)
- rauhallinen: kyllä, normaali tasapaksu elämä kelpaa minulle
- huumorintajuinen: oma arvio - tylsä
- eläinrakas: kyllä, vaikka omat kissat on vielä hankkimatta mutta silti ajatuksissa
- jalat maassa paitsi joskus talviliukkailla...
- baareista en kauheesti välitä, kun olen raitis (ruokavalio periaate, jolla ei ole mitään tekemistä uskonnon tai alkoholismin kanssa), toki saatan joskus nauttia oluen tai kaksi (jotain paheita pitää olla, kunhan juominen ei ole humalahakuista...)
- ja lopuksi ikä, joka ei arvaten täsmää sinun kriteereihisi...
Olen itse 24-vuotias mies, ja kriteerini naisen suhteen ovat hyvin samanlaiset kuin sinulla miehen suhteen. Itse olen kaikkea sitä mitä mainitsit, varsinkin eläinrakas. Nopeana vastauksena kysymykseesi missä minut tapaa; lenkkipolulla, uimahallissa, sulkapallokentällä, kahvilassa, ruokakaupassa ja ajoittain myös baarissa. Naisen tapaaminen lenkkipolulla olisi hienoa, vaikkakin aloitteen tekemiselle hankala paikka.
Omalla kohdallani kumppanin löytyminen tuppaa kaatumaan ikääni, itseni ikäiset naiset etsivät vanhempaa ja taas yli 35-vuotiaat tuntuvat olevan kiinnostuneita minusta. Tähän saattaa vaikuttaa esimerkiksi ammattini; olen poikkeuksellisen nuori tehtävässäni ja kaikki kollegat ovat minua pääsääntöisesti vähintään 10-15 vuotta vanhempia. Toisaalta uskon ymmärtäväni miksi vanhemmat naiset ovat minusta kiinnostuneita. Luulen, että minussa on juuri sellaista "kunnollisuutta" mitä jo "nuoruuden ohittaneet" naiset osaavat arvostaa (toisin kuin itseni ikäiset?).