Kertokaa kiltit kanssaihmiset, mistä löytää oikeasti kiltti, luotettava, rauhallinen, huumorintajuinen ja eläinrakas mies? Siis sellainen jalat maassa-tyyppinen henkilö, jolle baariajat rupeavat olemaan jo mennyttä elämää.
Itse olen 25-vuotias nuori nainen, 166/67 (kai nuokin on nykyään jollekin tärkeitä tietoja), huumorintajuiseksi ja nätiksikin kehuttu. Baareissa käyn silloin kun huvittaa, loppujen lopuksi kai sosiaalisesta "pakosta". Siellä saan kyllä seuraa halutessani, mutta jokin mättää silti.. En jotenkin halua/uskalla tutustua kunnolla baarissa, koska en koe siellä olevien ihmisten olevan ihan sitä mitä he oikeasti ovat. Kuten en minäkään. Ristiriitaista.. Ja vaikka olenkin elänyt ns. villin nuoruuden, yhden illan jutut ovat aina olleet itselleni ehdoton ei, kuten ovat vieläkin.
Olen huomannut, kuinka kaikkein eniten nautin olostani kotona, kävelyllä jonkun kanssa, katsellen vaikka kunnon myrskyä ja myräkkää ja vaan tavallisesta puuhailusta, oli se sitten nauraminen hervottomasti jollekin hassulle jutulle tai vaikka kokaten (jossa olen auttamattoman huono).
Ulkonäkökriteereitä minulla ei juurikaan ole, joten syynä ei ole oma "nirsous" siinäkään asiassa. Vaativuus nostaa päätään siinä, että haluaisin jonkun, jolla on asiat oikeasti kunnossa ja tasapainossa ja on ehdottoman luotettava ja ns. kunnollinen.
Argh. Tai sitten minusta on vain yksinkertaisesti tulossa tylsä. Apua.
Itse olen 25-vuotias nuori nainen, 166/67 (kai nuokin on nykyään jollekin tärkeitä tietoja), huumorintajuiseksi ja nätiksikin kehuttu. Baareissa käyn silloin kun huvittaa, loppujen lopuksi kai sosiaalisesta "pakosta". Siellä saan kyllä seuraa halutessani, mutta jokin mättää silti.. En jotenkin halua/uskalla tutustua kunnolla baarissa, koska en koe siellä olevien ihmisten olevan ihan sitä mitä he oikeasti ovat. Kuten en minäkään. Ristiriitaista.. Ja vaikka olenkin elänyt ns. villin nuoruuden, yhden illan jutut ovat aina olleet itselleni ehdoton ei, kuten ovat vieläkin.
Olen huomannut, kuinka kaikkein eniten nautin olostani kotona, kävelyllä jonkun kanssa, katsellen vaikka kunnon myrskyä ja myräkkää ja vaan tavallisesta puuhailusta, oli se sitten nauraminen hervottomasti jollekin hassulle jutulle tai vaikka kokaten (jossa olen auttamattoman huono).
Ulkonäkökriteereitä minulla ei juurikaan ole, joten syynä ei ole oma "nirsous" siinäkään asiassa. Vaativuus nostaa päätään siinä, että haluaisin jonkun, jolla on asiat oikeasti kunnossa ja tasapainossa ja on ehdottoman luotettava ja ns. kunnollinen.
Argh. Tai sitten minusta on vain yksinkertaisesti tulossa tylsä. Apua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tässä sulle hyvä mies..olen 26vee..ota yhteyttä sähköpostiini:[email protected]