Koska netistä löytyy pilvin pimein kirjoituksia kuinka nigerialaiset ovat kovia poikia valehtelemaan,huijaamaan,pettämään,varastamaan jne...onko mielestäsi niksujen leimaaminen epäkelvoiksi törkeää yleistämistä "muutaman" aiheuttamana vai onko toisista hyötyminen ahneus niksujen keskuudessa samalla tavalla kulttuuria kuin somaleiden?
Kysymys nigerialaisten
vaimoille;;
16631
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
yleistäminen nyt on aina todella typerää. Tai toki voi yleistää, muttaei ketään voi leimata tietnlaiseksi vain kansalaisuutensa perusteella. Voi ehkä sanoa, että Suomessa asuvista nigerialaisista moni on melko kurjaa sakkia, muttet voi automaattisesti leimata naapurin nigerialaista paskaksi. Jokainen on yksilö, after all.
Minäkään en ole nigerialaisen vaimo. En tekisi yleistyksiä ainakaan tämän palstan "todistusten" pohjalta, pitäisi olla vähän luotettavampi ja kattavampi otos. Oletan, että tällaiselle palstalle eivät kirjoittele ne onnellisimmat ja korkeimmin koulutetut vaimot, joilla on hyvä nigerialainen mies. Suomi 24:n kohderyhmähän on enemmän työväestö ja alaluokka.
Itselläni on lähempi kokemus tasan yhdestä nigerialaisesta miehestä. Valitettavasti hän oli monella tavalla sellainen pelimies, joista täällä varoitellaan. Suomen kansalainen tosin, joten hän ei ollut hakemassa oleskelulupaa, ja rahaakin oli omasta takaa. Mutta kauhea haku päällä ja heti olisi pitänyt päästä sänkyyn. Ilmeisesti monet naiset siihen suostuvat ja hänen käsityksensä suomalaisten naisten moraalista tuskin on korkea. Minä en ryhtynyt lähempään suhteeseen. Joten homma jäi siihen. En olisi koskaan voinut luottaa häneen. Todennäköisesti hän on jonkun/joidenkin palstalaisten ex.
"Oletan, että tällaiselle palstalle eivät kirjoittele ne onnellisimmat ja korkeimmin koulutetut vaimot, joilla on hyvä nigerialainen mies. Suomi 24:n kohderyhmähän on enemmän työväestö ja alaluokka."
Mistä kuvittelet, että vaimon korkealla koulutuksella ja hyvällä nigerialaisella miehellä olisi jokin keskinäinen korrelaatio? Itselläni on puolitoista akateemista tutkintoa (mikä ei sinänsä ole ihmisen mittari, todellakaan), mutta olen silti saanut kokea sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa nigerialaisen eksäni taholta. Olen muun muassa tullut raiskatuksi. Kas kummaa - siinä ei yliopistotutkinto paljoa suojellut! Valehtelusta ja kieroilusta en jaksa edes puhua, ne olivat muun rinnalla pikkujuttuja.
Sokerina pohjalla: minun "hyvä nigerialainen mieheni" oli itsekin akateeminen. Siitä huolimatta hänellä oli olematon impulssikontrolli, mikä yhdessä täydellisen itsekeskeisyyden kanssa oli jotain hyytävän pelottavaa. En vieläkään ole toipunut kunnolla, vaikka vuosia on kulunut.
ihan mielenkiinnosta: millainen suhtautuminen sinulla oli tutustumisenne aikoihin miehen "eksoottisuuteen" tai "erilaisuuteen". Oliko se vetovoimatekijä vai kynnys? Vai oliko pikemminkin niin, että uskoit ihmisten universaaliin samankaltaisuuteen? Ovatko asenteesi muuttuneet?
Korkeasti koulutetut, keskiluokkaiset naiset eivät niin helposti retkahda kehen tahansa, edellyttäen että heillä on suht tasapainoinen suhde omaan isäänsä ja vakaa tunne-elämä. Täydellistä huijaria hekään eivät tietenkään voi tunnistaa. Heillä on yleensä enemmän ihmissuhde- ja kommunikaatiotaitoja, joiden avulla he välttävät ns. mahdottomat kumppanit, koska kykenevät jo seurusteluaikana arvioimaan suhteen menestymismahdollisuuksia. Jos itsearvostus on heikko ja suhde perustuu ainoastaan seksuaaliseen vetovoimaan eikä todelliseen tuntemiseen, niin lähtökohta on tietysti heikko - riippumatta osapuolten kansallisuuksista.
Nykyisen koulutuspolitiikan vallitessa korkea koulutus tosin ei kerro kaikkea sosiaalisesta taustasta, mutta edelleenkin yliopistoissa on vähemmän opiskelijoita työväen- ja alaluokkaisista perheistä.
Joka tapauksessa kokemuksesi kuulostavat sellaisilta, että voisit jakaa joitain niistä täällä. Ehkä joku lukijoista välttyisi kokemaltasi.
En tiedä ovatko kokemukseni kauhean tyypillisiä, mutta toki voin niistä jotain kirjoittaa. Hiukan myöhemmin, kun toivottavasti on aikaa; nyt ei ole tilaisuutta paneutua tähän kunnolla.
Kysymys "luokkaisuudesta" on tässä yhteydessä mielenkiintoinen, mutta on ehkä vähän eri asia. Sen perusteella, mitä itse olen tuttavapiirissäni nähnyt, niin ei keskiluokkainen tausta kyllä ole mikään turva omituisia retkahtamisia vastaan, ei myöskään tae vakaasta tunne-elämästä. Siis vaikka toki ymmärrän, että on kyse isoista joukoista ja todennäköisyyksistä eikä yksittäisistä tapauksista. No, ehkä joku sosiologi tutkii tätä joskus, sitten kun heiltä liikenee aika olennaisillekin asioille :)
Toivottavasti ehdit kirjoittaa tänne joskus.
Nuoret työväenluokkaa ja alaluokkaa edustavat lähiöiden tytöt ovat ilmeisesti juuri sitä ryhmää, joka ryhtyy suhteisiin maahanmuuttajien kanssa. Muitakin ryhmiä varmasti on. Toisaalta esimerkiksi korkeasti koulutetut afrikkalaiset miehet, jotka kotimaassaan ovat keski- tai yläluokkaa, eivät varmaankaan etsiydy peruskoulupohjaisten lähiötyttöjen kumppaneiksi. Korkea koulutus ja yhteiskunnallinen tausta eivät tietenkään poista esimerkiksi luonnehäiriöiden mahdollisuutta.
Sitä paitsi seksuaalisuus on niin voimakas vietti, että hyvin harva ihminen välttyy aivan kokonaan ainakin haaveilemasta mahdottomasta suhteesta. Useinhan tällainen mahdoton suhde tuntuu houkuttelevalta kaikessa romanttisuudessaan. Kun eroavaisuuksia on paljon, sitä ei ymmärretä varoa, vaan eroavaisuudet ennemminkin lisäävät suhteen jännittävyyttä.
No niin, kokeillaan kertoa edes kohtalaisen lyhyesti.
Kaikki alkoi hädin tuskin parikymppisenä opiskelijana Tukholmassa. Olin jonkin aikaa siellä työssä, ja Ruotsissahan eksoottisia kansallisuuksia riitti. Elettiin aikaa, jolloin Suomessa oli afrikkalaisia vielä sangen vähän (somalialaisetkin olivat vasta tuloillaan), ja koska olin kirkasotsainen idealisti, he olivat minulle automaattisesti jotain hyvää ja kaunista, ihan vain etnisyytensä perusteella. Totta kai mukana oli kapinaakin, ja jännityksen hakemista. Tapasin länsiafrikkalaisen miehen (ei Nigeriasta) ja kuvittelin olevani hirvittävän rakastunut. Jos miestä lyhyesti kuvailee, niin hän oli iso lapsi. En tarkoita pelkästään vimmaista pillunvonkausta tai täydellistä lyhytjännitteisyyttä. En kuvaile tarkemmin, koska joku tuomitsisi sen epäkorrektiksi.
Mitä seksuaalisuuteen tulee, niin en tässä halua kertoa enempää. Vain sen verran, että siitä jäi erittäin huonoja muistoja. Huonoin muisto on kuitenkin se, että hän tartutti minuun papilloomaviruksen, jota sitten hoidettiinkin pitkään. (Varsin paradoksaalista: miehen ympärileikkauksenhan pitäisi suojella myös naista ko. virukselta.) Tässä kohtaa jokainen järki-ihminen kysyy, miksi suostuin panemisen kohteeksi ilman kondomia. Hyvä kysymys. Yksi syy on se, että olin niin kokematon, toinen se, että pelkäsin häntä. Afrikkalaisyhteisö, jossa hän eli, oli täysin säkissä kasvaneelle melkoinen kulttuurishokki. Olen kuitenkin syytellyt itseäni niin paljon, etten enää jaksa.
Kun sain tietää tartunnasta, katkaisin kaikki yhteydet mieheen. Hän yritti pitää niitä yllä, mutta hänen kanssaan kokemani asiat herättivät minussa vain valtavaa inhoa. Minun oli myös vaikea ymmärtää hänen kaksinaista käytöstään - toisaalta hän hoki rakastavansa minua ja puhui jo viikon-parin jälkeen kihloihin menosta ja lasten hankkimisesta. Kuitenkin hän käskytti ja ojensi minua niin kuin minulla ei olisi mitään arvoa. Kun rukoilin häntä käyttämään kondomia, hän ei suostunut.
No, ei hänkään toki ollut minuun tyytyväinen, se on selvä. Vielä kaksinaismoralismista, jonka mainitsin: oli kiinnostavaa seurata (kylläkin hyvin harvojen) tapaamieni afrikkalaisten pariskuntien elämää. Sympatiani olivat täysin afrovaimojen puolella, ei miesten ruotsalaisten (tai suomalaisten) tyttöystävien. Kun puhutaan pettämisestä, sanotaan aina, että kyllä suomalainenkin mies pettää. Tietysti, mutta ero on siinä, ettei meillä naisten edellytetä sopeutuvan mihinkään rinnakkaisvaimojen järjestelmään.
Edellä kuvaamani oli johdanto ja omasta mielestäni olennaista taustaa Nigeria-kokemuksille. Kun sinne saakka päästiin, niin elettiin jo aivan uutta aikaa, ja monikulttuurisuus oli sekä käytännön että iskulauseiden tasolla voimissaan. Kun tapasin nigerialaisen miesystäväni, olin töissä yliopistossa, kun taas hän juuri lopetteli opintojaan.
Kun tapasin hänet, olin juuri palannut töistä ulkomailta. Olin ollut poissa viitisen vuotta, ja paluu Suomeen oli iso hyppäys. Ulkomaan pesti oli ollut varsin koetteleva (maa oli Eurooppaa, entistä itäblokkia), mutta samalla hyvin antoisa sekä työelämän että sosiaaliselta kannalta. Suomessa minulla ei mennyt hyvin. Oli hyvä työpaikka ja asunto, eli ulkoisesti kaikki oli kunnossa. Kun jälkeenpäin ajattelee, taisin silti olla jopa masentunut. Olin yksinäinen, koska ystävät olivat muuttaneet pois tai viettivät perhe-elämää. En viihtynyt töissä lainkaan, ja siellä oli hankala ihmissuhdeongelma (ei mikään miesjuttu kuitenkaan). Vietin iltoja työhuoneessani surffaten pakonomaisesti netissä.
Tuolla edellisellä kappaleella yritän varmaan puolustella sitä, että aloin viettää aikaa miehen kanssa, joka tuntui vieraalta ja josta en välittänyt paljoa. Sanotaanko lisäksi, että hän oli myös hyvin aloitteellinen meidän suhteemme kannalta. Mutta ennen kaikkea: mietin jatkuvasti, annanko edellisen afrosuhteeni vaikuttaa siihen, mitä ajattelen tästä miehestä. Jäljitin itsessäni rasismia, piilorasismia ja kaikkea mahdollista. En luottanut siihen mitä tunsin ja vaistosin, vaan yritin näin jälkeenpäin ajatellen älyllistää kaikkea aivan liikaa.
Tästä ei ollut tarkoitus tehdä jatkokertomusta, mutta en kerkeä tällä rupeamalla saamaan tarinaa loppuun. Kirjoittaminen käy hitaasti, kun pitää typistää niin paljon. Jatkan myöhemmin, paremmalla ajalla ja selkeämmillä aivoilla. Kiitos ja hyvää yötä :)
"onko toisista hyötyminen ahneus niksujen keskuudessa samalla tavalla kulttuuria kuin somaleiden?"
Niksun "paras ystävä" on se josta voi hyötyä eniten.
Ei ole leimaamista tavallaan ja tavallaan on..Heidän kulttuurissaan jalkavaimot kuuluu elämään oman vaimon ohella.Valehteleminen on meille törkeää käytöstä,heille vain asioiden kaunistelemista,siksi anteeksi annettavaa..Jakaa pitää kaikki mitä sinulla on,koska heidän maassaankin näin tehdään..autetaan jos kerran on mistä antaa..et välitä lähimmäisestä jollet näin tee..
Oliko ex-miehesi valmis jakamaan sinutkin lähimmäistensä kanssa vai pitikö sinun kuitenkin olla uskollinen hänelle? Hyväksyikö hän valheet sinun puoleltasi?
Mietin tässä niksua, joka valittelee, ettei ole onnistunut vaimojensa kanssa, mutta ei hänellä toisaalta ole yritystäkään olla uskollinen. Odottaako hän uskollisuutta ja rehellisyyttä naiselta/naisilta - sitä en ole saanut selville.
No totta helkutissa heillä on miehille aivan eri säännöt kuin naisille.
Törkeää yleistämistä että nigerialaiset muka olisivat huijareita, eihän niistä kouluunkaan väärillä todistuksilla pyrkinyt kuin yli puolet:
"Jopa yli puolet Suomen Nigerian-suurlähetystössä kesä–heinäkuussa käsitellyistä opiskelijoiden oleskelulupahakemuksista sisälsi väärennettyjä liiteasiakirjoja kuten todistuksia. "
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ulkoministeriö Länsi-Afrikasta tulevilla amk-opiskelijoilla vääriä todistuksia/1135248778578
todella törkeää että vain "yli puolen" töppäilyjen takia haukutaan koko kansallisuutta
Aiemmin esitettiin "mieheni oli kuin suuri lapsi". Ihmissuku jakautui kahtia 100 000 vuotta sitten Etiopian kulmilla.
Osa porukasta suuntasi etelään. Heistä kehittyi nykyinen Saharan eteläpuolinen väestö. Valtaosia suuntasi koilliseen - lävitse hiekkaerämaiden ja vuoristojen. Heistä kehittyi maailman muu väestö.
Negroidisen rodun evolutionaariset valiutumispaineet ovat keskittyneet sikävyyteen, nopeuteen (pakeneminen vaaran uhatessa) sekä hierarkiatietoisuuteen (laumaan kuuluminen). Muiden rotujen kohdalla fyysinen todellisuus on vuoden aikojen vaihtelun sekä karujen alueiden vuoksi kohdistunut kekseliäisyyteen, psyykkisen älykkyyden kehittämiseen.
Tämä näkyy nykyisin. Vain tummat miehet ovat juosseet satasen alle 10 sekunnin. Ja yksikään Saharan eteläpuolisen alueen kantaväestön edustaja ei ole noussut tieteen nobelistiksi.
Geneettiset erot negroidisen väestön ja maailman muun väestön kohdalla ovat huimat, niin fysiologisten kuin psyykkisten ominaisuuksien suhteen. Sellaista elämä vain on ja se on hyväksyttävä - ellei halua pilvilinnoissa elää. Toisaalta me muistamme: ihmisarvo ei kytkeydy eroihin vaan ihmisyyteen.
ihmislajin säilymisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. On aivan yhdentekevää ihmislajin tulevaisuutta ajatellen, juokseeko 100 metriä 9,58 sekuntia vai "vain" 10 sekuntia tasan. Siitä kyvystä ei ole mitään hyötyä.
Siinä ei ole muuta kuin viihdearvo, kun testataan ihmisen juoksukyvyn äärirajoja. Gepardi kun juoksee kuitenkin lähes 100 km/h ja peittoaa kaikki muut maalla elävät eläinlajit kevyesti.
Itse asiassa hepartihan päästelee reilusti yli satasta. 120 km/h tietämillä taitaa olla huippunopeus kiihdytyksessä. Ja se kiihdytys on nopea: nollasta sataan muutamassa sekunnissa!