pakko päästä purkamaan...
en edes tiedä mistä aloittaa...
Olemme olleet avoliitossa nyt noin 2 vuotta yhteensä. 6kk siitä tosin erossa töiden takia.Kaikki mennyt hyvin, kunnes ennen "eroamme" meille tuli riitaa. mieheni suuttui minulle kun olin ostanut "vääränlaista" salaattia. hyvin traagista...... :D noh...pyysin anteeksi ja sanoin että mielestäni se on aika samanlaista kuin se hänen aikaisemmin ostamansa, yms... josta riita sitten paisui, ja hänn alkoi syyttelemään minua ties mistä. luonteeni ei anna periksi jos minua syytellään ihan turhaan vaan lähdin mukaan riitaan.hiljaiseksi menin siinä vaiheessa kun mieheni katsoi minua hyvin halveksiva ilme kasvoillaan ja sanoi että olen "sairas" ja minun pitäisi hankkia apua.
lähdin pois, toiseen huoneeseen nukkumaan.se sattui todella pahasti ja itkin sinä yönä paljon.
no, asiat rauhoittuivat, mies ei ikinä pyytänyt sanojansa anteeksi, mutta yritin unohtaa ne.
olimme siis n.6kk erossa, jona aikana mieheni kertoi kuinka paljon ikävöi ja ei halua olla erossa. muutimme jälleen yhteen työn päätyttyä, ja asiat menivät hyvin.tottakai pikku riitoja sillon tällöin, mutta se on parisuhteessa normaalia.
nyt olen ollut sairaana noin 4kk. saan todella voimakkaita kipukohtauksia, jolloin vain haluan olla paikoillani, mieluiten makuu asennossa. jostain syystä mieheni ei ymmärrä tätä.hän on ollut mukanani lääkärissä, testeissä, hän on kuullut mitä lääkäri on sanonut, että en saa rasittaa itseäni, ja kipujen tuntuessa, täytyisi vain olla paikoillaan.
kun kivut tulevat kerron että en voi hyvin (kuten eilen), jolloin mieheni alkaa käyttäytyä kuin lapsi ja alkaa murjottamaan mikäli en jaksa lähteä hänen kanssaan terassille tai pitkälle pyörälenkille. joskus olen suostunut, kuten eilen, tehdäkseni hänet onnelliseksi, mutta kivun takia en itse nauti ja tästä syystä en ole kovin humoristista seuraa, mutta yritän.
hän kuitenkin kokoajan "piikittelee" minua, että en voi olla kipeä, teeskentelen kaiken.ja mikäli makaan sängyssä, yrittäen että kipu menee pois, olen laiska kun haluan nukkua päivällä. kuitenkin kotona teen kaikki kotityöt. siivoan,pesen astiat,pesen pyykit,silitän........mies ei ole tällä hetkellä töissä.itse opiskelen. (ikää minulla kuitenkin siis 25). nyt on alkanut pienetkin asiat ottamaan päähän.mies saattaa kotoa lähtiessään jättää takaoven auki, tv:n auki, hänen tavaroitaan lojuu milloin missäkin...kerran jopa keittiön lieden levy oli päällä.en siis koskaan tiedä mitä kotoa löydän kun tulen.
tämä voi kuulostaa siltä että kaikki menee kokoajan huonosti, mutta näin ei ole.meillä on hyviäkin päiviä.monesti.ja minulla ei ole joka päivä kipuja.liian usein kuitenkin.
tänään kuitenkin oli se piste, joka sai minut kirjoittamaan tänne.purkamaan.
aamu oli hyvä.erittäin hyvä.laitoin pyykkiä kuivumaan yms muuta pientä kotityötä tein.mies halusi laittaa ruokaa.mikäs sen parempaa, kuin että mies tekee ruokaa :) en tiedä mitä tapahtui, mutta kun hän kertoi ruoan olevan valmista, tulin keittiöön ja näin pari muovikippoa levyllä sulamassa...hän huomasi asian, ja alkoi syyttämään minua.minä en auttanut häntä! huomautin että minä en myöskään saa apua kodinhoidossa, vaikka olen pyytänyt.ja mikäli hän olisi pyytänyt apua, olisin auttanut ja jatkanut muita asioita sen jälkeen.no...hän vain jatkoi kiroamistaan, minä aloin puhdistamaan levyjä, jotta muovi ei kuivu siihen, jolloin hän alkaa huutamaan minulle kun en syö vaikka ruoka on valmista......sanoin että muovi pitää saada pois, jolloin hän heittää minua salaattinipulla...uskomatonta...tulee sitten naamani eteen huutamaan kuinka paska olen ja että voin painua vi****n. en voinut uskoa korviani..enkä myöskään voinut sanoa muuta kuin kiitos.lähdin makuuhuoneeseen.tärisin, ja kyynyleet tulivat silmiini.silti kuulin kuinka hän huusi minun olevan paskin nainen ikinä.
nyt en ole häntä nähnyt.enkä tiedä mitä tapahtuu kun näen...välillä tuntuu että en jaksa.toisaalta taas tuntuu että mikäs tässä.mutta ihmettelen, mikäli todella olen niin paska kuin hän sanoo, miksi hän ei lähde pois? itse en tiedä enää kuinka voin olla miehen kanssa, joka muutaman kerran on minua jo pahasti sanoillaan satuttanut.en usko olevani niin paha...muitakin ottajia olisi....
en edes tiedä mistä aloittaa...
Olemme olleet avoliitossa nyt noin 2 vuotta yhteensä. 6kk siitä tosin erossa töiden takia.Kaikki mennyt hyvin, kunnes ennen "eroamme" meille tuli riitaa. mieheni suuttui minulle kun olin ostanut "vääränlaista" salaattia. hyvin traagista...... :D noh...pyysin anteeksi ja sanoin että mielestäni se on aika samanlaista kuin se hänen aikaisemmin ostamansa, yms... josta riita sitten paisui, ja hänn alkoi syyttelemään minua ties mistä. luonteeni ei anna periksi jos minua syytellään ihan turhaan vaan lähdin mukaan riitaan.hiljaiseksi menin siinä vaiheessa kun mieheni katsoi minua hyvin halveksiva ilme kasvoillaan ja sanoi että olen "sairas" ja minun pitäisi hankkia apua.
lähdin pois, toiseen huoneeseen nukkumaan.se sattui todella pahasti ja itkin sinä yönä paljon.
no, asiat rauhoittuivat, mies ei ikinä pyytänyt sanojansa anteeksi, mutta yritin unohtaa ne.
olimme siis n.6kk erossa, jona aikana mieheni kertoi kuinka paljon ikävöi ja ei halua olla erossa. muutimme jälleen yhteen työn päätyttyä, ja asiat menivät hyvin.tottakai pikku riitoja sillon tällöin, mutta se on parisuhteessa normaalia.
nyt olen ollut sairaana noin 4kk. saan todella voimakkaita kipukohtauksia, jolloin vain haluan olla paikoillani, mieluiten makuu asennossa. jostain syystä mieheni ei ymmärrä tätä.hän on ollut mukanani lääkärissä, testeissä, hän on kuullut mitä lääkäri on sanonut, että en saa rasittaa itseäni, ja kipujen tuntuessa, täytyisi vain olla paikoillaan.
kun kivut tulevat kerron että en voi hyvin (kuten eilen), jolloin mieheni alkaa käyttäytyä kuin lapsi ja alkaa murjottamaan mikäli en jaksa lähteä hänen kanssaan terassille tai pitkälle pyörälenkille. joskus olen suostunut, kuten eilen, tehdäkseni hänet onnelliseksi, mutta kivun takia en itse nauti ja tästä syystä en ole kovin humoristista seuraa, mutta yritän.
hän kuitenkin kokoajan "piikittelee" minua, että en voi olla kipeä, teeskentelen kaiken.ja mikäli makaan sängyssä, yrittäen että kipu menee pois, olen laiska kun haluan nukkua päivällä. kuitenkin kotona teen kaikki kotityöt. siivoan,pesen astiat,pesen pyykit,silitän........mies ei ole tällä hetkellä töissä.itse opiskelen. (ikää minulla kuitenkin siis 25). nyt on alkanut pienetkin asiat ottamaan päähän.mies saattaa kotoa lähtiessään jättää takaoven auki, tv:n auki, hänen tavaroitaan lojuu milloin missäkin...kerran jopa keittiön lieden levy oli päällä.en siis koskaan tiedä mitä kotoa löydän kun tulen.
tämä voi kuulostaa siltä että kaikki menee kokoajan huonosti, mutta näin ei ole.meillä on hyviäkin päiviä.monesti.ja minulla ei ole joka päivä kipuja.liian usein kuitenkin.
tänään kuitenkin oli se piste, joka sai minut kirjoittamaan tänne.purkamaan.
aamu oli hyvä.erittäin hyvä.laitoin pyykkiä kuivumaan yms muuta pientä kotityötä tein.mies halusi laittaa ruokaa.mikäs sen parempaa, kuin että mies tekee ruokaa :) en tiedä mitä tapahtui, mutta kun hän kertoi ruoan olevan valmista, tulin keittiöön ja näin pari muovikippoa levyllä sulamassa...hän huomasi asian, ja alkoi syyttämään minua.minä en auttanut häntä! huomautin että minä en myöskään saa apua kodinhoidossa, vaikka olen pyytänyt.ja mikäli hän olisi pyytänyt apua, olisin auttanut ja jatkanut muita asioita sen jälkeen.no...hän vain jatkoi kiroamistaan, minä aloin puhdistamaan levyjä, jotta muovi ei kuivu siihen, jolloin hän alkaa huutamaan minulle kun en syö vaikka ruoka on valmista......sanoin että muovi pitää saada pois, jolloin hän heittää minua salaattinipulla...uskomatonta...tulee sitten naamani eteen huutamaan kuinka paska olen ja että voin painua vi****n. en voinut uskoa korviani..enkä myöskään voinut sanoa muuta kuin kiitos.lähdin makuuhuoneeseen.tärisin, ja kyynyleet tulivat silmiini.silti kuulin kuinka hän huusi minun olevan paskin nainen ikinä.
nyt en ole häntä nähnyt.enkä tiedä mitä tapahtuu kun näen...välillä tuntuu että en jaksa.toisaalta taas tuntuu että mikäs tässä.mutta ihmettelen, mikäli todella olen niin paska kuin hän sanoo, miksi hän ei lähde pois? itse en tiedä enää kuinka voin olla miehen kanssa, joka muutaman kerran on minua jo pahasti sanoillaan satuttanut.en usko olevani niin paha...muitakin ottajia olisi....
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mies alistaa sinua, koska sinua on todella helppo alistaa. Asia ei muutu tuosta yhtään mihinkään - sinun on lähdettävä oman itsesi takia, vaikka olisitkin sitten yksin viisi vuotta tai koko loppuikäsi. Voit kyllä odottaa sitä, että kun ilmoitat lähteväsi, mies muuttuu joksikin aikaa aivan ihanaksi, jotta muutat mielesi. Sekään ei kestä, joten älä anna huijata itseäsi.
Lue tuolta lisää, huomaat, mistä on kyse ja mitä voit odottaa tulevaksi:
http://www.narsistienuhrientuki.info/
Minä olen ollut suhteessa, joka kuulostaa pitkälti samanlaiselta kuin kuvailemasi. Mies vihasi sairaita ihmisiä ja otti jopa päänsäryn henkilökohtaisena loukkauksena. Muistan täysin järjettömiä yhteenottoja, jotka saattoivat alkaa kahvipaketista väärässä paikassa tai normaalin reitin ajamisesta silloin, kun mies oli päättänyt, että ajetaanpa kotiin toista reittiä muttei sanonut sitä ääneen. Muistan kerran vapisseeni kauhusta, kun olin kirjoittanut ostoslistaan "roskapusseja" ja tiesin saavani huutoa ja sylkiroiskeita naamalleni sen vuoksi, ettei mies ollut listasta huolimatta niitä ostanut - roskapusseista ei sitten tullut sitä huutoa, mutta siitä tuli, että olin ollut niin pelokkaan näköinen. Näitä mitättömistä asioista lähteviä hirveitä, pääosin yksipuolisia rähinöitä oli ensin harvassa, mutta niitä tuli koko ajan useammin, parin vuoden rajapyykin kohdalla vähintään 2-3 kertaa viikossa.
Muiden nähden tuo mies oli aivan ihana, helläluonteinen ja huomaavainen, eikä kukaan uskonut, että minä voisin haluta hänestä eroon. En uskonut sitä itsekään silloin, kun hurmurivaihde tai katumuksen itkuvaihde oli päällä, mutta lopulta lähdin.
Sinä ansaitset rauhallisen elämän. Etsi tuolta sivuilta itsellesi vertaistukea ja taustoja ja lähde omille teillesi. Ihan totta, niin pian kuin voit.
kirjoitinkin lisää vastausta tuonne myöhemmäksi.mutta kiitos, että kerroit omastakin kokemuksesta. teeskentelen nykyisin kaikille, että kaikki on hyvin vaikka ei ole...
eivät riittäneet kertomaan, niin satutetaan fyysisesti sitten, noh jokatapauksessa odottele päivää kun saat turpaasi, kyllä sekin päivä tollasen kumppanin kanssa tulee =( Suosittelen lähtemään ennen sitä, teksti on niin pahaa, ja teotkin rupeavat pikku hiljaa olemaan sitten samanlaisia...
lukea sinun kirjoitus.Itse myös saman kokenut.Myöhemmin tuli sitten
se fyysinen väkivalta. Lähde pian pois,ei syy ole sinussa.Ukkos on pahasti
sairas !
mies siis esittää täydellistä muiden seurassa...jos jollekin puhun että menee huonosti yms. he kysyvät mitä minä olen tehnyt....ja sanovat että olen onnellinen nainen kun olen lötänyt niin ihanan miehen.joopa joo..kavereille hän kehuskelee tekevänsä ruokaa joka päivä ja siivoavansa.en muista tuollaista.paitsi tänään kun hän teki ruokaa, ja sitten lensikin salaatti naamaani....
kun hänellä on hyvä päivä, ajattelen että olen tyhmä luovuttaja kun haluan eron.mutta pahan päivän sattuessa,en tunne mitään häntä kohtaan.
ongelma minun lähtemiseen on se, että omistan asunnon, tai siis asunto on minun nimissäni.en voi lähteä omasta kodistani.ja jos pyydän häntä lähtemään, pelkään mitä tapahtuu...tuleeko nyrkki silmään, tänään ei ollut kovin kaukana.
ennen minua hän oli pitkässä suhteessa,jopa kihloissa.eron syytä hän ei ole koskaan minulle kertonut.nykyisin tiedän että tämä nainen on onnellisesti naimisissa ja hänellä on kaksi lasta.
joskus minua pelottaa...joskus taas olen se luovuttaja.
en ole ikinä pettänyt ketään, mutta nyt koen olevani pettäjä, kun tunteeni ovat lämmenneet vanhaa ystävääni kohtaan, jonka tiedän tekevän kaikkensa naisensa eteen, ja joka on muutenkin hyvä mies.hän on kertonut että hänellä on tunteita minua kohtaan.minä en.mitään ei myöskään ole tapahtunut..olenhan parisuhteessa.
minua myös kiusaa kun hän ei halua kuluttaa rahojansa.en siis tarkoita että kaikkea pitäisi ostaa,mutta normaaliin elämään.ja joskus voisi käydä jossain viikonloppuna.mini matkailua silloin tällöin.hän sanoo että on turhaa, kallista ja ei rahaa voi laittaa turhiin.kuitenkin tiedän hänen suunnitelleen matkaa italiaan, johonkin konserttiin.kaverinsa kanssa.surettaa....
lisätä....asioita tulee mieleen pikkuhiljaa...olimme kaupassa pari päivää sitten.halusin kalaa tai kanaa...kysyin syötäisiinkö jompaa kumpaa vaihteeksi. vastaus oli "joo, mutta mä ajattelin lihaa".sanoin etten haluaisi syödä lihaa niin usein (parina päivänä jo syöty), jolloin vastaus oli "ei me olla syöty pitkään aikaan ,otetaan kanaa joku toinen päivä". eli silloin kun hän haluaa.tästä muistin, että en ole ikinä saanut päättää mitä illalliseksi saan... mieheni halusi myös kyseisellä kauppareissulla keksejä, itselleen.sanoin että ok, otan sitten myös itselleni jotain, mitä voin silloin tällöin kahvin kanssa ottaa...en saanut.kaikki oli joko liian rasvaisia, jotka lihottavat, tai HÄN ei tykkää niistä.hän siis osti keksit itselleen.ostan mitä tahansa, hän katsoo halveksivasti ja kysyy aionko todella syödä nuo.itse hän ostaa mitä haluaa, itselleen.
hän vihjailee päivittäin että minun täytyisi käydä lenkillä, etten olisi niin hapannaama...käyn salilla 3 kertaa viikossa.
muilta olen kuullut olevani iloinen, ystävällinen, huumorintajuinen,hymyileväinen nainen. hänen mielestään naamani on vittumaisen näköinen, ja hän kysyy miksi en hymyile kun esim. siivoan. on totta että en hymyile, mutta en ole mielestäni vihaisen tms näköinen.olen myöskin pessimisti.ajattelen KAIKESTA negatiivisesti.en pidä kenestäkään, yms. päinvastoin hän halveksii ystäviäni, jotka ovat kuka minkäkin maan kansalainen, että he ovat täyttä roskaa, he haisevat, ja ovat jopa terroristeja.se sattuu myös, kun ystäviäni haukutaan suotta.he eivät ole koskaan sanoneet pahaa miehestäni, ja aina ovat ystävällisiä.
hän osaa olla myös hellä,huomaavainen, hauskakin...negatiivinen puoli,seksi ei meillä suju.itse tykkään ns. rakastelusta.pitkään kestävää, hellää...tykkään että miehenikin nauttii paljon ja huomioinkin häntä paljon.itse en juuri mitään huomiota saa.asento on aina sama, takaapäin, ja voimalla.hän tulee jo n.3minuutin päästä ja se on siinä. itse en pysty tuossa ajassa saamaan orgasmia....joskus kun hän on kysynyt sainko, ja olen sanonut että en...minussa on ollut jotain vikaa.olen siis feikannut monesti ja valehdellut.
Jos pelkäät laittaa miehesi pellolle asunnostasi, niin ota muutama kaveri teille, kun teet sen, onko miehesi kuitenkin kirjoilla luonasi?
Mikä kohta sinussa luovuttaisi? Teet KAIKEN miehen mieliksi, ja saat paskaa niskaan kasvavassa määrin, niin mikä kohta sinussa luovuttaisi?
en tiedä mikä luovuttaisi....ehkä pelkään ystävieni reaktiota,sillä he eivät usko että mies oikeasti on tuollainen.mies on kirjoilla luonani...en tiedä mitä teen.nyt yön valvottuani ja päivän mietittyäni, haluan eron.pian.harmittaa, kun meillä on kahdet häät tulossa pian, joihin mennä.mitä teen...
mietin myös, pystynkö koskaan unohtamaan noita sanoja jotka hän minulle sanoi.kuulen ne yhä päässäni.se on kamalaa.en tiedä kuinka kertoa vanhemmilleni erosta.he luulevat että kaikki on hyvin.miten kertoa kenellekkään.ei ole ketään kenelle puhua.pää on sekaisin.
olen niin sekaisin...pää sekaisin.ajatukset ei kulje selvästi.viimeyön valvomisen ja tämän päivän miettimisen jälkeen tiedän että haluan eron.pian.en kestä.en jaksa.haluan olla onnellinen.tyhmä minä kun edes muutin hänen kanssaan yhteen.hän on kirjoilla luonani...en tiedä mitä teen.
en tiedä mikä kohta minussa luovuttaisi...pelkään kai ystävieni reaktiota.he kun eivät voi uskoa että miehessä on jotain vikaa.en tiedä kuinka heille kerron.miten kerron vanhemmilleni...
harmittaa, kun on kahdet häät pian tulossa..en tiedä mitä teen.olen sekaisin.ei ketään kenelle puhua.
Älä mieti muiden häitä, edustustehtäviä tai sitä, kuinka ulkopuoliset suhtautuisivat eroonne. Ne ulkopuoliset eivät asu sinun miesystäväsi kanssa saman katon alla, joten asia ei heille kuulu. Jollet voi mennä häihin ja muihin paikkoihin ilman miestä, ole menemättä kokonaan, koska nyt on kysymys sinun loppuelämästäsi eikä muutaman tunnin tilaisuuksista.
Sano ääneen nämä lauseet itsellesi ja mieti, kumpi on lähempänä toiveitasi:
- Haluan elää rauhassa ja tasapainoisena, joten minun on päästävä eroon miesystävästäni.
- Elän loppuikäni henkisesti väkivaltaisessa suhteessa, koska pelkään ystävieni ja vanhempieni reaktioita eroamiseeni.
Kerro vanhemmillesi, että nyt aiot erota, ja sillä selvä. Kerro muutama täsmällinen esimerkki siitä, kuinka mies on sinua kohdellut - tuo salaatti päin naamaa ja ne haukkumiset, jotka ovat saaneet sinut itkemään - ja vanhempasi ovat heti kärryillä siitä, mistä on kyse. Aivan varmasti he ovat sinun puolellasi.
Kun kerran olet päättänyt, että haluat miehen ulos kodistasi, rupeat ihan konkreettisiin toimiin. Hivuttaminen ei nyt auta. Koska mies saattaa ruveta jopa pahoinpitelemään sinua tuossa tilanteessa, yritä löytää kotiisi vaikka sohvalle yöpymään ihminen, johon luotat. Tuon ihmisen ei tarvitse olla iso ja lihaksikas, kunhan vain on paikalla, vaikka joku tyttökaveri, äitisi tai isäsi. Mies ei voi ruveta väkivaltaiseksi eikä riko paikkoja, kun paikalla on todistaja. Sitten annat miehelle päivän tai pari aikaa häipyä ja kerrot, että lukot vaihdetaan tiettynä päivänä, minkä jälkeen ei ole asuntoon tulemista. Kirjoita lapulle valmiiksi jonkin edullisen hotellin osoite, koska kamala rähinä alkaa aiheesta "missä minä muka nyt asuisin". Kirjoilla oleminen ei ole mikään ongelma, koska osoitteenmuutos on hyvin helppo ja nopea tehdä, eikä osoitetta heti edes tarvitse, jos pakkotilanne on.
Sanot, ettei sinulla ole ketään, jolle voisit puhua, mutta kuitenkin pelkäät ystäviesi reaktioita eroaikeisiisi. Jos sinulla on ystäviä, joiden mielipiteet ovat sinulle noin tärkeitä, ystäväsi varmasti tukevat sinua koko eron läpi ja sen jälkeen.
Jos haluat olla oikein tehokas, pakkaat miehelle matkalaukun oven ulkopuolelle, vaihdat lukot heti ja suostut puhumaan vain kolmannen ihmisen läsnäollessa. Sitten kerrot, minä päivänä mies saa tulla hakemaan loput omaisuutensa, ja pidät kiinni siitä, että joku kolmas on paikalla. Mies ei kärsi äkkilähdöstään yhtään sen enempää kuin sinä olet kärsinyt hänen käyttäytymisestään viime vuosien aikana. Hän ei säälinyt sinua, joten sinun ei tarvitse sääliä häntä tai ainakaan näyttää sitä ulospäin.
Tiedän oikein hyvin, että vastaan asettuminen on lähes mahdoton ajatus monen vuoden alistumisen jälkeen, mutta siitä saa lopulta vain valtavasti voimia itselleen.
Kun itse erosin vuosia sitten henkisesti hyvin väkivaltaisesta avoliitosta, ei se tullut yllätyksenä kenellekään läheisistäni. Ei, vaikka kuinka vakuutin päälle päin että kaikki on hyvin ja olen onnellinen. Yritin uskotella kaikille (itsellenikin) että elin elämäni parasta aikaa, kaikista ongelmista/ loukkauksista/ uhkailuista/ väkivallasta huolimatta ihanan kumppanin kanssa. Luulin että suhde oli normaali. Vieraiden naisten astuminen kuvioihin herätti ja sai olemaan välinpitämätön, suojelemaan itseään liialliselta sinisilmäisyydeltä. Välinpitämättömyys toi mukanaan riidat joissa mies kävi fyysisesti käsiksi. Muutin pois, mutta suhteen sain lopullisesti katkaistua vasta paljon myöhemmin. Mies tiesi mistä naruista vedellä.
Vaikka kuinka hyvin yritin näytellä ja esittää, vanhempani eivät yllättyneet ero-uutisesta. He eivät epäilleet kun kerroin mitä oli viimeisten vuosien aikana ehtinyt tapahtua. He tukivat ja äiti toivoi että olisin kertonut jo aiemmin. Hän epäili useaan otteeseen että pinnan alla ei ole sitä miltä näyttää, mutta koska en koskaan myöntänyt mitään, hän ei osannut toimia millään tapaa. Ystävät huomasivat myös muutoksen. Koko olemukseni oli erilainen: minusta oli tullut hiljainen, syrjään vetäytyvä, varovainen, salaperäinen. Osa ei ollut osannut lähestyä minua enää pitkään aikaan. Kun vapauduin, oli kova pala alkaa rakentamaan minuutta uudelleen ja selvittää mistä pidän ja mitä elämältäni haluan. Enää minun ei tarvitse teeskennellä kenellekään, eikä minun tarvitse muuttua muuksi rakkaan mieheni takia.
Nyt olen aidosti ja oikeasti onnellinen. Sinäkin olet kun pääset taas omille jaloillesi! Tsemppiä
ota turpaansa sinun puolestasi, eli heidän vuoksiko olet valmis ottamaan haukut ja tulevaisuudessa mahdollisesti vielä nenuusi?
ihana kuulla sinun tarinasi. se auttoi vahvistamaan päätöstäni.haluan oikeasti eron. itseasiassa epäilen että äitini on epäillyt jo pitkään.mutta olen vannonut hänen olevan ihana ja välittävä mies.ja että minä välitän hänestä....ottaa koville sanoa että silmät avautuivat.
mutta teen sen.ja tiedän olevani vahvempi, kun taas olen yksin. ja toivon että löydän miehen joka oikeasti välittää minusta, ja arvostaa.tämän luulin löytäneeni.että ihmisen pitääkin olla tyhmä.
Jos ventovieras (eli minä) pystyn antamaan sinulle myötätuntoni ja ymmärrykseni, ja kehoitan irroittautumaan paskasta (ihan sama onko hän minun mielestäni paska, jos hän sinun mielestäsi on), niin ystäväsikö eivät sinulle soisi sitä iloa???
Elä omaa elämääsi, tee omat elämääsi koskevat päätökset, muiden ei pitäisi välittää näistä päätöksistäsi, vaan tukea niissä, jos eivät tue, ja siis tarkoitan nyt tätä tapausta, joka koskee vain ja ainoastaan sinun etuasi, niin silloin on kyse siitä, että he haluavat hallita elämääsi, ei siitä että he oikeasti välittäisivät sinusta...
Katso kuinka käy, jos tuollainen tilanne katkoo suhteitasi, niin se on kyllä silloin sen arvoistakin, ja voit sen jälkeen saada parempia ihmisiä ympärillesi!!! =)
Saman kokeneena voin sanoa että löydät varmasti paremman miehen.Ja vanhemmat yleensä ovat jo vaistoneet että kaikki ei ole hyvin vaikka kuinka paljon itse teeskentelee muille asioitten olevan kohdallaan.
että ota yhteyttä siihen miehesi exään, jonka kanssa kerroit hänen olleen pitkässä suhteessa. Jos vain suinkin rohkenet. Soita hänelle, esittele itsesi, ja kerro että olet pahoissa vaikeuksissa tuon miehen kanssa. Ja että sopiiko että kyselet vähän hänestä. Jos hän suostuu, niin kerrot nämä mitä tännekin.
Häneltä varmasti saat tukea, koska luulenpa että hänellä on aivan samoja kokemuksia tuosta miehestä! ja ehkä saat rohkeutta lähteä, kun edes joku ymmärtää ettet voi elää tuollaisen miehen kanssa. Mies on selvästi jotenkin sairas!