Eli miten teidät omat vanhempanne ovat suhtautuneet seurusteluunne ulkomaalaisen kanssa, olitte sitten nuorempia tai vanhempia ihmisiä..?
vanhempienne asenteet
justmeeee
22475
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
tosiaan, onko olleet ihan teidän suhdetta vastaan vai suhtautuneet ihan "normaalisti"...itsellä on ainakin ollut vähemmän mukavia kokemuksia tästä... :(
joku ihme, että vanhemmat suhtautuu nihkeästi, kun tytär tuo jonkun keskiaikaista tai ehkä enemmänkin kivikautista tapakulttuuria noudattavan Turkin kurdin tai huijarinigerialaisen näytille, että "moi, tässä on Mehmet/Ombongo, ollaan tunnettu 2 viikkoo ja ollaan ihan in laav"?
Omat vanhempani hyväksyvät täysin ulkomaalaisen tyttöystäväni, vaikka heillä ei ole yhteistä kieltä... ja mitä olen muitten vanhempien ihmisten kanssa aiheesta keskustellut ja he tietävät, että minulla on ulkomaalainen tyttöystävä... palaute on ollut positiivista suurimmalta osalta... kyllä olen myös kuullut paljon sellaisia kommenttejakin, että hän veisi minulta kaiken... yleensä kommentit ovat tulleet ihmisiltä jotka eivät ole edes kyseistä henkilöä nähneet ja ovat kuulleet jotain mutu juttuja essobaarissa...
Minä elän omaa elämääni ja teen omat ratkaisuni elämäni suhteen.
Olen katkaissut napanuoran vanhenpiini.
Vanhenpani eivät hallitse elämääni ,vaan minä itse hallitsen elämäni.
Heidän mielipiteet eivät ratkaise elämääni.
En puutu heidän elämäänsä millään muotoa.
Kunnioitan heitä ja haluan pysyä poissa heidän elämästään.
Odotan myös tätä kunnioitusta itselleni.
Aikuinen ihminen ajattelee itse.Hän ei tarvitse ajatuksiensa tuekseen vanhenpiaan.
Hän myös vastaa teoistaan , kestää tekojensa seuraukset niin hyvässä kuin pahassa.
On hassua että jotkut 40 -50 v aikuiset ovat täysin vanhenpiensa talutusnuorassa.
Viettävät vapaa aikansa vanhenpiensa kanssa.
Kannattaa elää omaa elämää , jos sitä ei ole ,se kannattaa hankkia.
Jos vanhemmat hallitsevat elämääsi , ei kannata seurustella ulkomaalaistaustaisen kanssa.
Eipä mitään ihmeellistä suhtautumisessa ollut. Aluksi oli hankalaa kun mies ei vielä osannut kieltä kuin joitakin sanoja ja vanhempani eivät puhu englantia, paitsi isä muutaman sanan. Nyt kun häneltä jo sujuu kieli selvästi paremmin he ovat enemmän tutustuneet eikä minun tarvitse koko aikaa tulkata. Miehestä he ovat pitäneet alusta asti.
Nuorempana kun tuli sekoiltua noiden tunisialaisten kavereiden kanssa, vanhemmat ottivat heti tiukan linjan. Yöpöydälle ilmestyi "Prinsessa" ja "Prinsessan tyttäret" sekä "Lastani ette saa"- kirjoja jne... Näihin kavereihin ei edes vilaistu. Faija käänsi pään kylmästi eteisessä poispäin ja laski ilmavaivat ilmoille. Mutta mitenkäs vanhemmille menet sanomaan, etten naimisiin ole menossakaan, seukkaan tässä vaan ja tutustun vieraaseen kulttuuriin...
Tietenkään en sittemmin ole ottanut muslimimiestä vakavasti.
Toivottavasti ovat kaverisi tavanneet muitakin suomalaisia kuin piereskelevän isäsi. Aika outo kuva suomalaisesta kulttuurista...
Suomalaisille ollaan tietty viehättäviä ,ollaanhan itsekin suomalaisia. Halvoille ulkomaalaisnakeille, eritoten musuille , ollaan ikäviä, haisevia, piereviä vanhempia.
Seurustelin 3 vuotta ulkomaalaisen kanssa eivätkä vanhempani koskaan tavanneet häntä. Muutaman kerran se olisi voinut hyvinkin tapahtua, kun vanhemmat tulivat asuinpaikkakunnallani käymään, mutta äitini ei halunnut häntä tavata. Joten se siitä jutusta.
niin ja juttumme ei siis loppunut vanhempien takia. Ihan muista syistä.
Nää vastaukset ja koko palsta on perseestä.....:(((((((
Pakko silti vastata itsekin, kun oma kokemus on myös ollu tosi vaikea. Vanhemmat ei hyväksyneet miestäni millään. Eivät halunneet tutustua, puhuivat ilkeitä, epäilivät pahinta. Tätä kesti kauan.
Mutta ei sentään niin juntteja olleet kuin täällä joku kertoo, ettei edes tervehtiä voinu. Typerää tollanen överiks menevä ennakkoluulo kaikkea ja kaikkia ERILAISIA kohtaan.
Tilanteeni nyt: Vanhemmat ovat alkaneet pitää miehestäni, kun hän on osoittanut olevansa luottamuksen arvoinen. Olen itse sinnikkäästi puolustanut miestäni kaiken aikaa, sillä en voi hyväksyä turhaa ennakkoluuloa enkä lakata rakastamasta ketään, koska ÄITINI käskee. Mielestäni tämä huono suhtautuminen vain lisäsi omaa sisuani onnistua mokusuhteessa.....!
Se ei todellakaan saanut minua " avaamaan silmiäni" sun muuta sontaa. Tää on hei nykypäivää, take it or leave it.
Kun olin tarpeeksi sisukas, saavutin, mitä halusin = vanhempieni ja mieheni välit ovat nyt kunnossa, ja siinä on ollut heillä kaikilla paljon oppimista. Nyt ovat toivottavasti tulleet viisaammiksi ihmisiksi, ja 50 -lukulaiset vanhempanikin ovat oivaltaneet paljon uutta maailmasta ja sen menosta. =)
Olemme nyt nelikymppisiä, joten eipä tässä enää kauheasti vanhempien mielipiteitä valinnoistaan noteeraisi. Mutta kuitenkin. Isäni on kuollut aikoja sitten, mutta äiti, veljeni ja veljen vaimo ottivat egyptiläisen mieheni oikein hyvin vastaan. Velipoika alkoi kerrata jopa saksan kielioppia, sillä mieheni puhuu paremmin saksaa kuin englantia. He ovat syntyneet samana päivänä ja työskentelevät samalla alalla, joten he löysivät heti yhteisen aaltopituuden. Emme tapaa kovin usein, sillä asumme ulkomailla ja minä piipahtelen Suomessa äitini luona yleensä yksin muutaman päivän kerrallaan. Veli perheineen on kylläkin tulossa syksyllä meille perhelomalle.
olen itse vielä alaikäinen pari vuotta ja seurustelen 20 vuotiaan kanssa. vanhempani hyväksyvät sen, mutta eivät päästä usein hänen luokseen yöksi (kaukosuhde). uskovainen perhe olemme, ja mieheni on turkkilainen muslimi, mutta vanhempani hyväksyvät se, koska monilla uskovaisilla luterilaisilla on muslimipuoliso ja suhde silti toimii... tää välimatka on vaan raskasta, ja kun kummallakaan ei ole rahaa tarpeeksi... :)
Jätä vaan kaukosuhteen tasolle.
Missähän kohtaa Raamatussa annetaan uskovalle kristitylle lupa avioitua miehen kanssa, joka ei tunnusta Jeesusta Kristusta Jumalan Pojaksi?
Suuriin vaikeuksiin olet joutumassa ja vieläpä ikävästi vanhempiesi siunauksella. Joko olette naiiveja tai uskossanne erittäin liberaaleja.
jos tänne foorumille vastaa, että on alaikäinen ja seurustelee jonku vuoden vanhemman muslimin kanssa, niin siitä tulee kamala haloo! tosi ärsyttävää. ei saa kirjoittaa ilman lisäkysymyksiä ja huomautuksia.
ei Raamattu käske lopettamaan muiden uskontojen jäseniä, vaan levittämään Jumalan sanaa. onhan se oman uskonsa takia turvallisempaa avioitua saman uskonnon jäsenen kanssa, mutta eihän se mikään pakko ole. on kyse vain omasta uskosta.
Sanoma Jeesuksesta pitää viedä kaikille kansoille, mutta avioituminen toisuskoisten kanssa ei ole koskaan ollut oikea tapa tehdä kristillistä lähetystyötä. Kristillinen avioliitto kuvastaa Kristuksen ja seurakunnan suhdetta. Siinä ei ole kyse mistään turvallisuudesta, vaan kaikkein pyhimmästä suhteesta kahden ihmisen välillä. Kristukseen kastamattomalla ei siis pitäisi olla asiaa kristillisessä avioliitossa.
Jokainen Kristukseen uskova haluaa myös, että lapsetkin pelastuvat. Miten repivää onkaan, jos toinen puolisoista vetää lasta väärään suuntaan, pois elävän Jumalan Pojan luota? Etenkin muslimimies todennäköisesti suhtautuu kielteisesti lapsen kristilliseen kasvatukseen.
Näitä asioita ei tietenkään voi ymmärtää, jos ei ole omakohtaisesti kristitty. usko Kristukseen ei ole uskonnon harjoittamista jamuotomenoja, vaan uskoa häneen.
itselläni on tunisialainen poikaystävä. nelisen vuotta jo. eikä äitini tai isäni sekaannu asiaan, koska he näkee sen että olen onnellinen. tulevat ihan hyvin toimeen poikaystäväni kanssa. kaverillani on turkkilainen aviomies, olivat jo kaksi vuotta naimisissa, ja niille just syntyi ihana tyttövauva. kaverini vanhemmat auttaa mielellään, tulevat käymään, soittavat aika usein jne... he olivat sitä mieltä, että niiden täysikäisellä tyttärellä on oikeus valita ketä hän itse haluaa....
mun vanhemmat rakastaa mun italialaista poikaystävää!
mitä se niille kuuluu. omahan on elämäni. ja minä joudun asumaan / seurustelemaan sen miehen kanssa, eikä mun vanhemmat. ois vaan iloisia siitä että oon onnellinen...
Joudut seurustelemaan, vai? Jos kyse joutumisesta, niin aika ikävältä kuulostaa.
Äitini on kuollut, mutta isäni on ottanut mieheni tosi hyvin vastaan. Suunnittelee jopa eläkepäivien viettopaikaksi miehen kotimaata.