Ei vaan riitä

Olen seurustellut mieheni kanssa kohta kymmenen vuotta. Jouluna menimme kihloihin. Kaikki on päällisin puolin hyvin, paitsi minun sydämessäni...




Mieheni on rehellinen, uskollinen, ahkera ja monella tapaa ihana. Hän on turvallinen ja luotettava. Meillä on kiva koti ja elämä edessä.




Ongelmana olen minä. Vaikka kuinka yritän, en osaa rauhoittua mieheni rinnalle. Hän haaveilee lapsista ja omakotitalosta. Minä mietin uskaltaisinko erota. En saa häneltä tarpeeksi rakkautta, huomioimista tai mitään mitä monella tapaamallani miehellä olisi tarjota. Hän ei edes tiedä mitä romantiikka tarkoittaa.




En ole kuitenkaan mennyt muihin sänkyihin, vaan ihastunut korviani myöten jopa KAHTEEN eri mieheen. He kohtelevat minua niin, että tunnen olevani arvokas, kiinnostava, kaunis ja haluttava.





En tiedä mitä tekisin. Pelkään jättää miestäni, jos hän löytääkin äkkiä jonkun ja minä jään yksin katuen ratkaisuani koko lopun ikääni. Toisaalta minulla käy miestäni sääliksi, koska en osaa rauhoittua. Hän on itkenyt monet itkut takiani, kun olen kertonut suudelleeni tai muuten pelehtineeni baari-iltoina toisen miehen kanssa. Jokaisen kerran jälkeen vannon mielessäni että se oli viimeinen kerta. En tosin usko siihen enää itsekään..
8410
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

"En saa häneltä tarpeeksi rakkautta, huomioimista tai mitään mitä monella tapaamallani miehellä olisi tarjota. Hän ei edes tiedä mitä romantiikka tarkoittaa."

Kerro ongelmista hänelle. Moni mies näyttää välittämisen eri tavalla. Kysy vaikka miehen logiikasta siitä ollaan puhuttu monesti.

"He kohtelevat minua niin, että tunnen olevani arvokas, kiinnostava, kaunis ja haluttava."

Alussa voi olla kehuja kun pyydystää naista. Mutta ehkä arkipäivä saa heidätkin samanlaisiksi kuin miehesi. Ellei ole joku ihme..?

"Hän on itkenyt monet itkut takiani, kun olen kertonut suudelleeni tai muuten pelehtineeni baari-iltoina toisen miehen kanssa."

Älä viitsi loukata kertomalla noita juttuja, satutat vain toista.

Millä tavalla haluaisit enemmän rakkautta? Entä huomiota? Entä muuta? Entä romantiikkaa? Mitä mies siihen sanoo kun kerrot siitä. Oletko tutkinut myös miten miehet ajattelevat näistä asioista, esim miehen logiikka palstalla? Entä ovatko tuntemasi miehet jotka antavat paljon muuta, myös jatkossa samanlaisia?

Äänestä

miestäsi? Mitäs, jos keskustelisitte, mitä romantiikka tarkoittaa?
Katseletko vain omaa napaasi eli minäkeskeisyys?

Kirjavihje: Mars ja Venus ikuisesti yhdessä
Mars ja Venus vuoteessa

Käy puhumassa asiasta asiantuntijan kanssa,
tarvittaessa miehesi kanssa.

Äänestä

Mä en jotenkin ikinä tämmösissä jutuissa usko, että kyse olisi siitä, ettei sun miehes tiedä, mitä romantiikka tarkoittaa... Ehkä ne jutut on teillä hieman eri juttuja, mutta en usko, että teillä n avointa jutteluakaan asioista ja toiveista. Sä valitat asioista, mitä et häneltä saa, mutta mietinpä vaan, että olisiko kyse kuitenkin siitä, että et itse elä, niinkun haluat ja tee asioita mitä haluat ja siksi odotat koko ajan jotain enemmän mieheltäsi.

Kun muut kuin tuttu ja turvallinen kohtelee sinua jotenkin hetken aikaa, olet muka kiinnostavampi ja arvokkaampi. Sehän nyt on helppoa, hetken on aina helppo. Mutta tosiasia on se, että sinä et siis tunne itse itseäsi "arvokkaaksi, kiinnostavaksi, haluttavaksi ja kauniiksi" vika tai ansio ei ole niissä miehissä, vaan sinussa iitsessäsi. Ehkä sinä et tee asioita, joka saisi sinut näin tuntemaan?

Sillä vaikka suhde ei toimisi, voi itsensä silti tuntea ihmisenä kuitenkin kaikiksi noiksi asioiksi ja todeta vaan, että suhde ei toimi. Se mitä tunnet itsestäsi ihmisenä ei ole miehestäsi kiinni, eikä yksikään mies saa sinua aina tuntemaan noin, eikä etenkään kun suhde on pitkä ja jo vakiintunut. Ei säily hurmion tunne eikä jännitys, se on vaan löydyttävä itsestä.

Sä olet levoton, koska et ilmeisesti toteuta itseäsi. Siis onko sulla sellainen ura, kun haluat? Asutko kuten haluat? Teetkö töitä ja harrastatko mitä haluat? Pääsetkö toteuttamaan itseäsi? Nuo kaikki ovat asioita, mitkä aiheuttavat levottumuutta, ja niissä miehesi ei voi auttaa. Onko itsetuntosi huono? Onko käsittelemättömiä asioita? Jälleen asioita, mitkä ovat sinun ongelmiasi.
Onko unelmat toteutuneet, tai oletkko löytänyt toisia? Etsitkö miehistä jännitystä, koska tunnetkin olevasi tylsä ja merkityksetön, koska elämässä ei ole sisältöä, haaveita etkä tee asioita mitä haluaisit?

Monet, etenkin naiset nuorempina ja miehet keski-iässä, että kun elämään tulee toinen ihminen, se tekee siitä jotain. Kun saa Sen Oikean, muuttuu todellinen olemus, kunnianhimot unohtuu, tai surut haihtuu, ja koko elämän toteuttajaksi riittää se toinen. "Onhan meillä kaikkea", niin voi ollakin, mutta se, mitä on tarkoitus toteuttaa huutaa itsensä esiin, ahdistuksella, tyytymättömyydellä ja masennuksella, jos ei elä kuten kuuluu. Sisäinen ääni, kuuntele sitä.

Voi siis olla että te joudutte eroamaan, voi olla että se on turhaa. Mutta sinun on mietittävä vikaa itsestäsi toisella tavalla: teetkö tarpeeksi. Teetkö töitä itsesi eteen oikeasti ja toteutatko itse itseäsi. Näetkö vaivaa löytääksesi elämästä sen mitä etsit?
Miehiä baarissa nuoleskelemalla löytyy kyllä hetkellinen hurmio: samanlaisia ne 10 vuoden päästä on. Jos et löydä itsestäsi sitä jotain, tulet aina, miehestä riippumatta metsästämään sitä itsesi ulkopuolelta ja jokainen suhteesi on tuhoon tuomittu. Kokeile vaikka.

Mutta älä pelkää, juuri ne asiat tapahtuu, mitä pitääkin. Jos pitää erota, niin sitten pitää, virheitä saa tehdä, tee niitä ja elä! Mutta älä etsi elämäsi totuutta miehestä, koska se on liian suuri taakka, he voivat kulkea rinnallasi, eivät toteuttaa elämääsi (heillä on omansa). Tai jää, ja kokeile ensin kasvattaa itseäsi ja repiä itsesi irti laiskuudesta ja tylsyydestä noin muuten.
Ei ole väliä mitä teet, teet sen, mitä täytyy tehdä.

Äänestä

"Pelkään jättää miestäni, jos hän löytääkin äkkiä jonkun ja minä jään yksin katuen ratkaisuani koko lopun ikääni."

Voithan aina sanoa miehellesi, että kuules ukkeli, oikeesti haluaisin mennä ja panna muitakin, mut mua kuiteskin pikkasen pelottaa, et mä jään sit kuitenkin yksin loppupeleis... Et viittis ootella ja pitää mulle paikkaa, mä vaikka pistän sit tekstarii jos muualta ei löydy parempaa? Mullon nyt pari ihastusta tossa tsekattavana mut kyl sä oot sit heti seuraavana jonossa...ainaski tällä hetkellä.

Äänestä

Siis itte vehtaat muitten äijien kanssa, ja ihmettelet, minkä takia kotona ei romantiikka kukoista? Synnyitkö noin tyhmäksi, vai pitikö harjoitella ensin?

"Pelkään jättää miestäni, jos hän löytääkin äkkiä jonkun ja minä jään yksin"...onpa todella hienotunteista, laita kuule jonotusliput kämpän ovelle samalla, jooko?

Äänestä

seurustelemaan kymmentä vuotta, olet hyvän elävä esimerkki siitä. miehesi taitaa olla melko riippuvainen sinusta eikä ihme jos kymmenen vuotta olette olleet yhdessä.

Äänestä

Et selvästi rakasta miestäsi, mutta et halua erotakaan hänestä pelätessäsi jääväsi yksin, jos hän löytääkin äkkiä jonkun. Melko itsekäs ajattelutapa pitää toista vain paremman puutteessa. Päästä miehesi menemään, kun et kerran hänestä välitä ja anna hänelle tilaisuus löytää rakastava nainen, joka arvostaa ja kunnioittaa häntä. Sinulle tekisi hyvää ollä vaikka ihan yksin ja miettiä käytöstäsi. Sinulla on selvästi heikko itsetunto, johon etsit pönkitystä muiden miesten ihailusta. ole itseksesi ja kehitä omaa itseäsi ja ajattelutapaasi ja ryhdy sitten vasta seurustelemaan, kun olet ensin sinut oman itsesi kanssa.

Äänestä
  • sanonta kuuluu kunnolliset miehet on jo varattuja.

    Olisin onnellinen jos löytäisin sinun miehesi kaltaisen miehen, joka haaveilee seesteisestä elämästä. Omalla miehelläni vielä kun juoksujalkaa vipattaa...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


..Maria.. kirjoitti:

Olen seurustellut mieheni kanssa kohta kymmenen vuotta. Jouluna menimme kihloihin. Kaikki on päällisin puolin hyvin, paitsi minun sydämessäni...




Mieheni on rehellinen, uskollinen, ahkera ja monella tapaa ihana. Hän on turvallinen ja luotettava. Meillä on kiva koti ja elämä edessä.




Ongelmana olen minä. Vaikka kuinka yritän, en osaa rauhoittua mieheni rinnalle. Hän haaveilee lapsista ja omakotitalosta. Minä mietin uskaltaisinko erota. En saa häneltä tarpeeksi rakkautta, huomioimista tai mitään mitä monella tapaamallani miehellä olisi tarjota. Hän ei edes tiedä mitä romantiikka tarkoittaa.




En ole kuitenkaan mennyt muihin sänkyihin, vaan ihastunut korviani myöten jopa KAHTEEN eri mieheen. He kohtelevat minua niin, että tunnen olevani arvokas, kiinnostava, kaunis ja haluttava.





En tiedä mitä tekisin. Pelkään jättää miestäni, jos hän löytääkin äkkiä jonkun ja minä jään yksin katuen ratkaisuani koko lopun ikääni. Toisaalta minulla käy miestäni sääliksi, koska en osaa rauhoittua. Hän on itkenyt monet itkut takiani, kun olen kertonut suudelleeni tai muuten pelehtineeni baari-iltoina toisen miehen kanssa. Jokaisen kerran jälkeen vannon mielessäni että se oli viimeinen kerta. En tosin usko siihen enää itsekään..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu