Parisuhdetta on takana kaikkiaan jo yli 12 vuotta, pari vuotta naimisissa ja yhteisiä lapsia. Vaimo oli aikanaan todella vetävän näköinen ja hoikka mimmi. Ei takuulla olisi aikanaan vapaana kauan kuljeksinut.
Vaimo vaan nykyään istua nyhjöttää kotona, syö kuin rekkamies eikä harrasta liikuntaa yhtään. Yhdessä kun ollaan, niin olevinaan katsoo mitä suuhunsa laittaa, mutta heti kun silmä välttää, niin karkkia, keksejä ja hampurilaisaterioita menee... Painoa tulee koko ajan lisää, nyt jo noin 20 kg bonusta, eikä loppua näköpiirissä. Ja aina mässyttää herkkuja salassa. Sillä ruokamäärällä mitä yhdessä syödään, niin ei noihin mittoihin pääse millään ilveellä.
Lapsille kyllä jaksaa saarnata ja mäkättää karkkipäivistä ja muiden herkkujen syönnistä. Hänelle kun huomauttaa mitään, yhtään mitään, liiasta syömisestä niin ai hemmetti sitä herneiden määrää nenässä!
Ei ole mukava katsoa, kun läski roikkuu farkkujen vyötärön yli ja hän vielä pitää melko ihonmyötäisiä vaatteita. Välillä suorastaan inhottaa. Väkisin miehiset halutkin ovat katoamassa, ei sille mitään mahda. Sporttisesta itsestään huolehtivasta naisesta ei ole paljon jäljellä. Välillä vaan katse kääntyy väkisin muihin naisiin.
Itse harrastan paljon kestävyysurheilua, syön terveellisesti ja kohtuullisesti ja olen erittäin hoikka mies.
Mikä ihme saa naiset lihomaan muodottomiksi, kun saavat vakituisen miehen? Omasta ulkonäöstä huolehtiminen unohtuu saman tien. Sama ilmiö toistuu hämmästyttävän usein kaveripiirissä liki kaikilla naisilla. Takapuoli hyllyy kuin alatoopi ja läskimaha roikkuu farkkujen päällä. Ei sillä, etteikö miehilläkin olisi tässä suhteessa korjattavaa.
Vaimo vaan nykyään istua nyhjöttää kotona, syö kuin rekkamies eikä harrasta liikuntaa yhtään. Yhdessä kun ollaan, niin olevinaan katsoo mitä suuhunsa laittaa, mutta heti kun silmä välttää, niin karkkia, keksejä ja hampurilaisaterioita menee... Painoa tulee koko ajan lisää, nyt jo noin 20 kg bonusta, eikä loppua näköpiirissä. Ja aina mässyttää herkkuja salassa. Sillä ruokamäärällä mitä yhdessä syödään, niin ei noihin mittoihin pääse millään ilveellä.
Lapsille kyllä jaksaa saarnata ja mäkättää karkkipäivistä ja muiden herkkujen syönnistä. Hänelle kun huomauttaa mitään, yhtään mitään, liiasta syömisestä niin ai hemmetti sitä herneiden määrää nenässä!
Ei ole mukava katsoa, kun läski roikkuu farkkujen vyötärön yli ja hän vielä pitää melko ihonmyötäisiä vaatteita. Välillä suorastaan inhottaa. Väkisin miehiset halutkin ovat katoamassa, ei sille mitään mahda. Sporttisesta itsestään huolehtivasta naisesta ei ole paljon jäljellä. Välillä vaan katse kääntyy väkisin muihin naisiin.
Itse harrastan paljon kestävyysurheilua, syön terveellisesti ja kohtuullisesti ja olen erittäin hoikka mies.
Mikä ihme saa naiset lihomaan muodottomiksi, kun saavat vakituisen miehen? Omasta ulkonäöstä huolehtiminen unohtuu saman tien. Sama ilmiö toistuu hämmästyttävän usein kaveripiirissä liki kaikilla naisilla. Takapuoli hyllyy kuin alatoopi ja läskimaha roikkuu farkkujen päällä. Ei sillä, etteikö miehilläkin olisi tässä suhteessa korjattavaa.
Vastaukset 37
Vanhimmat
niin paljon ettet pettäisi häntä? ja ylimalkaan, eihän tosi rakkaus katso sitä, miltä toinen näyttää. Haluaisin että se todella olisi niin, sillä jotkut ihmiset todella ajattelevat noin, ettei väliä toisen ulkoisella ominaisuuksilla. Mutta ymmärrän toisaalta kun itsekin varmaan ajattelisin samoin.
Mutta, kokeileppas että kehoitat hienovaraisesti että lähtisitte yhdessä lenkille? tai että keksisit yhteisen toisenlaisen harrastuksen, sulkapallo, tanssi, jne jne..et selittäisit vaikka et haluisit itse vastapainoa omille harrastuksillesi ja mennä yhdessä?? suoraan sanominen vaan loukkaa, mutta ihan jo terveydellisistä systä ja suhteenne toimivuuden takia, jos hän ei todella aio inahtaakaan niin koita keksiä tapa millä saisit hänet tajuamaan että mihin se vanha, sporttinen nainen jäi?että kaipaat sitä...et suoraan siis, että "laihduta" tms.. usein vain käy niin että nainen kaiken arjen keskellä unohtaa itsensä ja keskittyy lapsiin ja kotitöihin..sitten palkitsee itsensä herkuilla, kun ei muuta jaksa. Se on valitettava fakta. Mutta jos esim.auttaisit kotitöissä ja lasten kanssa enemmän niin hän saisi muuta aikaa, kun oma työ, lapset, kodin hoito jne, aika raskasta..siihen vielä urheilut niin pitää olla aika viitseliäs.
Auttoiko yhtään? :) kysy vain vielä jos haluat..
Vai mitä mieltä?
Kaikinpuolin hyvä vaimo, ei siinä mitään ja pidän hänestä tosi paljon. Ei mikään uusavuton vässykkä. Olen järjestänyt hänelle omaa aikaa myös ulkoilua varten ts. jään kotiin lasten kanssa ihan mielelläni ja kuljetan lapsia urheiluharrastuksissa. Kyllä sitä omaa aikaa hänelle on tarjolla. Alkuinnostuksen jälkeen se harrastaminen hänellä vaan lopahtaa. Teen kotitöitä varmasti enemmän kuin keskiverto mies. Imuroin, siivoan, teen ruokaa, remonttitöitä ym.
Olen yrittänyt kannustaa vaikka mihin urheiluharrastuksiin. Kaikki vaan tuntuu hänestä niin vaikealta, eikä kuulemma jaksa. Nykyinen tila vaan ruokkii itse iteään. Närkästyminen on aina ensireaktio, kun mainitsen vähääkään hänen harrastamiseen tai liikaan syömiseen. Keinot alkaa olla vähissä.
suoraan vain..kerta se on tuolla mallilla. Vaikka se ehkä häntä loukkaakin niin joskus se antaa vaan puhtia ja "kyllä minä sulle näytän"- asenteen. Ainakin toivottavasti. Sanot siis vain että sinua häiritsee tuo asenne ja laiskottelu. Hänen pitää tajuta ettei kaikki ole itsestäänselvää vaikka avioliitossa olettekin ja tietää että hänellä on sinut. Tai mistä sitä tietää että onko hän itse kyllästynyt kaikkeen ja ei välitä. Johonkin se on kadonnut hänestä. Itse olen sellainen joka kadottaa urheiluinnon aina kesällä, mutta taas syksyn tullen, pakotan itseni rutiiniin urheiluineen n.3-5krt viikossa ja alussa aina tökkii kunnes pääsee vauhtiin niin ei halua olla ilman. Se sama "pakkoasenne"on vain vaimosikin saatava. Sillä itse koen että olo on kamala, jos parikin kiloa tulisi liikaa, masentuisin jos enemmän ja ajattelisin heti etten ole seksikäs..et vastannu että voisitko pettää? ja aika vaisulta kuulosti tuo "pidän hänestä kyllä" ei kuulosta hyvältä jos ulkonäkö vaikuttaa noin paljon
tuo kuulostaa siltä että hän ei itsekään viihdy kropassaan tuo "en jaksa ja on vaikeaa"asenne. Ihminen saa helposti kilot karisemaan, vaikka vain 2 krt.viikossa tai lisäämällä hyötyliikuntaa ja pieniä juttuja karsimalla, se ei edes paljoa vaadi jos on kertynyt jo tuonkin verran.
Myönnän itsekin olevani hieman helpohkosti laiskottuvaa mallia (tosin mikään huippu-urheilullinen en ole lähtökohdiltanikaan), joten ymmärrän siinä mielessä tuon sohvaantumisen oikein hyvin. Mutta usko pois, eivät ne kertyvät kilot ole vaimosikaan mieleen. Se vain on välillä uskomattoman vaikea innostua ja saada itsensä liikkeelle.
Mielestäni ehdottomasti paras tapa on yhdessä tekeminen. Meillä omassa parisuhteessa aina viimeistään toinen havahtuu, että hei nyt on muuten meillä noi yhteislenkit jääneet ja roskaa syödään ihan liikaa. Eli se on semmoinen yhteinen juttu koko itsestään huolta pitäminen. Yhdessä liikutaan, yhdessä herkutellaan. Vahditaan itseämme ja raahataan toinen samalla mukaan.
On meillä toki sitten ne omatkin lajimme, mihin toinen ei oikein voikaan osallistua. Mutta joskus on kiva vetää esim. rauhallisempi pyörälenkki, että toinen voi tulla rullaluistimilla mukaan. Tai korvata oma juoksulenkkinsä kävelylenkillä, jos ei toinen jaksakaan juosta. Jos harrastat itse paljon kestävyysurheilua, niin olet varmaankin aika tarkka omista lenkeistäsi? Jospa koittaisit vähän höllätä niistä otetta ja omistaa osan siitä ajasta teidän yhteiseen liikkumiseen? Jos et kilpaurheilua harrasta, niin se ei liene mahdoton uhraus?
Jos siis mitenkään arkeenne vain sopii, niin lähtekää yhdessä vaikka pyöräilemään. Lapset mukaan myös. Isommat pyörillä, pienemmät tarakalla. Tai uimahalliin porukalla? Pikku riehuminen vedessä, vaikkei mitään kilometrejä uisikaan, on yllättävän tehokasta liikuntaa. Kaikki mikä on poissa sohvalta on hyväksi.
Yksi vaihtoehto on myös, että vaimoasi painaa jokin henkisesti. Siitäkin voi kysyä suoraan. Mielestäni salaa syöminen vähän viittaa siihen, että sillä lohduttaa itseään jotenkin ja toisaalta sitä syömistä häpeää.
Mene ja tiedä, mutta tuo yhteinen tekeminen on ainakin semmoinen, minkä voinet järjestää?
Kaverini otti uuden harrastuksen ja alkoi olemaan reissussa useamminkin. :-)
Nainen tajusi(!) että jotain voisi tehdä itsekin suhteen eteen eikä vain odottaa suomalaispikkuprinsessan tavoin kaiken tehtävän hänelle eteen. Eukko oppi tavoille ja suhde kukoistaa.
Meissä sinun ja minun kaltasissamme miehissä on se vika että me olemme niin saatanan tylsiä kun hoidamme omien asioidemme lisäksi myös akkojen hommat ja ilman minkäänlaista kiitosta, paitsi kommentilla että "tuonkin olisit voinut tehdä paremmin". :-D
Turhaan olet näköjään eukkoas kannustanut. Lähdet vain menemään ja kysyt tuleeko hän mukaan vai et. Ainakin oma mielesi piristyy kun naisellisia naisia matkalla näkyy. :-)
Tuossa jo aiemmin joku ehdottikin että sinun pitäisi olla perheenisän, remonttimiehen, autonkuljettajan, lastenhoitajan, siivoojan, super-rakastajan, talonmiehen roolien lisäksi olla terapeuttikin. Tää on just tätä, voimia!
PS: Myös miehellä on vaatimuksia parisuhteessa naiseltaan, painakaapa sekin mieleenne.
No tuolle linjalle on turha kenenkään lähteä, että rupeaa vihjailemaan muista naisista. Kaikenlainen kiristys ja siihen viittava on ehkä kaikkein raukkamaisinta.
"PS: Myös miehellä on vaatimuksia parisuhteessa naiseltaan, painakaapa sekin mieleenne."
Tämä oli hyvin sanottu. Tosin paremman tästäkin ohjeesta saisi, jos sen yleistäisi koskemaan naisten lisäksi myös miehiä, itsekeskeisyys ja omaan napaan tuijottaminen ei katsos riipu sukupuolesta.
En tekstissäni puhunut mitään vihjailusta vaimolle vaan siitä että miehen on tehtävä vain mitä miehen on tehtävä kun asiallinen puhe ei naiselle mene jakeluun.
PS: "Myös miehellä" rinnastaa molemmat sukupuolet.
kantoi? lue ja tutustu aiheeseen. olen nainen, lapseton ja tulin surulliseksi naisesi puolesta. rakkaus on rakkautta myötä- ja vastamäessä.
juuri tuo usko varmaan ne naiset muodottomiksi lihottaakin?
Kyllähän se vaimokin voisi sen suhteen eteen tehdä jotakin.
Pelkkä raskaus ei lihota pysyvästi, itsellä 3 lasta joten tiedän kyllä. Ihminen lihoo kun syö enemmän kun kuluttaa, tämä on fakta.
Kyllä vaimollakin on jokin vastuu pitää huolta omasta ulkonäöstä jos haluaa ettei toinen ala pitämään vastenmielisenä ulkomuotoa.
aineenvaihdunta hidastuu (enemmän) kuin miesten vuosien myötä. Siksi samalla ruokamäärällä nainen lihoo hiljalleen, vaikka eläisi aivan niin kuin ennenkin. Naisen pitäisi siis olla enenevässä määrin nälässä koko ajan, että säilyttäisi saman painon. Lisäksi naisella rasva kertyy eri paikkoihin kuin miehillä lihaskudosta on vähemmän ihan geneettisistä syistä. Eli sama paino samanpituisella miehellä ja naisella näyttää erilaiselta. Lisäksi vielä on olemassa sairauksia (mm. lisämunuaisten toimintahäiriö), jotka voivat saada aikaan metabolisen oireyhtymän kehittymisen, rasvan kerääntymisen vyötärölle ja niskaan ilman, ettän nainen söisi yhtään suositusten vastaisesti. Jos nainen vielä on pyöräyttänyt pari lasta, ei ole ihme, jos vartalon malli muuttuu. Muuttuisi sinullakin, jos kudoksiasi venytettäisiin samoihin mittoihin kuukausitolkulla useita kertoja.
Eli suuta pienemmälle. Miesten on helpompi pysyä hoikkina, valitettavasti. Ja siitä saat syyttää sitä tahoa, joka on tämän järjestelmän kehittänyt.
Tyypillistä naisellista vastuun välttämistä tekstisi, ei kiitos. Ihra kerääntyy kroppaan hyvin yksinkertaisella kaavalla, jota ketjun aloittajamies(!) jo tarkasti kuvasikin. Se menee juuri noin: epäterveellistä 'ruokaa' enemmän kuin oikeasti tarvitsee ja muuta mättöä naamaan heti kun perse lävähtää alas (sohva, tuoli, autonpenkki etc.) Ja kun ämmässä ei sitten muuta liikukaan kuin leuat niin läskitiinu on valmis. Ja sitten puhelimessa ihmetellään ystävättärille kun vaan lihoo... Näin on tyhmän naisen prototyyppi kuvattu. 'Laihis' kestää vakaasta päätöksestä seuraavaan markettiin karkkihyllylle tai hampurilaispaikkaan. :-D
On aivan naurettavan typerän lapsellista syytää omasta lihoamisestan vastuuta ympäristölleen, miehelleen, elämän vittumaisuudelle etc. kun itsekuri on nolla ja aivokapasiteetti ei paljoa tuosta enempää!
Vielä miehet: Olettekos kuvotustanne aikanne kotona katsottuanne käyneet polkemassa naisellista naista? Kertokaapa kokemuksianne minullekin. Jo hoikan naisen halaaminen on ihanaa.
Läski on rumaa, epäterveellistä, esteettisesti kuvottavaa. Parisuhteessa, jossa molemmat hyväksyvät tilanteen, olkaapa hyvät; asianne on omanne.
Minua hoikkana, itsestäni huolehtivana perheenäitinä kuvottaa monen naisen asenne että naiset muka eivät voisi lihomiselleen mitään. Ymmärrän jos esimerkiksi lääkärillä todettu kilpirauhasen vajaatoiminta saa naisen lihomaan (varmasti helvetillinen vaiva naisellisille naisille, osanottoni heille!!) mutta mutta..
Tulin eilen lomalta Tallinnasta, ja kyllä silmiin sattuu myös minua naisena nähdä jälleen kotimaiset pullerot. Kamalaa! En siis tarkoita pientä naisellista pyöreyttä, vaan sitä yleistä välinpitämättömyyttä jo omaa terveyttäkin kohtaan.
Niin, ja jos naiset siis lihovat miehiä enemmän ilman että sille voi mitään niin pakko kysyä... Miksi vain suomalaiset naiset lihovat ja rapistuvat ennen aikojaan?Meillä suomalaisilla naisilla on varmaankin jokin kamala pokkeuksellinen lihottava geeni, vai mitä?;)
Niin, ja lihoin minäkin raskausaikanani 30kg tuosta vaan, mutta otin kilot myös synnytyksen jälkeen pois ja todella palasin omiin SAMOIHIN mittoihini. Vatsankin saa litteäksi jos oikeasti tahtoo eikä se vaadi nälän näkemistä pätkääkään!
Ap.:lle sanoisin, että joko vaimosi on masentunut tai sitten olet hänelle helppo nakki. Johdata häntä ystävällisesti (loukkaamatta) Painonvartijoiden suuntaan, jossa laihtuminen on 100%:sti terveellistä ja varmaa ilman hetkeäkään nälänhätää. Siellä nimenomaan laihtuu syömällä!
Tämä ihan vain mainoksena tähän, itsellänikin kun itsekuri on todella huono mutta heidän kauttaan minäkin olen aina raskauskiloni ottanut täysin pois. Eli mikäli puolisosi valittaa ettei jostain syystä laihdu, haasta hänet vaikka kirjekurssille pariksi viikoksi. Sitten kun paino alkaakin laskea, on helppo jatkaa kurssia edelleen. Ja näin jäävät tekosyyt unholaan.
"Olettekos kuvotustanne aikanne kotona katsottuanne"
Tuota noin, sehän nyt on itsestäänselvyys, että toisen ylikiloista on huolissaan ja varsinkin jos pitää nimenomaan hoikasta (tai timmistä, lihaksikkaasta jne.), ei se uusi ulkonäkökään miellytä, mutta ihan tosi, haukkuminen ei ehkä ole se paras keino siltikään, varmaan tuo sille lihonneelle naiselle (tai miehelle ihan samalla tavalla) hirveästi intoa alkaa panostamaan uudestaan ulkonäköönsä parisuhteen parantamiseksi, jos haukutaan kuvotukseksi.
Luulisi, että aikuisilla ihmisillä olisi vähän enemmän tuota järkeä jo käytössään?
Minun mielestäni suoraan puhuminen on se paras keino. Tosin fiksu ihminen osaa sen ilman turhia loukkauksia, eli jos pitää valita kertomistavaksi "mee kuvottava läskisäkki lenkille ku eihän sun kanssa viitti ees nussia enää" tai sitten ihan rehellisesti ja toista kunnioittavasti kertoo että miten on huolissaan tämän terveydestä, jaksamisesta ja myös parisuhteesta, ei varmaan tarvitse kahta kertaa miettiä, että kummalla tavalla voi saada jopa tuloksia aikaan.
Vaikka se aviomies tai -vaimo vuosien myötä lihoaakin, on hän silti pohjimmiltaan se sama ihminen, johon rakastui ja jota edelleen rakastaa, niin miksi pitäisi suotta törkeyksillä pahoittaa mieltä?
Ja ei, perusteluksi loukkauksille ei kelpaa se, että mitäs lihosi. Tuskin sitä tahallaan tehdään, pariutuneilla ihmisillä nyt vain jostain syystä usein aktiivisuus vähenee vakiintumisen myötä, sekä miehillä että naisilla. Eikä asiaa auta se, että nykyään tehdään vähemmän fyysistä työtä ja kaikenlaiset herkut ovat niin helposti saatavilla joka paikasta.
Jotenkin tuntuu että joillakin on vähän miettimisen paikka...ei millään pahalla.
Ja täällä kun tätä lukutaidottomuutta tuntuu esiintyvän varmaan joka toisella ja suuri tuohtumus tätä koko aihetta koskien saa vielä enemmän sokeaksi, niin ei, en puolustellut tässä naisen oikeutta lihomiseen, vaan teksti koski ihan molempia sukupuolia.
Tuon teorian mukaan kukaan yli 40 vuotias synnyttännyt nainen ei voi olla normaalipainoinen.
20 kg on enemmän kun pelkkä pieni pyöreys. Kannattaisi kysyä niiltä vähemmän lihavilta aikuisilta naisilta onko he todellakin ikuisessa nälässä.
tiedoksi vaan ikää 45, 3 lasta ja 162 cm ja 51 kg, ei himo liikkuja, ei nälässä oleva mutta katson kyllä miten monta donistia vetäisen nahkaan.
Vartalon malli saattaa muuttua ( isomma ryntäät, jopa roikkuvat ) mutta ei se niitä läskejä perseeseen tuo.
Sairas nainen on syytä hakeutua lääkärin hoitoon jolloin se sairaanloinen ja vaarallinen saadaan pysymään kurissa. Ymmärrän kyllä jos kyse on oikeasta sairaudesta, mutta useimmille se on huono vastuskyky herkkuihin ( ei siis siihen oikeaan ruokaan )
Et viittis lukea tekstini uudelleen ja huolella? En missään vaiheessa tekstiäni ilmaissut haukkuvani, nimitteleväni vaimoani päin näköä. Ehei, takana on useita laihdutusyrityksiä, surkeita sellaisia, ja AINA olen tukenut asiallisesti tuota herkän aiheen käsittelyä, mutta turhaan. Olen asiallisesti ehdottanut yhtä sun toista YHTEISTÄ harrastusta, mutta kun se ihraläjä kropassa painaa liikaa. Koskaan en ole vinosti sanonut.
ulkonäköön ja elämäntyyliin vai häneen myös ihmisenä? Ja onko ulkonäkö vaimossasi tai naisessa yleensä sinulle se tärkein kriteeri? Se mielestäni on ratkaisevaa siinä, miten puolisoa kohtaan tuntee kun vuosien varrella ulkonäkö ja elämäntyylikin ehkä lasten myötä muuttuu, tulee mahdollisia liikakiloja, ryppyjä ja muutenkin "rupsahtaa". Aina sille rupsahtamiselle vaan ei voi mitään vaikka miten yrittäisi sitä vastaan taistella. Omalle kohdalleni on valitettavasti myös käynyt niin, että kiloja on vuosien varrella kertynyt mutta meidän kohdalla se ei miestäni ole haitannut vaikka hän on edelleen hoikka. Toki pidän ulkonäöstäni huolta niin etten ainakaan omasta mielestäni :-) näytä homssuiselta tai käytä niitä samoja vartalonmyötäisiä paitoja, joita käytin tavatessamme 10 vuotta sitten. Ja liikkuakin yritän muttei se kilojen karistaminen enää niin helppoa ole kuin parikymppisenä. Joskus ihmettelen, että kun mies haluaa karistaa pari kiloa, ne lähtevät häneltä saman tien, itselläni se vaatii ihan hirveitä ponnistuksia eikä välttämättä onnistu sittenkään. Ehkä eroa on naisen ja miehen fysiikassakin. Jos tuo muutos vaimosi ulkonäössä on noin sinulle noin ratkaiseva, kannattaa miettiä mitä muutakin suhteessanne kenties on vialla. Ja jos hän mielestäsi "mässyttää" herkkuja salassa, niin sekin mielestäni kertoo ettei hän ole välttämättä tyytyväinen elämäänsä. Sitä paitsi kun alkaa vahtia toisen syömistä, saattaa se johtaa siihen että ei syö toisen nähden vaan salassa.
En tiedä keskusteletteko asioista miten yleensäkin mutta ehkä kannattaisi kysyä vaimoltasi, onko kaikki ok ja keskustella hänen kanssaan ilman syyllistämistä. Ja ulkonäöstään kyllä voi huolehtia vaikka olisi ylikilojakin. Aika karkea yleistys on syyttää kaikkia naisia muodottomiksi "läskeiksi" vain sen takia että he ovat parisuhteessa. Yllättävän usein näin käy miehellekin. Ollaan kaikki vain ihmisiä, inhimillisiä vikoinemme ja puutteinemme, joten hieman ymmärrystä, kiitos.
Täytyy sanoa että omat nelikymppiset ystävättäreni ovat melko lailla samassa kunnossa kuin nuorempanakin. Monilla on pari lasta ja silti kroppa hyvässä kunnossa. Eli se mahdotonta ole, jos katsoo asian tarpeelliseksi.
Siis eivät mitään missinmitoissa olevia vaan normaaleja nättejä naisia.
Minusta tuntuu että ap:n vaimolla on jotain henkisiä ongelmia, pettymyksiä, masennusta tai stressiä. Ymmärrän että muutama kilo voi tulla huonoista elämäntavoista ja ikääntymisestä, mutta 20 kg on kyllä ehdottomasti liikaa.
En ole ystävättäriäni punninnut, mutta arvelisin että heidän painonnousunsa nuoruudesta on jäänyt sinne max 5 kg:n luokkaan, siis 2 lasta, 20 vuotta jne. ei paha mun mielestäni. Ja näitä ystävättäriä riittää eli kyse ei ole mistään yksittäistapauksista.
Voidaanhan meitä haukkua pinnallisiksi jotka katsomme syömisiämme ja juomisiamme mutta uskon että hyvästä ulkonäöstä iloitsee itse kaikkein eniten.
Niin, ja osa ystävättäristäni on eronneita, osa suhteessa eli ei se painoonkaan pitäisi vaikuttaa.
Olen minäkin ollut juoksuapuna kun on "vauvakiloja" karisteltu ja hyvin ovat lähteneet.
Pakko kommentoida omasta kokemuksestani.
Olin ehkä liiankin laiha tavatessani ex avopuolisoni. Lapset eivät saaneet minua lihomaan, sillä aijemmasta liitostani minulla oli niitä jo 2.
Itselleni kävi kuitenkin niin, että uudensuhteen suuren rakkaudenhuuman laannuttua aloin lihomaan ihan kummasti. Ihmettelin syytä itsekkin kunnes huomasin, että olemme ex avokkini kanssa aikamoisessa oravanpyörässä. Hän haukkui minua läskiksi ja puristeli ylimielisesti vatsaani. Viimeinen niitti oli hänen pettämisensä, josta masennuin niin, että en enää välittänyt omasta ulkomuodostani juurikaan yhtään. Seksiä emme harrastaneet alkuhuuman jälkeen, johon kuuelma oli syynä minun lihomiseni. Ei ollut rakkautta, eikä juuri mitään muutakaan.
Yhdessä kuitenkin olimme n. 11 vuotta.
Tänä aikana menetin kyllä niin totaalisesti naiselliset muotoni, että nyt jälkikäteen oikein itseänikin inhottaa.
Erosin muutama vuosi sitten ja kummasti alkoi muodotkin palautua. Nyt olen jo lähes tyttövuosieni mitoissa.
Eli pointtini on, että olisikohan näiden miesten jotka toisten kiloista on huomauttelemassa katsottava hiukka peiliin. Josko sieltä löytyisi edes hitusen syytä siihen toisen pahaanoloon.
En tietenkään halua yleistää, sillä meitähän on niin moneksi.
Itse olen kyllä nyt oikein tyytyväinen elämääni hoikkana ja ilman mollaavaa puolisoa.
Siis kyllähän mies voi mollata muutakin kuin kiloja, jos nainen sattuu olemaan hoikka ja sporttinen. Joillakin miehillä tuntuu olevan tarve arvostella omaa naistaan ja lytistää naisen itsetunto, jotkut haukkuvat läskiksi, jotkut laihaksi, tai sitten kehutaan vieraita naisia kauniiksi tai mitä tahansa jotta omalla naisella olisi paha mieli. Ja sitten ihmetellään kun naista ei huvita seksi tai nainen haluaa erota.
Kai se on tuo ikiaikainen sovinistinen tapa, että naisen ulkonäköä saa arvostella. Esim. anoppini aina arvosteli naisten ulkonäköä, kai ex oli sitten kotoa oppinut tuon tyylin.
syömään herkkuja? Oletko keskustellut asiasta?
Ota yhteys ravitsemusasiantuntijaan, josko hänen kanssa saat vaimosi korjaamaan syömätottumuksiaan.
Kyllä minua vaimossani kiinnostaa muukin kuin pelkkä ulkonäkö. Otin vaan tämänkin näkökannan asioihin. Joku kirjoittikin suomalaisten ja virolaisten naisten ulkonäköjen eroista (vain esimerkkinä) ja voin vain todeta että eroa on. Ei sitä millään perintötekijöiden eroilla voi selittää ja sanoa että me naiset vaan ollaan tällaisia. Läskiä tulee ja varmasti jos syöt liikaa, olit mies tai nainen, suomalainen tai virolainen ei mitään väliä.
Tuntuu siltä, että omaa saamattomuutta vain todetaan, että se on perintötekijöissä tai kaikkihan meillä suvussa on tällaisia, me naiset vaan ollaan tällaisia. Katsokaa joskus, mitä ihmiset ostaa marketista. Jos näet nelihenkisen perheen ja kaikki 80-120 kg:n kokoisia lapset mukaanlukien, niin ei siellä kärryssä paljon vihanneksia ole. Turha sanoa, että perimästä se johtuu. Kukaan muu ei suuhusi sitä mätöstä laita kuin itse.
Itse olen ollut joskus treenamatta kuukausia ja paino heittää vain pari kiloa. Ratkaisu: Syö sen verran kun kulutat. Ei se ole sen vaikeampaa.
Pidän takuulla seksikkäämpänä naista jolla on mistä ottaa kiinni kuin mitään luuviulua. Raja vaan menee jossain siinäkin asiassa.
Käsittääkseni lihavuus on hyvin harvoin elimellinen vika. Ehkä tuo "meidän suvussa kaikki ovat lihavia yms." jutut ovat vain keino vastuun pakenemiseen.
Minä luulin aikaisemmin että itämaiset ihmiset olisivat perimältään hoikkia, mutta kyllähän sielläkin väestön paino alkoi nousemaan kun roskaruokaa alettiin syömään.
Ap:lle sanoisin että älä nyt kuitenkaan kovasti vaimollesi motkota noista kiloista ettei vaan tulisi toinen ääripää, että vaimosi alkaa laihtumaan...liikaa..
Tiedän tapauksen missä aviomiehen nälviminen aiheutti vaimolle anoreksian.
ulkonäkö on noin tärkeä asia, että luonteesta ja muista seikoista viis, ota ihmeessä ero ja etsi itsellesi hoikka, sporttinen, kaunis nainen.
kun syö liikaa niin lihoo hirveeksi läskiksi, jollei pese itseään niin alkaa haista, jollei pese/vaihda vaatteita alkaa näyttää pultsarilta. Haluaisitko sinä olla "törkyn"puoliso? Ei tarvitse olla mikään tip top sporttikroppa, riittää kun on suht normaali painoinen,siisti olemus yms. niin puolison viriliteetti pysyy.
Testattu ja toiminut 20 vuotta erittäin hyvin
Olen itse siis nainen ja siksi uskallan nyt sanoa tämänkin asian. On totta, että moni nainen päästää itsensä löllähtämään (moni mieskin ja syyt varmaan jotakuinkin samat?) kun vakkari on siinä.
Keksitään heti puolustuksia "kyllä sun vaimos, jos sä tekisit kotitöitä ja oisit sitä sun tätä ym." mutta tosiasiahan on se, että suurimmaksi osaksi, se elämäntapa ei vaan ole ollut oikeista syistä ja totta.
Eli. Ei ole pidettykään huolta terveydestä, vaan näytetty hyvältä toista varten. Tavallaan valheellisin syin. Ei ollakaan oikeasti oltu itseen tyytyväisiä, vaan aivan vääristä syistä tehty asioita: metsästetty toista. Nyt se itsestään selvä kumppani siinä on, ja ymmärrän hyvin: että silloin jaksoi laittautua, tuntemattomalle, mutta oman kumppanin eteen ei jaksetakaan nähdä mitään vaivaa!!??
"Mikä ihme saa naiset lihomaan muodottomiksi, kun saavat vakituisen miehen? Omasta ulkonäöstä huolehtiminen unohtuu saman tien. Sama ilmiö toistuu hämmästyttävän usein kaveripiirissä liki kaikilla naisilla. Takapuoli hyllyy kuin alatoopi ja läskimaha roikkuu farkkujen päällä. Ei sillä, etteikö miehilläkin olisi tässä suhteessa korjattavaa."
Se saa vaimon lihomaan. Kun ei oikeasti olekaan miettinyt omaa terveyttään ja hyvää oloaan vaan on luullut että onni ja autuus piilee siinä, kun sen kumppanin siihen saa. Niin miehetkin tekee "tossahan toi on, selluliitti sohavalla" ja naureskellaan päälle,- kunnes kumppani lähtee sen paremman perään.
Itse en ymmärrä, sillä kuinka moni nainen hokemalla hokee: "en mä miesten takia vaan itteni"... Mitä paskaa! Siis itse olen todellakin aina pysynyt hyvä kuntoisena ja kroppasena, koska pidän huolta itsestäni, enkä siis vaan miehen metsästystarkoituksessa itseäni kunnossa. Mulla on ns. oikeat syyt, eli ne kestää oli miestä tai ei. Mä pidän itsestäni, terveydestäni ja olen tälläinen siksi, kun olen.
Sen lisäksi mä haluan sitten panostaa parisuhteeseen. En etsi miestä siksi, että olisi joku vakituinen vaan itselleni sopivaa ja sen haluan pitää. Tietenkin oletus on sama; en mä mitään sohva perunaksi muuttuvaa ala kauaa katselemaan. Joten turha sellaisten vanhan ajan "minä saan olla sohvis ja vaimon pitäää laittautua aina"-miesten on edes haaveilla: kenkää tulee ;)
Miksi hemmetissä just sitä rakkainta pitää itsestään selvänä ja että sama se on miten paljon sitä viehättää?! Eiks se just ole se tärkein, vaikka tietenkin myös arkisena näkeekin?
Niin, ehkei ihmiset vaan tajua ajatella, ne luulee, että "hyväksyy minut omana itsenään" ei tarkoittaisi, että sitten pitäisi alusta saakka näyttää ja kertoa kuka on.
Miehillä ja naisilla on ihmeellinen tapa juuri sille rakkaimmalle esittää olevansa jotain muuta kun on,-ja sitten hokea siitä "mikset sä hyväksy mua" kun onkin ihan erilainen. Ollaan hyviä ja ihania kun toinen on tuntematon ja kun se onkin tuttu, alkaa valitus ja vaatimukset. Kohdellaan vieraitakin kohteliaasti ja hyvin ja omansa päälle kaadetaan kaikki paska. "Se on sitä aitoutta" my ass! Toisen käyttämistä se on ja itsestään selvyytenä pitämistä.
Mutta. Jotenkin ne asiat täytyy ottaa suoraan puheeksi. Terveys, seksi, yhteiset harrastukset, perheen yhteinen liikunta. Se, miltä tuntuu se, ettei toinen ole mitään sinnepäinkään, mitä luuli sen olevan, ja että terveyskin on tosiaan vaarassa. Ei haukkumalla eikä yhtään lähtemällä herneisiin mukaan, vaan keskustelemalla. Lasten kanssa luulisi pysyvän kunnossa, kun voi yhdessä käydä kävelyillä, pelata palloa, käydä uimassa, mennä ratsastusretkille, luontoon kävelemään ja picnicille, viettää päivä huvipuistossa ja eläintarhassa (kävellen tietenkin), pyöräillä eri paikkoihin, talvella hiihtää, lasten kanssa metsäretki, missä paistetaan makkaraa ja syödään lämmintä mustikkakiisseliä on ikimuistoinen... Talvella voi vanhemmat tehdä lapsille johonkin tuttuun mäkeen valvotun pulkkamäen, rakentaa lumilinnaa, luistella...
Mä ihmettelen, miten lasten vanhemmat voi olla huonossa kunnossa ylipäätään, kun tekemistä ja harrastusta kyllä riittää?
Vaimosi on varmasti todella onneton tai muuten vain henkisesti loppu, eikä oma asenteesi häntä kohtaan varmasti auta asiaa.
Tasan ei käy kupit kun hyviä miehiä jaetaan...
se yksi ja sama syy
Tylsä mies
Tyhjiö (HYVÄ seksi, romantiikka, hellyys, älyllinen haaste) korvataan ruualla ja herkuilla.
Mikä ihme saa naiset lihomaan?
Tilastojen mukaan kolmannes naisista ja puolet miehistä on ylipainoisia. Paisuneita miehiä on siis enemmän, vaikka naisella hormonaaliset tekijät voivat lisätä painoa. Lisäksi naisten aika ja mielenkiinto suuntautuu usein perheen hyvinvointiin. Aika ja energia ei ehkä riitä itsestä huolehtimiseen. Väljähtynyt perisuhde, jossa puoliso kyselee tälläisiä suomi24:ssä saattaa myös masentaa. Toisaalta jos tämä on ainoa ryppy rakkaudessanne, niin selviätte kyllä, kun eihän sillä läskillä loppupeleissä mitään merkitystä ole.
Kuvauksesi kirjoituksesi parissa viimeisessä kappaleessa kertoo kyllä suuresta naisten halveksimisesta eli isompiakin ongelmia sulla taitaa olla.
Monesti se menee näin: kun nainen vakiintuu ja saa perheen, hän pistää toisten tarpeet omien edelle. Nainen on ensisijassa äiti ja sitten vaimo - ja tasan tarkkaan tässä järjestyksessä. Äitinä nainen huolehtii ennenkaikkea lasten tarpeista ja niitähän riittää, varsinkin jos mies ei osallistu. Moni mies ei edes tajua mitä kaikkea vanhemmuuteen liittyy, koska äiti huolehtii lähes kaikesta. Lisäksi jos mieskin on kuin pikkupoika, joka jatkaa ns. poikamiestyylistä elämää, niin naisella on miehessäkin yksi "lapsi" lisää huolehdittvana. Useimmat aviomiehet, kun eivät löydä edes omia tavaroitaan kotona:) Niinpä perheen äiti hoitaa kaiken, näkee kaiken, huolehtii kaiken jne. Useimmat nykyajan äidit ovat töissä, hakevat lapset hoidosta, tekevät ruoan, huolehtivat tiskeistä, käyvät kaupoissa, keräävät koko ajan kotona jonkun jäljiltä likavaatteita ja tavaroita, huolehtivat että lapsilla on tarvittavat tavarat mukaan harrastuksiin tai tarhaan/eskariin/kouluun, toimivat autokuskeina millon minnekin, järkkäävät lasten juhlat ja omat illanistuijaiset yms. , huolehtivat kummilasten ja muiden merkkipäivien muistamiset jne. jne. on kamala määrä pieniä asioita, jotka on huolehdittava ja välillä energia kertakaikkiaan loppuu ja tahtoo vaan levätä sohvalla ja vetästä jädet! Joskus me äidit sitten välillä innostumme urheilusta, mutta ihanan kävelylenkin ystävän kanssa pilaa kännykkäsoitto mieheltä tyyliin: "missä on sen ja sen lapsen yöpaita". Silloin tuntuu, että ei iskä saa edes lapsia nukkumaan...Tai jos josku lähtee naisteniltaan, niin senkin ilon pilaa mies, joka soittaa: "ootko vielä kauan, lapset kyselee iltasatua - isi ei kelpaa" . Ja muutenkin tuntuu, että miehen on niin helppo vaan lähteä, kertoo vaan ja menee. Nainen neuvottelee ensin perheenjäsenten kanssa tai miettii voiko mennä, onko sopiva hetki.
Niin me naiset olemme liian uhrautuvaisia ja tyhmiä, kun emme tajua että mekin voisimme vaan jatkaa elämää kuten ennen; mennä harratuksiin ja työntää ne kotihommat ja lasten asiat sille miehelle. Pitäisi sulkea kännykkä ja olla kuin sinkkua harratuksissa ja menoissa.
No, joo tämä oli liian karkeaa. Kyll pitä löytää se kultainen keskitie elikkä harrastaa perheenä, kuten joku kirjoittikin. Yhdistää hyötyliikuntaa arkiaskareisiin. Sulkea tv ja tämä tietokone ja mennä ulos lenkille. Päättää, että ei makaa eikä istu sohvalla - olis hyvä hävittää koko sohva:) Pienin askelin kohti uutta kroppaa - ainakin minä taas yritän. Olen ollut jossakin kadoksissa, mutta onneksi lapset on kasvaneet ja taas löysin itseni. Löytäkää te muutkin äidit jostakin sisältänne se NAINEN.
Tämä on totta, pilkulleen.
Kiitos sulle, Lihonut, tästä kirjoituksesta. Sä puit tämän äidin roolin sanoiksi aivan kertakaikkisen loistavasti.
Ja miehet. Just noin se todellakin menee.
Te miehet voitte vaan mennä ja lähteä koska vaan, minne vaan, elääksenne siis kuin poikamiehet...
Äidit ei koskaan voisi tehdä niin.
Ja jos me äidin joskus tosiaan saadaan sitä omaa aikaa lähteä just vaikka lenkille, niin todellakin, muistakaa ettette soita ja häiritse koska
ne pirun yöpaidat/unilelut/satukirjat tai mitä ikinä onkaan "kateissa", on just samassa paikassa kuin jokaisena päivänä aiemminkin.
Opetelkaa tekin, miehet, sitä perheenne arkea ja nostakaa oma vaimonne siihen arvoon,mihin kuuluukin. Palkinnoksi siitä saatte hyvinvoivan naisen, joka jaksaa pitää huolta myös itsestään.
Lihonut. Kiitos. Sinä olet loistava.
Itse olen lohtusyöjä. Seksinpuute, romantiikanpuute, huomionosoitusten puute..kaikki tuo pisti mut syömään. Ruoka oli lohduke. Ruoka oli kuin halaus sisältä päin, ulkoa päin, kun sitä halausta ei ikinä saanut. Turposin muodottomaksi, 30-kiloa oli ylipainoa. Mitä enemmän mies valitti ylipainostani, sen surullisemmaksi tulin ja söin salaa. Kävin töissä ruokatunnilla mäkkärissä ja raxissa. Työmatkoilla söin pussin sipsejä tai karkkia ja hävitin todisteet ennen kotiin pääsyä. Kodissa olo ahdisti sillä lämpö suhteesta oli hävinnyt täysin. Mies halusi erota ja mikäs siinä. Eipä toista voi väkisin pitää. Niimpä sitten erottiin ja masennuin. Ei maistunut enään mikään. Ei edes ruoka eikä herkut.
Aloin laihtumaan ja huomaamattani 10-kiloa oli tipotiessään.
Aloin urheilemaan taas ja liikkumaan enemmän ja sain elämäniloni takasin. Nyt minulla on kumppani aivan toisenlainen. Olen onnellinen, pidän itsestäni huolta ja olen normaalipainoinen ja timmi kuntoinen. Parisen vuotta sitten näin ex-mieheni joka halusi minut takasin..nyt, kun olen kerran elämäniloinen ja nätti. Mutta minullapa oli jotain paljon parempaa kotona, se oikea ja aito ihminen joka huomioi, rakastaa ja antaa suhteelle paljon, jota minäkin voin halata ja rakastaa ja pitää hyvänä. Jonka kanssa on ilo liikkua ja käydä salilla/pyöräilemässä/juoksulenkillä.
Enään ei tee mieli syödä sipsejä eikä salaa herkkuja. Herkuttelut tehdään yhdessä, hyvän maun rajoissa.
Miksikö kirjoitin tämän? Siksi, että josko oma vaimosi on samassa tilanteessa, kun minä olin 7-vuotta sitten?
Näin se myös menee, että nainen ottaa herkästi itseensä oman rakkaan teot, tekemättä jättämiset ja sanomiset. Oma syy kai se on miksi syö eikä kestä vaan kaikkea, mutta tää on niin totta, että moni nainen on ns. lohtusyöjä. Pitää jostain saada nautintoa, lohdutusta, kun on surullinen, koska mies ei koske, ei sano rakastavansa, arvostelee jne. Tää on niin totta, koska silloinkin kun toinen haukkuu ja riidellään, niin sen jälkeen maistuu suklaa.
Ratkaisu lihavien naisten aviomiehille tähän; älä loukkaa, hauku, arvostele. Älä vetäydy syrjään parisuhteesta ja/tai perheestä. Osallistu, ole läsnä, kuuntele vaimoasi. Huomaa vaimosi uusi kampaus, tekemä ruoka, siivous jne. ja arvosta häntä näistä asioista - kerro hänelle äläkä oleta, että hän osaa lukea ajatuksia. Näytä vaimolle rakkautesi sanoin, teoin ja vaikka kukkasin. Mene lähelle, viereen, ota syliiin, halaa, silitä poskea/niskaa, pussaa ja suutele ihan yllättäin eikä vaan silloin kun on seksi mielessä. Harrasta esileikkejä äläkä suoraa toimintaa. KÄytä mielikuvista ja kysele vaimosi fantasioita - toteuttakaa niitä. Tylsä seksielämäkin voi aiheuttaa syömistä, ihan totta...Siis yleensä ottaen jos vaimo on tylsistynyt, niin voi syödä lohduksi, omaksi iloksi.
Ei se parisuhteen syytä ole< että on pakko syödä ja syödä kohtuuttomasti.
Taustalla voi olla jonkinlainen psyykkinen ongelma. Kannattaisi käydä lääkärin vastaanotolla. Mutta eihän kumppanisi sitä tee, vielä pitkiin aikoihin- jos et pistä häntä totuuden eteen. Edyllättäen että häntä ei lihominen häiritse itseänsä.
Totta on että ei muodottomuus, liika lihominen ole mitenkään haluja herättävää katseltavaa.
Itse kävin tänään lekurilla, vähän saman tyyppisen ongelman vuoksi. Ja varmasti omasta aloitteestani koska olen oikeasti huolissani.
Ja moniin kokeisiin tuli määräys, joka on hyvä asia.
Kirjoitat olevasi sinkku, kenties lapsetonkin. Kenties sinun syömisiisi löytyi ratkaisu lääkärikäynnillä, mutta en usko, että tämä pätee kaikkiin. Itse en koe, että ongelma olisi niin suuri, että tarvii lääkärikäyntiä. Jos jokainen nainen, jolla on ylipainoa menisi lääkäriin, niin eihän sinne muita potilaita mahtuisikaan:) Jos olet sinkku etkä ole perheellinen, et tiedä mitä se perheen arki voi olla. Nykyajan elämä on kiirettä sekä töissä, että kotona - kalenteri täynnä kaikkien perheenjäsenten menoja. Jo sekin stressaa ja kiireessä tulee napsittua sitä sun tätä. Lapset on myös kuskattava autolla, jotta sää ne treenikamppeetkin mukaan ja lasten ollessa harkoissa on käytävä kaupassa, tehtävä seuraavan päivän ruokaa, leivottava, pyykättävä, hoidettava tiskit jne. Kenties siinä samalla voisi opetella tanssimaan:) Niin selityksiä löytyy, mutta tässä sitä lihomisen syytä, että äiti ei anna itse aikaa itselleen tai ota sitä siinä kaiken kiireen ja tohinan keskellä. Myöhään illalla vaan kuukahtaa väsyneenä sänkyyn ja ajatus on usein, että taas yksi päivä selvitty hengissä:)
Itse mietin, että mikähän se kaikista on sitä kamalaa ylipainoa tai miltä näyttää vaimo, joka paisuu kuin pullataikina. Onko hänellä kenties 5, 10, 15, 20, 25 vai ylipainoa? Minulla on kaikenmaailman listojen mukaan lievä ylipaino ja laihduttaa pitäisi sellasen 7-8 kg, jotta olisin normaalipainossa. Mieheni tahtoisi minun laihduttavan 15-20 kg. Ikääkin alkaa olla ja lapsia on tullut tehtyä. Vaatiikohan toi ukkokulta oikein vai väärin?
Kyllä vaimoasikin varmaan ärsyttää kilonsa. Yritä kuitenkin jaksaa ymmärtää häntä - kuitenkin häntä rakastat. En tiedä mikä saisi hänet pudottamaan painoaan ja liikkumaan. Itselläni aikoinaan kävi niin että raskauskilot lähti miehen kanssa yhdessä tsempaten. Olen itse ollut aina hoikka ja raskauskilot todella ärsyttivät - niitä ei vain jostain syystä itse nähnyt ja kun oli laihtunut, kauhistutti ajatus kiloista! Nyt olen jo kuntoillut taas monta vuotta ja olen hyvän näköinen ja seksikäs! Ihanaa! Suorastaan inhoan lihavuutta. Mieti mikä voisi motivoida vaimoasi pudottamaan painoaan ja rohkaise häntä vaikka sitten epäsuorasti - loukkaaminen ei auta yhtään.