Tutustuin 3 vuotta sitten naiseen,joka oli naimisissa...itse olin avoliitossa..Jotenkin jäin koukkuun tuohon ihmiseen... oma suhde särkyi jne...hänkin erosi omasta miehestään ( pitkästä avioliitosta)...Seurusteltiin...erottiin...sovittiin ...ja taas erottiin... Pitkä juttu enkä ala kirjoittamaan koko tarinaa....Kuiteskin mulle jäi sellainen kuva,että olin pelkästään hänelle ylimenovaihe...hän oli tyytymätön suhteeseensa, eikä ollut voimia lähteä siitä...minusta sai tukihenkilön jne...ja kun olin tehtäväni tehnyt sain mennä... väitti rakastavansa minua...vielä kun erosimme....Sain tietää hänestä yhden jutun...hänelle oli maksettu km korvausta väärinperustein ( palkkaa maksettu km korvauksena) monen vuoden ajan..... En tiedä ,välillä tulee ajatus että kostan hänelle,kertomalla verottajalle ( tiedän,että hän ei pysty selittämään km:jään ja hän jäisi kiinni ..ja samalla jäisi myös työnantaja kiikkiin sopimuksesta ) ...Mutta tulisinko onnelliseksi kostosta ? Hän on yhä minulle mielettömän rakas, erosta 6kk... Toisaalta en ikinä voisi tehdä noin, toisaalta hän käytti mua törkeästi hyväksi..... Tiedän,että olisi lapsellista kostaa...enkä tiedä voisinko tehdä edes niin vaikka haluaisinkin...koska en usko pystyväni siihen... Haluaisin päästä hänestä lopullisesti eroon...tunteista ja ajatuksista...Olis helpompi kääntää tunteet vihaksi...
Tästä tuli tosi sekava tiedän....mutta jos joku sais jotain selkoa tästä ja kertois mitä ajattelee...olis kiva saada täysin ulkopuolisen ajatuksia...
Tästä tuli tosi sekava tiedän....mutta jos joku sais jotain selkoa tästä ja kertois mitä ajattelee...olis kiva saada täysin ulkopuolisen ajatuksia...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei se kostaminen sinua onnelliseksi tee, unohda koko nainen ja ala elämään. Niin on parempi.
Minäkin rakastuin aikoinani sydänjuuriani myöten erääseen mieheen ja sain jopa vastarakkauttakin. Mutta hän ei halunnut seurustelua. Edelleen ajattelen tätä miestä päivittäin, hän siis ryösti sydämeni. Olemme satunnaisesti ajoittain tekemisissä toistemme kanssa. Eikä tämä johda kuitenkaan mihinkään, siis hukkaan heitettyjä suuria tunteita, joten olen päättänyt unohtaa hänet ja suunnata energiani ihan toisaalle.
...vai onko?
Kuulostaa uskomattomalta, mutta tilanteeni on sama kuin sinulla.
Eli sama tarina, mutta minä olen se nainen...
Tänään, noin kaksi tuntia sitten, saimme asiat puhuttua.
Kaikki tuntuu juuri nyt sekavalta ja sotkuiselta.
Enkä tiedä miten jaksan huomiseen!?!
kostolla et saavuta mitään, paitsi pahan mielen itsellesi.
Jos olet auttanut rakastamasi ihmisen yli vaikean vaiheen, niinkuin minäkin, älä riko tekemääsi hyvää.
Lopulta -niin uskon- satutat vain itseäsi.
-Solo-
lapsellinen. Eikai hänkään tunteilleen mitään voi? Opettele asettumaan toisen saappaisiin, ja katso samalla peiliin. Mieheksi kasvaminenkin olisi suotavaa.
On minuakin petetty ja minut jätetty ja siitä syystä ollut vuosia yksin, kun ei ole sydämeen ketään muuta saanut mahtumaan vielä, mutta en minäkään nyt sentään noin alas vajoa...
Herää tähän päivään. Et sinä voi toisten tunteita ohjata kun niitä ei voi ihminen itsekään. Etkä sinä ikinä häntä ainakaan enää saa jos alat käyttäytyä kuin hiekkalaatikolla, "kostamalla onnelliseksi".
Sinä vain satuit paikalle kun se nainen kamppaili huonossa parisuhteessaan ja sai sinut todella siihen tukihenkilöksi ja niin siinä kävi kuin kerroit.Mutta minä olen vanki omassa avioliitossa olen niin nynny ja yksinkertainen että kärsin vaan ,minua on mieheni pettänyt lukemattoman monta kertaa,ja en osaa tästä mihinkään lähteä en ets kostoretkelle,puhumattakaan että voisin ottaa jonkun miehen että voisin olkapäähän nojaten itkeä ja pyytää lohdutusta,.OLE SINÄ vain onnellinen että saat olla vapaa mies ei sinun tarvitse ajatella sitä naista sen kummemmin.Rakkaus ottaa ja se myös jättää.