seurusteltu ollaan jo sellanen viisi vuotta, ja minä tässä vaan ihmettelen, että missä on se romantiikka. Sitä ei tässä suhteessa ole ollut koskaan. tarkoitan ihan kaikkea, me emme juo yhdessä edes kahvia. emme tee mitään yhdessä! ainoa, mitä yhdessä teemme, on jonkun elokuvan katsominen! sitäkin kerran kahdessa kuukaudessa. me jaamme vain parivuoteen ja huolet, sitä tämä on! eniten minua ottaa päähän, että romantiikkaa piisasi edellisessä suhteessani, jonka pilasin, nuori kun olin.
paljonko romantiikkaa teillä on suhteissanne, voiko sitä vaatia mieheltä, joka on niin perus-suomalais-juntti, kun vaan olla ja voi? ja voiko yhteistä AIKAA pyytää, vai pitäisikö vaan lähteä jo nyt suhteesta kun jo tässä vaiheessa on näin tyytymätön kaikkeen.
voinko minä tehdä suhteessa mitään, että mies älyäisi itse että kaipaisin vähän virikkeistämistä, vai onko tämä vain sitä, että miestä ei kiinnosta.
Niin ja vielä tiedoksi, että seksielämää meillä on n. kerran kuukaudessa ja sekään ei siis minulle riitä. Mies pelaa pleikkaa koko luppoaikansa, minä teen kaikki kotityöt. Puhumme vain huoli ja työasioista, ja muutenkin tuntuu että ainakin minun puoleltani on rakkaus kuihtunut kokonaan. aika epätoivoinen olo, että mitähän tässä pitäisi tehdä...?
paljonko romantiikkaa teillä on suhteissanne, voiko sitä vaatia mieheltä, joka on niin perus-suomalais-juntti, kun vaan olla ja voi? ja voiko yhteistä AIKAA pyytää, vai pitäisikö vaan lähteä jo nyt suhteesta kun jo tässä vaiheessa on näin tyytymätön kaikkeen.
voinko minä tehdä suhteessa mitään, että mies älyäisi itse että kaipaisin vähän virikkeistämistä, vai onko tämä vain sitä, että miestä ei kiinnosta.
Niin ja vielä tiedoksi, että seksielämää meillä on n. kerran kuukaudessa ja sekään ei siis minulle riitä. Mies pelaa pleikkaa koko luppoaikansa, minä teen kaikki kotityöt. Puhumme vain huoli ja työasioista, ja muutenkin tuntuu että ainakin minun puoleltani on rakkaus kuihtunut kokonaan. aika epätoivoinen olo, että mitähän tässä pitäisi tehdä...?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Entäs jos sen sijaan että täällä kyselet VOIKO mieheltä pyytää yhteistä aikaa, yksinkertaisesti menisit miehesi luo ja VAATISIT sitä yhteistä aikaa?
Tottakai yhteistä aikaa voi ja pitääkin pyytää, ei mulla ainakaan suhde toimisi ilman sitä.. Ja ehkä miehesikin älyää järjestää sitä romantiikkaa, jos annat siihen alkusysäyksen omalla toiminnallasi? Sitä paitsi jos muutenkin puhutte huolista, niin ehkä voisit kääntää puheen myös siihen mitä kaipaat suhteelta?
niin eli siis tilannehan on sellainen, että ne on puhuttu läpi, on vaadittu, ja muutenkin, että ilmaisin ehkä hieman väärin.. miestä ei vain kiinnosta.
menemään....jos sinusta tuntuu että rakkaus on kuollut sinun puolelta...lähde menemään. rakkaus ei palaa jos se on kuollut.ja tulet vain katumaan jos jäät.
>>menisit miehesi luo ja VAATISIT sitä yhteistä aikaa?
Ja sitten mies vaatimuksen edessä suostuisi viettämään aikaa yhdessä vaikka itse mieluummin tekisi jotain muuta. Sittenkö asiat olisivat parisuhteessa hyvin, kunhan mies vain saadaan patistetuksi näyttelemään se rooli jonka nainen hänelle haluaa?
Hellyys, rakkaus, romantiikka jne. ovat asioita joita ei yksinkertaisesti voi saada vaatimalla. Ellei mies itse välitä tuollaisesta, niin pariskunnan välillä ei kertakaikkiaan ole sellaista tunnetta kuin toinen haluaisi, eikä silloin suhteella ole oikein minkäänlaista pohjaa. Romantiikkaa simuloivia temppuja miehen voi saada tekemään vaikkapa vaihtokauppana (saat mennä poikien kanssa kaljalle jos tarjoat minulle kynttiläillallisen, tai saat seksiä jos ostat minulle kaulakorun, tai saat huomenna pelata pleikkarilla jos tänään juodaan kahvia yhdessä, jne) mutta
onko tuollaisessa mitään järkeä kenenkään kannalta?
Jos aloittajalla itselläänkin tuntuu rakkaus kuolleen eikä sitä miehellä ole ilmeisesti ollut tähänkään asti, niin ei taida olla juuri syytä jatkaa suhdetta. Ensin toki kannattaa puhua asioista, voihan olla että mies rakastaa kovastikin mutta ei vain osaa ilmaista sitä aloittajan toivomalla tavalla.
Eiköhän se ole suhteen loppu, jos toista ei kiinnosta toisen tarpeet eikä toiveet. En ollenkaan ymmärrä, miksi olet alkanut yleensäkkään suhteeseen, jossa mies ei ole toiveittesi mukainen. Jos haluat romantiikkaa, ota romanttinen mies. Mitä ikinä romantiikka sinulle tarkoittaakaan. Minulle romantiikka on sitä, että minut huomioidaan arjen keskellä. Otetaan kainaloon sohvalla, suudellaan kun olen tiskaamassa, tuodaan kukka tai muuta yllättävää josku jne. Teen saman miehelleni ja hyvin menee.
Ja nyt kun pääset tästä vätyksestä eroon, niin tee itsellesi selväksi, millaisen suhteen haluat. Älä ala kenenkään piiaksi ja passaajaksi. Ota mies, jolle olet ykkösasia elämässä.
niin siitä romantiikasta, mutta kyllä meillä sentään yhdessä kahvia juodaan =)
Juups, nää suomalaismiehet taitaa vaan olla lähes täysin sellasia puhumattomia ja pussaamattomia köriläitä, mutta kyllä ne joskus osaa yllättääkin.
Ei se romantiikka meilläkään tarkoita mitään kynttiläillallisia kristallilaseineen päivineen, mutta sellaista pientä arjen huomaavaisuutta kyllä on...
Esim. jos tulen töistä ja mies on jo kotona, kyllä se on kahvit valmiiks keittäny ja voileivät tehny... Jos on muistanu...
Yhessä lenkkeillään ja pyöräillään, katotaan elokuvia ja millon mitäkin...
Silti minäkin aina nipotan, että kun meillä ei tehdä niin ja meillä ei tehdä näin...
Ehkä ei olla ainoita...
Moi!
Me ollaan oltu avomiehen kanssa kolmisen vuotta yhdessä ja mulla on ihan samanlaisia tunteita kuin sulla. Joku tuossa ylempänä kirjoitti, että romantiikka ei välttämättä ole kynttiläillallisia tms. vaan arjen pientä huomiointia. Mutta kun minä en sellasia huomionosoituksia koskaan saa! Elämä tuntuu tylsältä ja yllätyksettömältä ja meillä on vaikeuksia keksiä yhteistä tekemistä.
Olemme puhuneet erosta monta kertaa ja viime kerralla päätettiin vielä yrittää. Siitä on nyt noin viikko ja nyt meinaa jo hermo mennä. Pelkään tässä tilanteessa sitä, että onnettomana teen jotain typerää, kuten petän miestäni. Sitä en kuitenkaan halua, vaan ennemmin sitten erotaan.
Myöskään meillä ei seksielämä oikein toimi. Haluaisin itse useammin, mutta toisaalta en enää innostu miehestäni.
Itse olen analysoinut tilanteen niin, että olemme vain tässä asiassa erilaisia ihmisiä. Mies on sellainen perussuomalaisjuntti, jollaiseksi omaasikin nimitit, eikä hän vain kertakaikkiaan tunnu ymmärtävän romantiikan päälle. Oikeastaan hän on sanonut, että kynttiläillalliset ja muut tuntuvat hänestä vaivaannuttavilta. En siis usko, että vaatimalla voit miestäsi saada tapojaan muuttamaan, eikä toisen ihmisen muuttaminenkaan ole mahdollista, ellei hän itse sitä todella halua.
Minä rakastan vielä miestäni, mutta tuntu ettei suhde millään toimi käytännössä. Jos itse et enää usko miestäsi rakastavasi, niin ehdotan kyllä eroamista. Voimia joka tapauksessa, oli päätös mikä tahansa!