Ujous esteenä suhteelle

Olla oma itsensä ja puhua mitä tarkoittaa kännissä, eikä kuitenkaan pysty toimimaan tahtojensa mukaan selvänä? Ei edes vastaamaan puhelimeen.

Ujo ei taida saada ujouttaan voitettua edes ihastuessaan? Vai paheneeko tämä tunne silloin?

Entä soittaminen? Voiko tämäkin olla ylitsepääsemätöntä kännissäkin?

ap. kirjoitti:

Olla oma itsensä ja puhua mitä tarkoittaa kännissä, eikä kuitenkaan pysty toimimaan tahtojensa mukaan selvänä? Ei edes vastaamaan puhelimeen.

Ujo ei taida saada ujouttaan voitettua edes ihastuessaan? Vai paheneeko tämä tunne silloin?

Entä soittaminen? Voiko tämäkin olla ylitsepääsemätöntä kännissäkin?

mä oon ainakin paljon rohkeampi ja uskallan sanoa sellaistakin, mistä selvinpäin voin vain haaveilla. Selvänä ei kyllä pysty läheskään kaikkea tekemään, mitä haluaisi. Ihastus nimenomaan pahentaa ujoudentunnetta - siihen lisäksi kerran tulee vielä ne kaikki paineet, jotka siihen toiseen osapuoleen ja mahdolliseen tulevaan suhteeseen liittyy... epävarmuus moninkertaistuu.

Puhelinjuttuihin en osaa vastata, koska mulla on puhelinkammo ja mulle puhelin on muutenkin yksi kaikkien aikojen helvetillisimmistä kapineista. Musta puhelimista sais sen puheominaisuuden ottaa vallan pois. Tekstarit on kivoja kyllä ja niillä pystyy ihan hyvin kommunikoimaan silloin kun ei voi kasvotusten puhua. Itse en ees kavereiden kanssa puhu usein puhelimessa, koska se ei vaan mulle oo luonnollista, eikä helppoa. Kyllä mä pakon edessä soitan, mutta ihan huvin vuoksi harvemmin, en vaikka olisin korviani myöden rakastunut.- Silloin kyllä alkaa viestin näpytys.:)

vänksy kirjoitti:

mä oon ainakin paljon rohkeampi ja uskallan sanoa sellaistakin, mistä selvinpäin voin vain haaveilla. Selvänä ei kyllä pysty läheskään kaikkea tekemään, mitä haluaisi. Ihastus nimenomaan pahentaa ujoudentunnetta - siihen lisäksi kerran tulee vielä ne kaikki paineet, jotka siihen toiseen osapuoleen ja mahdolliseen tulevaan suhteeseen liittyy... epävarmuus moninkertaistuu.

Puhelinjuttuihin en osaa vastata, koska mulla on puhelinkammo ja mulle puhelin on muutenkin yksi kaikkien aikojen helvetillisimmistä kapineista. Musta puhelimista sais sen puheominaisuuden ottaa vallan pois. Tekstarit on kivoja kyllä ja niillä pystyy ihan hyvin kommunikoimaan silloin kun ei voi kasvotusten puhua. Itse en ees kavereiden kanssa puhu usein puhelimessa, koska se ei vaan mulle oo luonnollista, eikä helppoa. Kyllä mä pakon edessä soitan, mutta ihan huvin vuoksi harvemmin, en vaikka olisin korviani myöden rakastunut.- Silloin kyllä alkaa viestin näpytys.:)

Tämä hiukan valotti ujon elämää. Mutta varmaan sinäkin sanot kännissä sellaisia asioita joita myös selvänä tarkoittaisit?

Häpeileekö ujo kuitenkin kännissä tekemiään paljastuksia ja tekemisiään selvänä, vaikka olisi ne selvänäkin halunnut tehdä?

Onko mahdollista että ujo kuitenkin jossain vaiheessa voittaa sen ujoutensa jos huomaa tunteensa tarpeeksi vahvoiksi?

ap. kirjoitti:

Tämä hiukan valotti ujon elämää. Mutta varmaan sinäkin sanot kännissä sellaisia asioita joita myös selvänä tarkoittaisit?

Häpeileekö ujo kuitenkin kännissä tekemiään paljastuksia ja tekemisiään selvänä, vaikka olisi ne selvänäkin halunnut tehdä?

Onko mahdollista että ujo kuitenkin jossain vaiheessa voittaa sen ujoutensa jos huomaa tunteensa tarpeeksi vahvoiksi?

Sepä siinä just on, että humalassa saa sitä rohkeutta sanoa sitä mitä tahtoo sanoa ja jota ei selvinpäin uskaltaisi.

En muista tiedä, mutta mä en ainakaan oo hävennyt sitä mitä kännissä oon sanonut. Pikemminkin on tullut helpottunut ja huojentunut olo siitä että olen sanonut.

Kyllä ajan mittaan tottakai se ujous väistyy, silloin kun toinen tulee tutummaksi... ei tarvii enää pelätä mitään.
Eikai kukaan nyt esim. perheenjäsentensäkään seurassa ujostele, kun ne ovat tuttuja. (Tai no, mä oon joskus ujostellut vanhempienikin seurasssa ja omien kavereidenikin seurassa, mutta en usko, et tuo on kauheen yleistä.)

vänksy kirjoitti:

Sepä siinä just on, että humalassa saa sitä rohkeutta sanoa sitä mitä tahtoo sanoa ja jota ei selvinpäin uskaltaisi.

En muista tiedä, mutta mä en ainakaan oo hävennyt sitä mitä kännissä oon sanonut. Pikemminkin on tullut helpottunut ja huojentunut olo siitä että olen sanonut.

Kyllä ajan mittaan tottakai se ujous väistyy, silloin kun toinen tulee tutummaksi... ei tarvii enää pelätä mitään.
Eikai kukaan nyt esim. perheenjäsentensäkään seurassa ujostele, kun ne ovat tuttuja. (Tai no, mä oon joskus ujostellut vanhempienikin seurasssa ja omien kavereidenikin seurassa, mutta en usko, et tuo on kauheen yleistä.)

Ja ajan mittaan ujous väistyy myös silloin kun kokee sen toisen olevan omalla puolellaan ja voi luottaa siihen ja pystyy olemaan oma itsensä sen seurassa... ei se siis muuta vaadi kuin sitä toisen tuntemista ja luottamista.. ja ehkä hieman aikaa.

ap. kirjoitti:

Olla oma itsensä ja puhua mitä tarkoittaa kännissä, eikä kuitenkaan pysty toimimaan tahtojensa mukaan selvänä? Ei edes vastaamaan puhelimeen.

Ujo ei taida saada ujouttaan voitettua edes ihastuessaan? Vai paheneeko tämä tunne silloin?

Entä soittaminen? Voiko tämäkin olla ylitsepääsemätöntä kännissäkin?

sanon, että alkoholi saattaa poistaa ujouden, mutta vain joskus, yleensä se kuitenkin lieventää ujoutta. Joskus olen ilmeisesti mielentilasta johtuen kännissä ihan hervoton niin, että en seuraavana aamuna uskoisi, mitä olen tehnyt, enkä liiemmibn haluaisi niitä asioita muistella. Silti saatan noillakin kerroilla olla ujostellu kännissäkin, esim. torjunut oikein mukavan naisen iskuyrityksen...

Soitteleminen voi olla aika jännää puuhaa, mutta jos olen tottunut soittelemaan tämän henkilön kanssa ja viettäny hänen kanssaan paljon aikaa, niin soittaminen ei ujostuta.

vänksy kirjoitti:

Ja ajan mittaan ujous väistyy myös silloin kun kokee sen toisen olevan omalla puolellaan ja voi luottaa siihen ja pystyy olemaan oma itsensä sen seurassa... ei se siis muuta vaadi kuin sitä toisen tuntemista ja luottamista.. ja ehkä hieman aikaa.

Mä en yleensä kovin hyvin luota kehenkään, enkä ole kauheesti saanut luottamiselle myöskään aihetta, tai hyvin harvan kanssa.
Toki epämiellyttävän ihmisen seurassa sitä on kaikkein estyneimmillään ja sitten, jos on mukava henkilö, niin tämän kanssa voi ajanmittaan vapautua ja päästä ujoudesta.
Sitten kun on vielä hiukka erikoinen, niin tosiaan aika vaikeaa olla oma itsensä kovin monen ihmisen kanssa. Asiaa ei tietty auta ollenkaan mitkään stereotypisoimiset ja väärän kuvan levittelyt.

old_profile_51557 kirjoitti:

sanon, että alkoholi saattaa poistaa ujouden, mutta vain joskus, yleensä se kuitenkin lieventää ujoutta. Joskus olen ilmeisesti mielentilasta johtuen kännissä ihan hervoton niin, että en seuraavana aamuna uskoisi, mitä olen tehnyt, enkä liiemmibn haluaisi niitä asioita muistella. Silti saatan noillakin kerroilla olla ujostellu kännissäkin, esim. torjunut oikein mukavan naisen iskuyrityksen...

Soitteleminen voi olla aika jännää puuhaa, mutta jos olen tottunut soittelemaan tämän henkilön kanssa ja viettäny hänen kanssaan paljon aikaa, niin soittaminen ei ujostuta.

sinä sellaisia asioita, jotka haluaisit sanoa myös selvänä?

Haen vaan pientä selvitystä siihen miksi mies joka kerta kun näkee minut kännissä, sanoo tykkäävänsä ja puhuu niin luontevasti ja haluaisi tavata. Mutta selvänä ei vastaa puhelimeen tai viestiin vastaa tönkösti. Tiedän hänet ujoksi ja hänkin on sen minulle sanonut.

ap. kirjoitti:

sinä sellaisia asioita, jotka haluaisit sanoa myös selvänä?

Haen vaan pientä selvitystä siihen miksi mies joka kerta kun näkee minut kännissä, sanoo tykkäävänsä ja puhuu niin luontevasti ja haluaisi tavata. Mutta selvänä ei vastaa puhelimeen tai viestiin vastaa tönkösti. Tiedän hänet ujoksi ja hänkin on sen minulle sanonut.

Niin, no ensinnäkin ihastunut nainen tuntuu luulevan ihastuksensa kohdetta järjestäen ujoksi, mitä en kyllä ymmärrä. Ainakaan mun kohdalla naiset eivät ole edes myöntäneet aina, että olen ujo(ei siis kiinnostusta), vaan ujouteni on perusteltu jollain sairaammalla piirteellä, kuten tunteettomuudella(voi helvetin...), tai kiinnostumattomuudella, toisekseen tuttavasi on voinut väittää olevansa ujo, vaikkei sitä olisikaan.

Tuohon on paha mennä sanomaan mitään, että miten puhuisin kännissä, verrattuna selvänä olemiseen. Varmaan, jos olen sopivalla tuulella, voisin heittää aika levotonta juttua kännissä ja vittuilla joillekin ihmisille, tai suhtautua ylimielisesti ja rennosti jotain päällekarkaajaa kohtaan(joskus tulee vastaan jotain kimppuunkävijöitä), muutenkin olen ehkä rakkausasioita lukuunottamatta aika levoton tyyppi tällaisessa tilassa.
Silloin kuitenkin, jos olen kiinnostunut jostain tytöstä, niin ei auta, vaikka pullon viinaa joisi, niin paljon ujostuttaa. Tuon takia en voisi koskaan ajatella esim. lähteväni baarista kenenkään naisen kanssa. Niin pitkään, kun ollaan vähän etäisiä, asiallisia ja kaverityyliin, niin ei ole mitään ongelmaa.

Joku rakkaudentunnustus tms. on ihan yhtä mahdoton kännissä ja selvänä. Olen aina tosi iloinen, rento ja hyvällä tuulella, kun olen kännissä, enkä ole tainnut muulla fiiliksellä koskaan ollakaan kännissä.

mulla ainakin. Mitä tutumpi ihminen on, sitä kiinnostavammaksi se muuttuu. En ole koskaan kiinnostunut ventovieraista. Miten voisinkaan, kun en niistä mitää tiedä kunnen heitä tunne.

vänksy kirjoitti:

mulla ainakin. Mitä tutumpi ihminen on, sitä kiinnostavammaksi se muuttuu. En ole koskaan kiinnostunut ventovieraista. Miten voisinkaan, kun en niistä mitää tiedä kunnen heitä tunne.

hyvin vahvasti siihen, että SINÄ olet e.W.

viittaa... kirjoitti:

hyvin vahvasti siihen, että SINÄ olet e.W.

tod.näk. ottanee tuon loukkauksena.. muistelen vaan mitä on musta keskustelijana puhunut(mua kritisoinut). Mulle ihan se ja sama, vaikka luulisit mua keneksi tahansa.