Olen möhlinyt itse useammankin mahdollisuuden seurusteluun ja parisuhteeseen ja voin syyttää tästä vain itseäni. Minun on nimittäin vaikea uskoa siihen, mitä mies sanoo.
Olen aina ja ikuisesti epäluuloinen. Jos mies osoittaa kiinnostusta minua kohtaan, niin epäilen heti, että hän ei ole tosissaan, että hän vain pilailee kustannuksellani.
Eräänkin kerran olin tilanteessa, jossa olin jo hyvinkin rakastunut erääseen mieheen, ja hänkin vakuutti rakkauttaan minulle. Tästä huolimatta en saanut sanotuksi ääneen mitään tunteistani häntä kohtaan. Kuuntelin vain hiljaa mitä hän sanoi. Pelkäsin nimittäin, että jos sanon ääneen mitä tunnen, niin mies alkaa nauraa pilkallisesti ja kysyy kuvittelinko hänen olleen tosissaan tai jotain muuta sellaista.
Kaitpa tämä juontaa juurensa nuoruudestani. Olin koulukiusattu eikä minulla ollut ystäviä. En myöskään saanut pojilta minkäänlaista huomiota teini-iässä, joten olen tottunut siihen ajatukseen, että miehet eivät kerta kaikkiaan kiinnostu minusta. Sitten vanhmpana tietysti tulivat tutuksi nämä seksinvonkaajat, joiden jutut kyllä tiedetään.
Joten minulle on jäänyt päälle se tuntuma miehiin, että joko he eivät ole kiinnostuneita minusta, tai sitten se kiinnostus on pelkkää teeskentelyä ja valheita.
Olen aina ja ikuisesti epäluuloinen. Jos mies osoittaa kiinnostusta minua kohtaan, niin epäilen heti, että hän ei ole tosissaan, että hän vain pilailee kustannuksellani.
Eräänkin kerran olin tilanteessa, jossa olin jo hyvinkin rakastunut erääseen mieheen, ja hänkin vakuutti rakkauttaan minulle. Tästä huolimatta en saanut sanotuksi ääneen mitään tunteistani häntä kohtaan. Kuuntelin vain hiljaa mitä hän sanoi. Pelkäsin nimittäin, että jos sanon ääneen mitä tunnen, niin mies alkaa nauraa pilkallisesti ja kysyy kuvittelinko hänen olleen tosissaan tai jotain muuta sellaista.
Kaitpa tämä juontaa juurensa nuoruudestani. Olin koulukiusattu eikä minulla ollut ystäviä. En myöskään saanut pojilta minkäänlaista huomiota teini-iässä, joten olen tottunut siihen ajatukseen, että miehet eivät kerta kaikkiaan kiinnostu minusta. Sitten vanhmpana tietysti tulivat tutuksi nämä seksinvonkaajat, joiden jutut kyllä tiedetään.
Joten minulle on jäänyt päälle se tuntuma miehiin, että joko he eivät ole kiinnostuneita minusta, tai sitten se kiinnostus on pelkkää teeskentelyä ja valheita.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ihan turhaa sun on mihinkään suhteeseen lähteä. sun tän hetkinen mielikuva on se ainoa oikea et pakit annat vaan kaikille ja maailmas on parempi.
ei ihmiset oikeasti seurustele tai rakastu ne vaan nauraa toisillensa ivallisesti.
"En myöskään saanut pojilta minkäänlaista huomiota teini-iässä, joten olen tottunut siihen ajatukseen, että miehet eivät kerta kaikkiaan kiinnostu minusta."
Suuri osa pojista ei saa teini-iässä minkäänlaista huomiota tytöiltä.
nyt vaan on sellaista, että vittuilu on ainoaa huomiota, mitä saa. Onneksi teini-ikä menee ohi. Ei ole ikävä niitä aikoja.
iällä, eli hyvin harva mies saa huomiota naisilta jatkossakaan. Nythän oli siis puhe huomiosta, jota henkilö X saa vastakkaiselta sukupuolelta ohimenevissä tilanteissa kuten koulussa, työpaikalla, kaupassa, harrastuksissa, yökerhossa jne... Nyt ei ollut kyse siitä etteikö nekin miehet jotka ei saa huomiota saisi itselleen naisen, vaan siitä että suurin osa miehistä ei koskaan saa naiselta huomiota kuin vasta sitten kun mies on itse mennyt juttelemaan naiselle, ehdottanut treffejä, ehdottanut toisia treffejä, ehdottanut seurustelua, kertonut tunteistaan jne...
Naisten pariutumisessa suurin ongelma näyttää olevan, että pelätään miehen olevan liikkeellä vain pelimiesmielessä. Tämä toki on puhtaasti oma vika, sillä miehistä vain korkeintaan neljäsosa on sellaisia, joilla olisi edes teoreettinen mahdollisuus pelata ja pyörittää useampaa naista.
Sattumoisin muut miehet vain eivät herätä heissä minkäänlaista mielenkiintoa. Jopa minä heteromiehenä pystyn varsin helposti näkemään ja aistimaan miehistä, kenessä on pelimiespotentiaalia ja erottamaan nämä yli-ihmiset uskollisista perusmiehistä, joten se, ettei nainen tunnistaisi mahdollista pelimiestä, ei kelpaa selitykseksi.
Naistenlehdet väittävät, että naiselle miehessä tärkein ominaisuus on uskollisuus. Tämä on vain osatotuus: kokonaisessa muodossaan se kuuluu "uskollisuus siitä huolimatta, että kaikki muut naiset tahtoisivat hänet." Suurella osalla miehistä ei ole juuri minkäänlaista kysyntää, joten he olisivat takuulla uskollisia (tahtoivatpa tai eivät; yleensä olisivat, sillä saadessaan jonkun he eivät taatusti ottaisi tyhmiä riskejä, joilla pudota takaisin nollakerhoon), mutta koska mies ei ole naisen silmissä mies ensinkään, ellei hänen ympärillään pyöri naispuolinen ihailijalauma, tällainen uskollisuus on pelkästään halveksuttavaa. Siksi nainen ei vilkaisekaan turvallista 0-1 naisen miestä, vaan mieluummin jahtaa potentiaalista pelimiestä ja pelkää joutuvansa petetyksi - kenties joutuukin -, enkä näe mitään syytä tuntea empatiaa tällaisten itseaiheutettujen kärsimysten kohdalla.
että luottaminen ja uskollisuuden epäily johtuisi edellisten suhteiden kokemuksista eikä siitä että nainen on kohdannut pelimiehen. Ja jos pelimiehiä on vain neljäsosa, kuinka voi olla mahdollista että jokaikinen nainen palstan mukaan on sellaiseen törmännyt? Ei mene ihan yks yhteen nämä väittämät.
Erittäin iso osa varatuista miehistä pettää, nuorena ja vanhana.
Se on ihan fakta että miehet pettävät naisia useammin koska kyse on seksistä. Jos mies ei saa pillua suhteessa, hän hakee sitä jostain muualta.
Naisella ei ole yhtä suurta tarvetta seksille joten nainen ei petäkään yhtä paljon.
Aina kun pohditaan naisten ongelmia parisuhdemarkkinoilla, se on aina sitä että "siksi koska nainen on tyypillinen sitä tyypillinen tätä", koskaan ei ole miehessä mitään vikaa.
Muutkin pettävät kuin pelimiehet, katselkaa vaikka huviksenne chatteja, ne ovat täynnä naimisissa olevia tai seurustelusuhteessa olevia miehiä jotka haluaa nuorta tai vierasta lihaa.
Mistä sen pelimiehen oikeastaan sitten erottaa ? Tietysti on paljon näitä klassiseen pelimieskuvaukseen sopivia naistennaurattajia, mutta kun eivät kaikki pelimiehet ja petturit ole sellaisia. Osa antaa myös vaikutelman läpeensä kunnollisesta miehestä. Sellaisesta, jota pidetään hyvänä perheenisänä, tunnollisena työntekijänä ja kaikilla muullakin tavoin kerta kaikkiaan mallikelpoisena henkilönä. Siis näitä, joista sitten myöhemmin sanotaan, että hänestä en olisi ikinä uskonut, kun petollisuus tulee ilmi.
on siitä, että ainakaan minä en huolisi miestä, jolla ei pyöri niitä naisia ympärillä yksinkertaisesti siitä syystä, että pelkäisin, että mies on ottanut minut nimenomaan vain siksi, ettei muitakaan saa. En minä halua olla joku johon on tyydytty, vaan joku joka on valittu! Mieluummin tulen petytyksi uskottomuuden kuin itsekkyyden takia!
Kuulostaapa tutulta.... En itsekään usko miehiin, etenkin jos ne sanoo jotain hyvää. Paha on niin paljon helpompi ottaa vastaan. Huonoja kokemuksia miehistä ku sanovat toista ja tekevät toisin. Jos ei usko mihinkään, niin ei pety, se on ainakin mun suojakilpi. Tosin eroon siintä haluisin... Joskus saatan loukata miestä kun en usko sen sanoja. Ja se ei o kivaa, mut minkäs teet kun pelkäät et se valehtelee. Yhtä huonoa kokemusta vastaan tarvitaan 10 hyvää kokemusta! :)