Olen nyt sitten aloittanut suhteen minua 11 vuotta nuorempaan mieheen. Voin sanoa jo suoraan että olen jo rakastunut häneen. Minä olen 30 ja hän 19. Asiaa helpottaa se että hän on ikäistään vanhemman oloinen ja minä nuoremman. Tulemme uskomattoman hyvin toimeen, seksi sujuu ja muiltakaan ihmisiltä ei ole tullut negatiivista kommenttia, ainakaan vielä.
Muutamia "ongelmia" on kuitenkin. Minä pelkään hänen vanhempiensa reaktiota tähän ja pelkään että he miettivät motiivejani. He eivät siis vielä tiedä ikääni. Olen kuitenkin tavannut heidät jo useamman kerran ja olemme tulleet juttuun ihan hyvin.
Toinen "ongelma" on se, että pelkään että olen tälle nuorelle miehelle vain seksikumppani tai että kelpaan hänelle vain sen aikaa kunnes joku parempi haluaa hänet. Hän on itse sanonut että on ihanaa että joku hänet huolii. Tuo lause kummittelee mielessäni melkein koko ajan. Toisaalta uskon että se oli vana ns. sammakko jonka hän päästi suustaan koska uskon että hän oikeasti välittää minusta paljon.
En tiedä kehtaanko kysyä häneltä suoraan onko asia niin, mitä mieltä te olette?
Muutamia "ongelmia" on kuitenkin. Minä pelkään hänen vanhempiensa reaktiota tähän ja pelkään että he miettivät motiivejani. He eivät siis vielä tiedä ikääni. Olen kuitenkin tavannut heidät jo useamman kerran ja olemme tulleet juttuun ihan hyvin.
Toinen "ongelma" on se, että pelkään että olen tälle nuorelle miehelle vain seksikumppani tai että kelpaan hänelle vain sen aikaa kunnes joku parempi haluaa hänet. Hän on itse sanonut että on ihanaa että joku hänet huolii. Tuo lause kummittelee mielessäni melkein koko ajan. Toisaalta uskon että se oli vana ns. sammakko jonka hän päästi suustaan koska uskon että hän oikeasti välittää minusta paljon.
En tiedä kehtaanko kysyä häneltä suoraan onko asia niin, mitä mieltä te olette?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minulla oli myös suhde 11 vuotta nuorempaan mieheen. Olin juuri 30 ja hän 19. Suhde tuntui alussa taivaalliselta ja seksi toimi aivan loistavasti. Ajattelin, että olen hänen kanssaan koko elämän. Hän puhui vakavissaan lapsesta ja avioliitosta ja kuinka haluaa olla kanssani aina.
Sitten meille vaan kävi niin että mies ilmoitti yhtäkkiä parin kk:n kiukuttelun jälkeen tekstarilla, että haluaa eron. Ero oli vaikea, molemmille. Mutta mies koki olevansa vielä siinä vaiheessa kuitenkin, että haluaa mennä ja nähdä maailmaa (lue: myös muita naisia). Sitä ennen olin hänen elämänsä ja unelmiensa nainen. Mies myös puhui itsestään, että on vanhempi sielu.
Sanomattakin selvää, että sydämeni särkyi. Nyt jos olisin tuossa tilanteessa, en olisi lähtenyt kuvioon mukaan. Tietynlainen sinisilmäisyys karisi minusta tuon rakkauden myötä. Myös usko rakkauteen meni. Sillä jäin kaipaamaan häntä. Hänen kanssaan oli todella hyvä olla. Niin kauan kuin oli.
En halua sanoa sinulle, että yrityksenne on tuhoon tuomittu. On paljon onnistuneitakin kuvioita, jossa mies on nuorempi.
Kannattaa vaan puhua suoraan hiljalleen miehelle. Puhumiselle perustuu kuitenkin ihmisten välinen suhde. Muutoin ei voi toista ymmärtää.
20v tää oli 8v.okei
Koska hän on kuitenkin fiksumpi kuin sinä. 20-11 on kuitenkin 9, eikä 8 :P
Kyllä tuo on molemminpuolin noloa: 30-v aikuinen nainen ja alta 20-v kloppi. Pitäisi pystyä naimaan omasta ikäluokasta. Ja iso osa ihmisistä pystyy toimimaan näin. Sun tilanteessa selkeesti ollaan yhdessä kun ei muuta oo kumpikaan saaneet: Jätkälle oot turvallinen harjoituskappale
Noh, ei se ole noloa. Onhan Sauli Niinistölläkin 30 vuotta ikäeroa naisensa kanssa. Ihminen voi olla henkisesti elämässään samalla tasolla toisen kanssa ikäerosta huolimatta. Mun nuorimiessuhde oli kuitenkin niin, että hän oli minusta paljon parempi kundikaveri kuin elämäänsä leipääntyneet kolmekymppiset tylsät miehet. Minä pidin nuorta kundia saaliina. :-)
Mutta siinä oot oikeessa, että harjoituskappale ehkä hänelle. Nuorennuskappale minulle :-)
Aika suppee näkökulma toi. Tietty jokainen elää siinä omassa pikku lokerossaan, jokaisellahan on jonkinlaiset lokerot ja raamit sille, missä kohtaa maailma hänen mielestään loppuu. Raamit sille, saako olla olemassa mitään itsestä poikkeavaa tai vähemmistöä edustavaa, kuten homoseksuaalit, maahanmuuttajat, eri kansallisuudet jne. Miksi muuten pitäisi naida vain omasta ikäluokasta? Omatkin vanhempani ovat keskenään eri ikäluokkaa, eikä ongelmia ole ollut.
ennemmin tai myöhemmin sinä jäät.
19-vuotias on niin nuori ja epävarma, etteivät samanikäiset naiset hänestä ole varmaankaan vielä olleet kiinostuneet, eikä poikaystävääsi ole varmaankaan 16-vuotiaat pikkutytöt kiinnostaneet.
Olet jo 30-vuotias, aikasi alkaa olemaan lopussa. Tuhlaat helposti pari-kolme vuotta suhteeseen, jonka tulevaisuus on vähintäänkin epävarma.
"koska uskon että hän oikeasti välittää minusta paljon. "
Varmasti välittää, mutta kyse ei olekaan siitä. Mikä on tilanne 10v kuluttua? Sinä olet 40v, miehesi 29. miten ajattelit pärjätä niille 25-30-vuotiaille naisille, jotka varmasti tulevat lirkuttelemaan miehellesi heti, jos teidän suhteessa jokin tökkii?
Kyllähän tuota tulee mietittyä, siis että tuhlaanko vain aikaani. Tilanteeni on kuitenkin sellainen ,että en tässä ainakaan vuoteen edes halua mitään hirveän vakavaa alkaa kehittämämään.
Meillä on mukavaa yhdessä ja nauretaan paljon, se on minusta tärkeintä tässä vaiheessa.
Eikä meistä kumpikaan ole vain "tyytynyt" toisiinsa. Minulla olisi paljonkin vientiä, myös omanikäisten kanssani, mutta vain hän sai minut tuntemaan oloni sellaiseksi että haluan katsoa miten kaikki menee. Sama asia hänellä, kyllä sitä vientiä olisi ollut hänelläkin.
Olen todella nuoren näköinen ja kai sitten muutenkin paljon nuoremman oloinen kun 30-vuotias (älä luule että olen naiivi tai hidas). Olen seurustellut aiemmin minua 13 vuotta vanhemman, 5 vuotta nuoremman, ja samanikäisen kanssa. Kaikkien kanssa oli omat hyvät ja huonot puolensa, siksi sanonkin nykyään että seurustelen ihmisen kanssa en tämän ihmisen iän kanssa.
Olin samaa mieltä kanssasi sinun iässäsi, iällä ei ollut väliä, mutta nyt lähempänä 40v. pitää todeta ettei tuo suhde 10v nuorempiin toimi. Ajatustaso alkaa olla täysin eri tasoa sekä elämän tavoitteet, ja useat nuoremmat miesystävät lähtevät nuorempien naisten mukaan ja jättävät vanhemman naisystävän yhtään empimättä.
Kun katsot pelkästään nettitreffien sivuilla olevien 30v. miesten ikäkriteerejä, niin siellä sinulle vastaus siihen että kestääkö suhde, eikä siihen auta vaikka oli kuinka nuorekkaan näköinen (omasta mielestään) vaan ikä tekee tehtävänsä..
toimii tai sitten ei... meillä toimii vaikka mies on 20 ja minä 32. Tosin näytän nuoremmalta, olen nuorekas ja olemme sukulaissieluja. En halua lapsia eikä miehelläkään ole siihen kiire. Kaikki ovat ottaneet hyvin vastaan, äitinsäkin minua aina halaa ja kaiken maailman sukujuhliin on pyydetty. Yhteenmuuttamisella ei ole kiire. 2.5 vuotta olemme olleet yhdessä.
Mutta eihän aina kahden samanikäisenkään suhde toimi!
Itse ihmettelen tätä löpinää että naisen "aika" on lopussa 30-vuotiaana, mikä aika? Jos ei esim halua lapsia? Itse tunnen ainakin olevani parhaimmillani. Voi olla että jos en olisi tämän jätkän kanssa, en välttämättä olisi kenenkään kanssa. Ei parisuhde ole minulle mikään pakko. Jos sattuisimme eroamaan nyt, voisin olla ihan hyvin yksinäni enkä etsi enää niin pakonomaisesti parisuhdetta kuten nuorempana. Elämässä on muutakin kuin parisuhde ja mielestäni tämä elämäntilanne on ihanteellinen.
En haluaisi tehdä sinulle toivotonta oloa, kyllä ne jotkut kuulemma onnistuukin, ja tehän voitte olla niitä onnellisia. Minä olin 3 vuotta itseäni 15 vuotta nuoremman kanssa, ja mies kyllä särki sydämmeni. Takaraivossani oli myös koko ajan tieto, että jossain vaiheessa toisella iskee vapauden kaipuu (onhan sitä itsekkin oltu sen ikäisiä) ja minulle tulee itkemistä. Asuimme yhdessä. Miehen äidille suhde oli kauhistus, enkä ollut hänen kanssaan missään tekemisissä.
Suhde loppui lopullisesti niin ikävällä tavalle että en ala sitä tässä edes kertomaan. Monella tapaa minä kyllä muutuin tuon suhteen aikana, enkä välttämättä huonompaan suuntaa. Hänen jälkeen en ole halunnut uutta miestä, viihdyn yksin sen verran hyvin että enkä halua enää lisää surua, sitä on ehtinyt saada tässä elämässä mittansa täyteen.
Myöhemmin juttelin asiasta paljon erään työkaveri miehen kanssa joka itse oli seurustellut 3 vuotta itseään 13 vuotta vanhemman naisen kanssa. Ne keskustelut saivat minut näkemään asiat aika lailla sellaisina kuin ne ovat, kun nainen ei yritä huijata itseään uskomaan mitä haluaa. Vaikka yhdessä elettäisiinkin, ei se nuorempi mies ole niin tosissaan kuin ehkä itsekkin haluaisi uskoa olevansa. Vanhemman naisen kanssa on kiva opetella elämää ja kaikkea, ja vanhempi nainen passaa ja seksi on kivaa. Siinä vaiheessa viimeistään kun mies alkaa ajatella perhettä sun muuta, saa vanhempi nainen kylmää kyytiä. Suoraan sanoen jätetään nuoremman takia. Ja siinä ei sen naisen tunteet paljon paina.
Sanoisin että pidä hauskaa, mutta jos se ei riitä vaan haluat jotain mikä kestää vuosia ja jossa sinulla on jotain turvaa, nuorempi mies ei ole se joka pysyy rinnalla.
jostain kumman syystä olen huomannut että suhteilla, ainakin suurimmalla osalla niistä, on taipumus loppua joidenkin vuosien jälkeen. Ei tarvitse kuin seurailla julkisuuden henkilöitä, voi saman ongelman havaita.
Toi ikäero-ongelma on ihan turhanpäiväinen.. tietysti jos lapsia haluaa niin sitten ehkä on asia erikseen mutta ihmiseen sitä rakastutaan, ei ikään. Uskokaa tai älkää. Ei kannata parin tapauksen perusteella yleistää!
Mitä sillä on väliä, mit joku muu ajattelee.
Ota pvä kerrallaan ja nauti elämästä. Mitään ei saa jos ei yritä ja ole valmis suhteeseen.
Onhan noita ikäeropariskuntia julkisuudessa. Lipponen ja Niinistö esim olleet tapetilla. molemmilla ensimmäisen avioliiton lapsia nuoremmat uudet vaimot.
liikaa miettiä, vaan elä ja nauti tunteesta nyt, koska kuitenkin riudut joka nyt tai myöhemmin. Jos nyt laittaisit suhteen poikki tekist surutyötä ja sua jäis kaivelemaan, joten ana palaa. On hienoa olla nuoremman miehen kanssa, siinä on paljon myös sitä plussaa mitä ei välttämättä saman ikäisen kanssa koe. Itsellä kokemusta:)
No huh...aikamoista tekstiä tullut mm:
"Olet jo 30-vuotias, aikasi alkaa olemaan lopussa. Tuhlaat helposti pari-kolme vuotta suhteeseen, jonka tulevaisuus on vähintäänkin epävarma."
"Kyllä tuo on molemminpuolin noloa: 30-v aikuinen nainen ja alta 20-v kloppi. Pitäisi pystyä naimaan omasta ikäluokasta. Ja iso osa ihmisistä pystyy toimimaan näin. Sun tilanteessa selkeesti ollaan yhdessä kun ei muuta oo kumpikaan saaneet: Jätkälle oot turvallinen harjoituskappale."
"Olin samaa mieltä kanssasi sinun iässäsi, iällä ei ollut väliä, mutta nyt lähempänä 40v. pitää todeta ettei tuo suhde 10v nuorempiin toimi. Ajatustaso alkaa olla täysin eri tasoa sekä elämän tavoitteet, ja useat nuoremmat miesystävät lähtevät nuorempien naisten mukaan ja jättävät vanhemman naisystävän yhtään empimättä. Kun katsot pelkästään nettitreffien sivuilla olevien 30v. miesten ikäkriteerejä, niin siellä sinulle vastaus siihen että kestääkö suhde, eikä siihen auta vaikka oli kuinka nuorekkaan näköinen (omasta mielestään) vaan ikä tekee tehtävänsä.."
Aika lopussa, tuhlaat aikaasi, noloa, harkoituskappale yms. katkeraa tilitystä..huh. Juu, siis mikä on tärkeintä suhteessa..se että tullaan toimeen ja tunnetaan voimakkaita tunteita toista kohtaan, rakastutaan ja halutaan olla yhdessä vai se että jatkuvasti pelätään, mitä myöhemmin tulee kenties käymään. Mistäs ne keski-ikäiset eronneet miehet sitten tulee, ellei juuri sieltä ikäistensä seurasta etsimään nuorempia deittipalstoille. Kyllä miehille voi villitys uuteen suhteeseen tulla vaikka kuinka ikä olisi naisella "Normien" mukainen. Naurettavaa ajatella, että toinen pystyy sanomaan, mitä toisten suhteen tulee käymään. Jokainen voi puhua omasta puolestaan. Voihan olla niin, että se ei olekkaan ollut ikä, joka nuoren miehen on muualle laittanut vilkuilemaan. Voihan sitä laittaa sen iän kontolle vaikka mitä ja puolustella sillä epäonnistunutta suhdettaan. Yhteiselämä on muuttuva tila, siihen pitää reagoida ja pitää hyvänä, useimmiten ihmiset haluavat, että heidät huomioidaan, joten pitää myös muistaa vastavuoroisuus.
Arvokkaimpia ovat hetket, jolloin voi vuosien jälkeen sanoa, että rakastaa toista ja haluaa olla toisen kanssa sen takia, että on onnellinen. Jos tähtää onnellisuuteen, ei se katso kyllä ikää. Voi olla niin, että käytännössä toinen voi olla kokemattomampi joissain asioissa, oppimassahan täällä ollaan, eikä se lopu tiettyyn ikään. Tätä kyllä tapahtuu myös samanikäisten kanssa, siitä varmaan turha kiistellä. Kuka sanoo, että kun olet 40 v ja 50 v niin silloin toinen on sen ja sen verran. Elämä voi katketa vaikka huomenna, se ei ikää katso. Nokka kohti rakkautta ja päivä kerrallaan, kukaan ei varmaankaan tuhlaa aikaa, muuta kun jos jättää asioita tekemättä, joita haluaisi tehdä. Elämä on niin lyhyt. Ota onnenhitunen kiinni ja nauti siitä ;)