Mulla ei oo oikein ketään jolle puhua tästä, enkä tiedä mitä teen. Kirjotan siis tänne.
Erosin pari viikkoa sitten poikaystävästäni. Hän oli hellä, luotetttava ja ihana. Kuitenkin, hän oli ensimmäinen poikaystäväni, ja siksi tuntuikin oudolta kun yhtäkkiä olikin joku joka halusi nähdä joka päivä jne. Olin tottunut olemaan yksin, ja ahdisti kun poika olisi halunnut viettää enemmän aikaa yhdessä. Välimatkaa oli 23km, ja hän olisi halunnut jo muuttaa yhteen 5kk seurustelun jälkeen (minä olen 20, hän 22). Mielestäni en itse ollut tähän valmis. Hän lisäksi alkoi väittää, että minulle on tärkeämpää baarissa ravaaminen ja alkoholi, mikä ei pidä paikkaansa. Väitti myös, että mun perhe ei ajattele muuta kuin alkoholia (ei ole kertaakaan nähnyt vanhempiani humalassa). Hänellä on terveydellinen asia, minkä vuoksi hän ei voi jokaiseen kuppilaan lähteä, ja kaverinikin halusi aina tiettyyn mestaan. Häntä tietysti harmitti koska hän tunsi itsensä ulkopuoliseksi (hänellä itsellään ei ole hirveästi kavereita). Tiedän että minun olisi pitänyt ottaa häntä enemmän huomioon, mutta vaikka olen yrittänyt selittää että jatkossa en menisi baariin niin usein kuin ennen tai sitten puhuisin kavereilleni että voitaisiin kaikki porukalla mennä jonnekkin yhdessä, hän ei usko että asiaan tulisi muutosta. Vaikka mä ensin halusin itse eroa, tulin katumapäälle ja halusin yrittää uudelleen. Hän syyttää minua kaikesta ja sanoo että minä en muka välitä tarpeeksi ja että kaikki olisi pitänyt tajuta kaikki jo seurustelun aikana. On vielä sellainen asia, että tykkään matkailusta ja olin puhunut lähteväni risteilylle ja joskus ulkomaille kaverini kanssa lomalle Turkkiin. Hän varmaan luulee että hyppäisin turkkilaisen jätkän mukaan. Ja että en muka halua rakentaa elämää vaan säästää aina vaan ulkomaanmatkoja varten. Nyt hän ei vastaa puhelimeen, käskee olla ottamatta yhteyttä... Vielä vähän aikaa sitten hän sanoi että eromme on niin raskas että ei aio etsiä uutta vähään aikaan. Olen kuitenkin löytänyt hänen treffi-ilmoituksensa netistä. Hän sanoi että hänen tunteensa mua kohtaan ovat todella vahvat, miksi hän sitten "pääsi yli" näin äkkiä. Minä en ole päässyt hänestä yli ja tahtoisin antaa suhteelle toisen mahdollisuuden.
Tiedän, että olen monessa asiassa toiminut väärin, mutta miten saisin pojan uskomaan että todella välitän hänestä? Olen yrittänyt selittää ja selittää, mutta mikään ei näytä auttavan :(
Miten itse olette päässeet erosta yli? Kaipaan häntä kovasti vaikka tiedän että joidenkin asioiden kannalta emme ehkä sovi yhteen. Monena iltana olen itkenyt itseni melkein uneen, ja tuntuu ettei iloa löydy mistään. No, mä olen vielä näin nuori ja kokematon. No te kokeneet kertokaa, onko tämä normaalia eroahdistusta vai mitä? !
Erosin pari viikkoa sitten poikaystävästäni. Hän oli hellä, luotetttava ja ihana. Kuitenkin, hän oli ensimmäinen poikaystäväni, ja siksi tuntuikin oudolta kun yhtäkkiä olikin joku joka halusi nähdä joka päivä jne. Olin tottunut olemaan yksin, ja ahdisti kun poika olisi halunnut viettää enemmän aikaa yhdessä. Välimatkaa oli 23km, ja hän olisi halunnut jo muuttaa yhteen 5kk seurustelun jälkeen (minä olen 20, hän 22). Mielestäni en itse ollut tähän valmis. Hän lisäksi alkoi väittää, että minulle on tärkeämpää baarissa ravaaminen ja alkoholi, mikä ei pidä paikkaansa. Väitti myös, että mun perhe ei ajattele muuta kuin alkoholia (ei ole kertaakaan nähnyt vanhempiani humalassa). Hänellä on terveydellinen asia, minkä vuoksi hän ei voi jokaiseen kuppilaan lähteä, ja kaverinikin halusi aina tiettyyn mestaan. Häntä tietysti harmitti koska hän tunsi itsensä ulkopuoliseksi (hänellä itsellään ei ole hirveästi kavereita). Tiedän että minun olisi pitänyt ottaa häntä enemmän huomioon, mutta vaikka olen yrittänyt selittää että jatkossa en menisi baariin niin usein kuin ennen tai sitten puhuisin kavereilleni että voitaisiin kaikki porukalla mennä jonnekkin yhdessä, hän ei usko että asiaan tulisi muutosta. Vaikka mä ensin halusin itse eroa, tulin katumapäälle ja halusin yrittää uudelleen. Hän syyttää minua kaikesta ja sanoo että minä en muka välitä tarpeeksi ja että kaikki olisi pitänyt tajuta kaikki jo seurustelun aikana. On vielä sellainen asia, että tykkään matkailusta ja olin puhunut lähteväni risteilylle ja joskus ulkomaille kaverini kanssa lomalle Turkkiin. Hän varmaan luulee että hyppäisin turkkilaisen jätkän mukaan. Ja että en muka halua rakentaa elämää vaan säästää aina vaan ulkomaanmatkoja varten. Nyt hän ei vastaa puhelimeen, käskee olla ottamatta yhteyttä... Vielä vähän aikaa sitten hän sanoi että eromme on niin raskas että ei aio etsiä uutta vähään aikaan. Olen kuitenkin löytänyt hänen treffi-ilmoituksensa netistä. Hän sanoi että hänen tunteensa mua kohtaan ovat todella vahvat, miksi hän sitten "pääsi yli" näin äkkiä. Minä en ole päässyt hänestä yli ja tahtoisin antaa suhteelle toisen mahdollisuuden.
Tiedän, että olen monessa asiassa toiminut väärin, mutta miten saisin pojan uskomaan että todella välitän hänestä? Olen yrittänyt selittää ja selittää, mutta mikään ei näytä auttavan :(
Miten itse olette päässeet erosta yli? Kaipaan häntä kovasti vaikka tiedän että joidenkin asioiden kannalta emme ehkä sovi yhteen. Monena iltana olen itkenyt itseni melkein uneen, ja tuntuu ettei iloa löydy mistään. No, mä olen vielä näin nuori ja kokematon. No te kokeneet kertokaa, onko tämä normaalia eroahdistusta vai mitä? !
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen jo vanhempi mies henkilö. Itse erosin kesällä avosuhteesta tai hän jätti paremminkin ja aika aikuismaisella tavalla eli teksitiviestillä. Se sattui ja tipahdin korkealta. Tuli totaalinen masennus, helvetti suomeksi sanottuna. Yritin saada yhteyttä että juteltas asiat läpi mut ei halunnut. Sen sijaan sain jotain ihan muuta joka estää kaiken yhteydenpidon häneen. Mä itse kävin puhumassa monessakin paikassa mutta ei vieraita ihmisiä kiinnostanut se oli pelkkää puhetta vaikka oli ammattilainen alallaan. Masennus, lääkkeet, itsesyytökset, ei tajua tilannetta, lopulta viha. Mulle sanoi yksi ammattilainen ensin shokki, sitten asian käsittely ja hyväksyminen. Piut paut, mun kohdalla ei auttanut mä purin itse suhteen pieniin paloihin ja käsittelin ne pieninä osina, puhuin kavereille, sukulaisille, heistä oli enempi apua. Älä tee sitä virhettä että jäät yksin ja erakoidut tai jäät neljän seinän sisälle (minä tein alussa) . Pyydä kavereita yökylään jne....mene ulos.....Kyllä minäkin haluaisin uudestaan koska olen varmasti kasvanut ihmisenä ja oppinut virheistäni. Mä en lähde syyttelemään ketään ei se hyödytä mutta vihainen saa olla, normaali tunnetilahan se on. En saa ottaa yhteyttä enkä yritäkkään jos vaikka hän joku päivä ottaisi yhteyttä kun on itse käsitellyt asiat läpi ja valmis siihen. Odottelemaan en jää, tekemistä riittää kyllä. Uusi suhde saattaa tulla kohdalle milloin tahansa vaikken etsikkään mitään, ei koskaan tiedä.
Hei vain.
Kertomasi perusteella vaikuttaa siltä, että pojalla enemmän niitä ongelmia on. Jos hän syyttää yksin sinua teidän suhteen ongelmista, on hän rankasti väärässä. Jokaisessa suhteessa on kaksi osapuolta ja molempien pitää tulla vastaan. Jos pojalla ei ole paljoa kavereita ja hän on tottunut viettämään paljon aikaa omissa oloissaan, voi hänellä olla hankala ymmärtää asioita toisen näkökulmasta, koska on aina saanut keskittyä vain itseensä. Ja siltähän tuo kaikki hieman kertomasi perusteella vaikuttaa: Vaikuttaa siltä, että hän vaati sinulta kaikessa vastaantulemista.
Turkin reissun ja laivareissun kohdalla yms vastaavien asioiden kohdalla olisi voinut kysyä tätä poikaa mukaan ja siten osoittaa, että haluaa myös mahdollisesti hänen kanssaan matkustaa. Tietenkin se voi olla hankalaa, jos toinen ei itse ole valmis matkustamaan. Silloin kannatta kuitenkin lähteä kysymään syitä siihen vastustukseen. Jälkiviisauttahan nämä tällä hetkellä on, mutta neuvoja, jotka kannattaa pitää mielessä tulevaisuudessa.
Kirjoita pojalle vaikkapa kirje, jossa kerrot mitä hänestä ajattelet ja mitä häntä kohtaan tunnet ja mitä hänestä haluat. Sen jälkeen voit vain odottaa. Anna pojalle aikaa. Ehkäpä hän ottaa yhteyttä ja haluaa jutella. Tällä hetkellä hän voi olla suutuksissaan, koska suhde kariutui, ja ei sen takia hetkeen halua olla yhteydessä.
Todella hienoa on kuitenkin se, että todella rakastat tätä poikaa, vaikka tiedostat ne negatiivisetkin asiat suhteessanne. Ihastumisvaiheessa näkee toisesta vain sen kaiken hyvän, mutta todellinen rakkaus punnitaan siinä vaiheessa, kun ihastuminen hiipuu ja alkaa näkemään niitä huonojakin asioita siinä toisessa. Todella hienoa, että sinulla on kuitenkin todellisia tunteita toista kohtaan :)
Jos mikään ei kuitenkaan auta niin sitten vaihtoehdoksi jää vain asian hiljalleen hyväksyminen. Valitettavasti se sattuu etenkin, kun vaikutat olevan oikeasti todella kiintynyt häneen ja todella rakastat häntä. Helpotusta oloosi saat juttelemalla asiasta. Pura sydäntäsi ystävillesi tai vaikkapa perheellesi. Älä kuitenkaan mustamaalaa poikaa. Sisälläsi mahollisesti olevat vihan ja katkeruuden tunteet pura vaikkapa paperille ja polta se sen jälkeen. Älä lähetä sitä paperia yhtään mihinkään. Tai vuodata tuskaasi vaikkapa parhaalle ystävällesi. Paha olo kannattaa laittaa sisältä pois tai se jää sinne kasvamaan ja aiheuttaa ennen pitkää katkeruutta. Älä jää yksin asian kanssa makaamaan. Käy kavereilla niin paljon kuin mahdollista ja tee kaikkea mahollista kivaa. Yritä saaha päähäsi muuta ajateltavaa.
Pahalta tuntuu aina tällaisissa tilanteissa sanoa, että eroahdistusta se on. Sellaisen neuvon haluan antaa, että älä lähde hetkeen hakemaan mitään uutta suhdeviritystä. Todella suurena vaarana on, että se jää vain laastarisuhteeksi ja siinä teet hallaa vähintäänkin sille suhteen toiselle osapuolelle. Kannattaa saada asia sisälläsi ensin selvitetyksi, ennen kuin lähtee mitään uutta hakemaan. Aika, joka siihen menee on yksilöllistä ja sisälläsi itse tiedät sen aina parhaiten, että millon se tuntuu siltä.
Toivottavasti tästä kuumeesta johtuvasta sekavan ajatuksenjuoksun siivittämästä kirjoituksesta on sinulle edes hieman apua. Mukavaa syksyä ja toivottavasti asiat selviäisivät parhain päin - olipa se sitten miten päin tahansa :)