Nyt on ukolla sormi suussa. Tapasin nettitreffien kautta kuukausi sitten kivan mimmin, jonka kanssa synkkasi heti ekalla tapaamisella. Viestiteltiin jo samana iltana puolin ja toisin ja hyvin äkkiä poistettiin profiilitkin. Tämä nainen nimenomaan ensin (omasta ehdotuksestaan) ja minä seurasin heti perässä esimerkkiä.
Ollaan pidetty tämän kuukauden aikana yhteyksiä lähes päivittäin, usein monta kertaa päivässäkin, eli mitä erilaisin vuorokaudenaikoihin. Ollaan soiteltu pitkiä puheluita, TOSIN useimmiten ne puhelut ovat toteutuneet vain silloin kun nainen soittaa...... Itse kun olen soittanut jokusen kerran ex tempore, nainen ei ole vastannut. Eipä silti, ihan hyviä syitä sille vastaamattomuudelle on ollut. Ja nainen kyllä aina soittaa tai vähintään tekstaa jossain vaiheessa takaisin. Yleensä illalla, jos olen koittanut päivällä tavoitella.
Mutta mikä siinä on, että tapaamisia ollaan onnistuttu järkkäämään vasta KAKSI tämän kuukauden aikana!? Asutaan 18 km päässä toisistamme, eli syynä ei ole ainakaan liian pitkä välimatka tmv.
Välillä jutellaan tuntitolkulla yölläkin puhelimessa ja nainen vaikuttaa aina vilpittömältä ja vakuuttaa tahtovansa tutustua paremmin. Viestit ja puhelut on kivansävyisiä ja kaikenkaikkiaan mulla on ihan hyvä fiilis tästä jutusta.
Mutta kyllä se ettei niitä tapaamisia saada järkättyä pistää vähän tökkimään tai ainakin ihmettelemään, että mikä meininki....? Minusta se ei ainakaan ole ollut kiinni, aikatauluni on väljä ja siihen saa hyvin mahtumaan treffit tai vaikka useammatkin per viikko. Nainen kyllä tietää sen. Mutta en halua jatkuvasti ahdistella kysymällä ja ehdottelemalla jotain päivää, kun se tuntuu olevan niin vaikeata.... Yhdet treffit nainen jo ohittikin, teki siis semioharit. Ilmoitti hetkeä ennen tapaamista että sori, mutta nyt ei voikaan ja blablabla. Soitti kyllä samana iltana ja pyysi kyllä anteeksi, mutta ei varsinaisesti selittänyt mitään.
Sen jälkeen on kyllä edelleen ollut minuun päin yhteyksissä jatkuvasti ja puhuu tulevista treffeistämme jne. Mutta ei kuitenkaan saa sanottua milloin haluaisi/voisi tavata!!!
Pistänkö mimmin kiertoon vai mitä tässä pitäisi tehdä? Itse olen ihastunut ja kuten sanottu, mulla on periaatteessa ihan hyvä tunne tästä ihmisestä. Siksi olen valmis odottelemaankin, jos vaikka kyseessä on vain hidas etenijä... Vanhoja traumoja tms. Toisaalta väkisin tulee mieleen, että tapaileeko muitakin ja jotenkin kilpailuttaa meistä sopivinta? En oikein saa vastauksia häneltä, ja toisaalta kun eihän tässä vielä seurustella niin tuntuisi hölmöltä alkaa tivaamaankaan liikaa. Se nyt takuuvarmasti karkottaisi mimmin.....
Niin että mitä mielikuvia tästä tuli? Onko kellään vastaavaa tilannetta takana? Miten juttu päättyi? Ikää meillä on (n)35v. ja (m)36v.
PS. Piti lisätä, että naisella ei siis ole lapsia/koiraa/vanhaa äitiä, joista huolehtiminen ilman muuta menisi treffiemme edelle ja jonka tottakai ymmärtäisin.
Ollaan pidetty tämän kuukauden aikana yhteyksiä lähes päivittäin, usein monta kertaa päivässäkin, eli mitä erilaisin vuorokaudenaikoihin. Ollaan soiteltu pitkiä puheluita, TOSIN useimmiten ne puhelut ovat toteutuneet vain silloin kun nainen soittaa...... Itse kun olen soittanut jokusen kerran ex tempore, nainen ei ole vastannut. Eipä silti, ihan hyviä syitä sille vastaamattomuudelle on ollut. Ja nainen kyllä aina soittaa tai vähintään tekstaa jossain vaiheessa takaisin. Yleensä illalla, jos olen koittanut päivällä tavoitella.
Mutta mikä siinä on, että tapaamisia ollaan onnistuttu järkkäämään vasta KAKSI tämän kuukauden aikana!? Asutaan 18 km päässä toisistamme, eli syynä ei ole ainakaan liian pitkä välimatka tmv.
Välillä jutellaan tuntitolkulla yölläkin puhelimessa ja nainen vaikuttaa aina vilpittömältä ja vakuuttaa tahtovansa tutustua paremmin. Viestit ja puhelut on kivansävyisiä ja kaikenkaikkiaan mulla on ihan hyvä fiilis tästä jutusta.
Mutta kyllä se ettei niitä tapaamisia saada järkättyä pistää vähän tökkimään tai ainakin ihmettelemään, että mikä meininki....? Minusta se ei ainakaan ole ollut kiinni, aikatauluni on väljä ja siihen saa hyvin mahtumaan treffit tai vaikka useammatkin per viikko. Nainen kyllä tietää sen. Mutta en halua jatkuvasti ahdistella kysymällä ja ehdottelemalla jotain päivää, kun se tuntuu olevan niin vaikeata.... Yhdet treffit nainen jo ohittikin, teki siis semioharit. Ilmoitti hetkeä ennen tapaamista että sori, mutta nyt ei voikaan ja blablabla. Soitti kyllä samana iltana ja pyysi kyllä anteeksi, mutta ei varsinaisesti selittänyt mitään.
Sen jälkeen on kyllä edelleen ollut minuun päin yhteyksissä jatkuvasti ja puhuu tulevista treffeistämme jne. Mutta ei kuitenkaan saa sanottua milloin haluaisi/voisi tavata!!!
Pistänkö mimmin kiertoon vai mitä tässä pitäisi tehdä? Itse olen ihastunut ja kuten sanottu, mulla on periaatteessa ihan hyvä tunne tästä ihmisestä. Siksi olen valmis odottelemaankin, jos vaikka kyseessä on vain hidas etenijä... Vanhoja traumoja tms. Toisaalta väkisin tulee mieleen, että tapaileeko muitakin ja jotenkin kilpailuttaa meistä sopivinta? En oikein saa vastauksia häneltä, ja toisaalta kun eihän tässä vielä seurustella niin tuntuisi hölmöltä alkaa tivaamaankaan liikaa. Se nyt takuuvarmasti karkottaisi mimmin.....
Niin että mitä mielikuvia tästä tuli? Onko kellään vastaavaa tilannetta takana? Miten juttu päättyi? Ikää meillä on (n)35v. ja (m)36v.
PS. Piti lisätä, että naisella ei siis ole lapsia/koiraa/vanhaa äitiä, joista huolehtiminen ilman muuta menisi treffiemme edelle ja jonka tottakai ymmärtäisin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
portsarin kanssa?
kuitenkin tuossa iässä jo oma elämänsä - ei hän istu kotona odottamassa, että Prinssi Rohkea karauttaa hänet hakemaan valkoisella ratsullaan. Eikä tämä tarkoita sitä, että hän vehtaisi samaan aikaan viiden muun miehen kanssa. Hänellä varmaankin on harrastuksia ja ystäviä, joiden kanssa vie aikaa..? Ja vaikka karulta kuulostaakin, itse en ainakaan kummistakaan miehen takia luopuisi - tietenkin laittaisin asiat tärkeysjärjestykseen suhteen jatkuessa...
Ja siinä nyt ei ole mitään ihmeellistä, ettet häntä päivisin tavoita - kaikki ihmiset kun eivät voi työaikana vastata yksityispuheluihin.
Mitäs jos nyt vain antaisit tilanteen kehittyä, vaikka se piinaavaa onkin? Vaikutat pohdiskelujesi puolesta fiksulta mieheltä, joten älä pilaa asiaa hosumalla ja kyselemällä liikoja. Lopussa kiitos seisoo!
Hei!
Tulipa mieleeni eräs ystävättäreni (olen siis itsekin nainen). Hän haki netistä tositarkoituksella seuraa (kuten itsekin aikoinani, vuosikausia...). Ihmettelin aina hänen tapaansa siirtää treffejä miehen kanssa eteenpäin useitakin kertoja. Itse ajattelin, että jos olisin ollut tuo (tai nuo) mies, en olisi viitsinyt odotella, koska vihdoinkin sopii tavata vaan jatkanut muidenkin kanssa tapailua, mikäli mukavanoloisia miehiä olisi eteen osunut. Itsestäni ainakin olisi ikävää, jollei toinen muka milloin mistäkin "syystä" ehdi edes lyhyelle tapaamiselle, kahville tai muuta. Kyllä väkisinkin tulisi mieleeni, ettei kiinnostus kuitenkaan ole silloin kovin vahvaa...
Tulkitsin tuon ystävättäreni tuntien, että hänen kohdallaan vaihtoehtoja on
a) hän pelkää päästää ketään todella lähelleen ja elämäänsä. Hänellä on kaksi lasta, joita "suojeli" vielä heidän ollessaan teini-ikäisiä. Ilmeisesti yritti suojella lapsiaan pettymykseltä, jonka tuottaa se, että lapsetkin tutustuvat ja kiintyvät mieheen eikä juttu sitten jatkuisikaan. Ymmärrän äitinä sen puolen. Mutta sinun deittikaverisi onkin lapseton, joten tätä teoriaa ei voi soveltaa häneen.
b) hän on kaikenkaikkiaan erittäin harkitsevainen. Syynä pari todella huonoa kokemusta miessuhteissaan. Väkivaltaan päättynyt avioliitto ja sitä seurannut seurustelu (josta syntyi lapsi) työttömän alkoholistin kanssa. Ehkä hänelle oli vain muodostunut niin suuri pelko miehiä kohtaan.
c) hän pelkää seksiin ryhtymistä uuden miesystävän kanssa
Nämä kommentit ovat arveluitani ja huomioitani tuon ystävättäreni käytöksestä.
Enää emme ole olleet yhteydessä, joten en tiedä, mitä hänelle kuuluu tänään. Mutta aina ihmettelin, mitä kammottavaa on siinä, että uskaltautuu kivanoloisten miesten kanssa edes treffeille asti. Meillä kaikilla on "traumamme" ja luonteemme. Toista tuntematta on vaikeaa tietää, mikä saa hänet käyttäytymään noin.
Toivottavasti saat hänet vielä treffeille ja jaksat hänen toimintaansa. Itse kyllästyisin, täytyy myöntää :)