En tiedä onko täällä mitään viisauksia löydettävissä, kun suurin osa palstalle kirjoittavista näkyy olevan katkeria naisia vihaavia surkimuksia, mutta jos tänne joku vähän fiksumpikin kirjoittaisi, niin heiltä kysyn. Sinkkuutta on takana nyt kohta 30 vuotta ja vaikka olen oikeastaan aina tietänyt, etten koskaan saisi ketään, nyt se on jotenkin pahentunut, koska ei voi enää edes huijata itseään ja ajatella, että ehkä sittenkin joskus tulevaisuudessa... Vaikka ei saisi valittaa, niin tuntuu todella vaikealta hyväksyä, etten minä saa elämältä sitä mitä muutkin, enkä koskaan saa kokea esimerkiksi seksiä tai fyysistä läheisyyttä tai perhe-elämää omakotitalon remontteineen ja vauvoineen. Kävin päivällä Ikeassa, joka oli täynnä pariskuntia kulkemassa käsi kädessä ostamassa kulhoja ja kippoja koteihinsa ja se tuntui pahalta. He saavat elämältä niin paljon sellaisia asioita, joita minä en pysty edes kuvittelemaan. Miten muut yksin jääneet naiset ja miksei miehetkin (te katkeruudessa rypevät voitte jättää vastaamatta, sellaiseksi en halua tulla koskaan) olette saaneet hyväksyttyä sen, ettei nuo asiat koskaan tapahdu teille? Että ette koskaan saa kokeilla seksiä, että kukaan ei koskaan pimeinä masentavina syysiltoina istu vieressä ja juttele, ettei kukaan koskaan välitä ja että väkisinkin ainoana sinkkuna putoatte kaveripiirinkin ulkopuolelle? Tai mistä saisi lievitystä ihan järjettömään hellyyden ja kosketuksen kaipuuseen? Onko joku ihan oikeasta oppinut hyväksymään tämän tilanteen katkeroitumatta ja mikä auttoi? Onko joku kokeillut jonkinlaista terapiaa tai vastaavaa?
Miten hyväksyä osansa?
_ulkopuolinen_
1101581
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 110
Vanhimmat
Olen hieman nuoremmasta haitarista (22) ja mies, mutta vastaan kuitenkin.
Olen huomannut jo aikoja sitten ettei tällä naamalla voi saada sellaista naista, johon voisin mahdollisesti rakastua (enkä todellakaan kannata ajatusta ajaa suhteeseen vain sen itsensä vuoksi ilman todellista rakkautta).
Itse asiassa on aika jännä juttu, ettei minua ole toistaiseksi koskenut asia mitenkään (tiedän, olen huomattavasti sinua nuorempi). Olen kanavoinut oman energiani uraani ja olenkin onnistunut saamaan ikäisekseni hyvän työpaikan ja olen hyvä työssäni. Oikeastaan pari kertaa näinä surullisen kuuluisina sesonkeina (joulu, ystävänpäivä) on hieman hetkeksi alkanut mietityttämään tämä (todennäköinen) ikuinen sinkkuus. Olen kuitenkin yleensä kummonnut ajatukset esimerkiksi siivoamalla tai vetämällä kunnon salitreenin, eivätkä tuntemukset ole alkaneet enää uudelleen piinaamaan. Olen myös nuoruudestani asti ollut ahkera jalkapallofani, ja rakkausuhde erääseen seuraan on ehkä aina hieman helpottanut tätä sinkkuusongelmaa: onhan todellinen faneus vähän kuin eläisi suhteessa, niin hullulta kuin se kuulostaakin.
Aion jatkaa samalla tavalla: panostan siis uraani ja nautin elämästäni muuten. Kannattaa muistaa, että on sinkkuudessa omat hyvät puolensakin. Yksi hyvä idea on muuten hankkia kissa (itseltäni löytyy) tai joku muu lemmikki.
Tsemppiä!
minuakaan sinun ikäisenäsi kauheasti haitannut, joskus kaipasin suhdetta, mutta suurimmaksi osaksi se oli ihan ok. Varmaan auttoi sekin, että silloin oli kavereita, jotka olivat myös sinkkuja, nyt kaikki on pariutuneet ja perustavat perhettä. Mutta nyt se vain pahenee vuosi vuodelta. Osittain siksikin, että on niin kauhean nöyryyttävää olla 3kymppinen neitsyt! Ehkä se on miehille helpompaa, kun miehet lähinnä haluaa naisilta vain seksiä, nainen jää paitsi niin paljosta muustakin, kuten ei saa lapsia jne. Ja ystävänaisten elämä pyörii perheidensä ympärillä, joten sikälikin jään ulkopuolelle. Miehet varmaan harvemmin puhuu perheestään tai naisista.
Noita samoja juttuja kuin sinäkin olen tehnyt, hyvä koulutus, paljon liikuntaa, lemmikkejä, jne. :) Kyllä ne aika paljon auttaakin, mutta kun ajattelen, mitä muut saavat niiden lisäksi, niin se ajatus masentaa! Mutta pakko kestää, tietenkin! :)
Hyviä jatkoja sulle! :)
"Osittain siksikin, että on niin kauhean nöyryyttävää olla 3kymppinen neitsyt! Ehkä se on miehille helpompaa,"
Ei todellakaan ole. Neitsyys on miehille noin miljoona kertaa häpeällisempi asia kuin naisille, koska miehen seksuaalisuus rakentuu kokonaan naisen varaan. Naisten seksuaalisuus taas rakentuu heidän itsensä varaan. Eli siis voisi sanoa kärjistäen että miesten seksuaalisuudesta 90 prosenttia rakentuu naisten varaan, kun taas naisten seksuaalisuudesta ehkä 20 prosenttia liittyy miehiin. Mies ilman naista on vain puolikas, mutta nainen ilman miestä on lähes kokonainen.
puhutaan pelkästä seksistä, mutta toisaalta pelkkää seksiä saa rahalla. Perhettä ja vauvaa ja yhteistä omakotitaloa ei voi ostaa. Ja sen voin sanoa, että jos joku mies ihan oikeasti häpeää kokemattomuuttaan enemmän kuin minä omaani, niin sitten täytyy onnitella siitä vahvuudesta, ettei ammu kuulaa kalloonsa. Mikä muka miesten silmissä on säälittävämpää, kuin nainen joka ei kelpaa kenellekään?! Ja et kai nyt ihan tosissasi tarkoita, että puolet koko miehestä on hänen kalunsa?!
"Ehkä se on miehille helpompaa, kun miehet lähinnä haluaa naisilta vain seksiä, nainen jää paitsi niin paljosta muustakin, kuten ei saa lapsia jne."
Sinun katkeroimattomuutesi näkyykin. =) X)
Ihan samoin minä voisin väittää että miehillä on vaikeaa kun naiset ensin pelkäävät, sitten ilmeettömällä naamalla suvaitsevat ja lopuksi "tunteiden" kautta tykkäävät seksistä ja kaikesta muusta miehen kanssa olemisesta kuten vaikka miehen katsomisesta kun taas naisille mies on lähinnä portti saada lapsia. Miehet tykkää naisesta ja nainen häistä, lapsista yms.
pitävät seksistä ja rakastelusta ihan muuten vain.Miksi naiset sitten syövät niitä pillereitä/käyttävät kondomeja yms.?Ei todellakaan ole kysymys vain miehen miellyttämisestä,vaan myös omasta nautinnosta.
vaan kumppanuuteen, yhdessäoloon ja seksiin. Lapsia en ole koskaan halunnut, ei ole eikä tule (ikäkin sen jo estää). Ei pidä tuo väite paikkaansa "porttiteoriasta".
samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, eli kolmikymppinen nainen, joka ei ole koskaan seurustellut. Omassa elämässäni on auttanut se, että olen keskittynyt opiskeluun, uraan ja harrastuksiin, ylipäänsä yrittänyt etsiä itselleni jotain muuta ajateltavaa, kuin miehet ja seurustelu. En väitä, etteikö pää olisi välillä olisi hajoamaisillaan, mutta ei auta muu, kuin olla vahva. Heikot sortuu elontiellä, mutta minä olen yksinkertaisesti päättänyt, että minä en ole yksi niistä, joiden kohdalla kato käy.
Katkeruus on todella vaikea tunne käsiteltäväksi, ja olen joutunut taistelemaan sitä vastaan usein, ja yhä edelleen. Tiedän niin hyvin, että katkeruus ei vahingoita ketään muuta kuin itseäni, mutta silti...joudun usein tappelemaan sitä tunnetta vastaan. Olen kuitenkin ollut huomaavinani, että tässä suhteessa ikä tulee avuksi. Kun olin vielä parikymppinen, olin todella masentunut ja vihainen, mutta nyt kymmenen vuotta myöhemmin olen paremmin sopeutunut osaani. En kiellä, ettenkö edelleen tuntisi houkutusta katkeruuteen toisinaan, mutta olen tiedostanut, että katkeroitumalla puukotan vain itseäni selkään.
En ole vielä keksinyt, mitä tehdä kosketuksen ja erotiikan kaipuulle. Oletan, että asia ratkeaa vuosien mittaan itsestään. Luotan tulevaisuuteen. Tässä tilanteessa ei muuta voi, kuin olla optimisti.
PS. Ei kannata mennä Ikeaan. Jos tahtoo ostaa kyseisen kaupan tuotteita, paras vaihtoehto on tilata netitse, niin parhaiten välttää ikävät tilanteet.
on mennyt päinvastoin, nuorempana ei haitannut paljon yhtään, mutta nyt vuosi vuodelta tuntuu aina vain pahemmalta. Varsinkin haaveesta saada lapsi on todella vaikea luopua. Toisaalta kyllä tämä palsta on tavallaan aika terapeuttinen, kun lukee, mitä miehet ajattelee naisista, niin tulee mieleen, että jäänköhän oikeasti yhtään mistään paitsi, ehkä minä olenkin se onnekas... Mutta haaveissa tietenkin elää ihan erilainen mies kuin nämä naisvihaajat, en tosin tiedä onko sellaisia oikeasti edes olemassa.
Joskus minäkin olen todella katkera. Ei sille aina voi mitään, mutta onneksi se ei ainakaan vielä ole jäänyt pysyväksi olotilaksi. Toivon, ettei jääkään.
Pakko tosiaan on kestää, ei oikein muutakaan voi. Toivon vain, että keksisin jotain joka helpottaisi. Minäkin keskityn töihin ja uin melkein kaksi tuntia joka ilta, ihan vain saadakseni ajatukset jonnekin muualle. Mutta iltaisin, kun menen nukkumaan, kaipaisin jonkinlaista kosketusta ihan mielettömän paljon! Enkä tiedä mikä siihen auttaisi. Varmaan sekin pahentaa asiaa, että kun ei ole koskaan mitään kokenut, niin ehkä on jotenkin epärealistinen kuva siitä, mitä muut ihmiset siellä sängyssä saavat. Tuskin se kauheasti auttaisi jos siellä olisi kuorsaava ja haiseva mies, joka ei koskaan koske kuin seksin aikana ja silloinkin ihan väärin! :D Mutta kuten sanottu, haaveissa kumppanina tietysti on joku aivan ihana mies.
Joo, Ikeassa ei edes ollut sitä tuotetta mitä menin sinne hakemaan! Hemmetti! :)
"En ole vielä keksinyt, mitä tehdä kosketuksen ja erotiikan kaipuulle. Oletan, että asia ratkeaa vuosien mittaan itsestään. Luotan tulevaisuuteen. Tässä tilanteessa ei muuta voi, kuin olla optimisti."
Väittäisin, että netistä löytää ymmärtäväisen ja kohteliaan miehen, joka voi auttaa tuolla alueella. Jos et ikäistäsi löydä, niin parikymppiset naisenkipeät ja ujot pojat ovat ainakin kiinnostuneita. Eivät kaikki naisvartalosta pitävät miehet ole hyväksikäyttäjäpersoonia, vaikka usea netissä liikkuva sellainen olisikin.
Sain ap:n ja sinun naistyypistäsi sen vaikutelman, että suurin ongelmanne yleensäkin on itseluottamuksen ja yrityksen puute. Uskottelette itsellenne, että ette voi auttaa itseänne pariutumaan, ja vetäydytte vapaaehtoisesti pois tutustumismarkkinoilta. Murehditte asiaa kotona näkemättä vaivaa ja ottamatta riskejä tosielämässä, vuosi vuoden jälkeen. Kiinnostaisiko teitä mies, joka ajattelee jo valmiiksi ettei voi saada naissuhdetta, sulkeutuu kotiinsa murehtimaan ja hylkää kaikki yrittämisen mahdollisuudet? Ei laita edes netti-ilmoitusta, "kun ei sieltä kuitenkaan löydä"?
Olen itsekin (24,M) jossakin määrin vastaavassa negatiivisen ajattelun kierteessä, ja tiedän ettei ole mukavaa muuttaa omaa käyttäytymistään. Se ensimmäinen yritys kun voi mennä pieleen, saatan tulla torjutuksi ja joutua naurunalaiseksi. Minä sain ensimmäiseen treffipyyntööni vastaukseksi naurunpurskahduksen ja paikalta pakenemisen, siinä oli muutama katsojakin. Se ei kuitenkaan ollut viimeinen aloitteeni, vaan pohja josta lähdetään ponnistamaan kohti parempaa.
Wayne Gretzkyn sanoin: "You miss 100 % of the shots you don't take". Luovuttamalla löydätte itsenne samasta tilanteesta kymmenenkin vuoden kuluttua. Keskustelupalstalle kirjoittaminen ja myötätunnon tai muun palautteen kerääminen on helpompaa kuin itsensä likoon laittaminen, mutta arvatkaapa kummasta voi olla enemmän apua? Ihmisiin tutustumisen ja parisuhteen luomisen taitoja voi opetella - tuska ja itsensä ylittämisen kynnys tarkoittavat vain sitä, että on parhaillaan oppimassa jotakin.
vastaatte kuin me vain haluaisimme jonkun satunnaisen miehen naimaan itseämme ja kaikki olisi sillä hyvin. Emme me sitä halua, vaan ihan koko parisuhteen! Joskin tuo teidän asenteenne saa minut miettimään onko se edes mahdollista... Jos miehille parisuhteet on pelkkää naimista, niin sitten en ole kiinnostunut.
Kyllä minä ainakin käyn paljon ulkona ja tapaan paljon ihmisiä! Mutta totta on, että ajattele, ettei minusta olisi mitään iloa miehelle. Vartaloni ei ole täydellinen, enkä pysty tarjoamaan hyvää seksiä. Enkä taida luonteeltanikaan olla oikeanlainen.
Minä pyysin apua tämän tilanteen hyväksymiseen, en mitään muuta. En edes odota tai kuvittele, että kukaan kiinnostuisi, se ei ollut aloituksen ydin.
Tämän ei ole _todellakaan_ tarkoitus olla mikään lässyttävä rohkaisuviesti, vaan itse soveltamani näkökulma.
Itse pariuduin vasta lähempänä kolmeakymmentä. En tiedä millainen tilanne esim aloittajalla on taustalla, mutta minulla oli paljonkin naiskontakteja. Tunsin silti saman tyhjyyden. Mietin jatkuvasti, miksen minä saa olla kenellekkään se tärkein. Olin kaikille minua kiinnostaville naisille vain seuraa ja ajankulua. Yritän tällä sanoa, että olin monesti itsekin taiteillut katkeruuden rajamailla.
Minua jäi valtavasti häiritsemään katkelma "Onko joku ihan oikeasta oppinut hyväksymään tämän tilanteen katkeroitumatta ja mikä auttoi?" Ehkä meillä on erilainen näkemys elämästä, mutta miksi sinun täytyisi oppia hyväksymään tilanne? Mikä estää sinua vastoinkäymisistä huolimatta ajattelemasta, että voit sen saada? Ei ehkä juuri tällä hetkellä, mutta jonakin päivänä. Tiedän kyllä kokemuksesta, että toivossa eläminen on julmetun raskasta. En silti toivoisi, että suljet mahdollisuutesi tietoisesti pois tämän takia.
Pariutuminen oli minulle vuosia lähes pakkomielle. Halusin vain seurustella - olla jonkun ja voida sanoa jonkun olevan minulle. Vasta, kun opin olemaan täyspainoisesti sinut sinkkuuteni kanssa, löysin etsimäni. Minusta ei kenties säteillyt enää sama epätoivo, kuin ennen.
Oletko koskaan todella analysoinut itseäsi? Minä tein sitä paljon. Uuvuksiin asti. Mietin, millaiselta vaikutan ulospäin. Sanoinko asiat liian suoraan, vai jätinkö ne sanomatta? Olinko hauskaa ja helppoa seuraa? Tuliko minusta esille, että minullakin on seksuaaliset tarpeet? Vaikutinko epätoivoiselta? Yritinkö liikaa? Halusinko todella sitä ihmistä, vai vain mahollista parisuhdetta? Jos olisin joku muu, voisiko minusta kiinnostua?
Jotkut sanovat, että hyväksy vain sellainen ihminen, joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Minusta se on kuitenkin vain puolet totuudesta. Mikään ei silti estä minua jatkuvasti kehittämästä itseäni. Tiedosta omat vahvuutesi, ja korjaa heikkoutesi. Et koskaan tule kelpaamaan kaikille. Se pitää hyväksyä. Silti on varmasti joku, joka pitää sinua aivan uskottoman hienona ihmisenä (sen voi todeta jo tekstisi perusteella). Se on hyvä alku. Pitää vielä saada joku ajattelemaan, että olisit myös hieno kumppani parisuhteeseen. Se ei kuitenkaan ikävä kyllä täysin onnistu järkeilemällä ja analysoimalla. Pitää vain yrittää olla sellainen kuin on, ja tyytyväinen siihen, niin muutkin huomaavat sen. Se on vetovoimaista. Järkeilemällä voit silti havaita itsessäsi piirteitä, joista pidät ja joista et pidä.
Olisi niin paljon sanottavaa, mitä en pysty pukemaan sanoiksi juuri nyt. Yritän vain oman esimerkkini kautta sanoa, että olen täysin eri ihminen, kuin mitä olin vaikkapa vuosi sitten. Saati kymmenen vuotta sitten. Tarkoitan vain, että koskaan ei ole liian myöhäistä kehittää omia ajattelumallejaan ja itseään. Minä en ole valmis. Todennäköisesti en koskaan olekaan. Juuri siksi se on todella lohduttavaa.
miehelle, koska miehet on ns. parhaimillaan naisten silmissä kolmekymppisenä, naiset taas miesten silmissä huomattavasti nuorempina. Kyllä se on aika kiveenkirjoitettu fakta, että jos nainen ei ole ketään saanut kolmeenkymppiin mennessä, niin ei saa edelleenkään. Minun pitäisi oppia hyväksymään se sen takia, että tiedän, ettei nuo unelmani koskaan toteudu ja on raskasta surra sitä. Haluaisin pystyä olemaan täysin onnellinen yksin, koska mitään muuta en tule saamaan.
Minäkin olen miettinyt noita samoja asioita kuin sinä. Käsitääkseni ihmiset pitää minua ihan kivana ja hauskana, mutta siihen se jää. Jotenkin olen joskus miettinyt, että pitäisiköhän olla mahdollisimman hankala, koska juuri niillä kavereillani on eniten kysyntää...
"Jos olisin joku muu, voisiko minusta kiinnostua?" Niinpä... Jotenkin se ajatus että joku edes voisi olla minusta kiinnostunut on ihan mahdoton, kun totuin siihen jo siitä pitäen kun kaverit teini-ikäisinä seurusteli ekaa kertaa. Kai minussa on jokin ihan kauhea vika, mutta en pysty näkemään sitä itse. Minä en kai vain ole sellainen, mistä miehet pitää, mitä se sitten onkin.
Kiva kuitenkin, että sinulle asiat järjestyivät. Minä toivon, että sitten kun ei enää olisi edes fyysisesti mahdollista saada lapsia, tämä alkaa helpottaa. Siihen asti pitää vain sinnitellä. :)
Itselläni helpotti huomattavasti, ja nyt olen onnellinen sinkku, yksin en yksinäinen. Kissani on koko elämäni, rakastan sitä enemmän kuin ketään ihmistä maan päällä. Se antaa läheisyyttä ja minä sille, muuta en tarvitse.
Niin miksi olet niin varma ettet koskaan saisi ketään?
Siis minä olen sitä mieltä että kaikki jotka tosissaan haluaa pariutua, niin sen myöskin onnistuu tekemään,nykyään kun on netit ja kaikki. Kuurot ja mykätkin löytää kumppanin netistä kun vaan tajuaa etsiä vertaistaan.
No mun ikäni ei ole kaukana omastasi mutta en ole lainkaan huolissani sinkkuudestani, koska jos tosissani päätän sen asian muuttaa niin se myöskin tulee tapahtumaan, sitä vaan on jo niin luutunut omiin kuvioihin että sitä ei niin vain lähde muuttamaan, tosin jos lapsia aikoo hommata niin tarvis pikkuhiljaa jo tuijottaa muutakin ku omaa napaa.
Niin sinä siis olet kolme kymppinen pyöreästi, tiedätkö että se ei ole vielä ikä eikä mikään,siis tuosta ikäluokasta löytyy upeitä naisia jos vaan viitsii nähdä vaivaa oman fysiikan suhteen,sitten on myös niitä jotka näyttää mummuilta mutta se on kyllä omaa saamattomuutta sitten.
Annan semmosen vinkin että laitat kropan kondikseen vaikka sitten vitutuksella ja pahalla sisulla ja etsit sen miehen netistä.En millään niele kyllä tota tekstiäsi, en.
kohta 30, eikä yksikään mies ole koskaan ollut vähääkään kiinnostunut. Ei ole edes mahdollista, että nyt kun olen "vanha" joku olisikin.
Minä uin viisi kilometriä päivässä, joten en usko, että pystyn tämän paremmin kroppaani laittamaan. Se on kyllä kieltämättä ongelma, koska minulla silti on esim. selluliittia takamuksessa ja auto-onnettomuuden seurauksena muutama ruma arpi. Ja kun olen vielä sängyssäkin kokematon, en edes voisi seurustella, vaikka joku kiinnostuisikin. Joten siksi voin olla ihan sataprosenttisen varma, että tulen olemaan yksin lopunkin elämääni.
Jotenkin pitäisi vain pystyä hyväksymään tämä. Järjellä tiedän, että elämässä on monia upeita asioita, jotka ei liity mitenkään parisuhteeseen ja olen todella vihainen itselleni, että annan sen yhden puuttuvän asian masentaa itseni. Mutta en ainakaan nyt voi sille mitään.
puheet.
Nyt teet vain deitti-ilmon ja alat tutustumaan miehiin. Mitään ei ole vielä menetetty. Monille miehille neitsyys on vain plussaa, ja joka tapauksessa neitsytmiehiä on aina enemmän, ja he olisivat ikionnellisia löytäessään samanlaisen naisen.
Takamuksen selluliitit ja arvet ei meinaa mitään.
Älä usko, mitä jotkut miehet täällä palstoilla puhuvat, että vain nuorten naisten perässä juostaan, ja ulkonäkö on kaikki kaikessa.
Aivan varmaan susta on miehet ollut kiinnostuneita. Ongelma on vaan tainnut olla siinä, että sinä et ole osoittanut kiinnostusta heitä kohtaan, ja ovat luulleet, että sinä et ole kiinnostunut heistä.
Jotta saat jonkun miehen lähestymään itseäsi, sinun on myös annettava siihen mahdollisuus ja tilaisuus. Flirttiä peliin.
Kannattaa olla iloinen, vaikka teennäisesti, koska iloiset naiset kiinnostavat miehiä aina. Myös harmittoman huumorin viljely voi auttaa. Kannattaa olla mahdollisimman ei-epätoivoinen jotain miestä tavatessaan, sitä kannattaa myös vaikka feikata.
Sängyssä kokemattomuus ei ole välttämättä haitaksi, usein naisilla riittää hyvä asenne pitkälle. Jos olet luonteva ja haluat hyväillä miestä, niin sillä saa mahdolliset "tekniikkavirheet" aika lailla anteeksi.
Kannattaa kokeilla jotain muutakin liikuntaa, jos kannikkojen tilanne huolettaa. Esim. rullaluistelu voi toimia hyvin tuolle alueelle.
varmaksi, ettei kukaan ole ollut kiinnostunut, tietäisin kyllä, jos olisi.
"Takamuksen selluliitit ja arvet ei meinaa mitään." Tuota, sä et taida lukea tätä palstaa säännöllisesti?! Kyllä ne estää ihan varmasti seurustelun, niin kuin kaikki muukin täydellisestä vähempi!
positiivinen ihminen kuitenkin, en mitenkään ukkospilvi pääni päällä tuolla ulkona kulje. En minä ole mitenkään näkyvän epätoivoinen mielestäni. Kyllä minun epäkiinnostavuus johtuu muista syistä.
Tietysti kokemattomuus haittaa, koska en pystyisi tyydyttämään miestä. Kuka sellaisen huolisi!
...seuraa tätä palstaa paljon. Mutta juurihan sanoin, että tätä palstaa ei kannata ottaa todesta.
Sitä paitsi tällä palstalla käsitys on, että miehen on paljon vaikeampi saada seuraa kuin naisten.
Lopeta tuollainen itsesäälissä rypeminen ja kerää niitä kokemuksia miehistä tosielämässä, älä netin keskustelupalstoilta.
miehet valehtelee saadakseen seksiä, täällä kertovat totuuden, joten realistisemman kuvan täältä saa kuin oikeasta elämästä. Jos joukko miehiä päivästä toiseen jaksaa korostaa, miten rumaa ja vastenmielistä esimerkiksi selluliitti on, niin tuskin he sitä ihan huvikseen sanovat, vaan koska tarkoittavat sitä. Vähän vaikea kerätä niitä kokemuksia tosielämässä, kun kukaan ei ole kiinnostunut!
...se deitti-ilmo, niin miehet kiinnostuvat. Ei se niin onnistu, että vain odotat, että joku prinssi tulee ratsuineen. Aktiivisuutta.
Katsele siellä kaupungilla ollessasi joskus pariskuntia. Ovatko naiset täydellisiä? Ei. Jos sä kuntoilet, niin olet ulkonäöltäsi heti siellä "paremmalla" puolella.
Sun pitäisi nyt vähän tuuletella niitä sun pään sisäisiä mörköjäsi.
kirjoittelevat aina samat sekopäät. Ei siis kannata vetää mitään johtopäätöksiä miesten asenteista tosielämässä.
"Tietysti kokemattomuus haittaa, koska en pystyisi tyydyttämään miestä. Kuka sellaisen huolisi!"
Jokainen ihminen tässä maailmassa on ollut kokematon. Tuolla logiikalla kukaan ei koskaan harrastaisi seksiä...eli olisimme kuolleet jo sukupuuttoon. Eihän sitä nyt tietenkään välttämättä heti ensimmäisellä kerralla pysty toista tyydyttämään, saati että nauttisi itse. Toisen tyydyttäminen on kuitenkin varsin helppoa, kun oppii, ja vähintään yhtä tärkeää on tuntea itsensä, että kykenee itse nauttimaan.
kuvittelet, ettet pystyisi tyydyttämään miestä? Ei se erityistä "taitoa" vaadi! Ellet ole aseksuaali vaan kiinnostunut seksistä, tuo ei ole mikään ongelma.
olleet kokemattomia joskus...mutta on ihan eri asia olla kokematon kolmikymppisenä kuin 13-vuotiaana. Kolmekymppisenä kokeneisuus on oletusarvo. On aika vaikeaa lähteä ottamaan selvää deittailun kiemuroista tässä iässä -varsinkin, jos on itse täysin kokematon, mutta mies odottaa saavansa seksiä palkakseen jo siitä, että kuluttanut pari tuntia kallista aikaansa naisen kanssa kahvitellen. Siinä on tietty epäsuhta, että itse ei ole koskaan päässyt edes kunnolla suutelemaan miestä, mutta mies haluaa silti naisen ottavan suihin kuin Jenna Jameson
Silloin nuorena todennäköisesti mieskin on kokematon ja se on luonnollista. 30-vuotiaan naisen odotetaan olevan hyvä sängyssä ja osaavan vaikka mitä temppuja. Minä en osaa edes suudella!!
erityisiä taitoja, niin miksi sitten miehet koko ajan valittavat milloin minkäkin naisen olleen huono sängyssä? Ei minulla ole aavistustakaan miten mies tyydytetään, joten ei minusta olisi mihinkään sängyssä.
sitä enemmän näkemyksesi parisuhteista ja miehistä on, kuin suoraan saippuasarjan jaksosta.
Ilmeisti pariskunnat herää valmiiksi pedatusta sängystä, nainen valmiiksi meikattuna? Aamukahvipöydässä puhutaan siististi vaatettuna hillitysti parisuhdekiemuroista, ja jokaisen päivän päättävän kynttiläillallisen päätteeksi harrastetaan eläimellistä seksiä - aivan kuin kamerat kuvaisivat koko aktin!
Mitä kokemattomuuteen tulee, miehet suorastaan rakastavat neuvoa ja opettaa. Se nostaa mukavasti meidän egoa. Olipa asia mikä tahansa.
Sen sijaan "En mä uskalla, en mä kuitenkaan osaa. Mä oon tosi huono kaikessa."-asenne on kieltämättä hyvin luotaantyöntävä piirre.
Kuinka mulla ei ole ollut huonoja seksikokemuksia. Johtuiskohan siitä että
a) En harrasta yhden yön kännipanoja vaan pidän seksin kriteerinä jonkinlaista ajallista jatkuvuutta suhteessa.
b) Otan sängyssä johtajan roolin ja kerron mitä haluan ja vapautan naisen kaikenlaisesta yrittämisvastuusta ja ohjaan toimintaa. Nainen saa nauttia ja jos hän haluaa jotain tiettyä juttua niin sitä voi pyytää. Tälleen mä saan mitä haluan ja nainen saa mitä haluaa ja nainen voi rentoutua ja keskittyä nauttimaan ja mä saan sellaista kyytiä mikä mulle sopii.
Eipä ole ollut seksissä ongelmia koskaan kunhan siihen asti on päästy. Moni nainen kyl tipahtaa kyydistä ennenkuin vaatteita aletaan riisua.
Joten kuules "ulkopuolinen" - mä en näe tai koe mitään syytä mikset pystyisi kaltaiseni miehen kanssa samaan kuin muut naiset - ei mitään vastuuta koska se vastuu on mulla. Ei mitään velvollisuuksia tai tarpeita "osaamiselle" - tai jos sellainen tulee niin neuvon juuri niin tarkasti kuin tarvii. Vaikea siinä on mokata mitään, ellei jopa täysin mahdoton :)
en kyllä ollut minä, mutta tietenkin minulla on epärealistinen kuva parisuhteista! Mistä hitosta minä tietäisin millaisia ne on, kun en ole koskaan edes pitänyt ketään kädestä kiinni?!
"Sen sijaan "En mä uskalla, en mä kuitenkaan osaa. Mä oon tosi huono kaikessa."-asenne on kieltämättä hyvin luotaantyöntävä piirre." Tai hyvin rehellinen piirre! Mun on aika vaikea kuvitella, että mies viitsisi odotella mahdollisesti kuukausia tai ikuisuuden saadakseen hyvää seksiä! Eiköhän aika nopeasti nainen vaihtuisi sellaiseen joka osaa jo valmiiksi!
mun kun edelleenkään ne miehet ei ole kiinnostuneita. :)
Ja miten sitten esimerkiksi suuseksi? Miten sinä siitä otat vastuun?
omasta mielestäni minä en näissä kuvioissa ole se, joka odottaa elämän olevan kuin saippuasarjoista (tai pokeleffoista), vaan nimenomaan se mies. Vaikka käsitykseni realismista tietysti on hyvin vähäinen, koska kokemukseni ovat niin rajalliset, niin niihin vähäisiin kokemuksiini vedoten voin sanoa, että juuri miehille se naisten inhimillisyys on vaikeaa kestää. Olen törmännyt miehiin, jotka ovat nauraneet minulle päin naamaa, kun olen punastellut, kädet ovat tärisseet tai on muuten vaan ujostuttanut tuon kiinnostavan mutta niin kovin etäisen sukupuolen läheisyys.
Joten mitä tulee väitteeseesi, että "miehet suorastaan rakastavat neuvoa ja opettaa", niin se voi kyllä pitää paikkansa joissakin suhteissa, mutta mitä seksiin tulee, niin miehet todellakin odottavat pääsevänsä katettuun pöytään.
(Niin ja siis en ole ap. mutta se toinen 30-vuotias neitsyt, joka on kirjoitellut tähän ketjuun. Pahoittelen, jos sekaannusta on syntynyt.)
Siten että kerron mikä tuntuu hyvältä, mitkä kohdat ovat herkimpiä ja annan vinkkejä mitä voi tehdä. Kun homma etenee niin näytän kyllä hyvin selvästi että milloin tuntuu hyvältä ja milloin tuntuu vielä paremmalta - ja yleensä naisilla on hiukset päässä joista pystyy nappaamaan kiinni ja ohjailemaan silleen sopivasti ilman että kyse olisi mistään tukistamisesta (vaikka jotkut neidit siitäkin tykkää).
Ja se mitä voin tehdä on että en odota ensimmäisillä kerroilla liikoja ja annan naisen tottua ja tutustua ruumiiseeni ihan rauhassa, kokeilla ja hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on - kaikki pystyy oppimaan uusia temppuja.
Suhtautuminen on helppoa, ei tarvi kuin muistella aikoja jolloin en itse osannut mitään minäkään. Sitten tuli nainen ja opetti, kärsivällisyydellä ja hellyydellä, neuvomalla ja nautinnolla... miksei se muka toimisi jos se kerran minuunkin tehosi? :)
teille molemmille, koska en enää pysy perässä :D
Se, mikä tällaista empaattista miesihmistä ottaa tässä keskustelussa ottaa eniten kuuppaan, on tämä luovuttamisen ilmapiiri. Miksi ette halua "taistella" jonkin sellaisen eteen joka selvästi on teille tärkeätä?
Otetaanpa esimerkki. Olen huono laskettelemaan - kokemuksen puutetta. Minulta on elämäni varrelta jäänyt monet mahdollisesti hauskat laskettelureissut väliin, koska en ole vaivautunut lähtemään nolaamaan itseäni. Niiden väliinjääminen ei kuitenkaan ole elämääni hetkauttanut. En ole kokenut niitä kovin tärkeiksi. Se ei silti tarkoita, ettenkö jonakin päivänä innostuisi ja haluaisi oppia sitäkin. Ja kyllä, oman vajavaisuutensa myöntäminen on rehellistä, muttei sen tarvitse estää yrittämästä.
Taas jos koen jonkun asian tärkeäksi itselleni, vaikkapa jonkin tärkeän työasian suorittamisen, tai tulemalla paremmaksi sängyssä, epäonnistuminen saa minut yrittämään paremman tuloksen eteen kahta kauheammin. Jos se on minulle tärkeää, miksen yrittäisi saavuttaa sitä?
Toisaalta sanotte, ettei teillä ole kokemusta, ja toisaalta sanotte että kaikki miehet odottavat naisten olevan seksikoneita. Aikamoisia yleistyksiä. Tuo parisuhteen epärealistisus toimii molempiin suuntiin. Tiedän naispuolisia kavereitani, jotka eivät omien kertomuksiensa mukaan uskaltaneet käydä vessassa samassa asunnossa moneen kuukauteen tapailemisen alettua. Vastaavia esimerkkejä löytyy varmasti meikäläisenkin sukupuolesta.
Joku, tai jompikumpi teistä tokaisi että "en näe miten oman kiinnostukseni osoittaminen tekisi minusta sen kiinnostavampaa". Mietitäänpä parisuhteilun perustavanlaatuista sanaa 'flirttailu'. Sehän nimenomaan tarkoittaa oman kiinnostuksensa osoitusta toiselle leikkisästi. Jos joku jannu olisi teistä kiinnostava, eikö hänen (vaikkapa sitten kuviteltu) kiinnostuksenosoituksensa edelleen lisäisi teidän kiinnostustaan häntä kohtaan?
Huom. tarkoitukseni ei missään nimessä ole olla ilkeä. Haluan vain ravistella teitä vähän! Ulkopuolisen silmin ja tekstejänne lukien teidän tilanteenne ei näytä läheskään niin pahalta kuin te itse tunnutte ajattelevan.
tuhlaisi aikaa ukkoihin, jotka vaativat seksiä heti ensitreffeillä. On olemassa myös miehiä, jotka haluavat tutustua ensin.
tuohon taisteluun, niin musta sellaisen tavoittelu, jota ei voi saada ei ole mitenkään kunnioitettavaa, vaan pelkästään typerää. Sitä paitsi jokin laskettelu on ihan täysin eri asia; se on vain sinusta itsestäsi kiinni, minä en pysty muuttumaan kiinnostavaksi miesten silmissä. Musta on todella epärealistista ajatella, että olisi edes mahdollista, että kolmekymppinen vanhapiika voisi yhtäkkiä jotakuta kiinnostaa, kun ei kiinnostanut silloin nuorenakaan, jolloin kavereille riitti miehiä jonoksi saakka - yrittämättä!
Mistä päättelet että se on sellaista mitä et voi saada? Se että olet kiinnostava miehen silmissä ei välttämättä ole mitään tekemistä esimerkiksi pelkän ulkonäön kanssa.
että kyse olisi niinkään ulkonäöstä, vaan minusta puuttuu "se jokin". Vaikka voisin toki paremmankin näköinen olla, mutta en kai mikään suohirviökään ole. Tiedän, etten voi mitään sellaista saada, koska jos voisin, se olisi jo tapahtunut.
Eikä edes puolia siitä. Tätä llukemalla saa väärän käsityksen todellisuudesta. Täällä valitettavan suuri osa miehistä on katkeroituneita naisvihaajia, jotka purkavat pettymyksiään ja patoutumiaan haukkumalla ja kritisoimalla naisia, asettavat kohtuuttomia vaatimuksia jne. Toki harvoja poikkeuksia on, mutta liian harvoja.
Monet fiksut miehet (tuntemani) eivät juurikaan näillä palstoilla vieraile, saati valittele elämäänsä ja hauku naisia. Näistä jutuista saa kyllä vääristyneen kuvan, että vain kauniit ja täydelliset ihmiset "saavat" seurustella ja pariutua. Mutta jos katsot kadulla, toreilla ja kaupoissa ihmisiä/pariskuntia totuus on tyystin toisenlainen. Onneksi.
Mikä on se OIKEA syy, ettet voi miestä saada? Pelkkä ei missin ulkonäkökö? Siis tavis ulkoisesti ja muutoin kokematon. Ei kuullosta mahdottomalta, vaikkakin ehkä vaikealta saada parisuhde.
Itse olen tavallistakin tavallisempi ulkoisesti ja muutenkin ja useita suhteita on ollut (olen nelikymppinen). Nykyään sinkkuna, enkä etsi suhdetta. Helposti ei ole kummpaneita löytynyt, mutta löytynyt useita kuitenkin 15v asti.
Itse pystyn kuvittelemaan mahdollisiksi syiksi parisuhteettomuuteen: päihde- ja tai mielenterveysongelmat (huono itsetunto on tietysti myös eräänlainen mt ongelma), vamma tai sairaus, poikkeuksellisen ruma ulkonäkö siis ihan jotain muuta kuin tavis. Tai sitten sairaalloinen ylipaino. Muita syitä on vaikea kuvitella.
Minä ottaisin ilomielin vastaan tarjouksesi "Uud.SinnkuM." vaikka en mikään kokematon nainen olekaan. En vaan aina jaksaisi/haluaisi ottaa vastuuta/johtajuuutta seksissä. Liian moni mies haluaa alistua ja että nainen "ohjaa toimintaa" (minun kokemukseni). Voi kun saisi olla joskus "johdettavana/ohjattavana" ja VAIN nauttia. Mistä sinun kaltaisiasi miehiä löytää....
Eli nainen ei halua joutua jälleen kerran opastamaan miestä seksissä. Siis jos miehellä ei ole aiempaa kokemusta ja tietoa seksistä, eli ei osaa itse olla aktiivinen, ei nainen jaksa alun perinkään kiinnostua. Kokemattomalla miehellä ei taida olla mitään toivoa. Vai miten on?
Mulla taas on asia eri tavalla kuin aiemmalla kirjoittajalla eli tykkään opastaa kokematonta miestä. Olimme ensimmäiset toisillemme ensimmäisen poikaystäväni kanssa, mutta sen jälkeen ollet poikaystäväni ovat olleet aina kokemattomampia kuin minä. Itselleni tärkeää on, että mies on kiinnostunut seksistä. Mitään ei tartte etukäteen osata. Suhteeseen lähdetään kuitenkin siitä lähtökohdasta, että se kestäisi loppuiän, joten mihin siinä olisi sitten kiire.
Eli meitä naisia on moneen junaan.
Itse sain kiinni rysän päältä ex-mieheni toisen naisen kanssa sängyssä.Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin poistuminen paikalta,koska mies vaati minua lähtemään,eivät halunneet minua ollenkaan tavata.
Helpompi luovuttaa kuin yrittää. Ongelma on kyllä omassa päässänne.
En itse muista ikinä nähneeni tiukassa kunnossa olevaa naista jota en
haluaisi painaa. Saa olla kasvoista vaikka kuinka "persoonallisen" näköinen jos on tiukka peppu ja kapea vyötärö. Viimeeksi tänään joku 50v naikkonen, ruttunen mutta niin tiukassa kunnossa että panisin sen kummempia miettimättä.
Onko teillä 30v luovuttajilla joku pahannäköinen epämuodostuma kasvoissa,
palovammoja vai mitä? En ymmärrä.
en minä halua ketään itseäni "painamaan", vaan ihan oikean parisuhteen. Muusta en ole kiinnostunut. Enkä ole täydellisessä kunnossa, joten eipä sitten ole ihmekään, ettei miehet kiinnostu.
Ja yrittää mitä? Ei muutkaan naiset joudu tekemään mitään ihme temppuja saadakseen miehen! Jos joku voisi minusta kiinnostua, niin hän olisi kyllä tehnyt aloitteen!
Lisäksi sitten on vielä se sinkkuuttakin pahempi vaihtoehto; että tapaisin jonkun sinun kaltaisesi!
"Ehkä se on miehille helpompaa, kun miehet lähinnä haluaa naisilta vain seksiä, nainen jää paitsi niin paljosta muustakin, kuten ei saa lapsia jne."
Sinun katkeroimattomuutesi näkyykin. =) X)
Ihan samoin minä voisin väittää että miehillä on vaikeaa kun naiset ensin pelkäävät, sitten ilmeettömällä naamalla suvaitsevat ja lopuksi "tunteiden" kautta tykkäävät seksistä ja kaikesta muusta miehen kanssa olemisesta kuten vaikka miehen katsomisesta kun taas naisille mies on lähinnä portti saada lapsia. Miehet tykkää naisesta ja nainen häistä, lapsista yms.
"Osittain siksikin, että on niin kauhean nöyryyttävää olla 3kymppinen neitsyt! "
Olet nainen. Etköhän sinä siitä neitsyydestä pääse jos haluat.
Niin ja jos olisit ollut 30 vuotta sinkku, sinun pitäisi olla edes 45 (15-vuotiaana kypsynyt seukkailuihin). Vai oletko oikeasti halunnut suhdetta jo syntyessäsi?
Mutta koska olen itsekkin sitten sinun kriteereillä ollut sentään 24 vuotta sinkkuna niin vastaus on että fantasioimalla. Kun käy sänkyyn makaamaan ja antaa mielikuvituksen lentää niin se vähän helpottaa.
-
Toinen juttu on omien tunteiden käsittely juttelemalla naisille/tytöille joihin olen platonisessa suhteessa. Siinäkin voi tulla sellaisia mietoja yhteenkuuluvuuden hetkiä ja leikkiflirttiä ym. sellaista. Tätä teen siis 100% netissä.
-
Suurimmaksi osaksi se on semmoista antamispuolen harjoittamista. En itse oikein edes osaa kuvitella sellaista tilannetta että saisi tasa-arvoista vastakaikua mistään joten käytännössä keskityn siihen huomion antamiseen kun se auttaa edes siihen puutteeseen; siis hellyydenjakamisen (ei saamisen) vaikeus.
on tuo kuin sinun kirjoituksesi ilmentää, niin ehkäpä en jää kertakaikkiaan mistään paitsi... Ehkä sitten olen väärässä, kun ajattelen, että mieheltä voisi saada muutakin kuin panon. "Olet nainen. Etköhän sinä siitä neitsyydestä pääse jos haluat." Aivan kuin haluaisin jonkun tuntemattoman pillun perässä juoksevan kusipään viemään neitsyyteni. Ethän oikeasti ole noin tyhmä?
Tartuinpa vain siihen kun sanoit että NEITSYYS nolottaa. Kiistätkö ettetkö voisi päästä sitä eroon vai?
Tiedän ja ymmärrän että haluat muutakin ja niin minäkin. Jätit vain sellaisen 'avauksen' tuohon tekstiisi mistä vähän leikkiä laskea.
Ja meinaatko nyt siis että kaikki jotka suostuisivat seksiin kanssasi ovat kusipäitä?
Minä ainakin voisin kohteliaisuudesta suostua jonkinlaiseen seksiin epäviehättävänkin naisen kanssa jos nainen itse tekisi aloitteen ja ilmaisisi toivomuksensa. Sellaisia naisia jotka lähtökohtaisesti miellyttävät silmiä ja korvia lähestyn itse ja mielessä on paljon muutakin kuin seksi. Toisaalta taas naiset voivat tuomita miehen jolle seksi on herkkä asia (eikä pelkästään taivaan avautuminen heti kun nainen antaa merkin että saa koskettaa) kuten naisellekkin heikoksi ainekseksi.
Kerroppa montako miestä olet itse lähestynyt elämäsi aikana? Siis esim.pyytänyt kanssasi lähtemään jonnekkin tms. mistä voi selvästi tulkita kiinnostusta?
jos laittaisin lapun kaulaan, että makaan kenen kanssa tahansa, niin joku olisi riittävän epätoivoinen tarttumaan tilaisuuteen. Mutta en minä sitä halua.
"Minä ainakin voisin kohteliaisuudesta suostua jonkinlaiseen seksiin epäviehättävänkin naisen kanssa jos nainen itse tekisi aloitteen ja ilmaisisi toivomuksensa. " Tuo olisi hirveintä mitä voisi tapahtua!! Kuolisin häpeään ja nöyryytykseen. Ymmärrän kyllä, ettei miehet tunne vetoa minuun ja minusta n siltä kannalta ihan hyvä, ettei kukaan ole ottanut vain kun ei parempaakaan saa. Olen kuitenkin mieluummin yksin, kuin sellaisen kanssa, joka käyttää vain hyväkseen!
Ei kaverinikaan ole joutuneet itse lähestymään miehiä...
Luin koko viestiketjun ja ei voi muuta sanoa kuin että eihän tuossa asenteessa ole mitään järkeä. Tulee väkisinkin mieleen että ongelma ei ole nyt pelkästään tässä yhdessä asiassa vaan veikkaan että yleisasenne muitakin elämän mahdollisuuksia kohtaan saattaa olla negatiivinen ja sulkeutunut.
Olen itse 30 lähenevä sinkkunainen joka ei myöskään ole kunnolla seurustellut elämänsä aikana. Kokemuksia on kyllä mutta ei kunnollista seurustelua. Koskaan mieleeni ei ole tullut että ajattelisin koko tulevaisuuttani niin että voi voi näin tässä kävi. En mitenkään voisi nähdä vaihtoehtona sitä että löisin hanskoja tiskiin minkään asian suhteen mitä haluan.
Ajatus siitä että ulkonäkö määrittää sen kuinka mahdollista on löytää kumppani on minun mielestä kummallinen. Arvostatko itse miehessä ensin ulkonäkö vai muita asioita kuten ajatusmaailmaa? Kumpaa katsot ensimmäisenä? Kylä miehiä voi tavata monella tavalla. Tutustua ihmiseen ihmisenä, vaikka ystävänä, vähitellen, ilman että toinen on pelkkä objekti tai väline vaikka perheeseen. Voit yllättyä iloisesti jos annat mahdollisuuden toiselle ja itsellesi.
Ihan kuin kaikki ihmiset olisivat joitain koneita joilla ei ole mitään tunteita ja kuin kaikki vaan etsisivät seksiä ja ulkonäköä niinkuin eläimet. Asia ei ole niin. Tässä iässä on kyllä jäänyt paljon huonoja miehiäkin kuljeksimaan mutta se ei tarkoita sitä että kaikki sellaisia olisivat todellakaan. Ei ole oletusarvo että jos on mies niin sitten automaatisesti ajattelee kuin eläin ilman mitään arvoja. Toki niitä miehiä riittää ja jos kokemusta miehistä ei ole paljoa niin voi kyllä sanoa että on syytäkin pelätä kaikenmaailman nettijormia jne. Mutta silti, kaikki miehet eivät ole sellaisia.
Mutta ei sille voi mitään, jos on päättänyt että ei voi olla kivaa enää koskaan, ei minkään asian suhteen. Mutta sen haluan sanoa että sitten parin tai kolmen kymmenen vuoden päästä sua harmittaa oikeesti, jos et nyt muuta asennettasi.
Elämä on oikeesti kivaa. Pitää vaan antaa elämälle mahdollisuus.
Sait sympatiani luettuani aloitusviestisi (halusit sitä tai et).
Mutta tyyli jolla vastaat kaikille miehille jotka yrittävät rohkaista sinua on aika
typerä. Enpä enää ihmettele että olet yksin.
"Ei kaverinikaan ole joutuneet itse lähestymään miehiä..."
Sori nyt vaan mutta olet lähemmäs 30 ja ajattelet yhä tuolla lailla? Siis et ole pistänyt tikkua ristiin miehen saamiseksi muuten kuin että olet ollut olemassa...Sen lisäksi olet ehkä vielä tehnyt itsestäsi vaikeasti lähestyttävän syrjäänvetäytymällä ja nyrpistämällä naamaa tai et edes liiku paikoissa missä miehiä tapaisi tai et edes aloita pirteitä platonisia keskusteluja miesten kanssa tai moikkaa jne.
No tällaistahan se naisilla täällä monesti on (ei sillä etteikö miehillä omia vikojaan olisi mutta...) että keksitään mitä omituisempia tekosyitä sille miksi ITSE ei tarvitse nähdä vaivaa suhteen eteen. =) Mikä siinä on niin vaikeaa? No tiedän itsekkin ettei se ole helppoa ja vaatii rohkeutta mutta naiselle se on tavallaan helpompaa koska miehet ovat kyllä keskimäärin ymmärtäväisiä ja edes vähän imarreltujakin jos nainen lähestyy. Itselläni nyt ainakin ongelma on enemmän se että kun pääsee tilaisuuteen jutella naiselle, paljastuu että naisella on jotain säätöä (kenelläpä naisella ei olisi) tai on muuten vain nihkeää.
-
Ei se ettei joku lähesty juuri sinua johdu vain siitä ettet ole tarpeeksi haluttava koska miehiä ihan syystä jännittää, varsinkin kun tietää minkälaisia naisia on olemassa odotuksineen ja asenteineen. Täällä maailmassa on aika monta naista joita miesten pintapuolisesti kiinnostaa lähestyä (älä nyt vedä tähän mitään shaittia miesten pinnallisuudesta kun puhutaan tuntemattomiin ihmisiin tutustumisesta) ja se miksi jotain toista lähestytään eikä sinua voi johtua miljoonasta muusta nyanssista kuin sinun huonompi ulkonäkö tms. kuten sinun istuma-asento suhteessa toiseen huoneessa olevaan naiseen (toiselle helpompi jutella jne. tällaisista pikkujutuista lähtee kontaktit muodostumaan)
On epärealistista odottaa että tietty mies tutustuu juuri sinuun ellet tee sitä hänelle erityisen helpoksi suhteessa muihin naisiin ja silloinkin miehellä voi olla säätönsä ja tavoitteensa jotka ovat ristiriidassa sinun treffaamisen kanssa jne.
-
Siispä helpointa on itse ottaa selvää.
Maalailit itsestäsi aloituksessa jonkun naispuolisen quasimodon mutta ongelma voi olla ihan muuta.
muilta osin onkin ihan hyvää elämää. Siksi minua harmittaakin, että tämä yksi puuttuva asia merkitsee minulle niin paljon. Siksi täällä kyselenkin, miten noista toiveista pääsisi eroon.
Melkein kaikkien miesten vastaus tähän on ollut, että kyllä nainen aina seksiä saa, ei sulla mitään ongelmaa ole. Jo se kertoo, mitä nainen miehelle merkitsee.
Minusta tosiasioiden tunnustaminen ei ole hanskojen tiskiin lyömistä. Aika naiivia olisi olettaa, että 30-vuotias, josta kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut, voisikin yhtäkkiä saada jonkun.
Millaista rohkaisua on se, että kyllä nainen aina k****a saa, ei sulla mitään ongelmaa ole?! En minä pelkästään seksiä halua! Ja jos miesten ajatusmaailma todella on tuollainen, niin ehkä minulla ei ole syytä olla niin surullinen!
kommentilla sitä, että jos olisi mahdollista, että joku mies olisi ollut kiinnostunut, niin ihan varmasti joku olisi myös tehnyt aloitteen, kuten kymmenet miehet tekee kavereilleni. Musta on ihan hullua ajatella, että se, että teen itse aloitteen tekisi minusta jotenkin viehättävämmän miesten silmissä.
Liikun paljon ulkona, olen peruspositiivinen ja puhun kyllä miesten kanssa. Minulla on muutamia miespuolisia kavereitakin.
"Ei se ettei joku lähesty juuri sinua johdu vain siitä ettet ole tarpeeksi haluttava koska miehiä ihan syystä jännittää, varsinkin kun tietää minkälaisia naisia on olemassa odotuksineen ja asenteineen. " Miksei sitten niitä kavereideni ympärillä pörrääviä miehiä jännitä?
"On epärealistista odottaa että tietty mies tutustuu juuri sinuun ellet tee sitä hänelle erityisen helpoksi suhteessa muihin naisiin" Niin... En kyllä todellakaan halua tulla valituksi siksi, että minut saa helpoiten! Tuo kaikki mitä kuvailit... Uskon, että olet varmaan oikeassakin ja noin se on, mutta... Kuulosti todella iljettävältä! En minä edes halua olla tuollaisessa karjamarkkinavalinnassa mukana! En minä halua tulla valituksi vain siksi, että joku pitää olla. Ei minusta edes olisi tuollaiseen pariutumiseen, se on liian raadollista. Tämä keskustelu saa mut enemmän ja enemmän uskomaan, että ehkä minulla onkin käynyt tuuri ja ainoastaan jokin geneettinen pariutumisen tarve saa minut tuntemaan päinvastoin.
siltä se on kuulostanu että sulla joku pitää olla.
Tiijäkkö mitä, työnnä kuule peukalo persiiseen ja sano bäääää bääää bäääää.
kärtynen vanhapiika,sulla ei oo varaa esittää mitään vaatimuksia miehille.vituttaa tommottiit jankkaajat.Munaa sä tarttet,oikeen kunnon nussimista isolla kyrvällä ja pitkään, heti niin että on pillus viikon kipeenä,sen päälle sitten koivuvihtaa paljaalle perseelle 100 iskua. opit perkele läksys.
taas yksi todiste siitä, että ehkä jokaisen naisen on parempi yksin.
että tältä palstalta löytyy näin sivistynyttä ja korrektisti argumentoivaa keskusteluseuraa.
vittuilemaan,tulen justiin lankoja pitkin kimppuusi,annan pampun heilua saatana, opit pitämään kyrvästä. opetan imemään sitä patukkaa, mitä sanot?
Mikä ton psyykkisen sairauden nimi on mistä kärsit? Onko sulla jo diagnoosi ja lääkitys kondiksessa?
Luin viestiketjun läpi. Siinä käydään läpi monenlaista ja monesta näkökulmasta. Otan kantaa nyt vain tähän seksiin liittyvään näkökulmaan. Olet pahoillasi siitä, ettei sinulla ole seksikokemuksia eikä "seksitaitoja". Voi kuulostaa banaalilta, mutta näyttää siltä, että ainakin näillä palstoilla käytävien keskusteluiden perusteella ihmisen mitta näyttää olevan mahdollisimman suuri seksikokemusten määrä. Niinpä kolmikymppinen nainen, jolla ei ole kymmenittäin seksikokemuksia, ei näytä olevan mitään. Tosiasiassa asia on tietysti juuri päinvastoin. Jos ajattelet, että kokemattomuutesi on negatiivinen asia, et voi enempää väärässä olla. Tämä kannanotto saanee monenlaista palautetta, mutta netin ulkopuolellakin on elämää ja siellä ovat tavalliset ihmiset. Täällä asiat ikäänkuin kärjistyvät, koska "otanta" elämän realiteetteihin kokonaisuutena nähden on vaatimaton.
nyt tosissani ollu, purin vähän stressiä teihin onnettomiin, olo on vapautunut ja raukea nyt unet maittaa, sori nyt sille vanhalle piialle,tämä oli leikkiä.
Iiiiiso halaus ja hyvää yötä, lapseet silmät sulkeee ja tussuuusta näkee, monta, hyväää unta.
unia ja oman kullin kuvia
"Musta on ihan hullua ajatella, että se, että teen itse aloitteen tekisi minusta jotenkin viehättävämmän miesten silmissä."
Ei nyt suoranaisesti viehättävämpää mutta jos muuten näytät vähänkään kiinnostavalta miehen silmissä, nouset miesten 'kiinnostavien naisten' listaan joihin kuuluu naisia joita mies tietää voivansa luontevasti itse lähestyä jos sille mielelle sattuu.
-
Sitten kun itse lähestyy niin tietää paremmin omat mahdollisuutensa ja tavallaan pallo on sitten toisessa päässä.
-
Jos olet vähänkään lukenut näitä palstoja niin tiedät miten monia miehiä jännittää lähestyä naisia ja miten kortilla sellaiset sopivat tilanteet ovat. Voi olla ihan sekunneista kiinni tutustuuko johonkin tai ei.
"Miksei sitten niitä kavereideni ympärillä pörrääviä miehiä jännitä?"
En ole jumala joten en tarkkaan tiedä mutta voi johtua jostain niistä miljoonasta syystä. Tai kaverisi ovat esim.pirtsakamman oloisia ja luultavasti heillä on parempi itseluottamus mikä purkautuu myönteisempänä suhtautumisena ympäristöön. Siihen itseluottamuksen nousuunhan riittää jo se että sattuu yhden kerran olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja mitä väliä sillä on miten kavereillesi on käynyt? Pitääkö sinullekkin kaikki tapahtua kuten kavereille tai muuten hävettää? Sekö estää onnen?
"Niin... En kyllä todellakaan halua tulla valituksi siksi, että minut saa helpoiten!"
Ei nyt lueta kuin piru Raamattua näitä tekstejä. Kysehän on tuntemattomien ihmisten tutustumisesta ja kauniita naisia on aika paljon. Ne jotka tekevät itsestään hankalasti lähestyttäviä jäävät oikeutetusti yksin ellei sitten käy tuuri ja ne jotka eivät leiki hankalaa ja pelaa, saavat miehen.
-
Se että mahdollistaa läheisemmän kontaktin solmimisen tekemällä itsestään helpommin lähestyttävän ei jotenkin äkillisesti tee sinusta kenenkään varavaihtoehtoa. Se tekee sinusta vain helpomman vaihtoehdon lähestyä, mikä on molemmille osapuolille hyvä asia.
-
Sama juttu kuin miten kaverimielessä ystävyyssuhteita nopeammin solmitaan sellaisten kanssa jotka itse osoittavat olevansa vastaanottavaisia kuin sellaisten jotka kulkevat nokka pystyssä ja vihaavat ihmiskuntaa.
"Ei kaverinikaan ole joutuneet itse lähestymään miehiä..."
Eihän siitä mitään tule jos aina vertaa itseään muihin. Aina on olemassa kauniimpia, fiksumpia, terveempiä, kokeneimpia jne.jne. Ehkä kavereitasi on lähestytty ja heidän ei ole tarvinnut olla itse aktiivisia. Sinua taas ei ole ja sinun pitää olla itse aktiivinen JOS haluat muutosta. Ilmeisesti et sitten kuitenkaan halua, tai ehkä ihan vähän....
Ei minuakaan ole kovin montaa kertaa miehet lähestyneet paitsi joskus nuorempana. Yleensä ja useimmiten joudun kuitenkin itse olemaan aktviinen jos miesseuraa haluan. Sillä tavoin olen saanutkin (en aina). Ei siinä ole mitään kummallista tasa-arvon yhteiskunnassa. Jos ei koskaan mitään yritä, ei mitään ikinä saakaan. Vanha totuus, pätee yhä kaikessa muussakin ei vain parisuhdeasioissa.
Haluan kauniin naisen!
Ansukka siis... minua on pidetty kauniina naisena. Se ei tuo rakastetuksi tuloa, tiedän kokemuksesta siis. Jos samaan aikaan on ajatteleva.. miehet eivät kaipaa älyllisiä, massasta poikkeavia naisia.
viestini ei tullut läpi kun kirjoitin ikisinkkuudestani.. ..juhlapyhät yksin, matkat yksin, ei edes seksiä.. vuosikymmeniä näin. Paljonkohan kaltaisiani on? Ei kiinnosta pintasekoilut. Katselen koteja, puutarhoja, kaipaisin sellaista, jakaa. Ihminen voi siis elää näinkin...kaikilla ei ole onnea rakkaudessa, kaikille ei rakennu koskaan mitään.
Lukaisin sun viestit läpi ja menin ihan sanattomaksi. Vaikuttaa tosiaan siltä että sun kohtalo ikisinkkuna on sinetöity ja anoa asia mitä voit tehdä on oppia hyväksymään tilanteen.
luit koko viestiketjun läpi, niin sitten varmaan huomasit, että siitähän alkuperäisessä viestissä oli kyse koko ajan. Miten oppia hyväksymään oma tilanteensa ja tyytyä siihen, mitä on saanut?
Ja tuntematta katkeruutta.
Mä veikkaan että sun on mahdoton olla tuntematta katkeruutta jos ajattelet katkerasti. Toinen vaihtoehto on että tää on tahallista provosointia koska mun on vaikea ymmärtää että joku oikeesti ajattelee noin.
Jos oot tosissas niin voi olla ettet tuu välttämättä ikinä oppimaan hyväksymään tilannettas koska ajattelet noin. Nuo tekstit kuulostaa "uhrin" jutuilta. En tiedä oletko itse "uhri" tyyppinen ihminen joka syyllistää muita omista ongelmistaan tai muuten vaan kokee usein että ihmiset tekevät usein väärin sinua kohtaan. Mutta sitä asiaa voi pohtia.
Jos luet uudelleen itse aloittamasi tekstiketjun läpi tai vaikka monta kertaa uudelleen näet että täällä on ihmiset oikeesti yrittänyt sanoa sulle asioita mutta vaikuttaa siltä että sä et halua ottaa vastaan uutta tietoa. Se taas elämäntapana johtaa siihen sun ympyrään että oot tilanteessa jossa et halua olla mutta et ymmärrä miksi. Ihmettelet että pitäs hyväksyä jne. Omien näkökulmien kyseenalaistaminen on aina hyväksi. Sillätavalla voi oppia uutta sen sijaan että toistaa vanhoja ajatusmalleja.
Useimmat asiat elämässä eivät ole sellaisia että yksi asia tarkoittaa toista ja että yhdestä asiasta voi vetää johtopäätöksen. Syy seuraus suhteet ovat useimmiten huomattavasti monimutkaisempia kuin että esimerkiksi "tällä palstalla miehet vaan puhuvat että haluavat vaan seksiä joten siis kaikki miehet ovat sellaisia".
Kannattaa myös miettiä sitä miten itse suhtautuu miehiin tai ylipäätään uusiin ihmisiin. Jos automaattisesti ajattelet negatiivisesti uudesta ihmisestä se näkyy ihan varmasti sun asenteesta sitä ihmistä kohtaan ja et varmasti ole "helposti lähestyttävä". Ja muutenkin ihmettelen että miksi kummassa ajattelet naisia jonain karjalaumana joka havittelee miehiä. Mistä olet saanut sellaista päähäsi? Kuulostaa vaan siltä että on aika negatiivinen asenne ylipäätään miehiä (tai naisia) kohtaan. Miksi koet tilanteen jossa lähestyisit miestä alentavana. Tai miksi koet että sinun ei tarvitse tehdä mitään saadaksesi miehen koska muuten olisit vaan osa tuota karjalaumaa? Miksi karjalaumaa? Miksi ajattelet niin? Etkö voisi harkita vaihtoehtoista tapaa ajatella? Entäpä jos ajattelitkin asian ihan uudella virkistävällä ennenkokemattomalla tavalla? Että ette ole karjalaumaa ja että miehet eivät ole seksiä janoavia sikoja vaan että tässä nyt vaan ollaan ihmisiä jotka keskustelevat keskenään ihan rauhassa.
Ongelma on oma suhtautumisesi. Maailma ei voi muuttua sinua varten vaan sinun pitää muuttua maailmaa varten. Toinen vaihtoehto on alussa esittämääsi kysymykseen on se että et opi hyväksymään tilannettasi ja et voi olla tuntematta katkeruutta. Itse saat päättää onko niin tai näin, aina väärinpäin.
Itse ajattelen että ihmiset jotka pystyvät kehittämään ihan itse ongelmia (ja tilanteen jossa ei ole edes niistä omista itse kehittämistä ongelmista edes ulopääsyä ) sellaisilla ihmisillä on vaan ollut liian helppo elämä. Ihmisen onnen määrä on tavallaan vakio. Jos ei ole muita ongelmia niin niitä sitten vaikka kehitetään. Jotkut eivät muuta omaa tilannettaa koska omaan tilanteeseen on niin totuttu. Se on psykologian peruskaava, totutusta on vaikea lähteä ja totuttuja kaavoja toistetaan ja muuttuminen sattuu.
Pahimmassa tapauksessa tai valittavan useassa tapauksessa nämä ihmiset jotka kehittävät ongelmia ihan itsestään kehittävät niitä sitten muillekkin. Jos ei muulla niin ainasella negatiivisuudella ja valittamisella.
..erinomainen teksti!
Ei muuta tällä kertaa ;D
Mä olen ajatellut hyvin samantapaisesti kuin aloittaja. Olen sinkkunainen myöskin. Aloitan siitä, että minua on kiusattu lapsena/nuorena. Minua ei ole paljoakaan kehuttu lapsena (ei edes vanhempieni taholta). Jos joskus kehuttiin, se tuli yleensä jonkin suorituksen myötä (esim. hyvä arvosana kokeesta). Ulkonäköäni ei kehuttu, se oli käsittääkseni uskonnollinen tabu. Vanhempani pelkäsivät luultavasti enemmän sitä, että tulisin ylpeäksi ja kiinnittäisin liikaa huomiota ulkonäkööni, kuin että saattaisin alkaa tuntea itseni huonommaksi kuin muut. Koska toki sain kuulla että muita samanikäisiä tyttöjä kehuttiin.
Koulukiusaaminen liittyi ulkonäkööni. Minulla oli sellainen ominaisuus, jota pidettiin ei-viehättävänä ja sain kuulla siitä sekä luokkani tytöiltä että pojilta. Tätä oli ylä-asteella. Ylä-asteen jälkeen muutin toiselle paikkakunnalle. Ajattelin sen auttavan asiaa. Mutta eräällä ulkomaanmatkalla sain kuulla isossa porukassa (jossa oli sekä tyttöjä, että poikia) yhden tytön suusta sanat, jotka taas palauttivat minut maan pinnalle. "Söisit enemmän, jotta rintasi kasvaisivat". Nielin kyyneleeni ja päätin pitää ne poissa. Halusin olla vahva. Ja halusin selvitä yksin. Olin tuolloin täysin varma siitä, että en tulisi koskaan saamaan poikaystävää, ainakaan sellaista jolle kelpaisin omana itsenäni. Enhän nähtävästi kelvannut edes naispuolisille kavereilleni sellaisena kuin olin.
Epävarmuus minussa kasvoi. Sain toisaalta huomiota miehiltä esim. baareissa, mutta minun oli vaikea käsittää mitä he minusta tahtoivat. Uskoin että vain seksiseuraa, yhden yön panoa tms. Tahdoin ottaa selvää tarkemmin. Ja satutin itseäni vain enemmän. Eivät he olleet sitä sorttia, että olisivat halunneet seurustella kanssani. Vai oliko pienet rintani todella syy, etten kelvannut tyttöystäväksi? Se on mysteeri mulle edelleen.
Ensimmäisen (ja tähän asti ainoan) "pitkän" suhteen aikanakaan en kyennyt uskomaan silloiseen poikaystävääni siinä, että kelpaisin hänelle juuri tällaisena. Ajattelin että olin hänelle välikappale. Hän oli juuri eronnut eksästään ennen minua ja uskoin että hän vaihtaisi minut heti parempaan tyttöön, kunhan sopiva tilaisuus tulisi. Jotenkin kuitenkin pidin kiinni suhteesta. Ja jotenkin kummasti hän jaksoi minua. Kunnes minä jätin hänet. Enkä edelleenkään oikein kykene uskomaan että kelpaisin kenellekkään juuri tällaisena kuin olen, hyvine ja huonoinen puolineen.
Olen alkanut viime aikoina miettiä juurikin sitä, että olenko jo niin tottunut tähän ajattelutapaan, että en voi/osaa omaksua muunlaisia? Pelkäänkö muuttumista? Vastaus taitaa olla kyllä. Pelkään sitä niin paljon, että taas joku minut palauttaisi maan pinnalle ja taas jo valmiiksi hauras saviruukkuni pirstaloituisi. En usko mahdollisuuksiini. En usko mieheen, jolle kelpaisin tällaisena. En usko aitoon rakkauteen minun kohdallani.
Kuitenkin kaipaan läheisyyttä. Tunnetta, että joku rakastaisi minua, ikävöisi, olisi huolissaan, ylpeä, iloinen nähdessään minut. Iloinen saadessaan herätä vierestäni aamulla, iloinen saadessaan ottaa minut kainaloonsa. Ja tunnetta että minä saisin rakastaa jotakuta. Ja että voisin uskoa, että hänen rakkautensa minua kohtaan olisi vilpitöntä, että hän ei tahtoisi minun olevan toisen näköinen. Hän hyväksyisi minut tällaisena, ei häpeäisi.
Sinä aloittaja ja sinä sinkkunainen_melkein 30, en usko että aloittajan ja minun kaltaiset välttämättä yrittävät kehittää itselleen ongelmia. Olemme jumiutuneet kenties menneisyyden mustiin möykkyihin. Syitä voi olla monia. Tuskin kenenkään mieleen tietynlaiset ajatukset vain taivaalta putoavat. Meidän kaikkien mielessä on myös niitä alueita, jotka ovat myös meille itsellemme tuntemattomia.
Olen itse miettinyt psykoterapiaan menemistä. Se hiukan pelottaa, koska omien tuttujen ajattelutapojen mahdollinen muuttuminen tavallaan tuntuu tosi hurjalta. Miten sitten ajattelen itsestäni? Tuleeko minusta sitten ylpeä? Ylimielinen? Hui, tuollainen olisi karmeaa! En halua herättää huomiota (toisaalta olen melko huomionkipeä ihminen), enkä kerjätä sääliä. Toivoisin vain niin, että joku kiinnostuisi minusta juuri tämmöisenä kuin olen.
Olen pahoillani, jos tekstistäni on vaikea saada ajatusta kiinni. Ajattelin kirjoittaa lyhyesti jotain omista näkemyksistäni ko. aiheeseen, mutta kirjoitinkin aika paljon. Pointtini on kuitenkin, että luulen ymmärtäväni aloittajaa melko hyvin. Uskon myös, että hänenkin on mahdollista muuttaa ajattelutapojaan. Se saattaa pelottaa, pelottaahan minuakin, mutta jos on mahdollisuus että sen avulla voisi saavuttaa unelmiaan, emmekö yrittäisi vielä? Ainakin voi sitten hyvällä omalla tunnolla sanoa, että olen yrittänyt parhaani. :)
On totta että oli rumasti sanottu että "kehittää omia ongelmia". Tottakai kaikelle on syynsä. Ehkä vaan hieman ärsyynnyin siitä että ei haluta ottaa vastaan uusia ideoita vaikka niitä kysytään ja tuli sellainen olo että vaan halutaan ajatella ihan tarkoituksella negatiivisesti vaikka eihän ne asiat tietenkään niin yksinkertaisia ole. Opittu ajattelumalli se on ja opitusta on oikeasti vaikea päästä eroon se on fakta.
Kuitenkin, minusta olennainen asia on itsetunto joka vaikuttaa tähän pariutumiseen. Minusta on harmi jos itsetunnon ainoana mittapuuna on vaikka ulkonäkö. Itsetunto on myös monimutkainen asia ja siihen vaikuttavat monet asiat, menneisyydessä, opitussa, asenteissa jne. Listaa syistä itsentuntoon tai opittujen kaavojen toistamiseen voisi jatkaa pitkästi.
Nämä ovat hyvin monimutkaisia asioita. Eikä tällaisiin ole yhtä tyhjentävää universaalia ratkaisua, ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia. Uskon että tietty turvallisuuden tunne on hyvin ratkaiseva. Jos on elämässään tietty turvallisuuden tunne että ei voi huonosti käydä niin se on tosi paljon se. Eikä se turvallisuudentunne taivaalta tipu. Rakkaus on parantava asia, sellainen missä voi kasvaa kokonaiseksi, toisen hyväksynnässä. Rakkaus ei aina välttämättä tarvitse olla miehen rakkautta, rakkaus voi ylla myös ystävän rakkautta tai joku läheinen ihmissuhde.
Rohkeus on tietoa kyvystä kestää tappio. Mitä pahaa voisi tapahtua jos vaikka lähestyy toista ihmistä? Jos tämä jota lähestytään ei ole kiinnostunut niin onko se niin maailmaa kaatava asia? Sitten pitää jatkaa eteenpäin. En edes ymmärrä miksi jotkut kokee torjunnan jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena joka vaikuttaa itsetuntoon. Minusta se ei ole ollenkaan niin. Kaikki täällä etsivät kaltaistaan tai mitä etsivätkin niin ihmiset pitävät eri asioista. Itse en esimerkiksi pidä ollenkaan peruskomeista miehistä. Tietynlaiset persoonalliset sytyttävät jotka jonkun toisen mielestä ei olisi ollenkaan viehättäviä jne. Se että ei ole sitä mitä joku etsii ei tarkoita että olisi jotenkin huono, on vaan erilainen, kaikki me täällä ollaan erilaisia. Jos ei ole sitä mitä yksi etsii voi olla sitä mietä toinen etsii ja silloin jos miestä etsii ei tosiaankaan ole mikään karjalaumaan kuuluva nauta vaan ihan normaali ihminen.
http://artists.letssingit.com/nelja-ruusua-lyrics-tie-ajatuksiin-f99q6dl
Kun antaa toiselle mahdollisuuden, antaa myös itselleen mahdollisuuden.
Tuo on hyvä pointti, että eihän se maailmaa kaada vaikka joku mies ei olisikaan kiinnostunut. Onhan niin käynyt mulle tähänkin mennessä, eikä mun maailma ole siihen kaatunut. Rohkeus on kyllä hieno asia, ei olisi pahitteeksi mullekkaan! :)
jostain tietysti aiheesta, niin se on keskustelua vain siitä nimenomaisesta aiheesta! Se ei tarkoita, että koko elämäni olisi sitä samaa. Minä en valita, enkä ole negatiivinen, koskaan! En koskaan näyttäisi kenellekään yhtä ainoaa surullista tunnetta, enkä koskaan näyttäisi kenellekään, miten tuskallinen asia tämä minulle on! Minä en syytä ketään siitä, ettei minusta kiinnostuta, ei se ollut tämän aloituksen ydin!
Sun teksteistä näkee, että sä olet niitä prinsessoja, jotka on aina saaneet kaiken, etkä voi edes tajuta mun tilannetta. Mä koen nyt ihan täysin turhaksi yrittää selittää sulle mitään. Jatka sä vain elämääsi pumpulipilvissäsi ja mä jatkan täällä oikeassa elämässä. Ja älä pliis lue enää yhtään new age self help- kirjaa, nytkin olet jo lukenut ainakin puolet liikaa!
sen verran, että en todellakaan koskaan odottanutkaan, että kukaan mies tuntisi mitään minua kohtaan, tiesin aina, etten ole sellainen, vaan että jos joku minut huolisi, niin se olisi ihan käytännön syistä! Ei minun kaltaisiin ihastuta, meidät otetaan koska meistä tulisi hyviä äitejä ja vaimoja.
En minä usko, että sinunkaan kohdalla on kyse rintojen koosta, vaan se on "sen jonkin" puuttuminen. En tiedä mikä se on, mutta minussakaan sitä ei ole. Siksi näiden muiden vastanneiden on niin vaikea ymmärtää minua, koska he eivät ole kaltaisiani.
Muuten sun ajatukset oli mullekin aika tuttuja, ei minua tosin ole kiusattu. Varsinkin tuo ajatus ylimielisyydestä olisi voinut olla minun kirjoittama... Mä en pidä itseäni oikeastaan minkään arvoisena, mutta musta se on luonnollista. Mä en voi edes käsittää muiden ihmisten itserakkautta, mulle se on jotenkin niin liiallista. Oikeasti aika harva meistä on hyvä ihminen, en minä ainakaan ole. Siltä kannalta ymmärrän oman epäkiinnostavuuteni, mutta en sitä, että kuitenkin miehiä kiinnostaa ne muut mun silmissä ei myöskään hyvät naiset.
Tämä keskustelu on myös sikäli ollut aika turhauttava, että tästä näkee, ettei ne hyväosaiset ihmiset edes käsitä kaltaisteni maailmaa. Niille tämä on vain turhaa valitusta ja omaa syytäni, kun heille vastakkaisen sukupuolen kiinnostus on aina ollut itsestäänselvää. No, onpahan joku, jota he saavat halveksua.
Asian ydin on juuri itsensä rakastaminen. Mikäli et rakasta itseäsi et ole kykenevä rakastamaan toistakaan täydellisesti. Se että ei pidä itseään minkään arvoisena heijastuu ulospäin ja näkyy. Ja myös se että rakastaa itseään heijastuu ulospäin ja näkyy. Se että on helppo olla itsensä kanssa tarkoittaa usein myös sitä toisen on helppo olla sinun kanssa. Jos sinun on vaikea olla itsesi kanssa tarkoittaa se usein myös sitä että sen toisenkin on vaikea olla sinun kanssasi. Se että pelkää miehiä näkyy ulospäin usein hyvin turjuvana käytöksenä ja sen voi myös tulkita "ylpeäksi" käytökseksi vaikka sen tarkoitus ei alunperin ole ollut ollenkaan se.
Se että kuinka helppo on itseään rakastaa on usein seurausta siitä kuinka paljon sinua on pyytettömästi rakastettu. Jos olet saanut kasvaa tai olla hyväksyvässä rakastavassa ilmapiirissä missä sinua on vaikka kehuttu on tämä rakentanut itsetuntoasi alusta alkaen. Itsensä ja toisen rakastaminen on ympyrä tai tai kehä, ne vaikuttavat aina toisiinsa.
Uskon että ratkaisu olisi pyyteetön hyvä suhde, siis se voi olla ystävyyssuhde, rakkaussuhde, tai mikä tahansa rakastava suhde jossa voi kasvaa siihen pisteeseen jossa on hyvä olla itsensä kanssa. Ja itsensä hyväksyminen. Miksi itsestä pitää etsiä virheitä kun itsestä voi sen sijaan etsiä hyviä asioita?
Ihmiset kuitenkin pitää minusta kaverina, myös miehet... Mutta voit olla oikeassakin, itseään on vaikea arvioida.
"Miksi itsestä pitää etsiä virheitä kun itsestä voi sen sijaan etsiä hyviä asioita?" Koska mun pääni sisällä kaikenlainen pienikin itserakkaus on vastenmielinen piirre ja niinpä yritän kaikin keinoin olla erilainen.
Itserakkaus, narsistisuus ja itsekkyys on aivan täysin eri asia kuin itsestä pitäminen ja hyvä olo itsensä kanssa. Se että tuntee hyvää oloa itsestään vaikka sen vuoksi että on tehnyt jotain hyvää toiselle, tai on vaikka keskustellut hyvin, tai osannut laittaa hyvää ruokaa, löytänyt hyvän ostoksen tai mitä vaan on siis aivan eri asia kuin se että jyrää jonkun toisen alleen omalla parhaudellaan ja suhtautuu toisiin koppavasti. Ne siis ovat kaksi täysin eri asiaa.
Se juttu on juuri se juttu mitä ajattelet että muilla on mutta sinulla ei. Itsestä pitäminen. Naisen itsetunto ja naisellinen itsetunto on juuri se mikä miehiä houkuttaa ja on olemassa naisia jotka eivät ole vaikkapa erityisen kauniita tai mutta muulla tavalla miehet viehättyvät tästä naisesta. He viehättyvät naisen naiseudesta ja hyvästä itsetsunnosta, lämmöstä ja rakkaudesta mikä hänestä paistaa. Ja se lämpö ja rakkaus paistaa tästä naisesta juuri perustuen siihen asiaan että tämä nainen rakastaa itseään ja sitä kautta on kykenevä loistamaan sitä hyvää oloa ympärilleenkin.
Ei todellakaan miesten kiinnostus ole koskaan ollut minulle itsestäänselvyys. Kiinnostusta on toki ollut, mutta sen eteen on pitänyt olla itse aktiivinen useimmiten. Ja yhä enemmän pitää iän karttuessa. Lähtökohta on itsensä hyväksyminen vikoineen ja puutteinen sekä myös tietysti hyvine puolineen. Näitä kaikkia löytyy jokaisesta.
Mitään nk."hyviä naisia" ei olekaan. Kaikissa on sekää hyvää, että huonoa. Kuten myös miehissä. Monta kertaa on myös niin, että itse olisin ollut jostain miehestä kiinnostunut ja mies ei minusta aktiivisuudestani huolimatta. Se on vain hyväksyttävä, kaikkia ei voi miellyttää. Mutta aina voi joitakin ja ainakin itseään. Ei terve itsetunto/itsensä hyväksyminen ole itserakasta eikä mitään "pahaa itsekkyyttä". Ne on eri juttuja ne.
Peltosi ei ole hedelmätön vaan kukaan ei sitä vaan ole aurannut saati viljellyt koskaan.
Tekstistäsi en löydä yhtäkään kohtaa jonka mieltäisin sinussa negatiiviseksi kumppanina, sensijaan löysin paljon hyviä ja kauniita ajatuksia ja toiveita joita nyt olet alkanut hautaamaan - sekä mahdollisuuksia ja hyviä puolia joita et ole itse taatusti tullut ajatelleeksi.
Tähänastisen kuvauksen perusteella olet sellainen johon tahtoisin tutustua tarkemmin. Minulla on takanani ihan avioliitto ja suhteita - mutta myös yksinäistä sinkkuelämää ja ymmärrän osattomuudentunnettasi asiassa oikein hyvin...
Vielä on pakko kommentoida tätä viestiä.
Todellinen rakkaus peittää paljon tuskaa ja katkeruutta. Viestiketjun aloittaja: voit itse päättää annatko jollekulle mahdollisuuden vai annatko katkeruuden peittää mahdollisuutesi. Niinkuin tämä mies 34 sanoo sinulla on toive jonka olet valmis hautaamaan mutta toiveesi on kaunis.
Elämä on lyhyt, jokainen voi itse päättää aikooko elää sen vai ei. Ja elämä tarkoittaa eri ihmisille eri asiaa, ei ole aina kaikille oletusarvo että mies tai perhe ne elämän tekee mutta jos niin on niin kyllä oma elämä on työn ja taistelun arvoinen.
annan jollekin mahdollisuuden, kun kukaan ei anna mahdollisuutta minulle??? Mä en voi pakottaa ketään seuristelemaan kanssani, mitä kohtaa siitä sinä et ymmärrä? Että sä olet naiivi... Luuletko sinä ihan tosissasi vielä tuossa iässä, että kaikki saa samat mahdollisuudet ja se on ihan itsestä kiinni miten ne käyttää?! Mä en ehkä ole kiinnostava miesten mielestä, mutta ainakin olen kasvanut aikuiseksi, jotain kai sekin.
Ei kait sitä loppujen lopuksi opi, hyväksymään olevansa täysi nolla. Yleensä ei mitään en enään toivo, välillä iskee kaipuu, miksi minä en voi saada mitään kun muutkin saavat. Toivotontahan seon, joka kerta sen kaipuun olen nykyään onnistunut nujertamaan. Työtä joutuu tekemaan ja vitutusta nielemään.
"Leuka rintaan, hartiat kyyryyn, ja kohti uusia pettymyksiä."
Luin tämän koko ketjun läpi ja ajattelin kirjoittaa viestin omalta osaltani.
Alkuperäisen kirjoittajan viesti on melkein kuin itse kirjoittamani, paitsi että olen mies enkä nainen. Ihan samanlainen tilanne minullakin on, ellei vielä pahempi.
Kaupungilla käydessä näen joka päivä kaikkialla käsi kädessä kulkevia pareja, ja se on alkanut tuntua ahdistavalta, kun itse en ole päässyt kenenkään naisen kanssa minkäänlaiseen suhteeseen enkä aina oikein jaksa uskoa koskaan pääseväni. En silti kovin mielelläni haluaisi luopua toivostakaan. Mutta nyt alan olla jo siinä pisteessä että olen alkanut aktiivisesti vältellä parien katsomista, jottei minulle tulisi paha mieli.
Yhtä lailla minäkin koen sillloin tällöin hellyyden ja kosketuksen kaipuuta, ja muutenkin ihan vain seuran kaipuuta. Monesti en töiden jälkeen jaksa illalla edes lähteä minnekään, kun ei ole ketään kenen kanssa mennä. Se vain valitettavasti puolestaan johtaa siihen, että mahdollisuuteni koskaan pariutua vähenevät entisestään. Tiedostan ongelmani mutten keksi siihen ratkaisua.
Mitä alkuperäisen kirjoittajan viestiin siitä, ettei kukaan mies koskaan kiinnostu hänestä, uskon pikemminkin että useimpia miehiä vain jännittää niin paljon etteivät he uskalla näyttää kinnostustaan. Uskon että useimmat miehet olisivat ihan hyvillään siitä, että naiset lähestyisivät heitä tulemalla vain rohkeasti juttelemaan, mutta ainakin omalta osaltani taas pelkään, että jos minä miehenä lähestyn tuntematonta naista, nainen pitää sitä saman tien ahdisteluna. Enkä ole huomannut kenenkään naisen osoittavan kiinnostusta minua kohtaan, tunnun olevan naisille kuin ilmaa.
Uskon myös edelleen, että kokemattomuus on miehille suurempi häpeä kuin naisille. Ainakin olen kuullut monesti, että miehen kokemattomuus herättää naisessa parhaimmillaan huvittuneisuutta, pahimmillaan halveksuntaa ja inhoa. Naisen kokeneisuudella tai kokemattomuudella ei miehille ole varmastikaan yhtä suurta merkitystä.
Olenkin pyrkinyt säilyttämään mielenrauhani ja itsetuntoni välttelemällä tulemasta edes muistutetuksi parisuhteiden ja seksin koko olemassaolosta. Valitettavasti se on nykyään yhä ja yhä vaikeampaa, kun nykyään on niin muodikasta mainostaa seksiä joka paikassa. Kaupan kassallakaan en pian edes uskalla vilkaista naistenlehtien kansia (miestenlehdistä nyt puhumattakaan).
Ja vaikka en kuitenkaan haluaisi elää koko loppuelämääni neitsyenäkään, en silti haluaisi mitään pelkän yhden yön seksisessiota, vaan etenkin tällaisena hiljaisena ja ujona ihmisenä aloittaa ihan vain tavallisesta tutustumisesta, ja edetä siitä toistuviin tapaamisiin ja yhä läheisempään suhteeseen. Pelkään vain, ettei niin tule minulle koskaan käymään.
Tulipahan tässäkin nyt sitten aikamoinen vuodatus minunkin osaltani.
surullista! Ja tästä ketjusta näkee, ettei nämä ihmiset edes ymmärrä, että meidän kaltaisiamme on, heidän mielestään se on vain meidän oma vika, ettei kukaan kiinnostu. Tai tietysti onkin, mutta tarkoitin sitä, että heidän mielestään sen voisi muuttaa vain sormia napsauttamalla. Kuten heidän elämässään asiat onkin hoituneet.
Sekin on todella inhottavaa, ettei näiden asioiden näkemiseltä voi välttyä, ellei nyt sitten voi linnoittautua kotiinsa, olla avaamatta tv:tä, olla lukematta ja naulata postiluukkua umpeen.
Sinun etunasi on se, että miesten kiinnostavuus lisääntyy iän myötä, naisten taas laskee. Se on ihan tieteellisestikin todistettua, että jos nainen ei ole naimisissa ollessaan 30, hän ei todennäköisesti tule koskaan olemaankaan. Ja jos ei ole edes kädestä pitänyt....
Aivan samalla tavalla kuin sinä koet meidän väheksyvän teitä, menit käyttämään reiluja termejä kuten "nuo hyväosaiset" ja "sormiaan napsauttamalla".
Itsellänihän oli peruskoulu/lukio -aikana uskoni omaan seksuaaliseen viehättävyyteeni täysi 0. En voinut edes kuvitella, että joku voisi kiinnostua minusta. Noh, korjasin asian laihduttamalla reilut 50kg parissa vuodessa. Kun fyysinen puoli oli saatu jokseenkin kuntoon, alkoi oman aivokopan kunnostaminen. Oli aikamoinen työ saada saada itsensä uskomaan itseensä, kun muutoksesta huolimatta kaikki kaverit ympärilläni tuntuivat seurustelevan, itseäni lukuunottamatta. Homma kuitenkin hiljalleen onnistui. "Hyväosaisen sormien-napsauttamiseen" meni vain noin 10 vuotta.
Jos ei kerran monien täällä kirjottaneiden ihmisten vilpittömällä mielellä annetut ohjeet kiinnosta, lähde toki asian hyväksymisen linjalle. Katkeroimattomuuteesi en tosin usko, koska senkin eteen täytyisi tehdä jotakin.
Itse olen tiennyt viehättävyyteni olleen täysi 0 jo monia vuosia. Painoa olen pudottanut 30 kg huipuista ja olen lähes "normaalipainossa". Olen reenannnut punttien kanssa hieman, ja nuoruudessani urheillut paljonkin, joten olen melko harteikas rakenteeltani. Tiedän edelleen olevani seksuaaliselta viehättävydeltäni 0.
Kerran läski, siitä leimasta ei pääse eroon. Ystäväpiiristäni kaikki tietävät, että olen ollut läski, ja se leima pysyy, ainakin naisten silmissä. Jos joskus olen tutustunut naiseen, joka ei ole tiennyt minua ennestään, hän on hylännyt minut nähdessäni löysän nahan ja raskausarvet vatsassani ja käsissäni. Pääasiallisesti hyvinkin ivallisesti, jos ei suoraan, niin selän takana ilkkuen.
täysin samaa mieltä.
Löysästä nahasta on pirullisen vaikeaa päästä eroon. Omalla kohdallani "kiristymiseen" meni vuosia, eikä se kokonaan ole vieläkään korjaantunut. Kieltämättä ärsytti kovan laihduttamisen jälkeen. Ilmeisesti ainoa keino päästä siitä kokonaan eroon on näyttää sille kirurgin veistä. Niin pitkälle en ole mennyt, mutta jos se on ainoa keino niin mikä ettei. Tällä hetkellä operaatiolle ei ole itselläni akuuttia tarvetta, koska painoni on minimistään noussut reilut 10kg eikä se näytä nyt niin pahalta. Puolisko kuulemma muutenkin tykkää enemmän tästä nallemaisesta habituksesta (kannattaa tykätä siitä harteikkuudestansa) :D Ei tämä se kaikkea tule korjaamaan, mutta sitä puntin lisäämistä voi kokeilla. Saa 'pusseihin' lisää tavaraa.
Vanhojen ystävien näkemystä itsestä on todella hidasta muuttaa. Kyllä se aikanaan muuttuu, mutta se vie aikansa. Itselläni avainsana olivat nimenomaan uudet tuttavuudet. Minusta oli äärimmäisen vapauttavaa tutustua ihmisiin ilman historiallista (kymmenien kilojen) painolastia. En minä vieläkään tykkää ehdoin tahdoin ottaa paitaa yleisesti pois, mutta etuna on, että voit itse valita kenen edessä sen teet.
yläpuolelta miehen jos vain haluat, pelottaako?
sulla ei ole rohkeutta heittäytyä,sä pelkäät ihmisiä, et osaa elää muiden kanssa,et hyväksy itseäsi. lopeta tekosyiden lateleminen syyt on tossa lyhyesti ja ytimekkäästi.
aivokuollut nuorempana vai mikä saa ihmisen mässäämään.kun ei lihota ei tarvitse laihduttaa.
"Se on ihan tieteellisestikin todistettua, että jos nainen ei ole naimisissa ollessaan 30"
Ei ole todistettu. Nykypäivänä pikemmin näyttää, että kolmikymppisinä vasta, ainakin koulutetut naiset, naimisiin menevät.
Jos susta ei kukaan ole vielä ollut kiinnostunut, niin nyt on. Minä ;)
Missä päin sä asut?
Lopetin aktiiviurheilun hieman ennen armeijaa, paino nousi muutaman kilon. Armeijan ensimmäisen puolen vuoden aikana paino pysyi ennallaan, mutta toiseen puoleen vuoteen paino nousi reilu 20 kiloa, kun liikunta loppui, mutta ruokailutavat pysyi ennallaan. Armeijan jälkeen loukkasin polveni ja siitä seurasi se, että kuljin yli puolivuotta välillä kepeillä ja välillä linkkasten. Tällöin liikunta loppui elämästäni täysin, ja polven kuntoon saaminen keski yli vuoden, koska tk-lääkärit eivät löytäneet siitä vikaa ja odotusajat toimenpiteiden välillä olivat pitkät. Tänä aika painoni nousi n. 5 kiloa. Nyt olen saanut liikunnan takaisin elämääni ja muutenkin elintapoja kuntoon.
laihdutan 50 kiloa, niin jäljellä jää kaksi kiloa... :)
Musta vain teidän kaikkien mielipiteet kuulostavat kovin naiiveilta, niiden hyväntahtoisuutta en toki epäile. Te lähdettä oletuksesta, että olen joku kaikille ärhentelevä peikko, joka liikkuu ulkona vain pimeässä ja ei puhu ihmisille kuin aseella uhaten. Ei se niin ole, minä olen mielestäni ihan tavallinen, erotuksena vain se, että kukaan ei ole koskaan ollut minusta kiinnostunut. Musta olisi ihan naurettavaa ajatella, että yhtäkkiä voisikin olla ja minua rehellisesti sanottuna ärsyttää, että minun pitäisi teidän mielestänne alkaa tuhlaamaan elämääni tavoittelemalla jotain, jota en voi saada, koska "luovuttaminen" olisi muka jotenkin typerää. Musta typerää on elämänsä tuhlaaminen, ei tosiasioiden tunnustaminen.
minä olen ladellut? Ei miehiä oteta jostain nettipalstalta sattumanvaraisesti edes tapaamatta... Tai ehkä otetaan, mutta minua ei oteta.
Luin juuri jostain aiheesta tehdyn tutkimuksen. Tai lehtijutun siitä tutkimuksesta, en itse tutkimusta. Kai siinä siis tarkoitettiin, että jos ei ole edes löytynyt sitä kumppania, jonka kanssa edes voisi mennä naimisiin, niin ei tule löytymäänkään.
Jos me tavattaisiin, niin viikon sisällä sä olisit kertonut mulle kaikki huolesi ja sanoisit, että olen paras KAVERI, joka sulla on koskaan ollut. Been there, done that! :)
Typerää nimenomaan on luovuttaminen ja ehdottomuus asioiden suhteen. Miksi et vaan antaisi asian olla ja keskittyisi elämään ja oman olon kohentamiseen ja itsesi rakastamiseen. Kaikki tulee aikanaan jos on tullakseen. Eri asia on sulkea ovia muilta kuin pitää ne avoimina.
...tilastoa pariutumisesta, mutta tilastojen kanssa täytyy olla tarkka.
Noista pitää ottaa heti pois ne naiset, jotka ei halua mennä naimisiin. Naisilla saattaa olla esim. seksuaalisen hyväksikäytön kokemuksia, tai ovat vain yksinkertaisesti pettyneet miehiin. Jos sinä päätät, että nyt minä hankin itselleni miehen (teet sen deitti-ilmon), sinä tulet sellaisen saamaan, mitkään tilastot ei sitä sulta pysty estämään. Esteenä ei tule olemaan miehet.
"Jos me tavattaisiin, niin viikon sisällä sä olisit kertonut mulle kaikki huolesi ja sanoisit, että olen paras KAVERI, joka sulla on koskaan ollut."
Mulla ei ole mitään huolia, joten se puoli tulisi hoidettua hyvinkin äkkiä. Voitaisiin sitten keskittyä sun huoliin.
Mitäs vikaa kaveruudessa on? Olet kyllä osittain oikeassa. Puhuit omakotitalosta ja lapsista, minä en tiedä, haluaisinko välttämättä kaikkea tuota. Mulle ideaali "parisuhdemalli" olisi sellainen, jossa meillä olisi omat asunnot, saatettaisiin viettää yhdessä pitkiäkin aikoja, lomat ym. mutta introverttityyppinä mulla tulee aina tarve yksinoloon, jolloin erillään olo aina silloin tällöin olisi mulle tarpeellista.
Tuollainen malli kai vaatisi itsenäistä naistyyppiä, mutta sähän vaikutat vähän sellaiselta.
kerran tarjotaan,en katsele tommosta toimintaa enää.haluatko että haukun sinut vielä kerran?
,ensin vaihdatte s.posti osoitteita,tutustutte,sitten kuvat,sitten tavataan,eikä aikaakaan kun katselet varren juoksua hyvinkin likeltä.Mitäs sanot?
viimeksi pointtisi? Haukkua surkimuksia, vai mikä?
No jokatapauksessa onnistuit syyllistymään itse siihen, mistä muita syytät.
"En tiedä onko täällä mitään viisauksia löydettävissä, kun suurin osa palstalle kirjoittavista näkyy olevan katkeria naisia vihaavia surkimuksia"
Jos ihminen ei ole onnistunut naissuhteissaan tai ylipäätänsä ei saa huomioita naisilta, silloin ihminen on automaattisesti katkera naistenvihaaja ?! Kyllä on hieno päätelmä.
Helppo puhua, jos ei ole asiasta omakohtaisia kokemuksia ja seuraa löytyy aina, vaikka sitä ei etsisikään.
"Vaikka ei saisi valittaa, niin tuntuu todella vaikealta hyväksyä, etten minä saa elämältä sitä mitä muutkin, enkä koskaan saa kokea esimerkiksi seksiä tai fyysistä läheisyyttä tai perhe-elämää omakotitalon remontteineen ja vauvoineen"
Ihmettelen, jos edellä mainittujen asioiden puuttuminen ei vaikuttaisi ihmisen elämään. Tiedän kokemuksesta. Vaikka seksiä haluaisi, kyllä se seksittömyys alkaa tuntumaan elämässä. Ainakaan itse en halua seksiä kertapanojen ja maksullisten kanssa, joten vaihtoehdot ovat todella vähissä. Ylipäätänsä, en kaipaa seksiä, jos siihen ei liity myös tunteita toista ihmistä kohtaan.
en tiedä mistä kirjoitan? Minä nimenomaan tiedän ihan tasan tarkkaan!
"Jos ihminen ei ole onnistunut naissuhteissaan tai ylipäätänsä ei saa huomioita naisilta, silloin ihminen on automaattisesti katkera naistenvihaaja ?! Kyllä on hieno päätelmä." Osaatko lukea? Sanoin että "...suurin osa palstalle kirjoittavista..."
Kirjoittelin tuonne yhden aloituksen johon kukaan ei vastannut. Sinun aloitusta taas kommentointiin.
Se kertoo jo siitä miten 30-vuotiaan miehen onnettomuuteen ihmissuhteissa suhtaudutaan: se on ihan odotettavaa. Kun taas nainen tuossa iässä jos valittaa samaa niin usein ihmiset antavat hänelle toivoa.
Ongelma on se että esimerkiksi miehenä olen yrittänyt vaikka mitä löytääkseni tyttöystävän ja vaimon. En ole onnistunut.
Sinä puolestasi olet vain odotellut ja pyöritellyt peukaloitasi.
Todennäköisesti vielä käännyttäisit oveltasi monet miehet jotka juuri eivät miellyttäisi sinua.
Olen tavannut kaltaisiasi naisia hieman eri iässä ja on paljostunut useasti että taustalla usein on ollut täydellinen oma passiivisuus, heikko itsetunto tai täysin mahdottomat odotukset ja kriteerit sille miehelle.
Turhaan tätä sanon koska sen käännät kuitenkin vain ilveilyksi mutta ainakin itse koska juuri kaltaistasi naista etsin, arvaapa vain löytyykö sellaista?
Kuka nyt kokematonta 30-vuotiasta miestä huolii enää yhtään mihinkään kun ei ole pantu ja räyhätty koko nuoruutta tai ei ole takana ainakaan yhtä pitkää vakaata suhdetta?
Katkeruudesta en jaksa edes puhua koska kun ei odota mitään niin ei tarvitse pettyä enää mihinkään.
Mielestäni sinä et edes koskaan nähtävästi ole yrittänyt etkä tahdo yrittää jatkossakaan joten kohtalosi on sinetöity. Itse yritin aikani muttei jaksa enää.
Vaikutat loppujen lopuksi katkeralta ja pelkäät että katkeroidut entisestään jatkossa joten pyydät ohjeita sen ehkäisyyn.
Siihen ei ole mitään ehkäisykeinoja paitsi unohtaminen että koskaan sellaisia haluja rakkauteen on koskaan ollutkaan. Pelkkää seksiä en itse koskaan etsinyt ja se taisi miehenä virhe ollakin. Kun ei kulje muna pystyssä joka naisen perässä niin sitten herkästi jää ilman kaikkea muutakin joka mielestäni on kaiken kaikkiaan itse seksiä tärkempää eli välittämistä ja yhdessä selviytymistä.
Kirpaisi kuitenkin kertomuksesi joten toivon sinulle onnea. On sinulla paremmat mahdollisuudet naisena kuin minulla ja monella muulla miehenä jotka ovat samassa tilanteessa. Yritä vähän aktivoitua niin ehkäpä kulman takaa joku ilmestyy.
Muuten niin suosittelen että kovennat itsesi ja keskityt muihin asioihin. Rakkaus on varattu vain kauneille, seksikkäille ja rohkeille, todennäköisesti ei meille muille.
Se on kyllä totta että naiselle se on jotenkin hyväksyttävämpää sysätä vastuu pariutumisestaan kokonaan toisen osapuolen niskoille. Jos joku mies olisi täysin passiivinen ja ruikuttaisi samalla tavalla kuin ketjussa kirjoittaneet naiset niin hänelle naurettaisiin.
Ainahan voi loputtomiin kehitellä omassa päässään ajatusmalleja että jos osoitan aktiivisuutta olen tyrkky tai että ne miehet jotka sanovat jotain posiitiivista valehtelevat koska haluavat seksiä. Ehkä nämä ihmiset tuntevat olonsa paremmaksi jos he vakuuttelevat itselleen että heidän tilanne ei ole mitenkään heistä itsestään riippuvainen.
että kuvittelen itselleni poikaystävän jonka kainaloon voin joka ilta tuuppautua.
Tavallinen ihminen pitää tätä ehkä outona mutta tiesin jo nuorena että en ole kelvollista parisuhdemateriaalia, joten en ole koskaan edes katsellut ihmisiä parisuhdemielessä tai oikeasti kaivannut jotakuta seurakseni. Minulle he ovat kavereita, työtovereita, kaupan kassoja jne. Mutta ei parisuhdemateriaalia, koska en ole heidän arvoisensa.
Siitä huolimatta nukahdan joka ilta "rakkaani" syliin. Elämäni on onnellista vaikka elänkin yksin.