Ensin luulin joutuneeni vaan huonoon työpaikkaan.
Vaihtaessani työpaikkaa totesin että taas kävi huono tuuri.
Mutta kolmas kertahan toden sanoo..
Hyviä työpaikkoja kai siis ei enää ole.
Siis sellaisia missä työntekijöitä kohdeltaisiin ihmisinä ja jokaista tasavertaisesti.
Missä työntekijät olisi sovussa keskenään eikä kilpasilla.
Missä palkka olisi sellainen jolla pärjää.
Jossa ei vaadita ihan mahdottomia suorituksia.
Huolehditaan työturvallisuudesta ja ergonomiasta.
Unelmaa vaan..
Kohta on kesäloma ohi, mistä voimaa palata töihin?
Vaihtaessani työpaikkaa totesin että taas kävi huono tuuri.
Mutta kolmas kertahan toden sanoo..
Hyviä työpaikkoja kai siis ei enää ole.
Siis sellaisia missä työntekijöitä kohdeltaisiin ihmisinä ja jokaista tasavertaisesti.
Missä työntekijät olisi sovussa keskenään eikä kilpasilla.
Missä palkka olisi sellainen jolla pärjää.
Jossa ei vaadita ihan mahdottomia suorituksia.
Huolehditaan työturvallisuudesta ja ergonomiasta.
Unelmaa vaan..
Kohta on kesäloma ohi, mistä voimaa palata töihin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voiko olla, että sinun asenteessasi olisi korjaamista?
sitä sitten pitäisi muuttaa?
Ainut mikä tulee mieleen on totaalinen alemmuus ja arvottomuus, siihen suuntaan olenkin jo mennyt.
En enää tunne minkäänlaista ammattiylpeyttä, on vaan sellanen olo että on ihan merkityksetön ja tarpeeton.
Pomot on sanoneet että me kaikki ollaan helposti korvattavissa..no niin varmaan on jokainen, myös he.
Parhaani oon koittanu, mutta mikään ei riitä. Ja aina on vika meissä.
Riitatilanteet on hoidettu antamalla kiusatuille potkut..viksua?
Paljon on porukkaa itsekin irtisanoutunut, jopa eräs täti joka olis päässyt eläkkeelle lähivuosina, mutta ei jaksanu odottaa..
Eläkkeelle jääneiden tilalle ei ole otettu ketään, heidän työt vaan kaadettu meidän nuorten päälle, vaikka omia töitäkin on niin paljon ettei ehdi kaikkea ajoissa tekemään..
Eli tosissaan saa painaa, mutta palkassa se ei näy..bonuksia ei ole tullut moneen vuoteen kun ollaan kuulemma liian tehottomia..
Olisin tyytyväinen jos se näkyis edes arvostuksena, se kun ei maksa mitään.
Miten tehokas voi olla kun ei hankita kunnollisia työkaluja, eikä huomioida ergonomiaa ollenkaan?
Koko porukka on jo selkä/hartia-sairaita.
Milläs tässä asennettas muutat?
Olen harkinnu työpaikan vaihtoa, mutta jotenkin ei jaksais enää..
Kun aina samanlaista orjan kohtelua joka paikassa saanu.
Ja on niin lyttyyn lyöty olo, ettei enää osaa edes itseään kehua työhaastatteluissa.
"Mä oon tällane liian hidas ja tehoton, helposti korvattavissa oleva...ottakee töihin..."
Mun mielestä nyt kannattaa joko hommata parempia hommia(helppo sanoo)tai lopettaa koko työnteko.Ymmärsin että orjaksi sinusta ei ole,olet siihen liian tervejärkinen.tuo omanarvonromahdus voipi hävitä kun haistatat sille pomolle pitkät ja lähdet käveleen.mieti oikeesti tärkeät asiat sinulle,minulla vapaana oleminen,rakkaus,henkinen kehitys,harrastaminen.vaikka meet soppaluukulle tai eläkkeelle ni maailmanlaajuisesti mitattuna elät kuin kroisos.mieti tätä...8h työtä 8h unta...väsyttää..ei paljon aikaa jää...
Miksi työ ei voisi olla herkkua, tai edes jotain sinne päin? Miksi ei saisi edellyttää, että työntekijää kohdeltaisiin ihmisarvon mukaisesti?
Jos kaikki ajattelisivat kuin sinä, ei työolosuhteisiin olisi odotettavissa mitään parannusta. Itse olen ap:n kanssa samoilla linjoilla. Minulla on ollut useampikin hyvä työpaikka viime vuosituhannella, mutta sen jälkeen olen ollut työpaikoissa, joiden johdossa on psykopaatti tai narsistisesti häiriitynyt henkilö ja ihmisten käsittely ja kohtelu on ollut sen mukaista. Omat arvoni ovat aivan toisenlaiset ja siksi ap:n yrittää löytää sellaisen työnantajan, jonka toiminnasta voisin olla vilpittömän ylpeä.
En sano, että tämä helpottaa olo, mutta tällä kaverilla on kanssa mennyt heikosti työpaikan suhteen: http://bl4ckwh1t3.wordpress.com/2009/08/29/tyonantajana-katastrofaalinen/
Mun mielestä useimmat työpaikat on täysin hanurista nykyjään. Ainoa mikä ratkaisee ongelman, on oma asennoituminen. Töissä pitää käydä vaan näyttäytymässä ja leikkimässä työntekoa. Eikä vastuuta pidä koskaan ottaa mistään.
Koska jos erehtyy tekemään toissaan töitä tai ottamaan vastuuta, niin sitten sitä vasta kusessa onkin.
Eli onnellinen työntekijä, ei saa olla pätkääkään kiinostunut työstä jota tekee. Jos on, alkaa ahdistaminen ja tuho sen kanssa että asioita ei ole hoidettu niin hyvin kuin pitäisi.
No tämä on varmaan sellainen asia, joka ainakin poliisien ja lääkäreiden tms, pitää selvittää heti aluksi. Maailma ei ole valmis, eikä tule sellaiseksi. Eikä sota yhtä miestä kaipaa.
Eipä työmaat nykyään ole helppoja missään. Itse olen kaupan alalla töissä ja tahti on vain kiihtynyt. Mikään ei enää riitä, on pystyttävä tekemään 5 ihmisen työt. Asiakkaat ovat nykyään vaativampia ja omasta mielestäni muuttuneet ilkeämmäksi. Sanoja ei säästellä. Työilmapiirikin on muuttunut raaemmaksi, puukkoa selkään tulee suunnasta jos toisesta. Toisesta pahaa puhuminen on joka päiväistä. Yritin omaa asennetta muuttaa, koska toisten asennetta en voi odottaa muuttuvan. Se ei onnistunut. Työ alkoi syömään minua sisältä päin. Aloin voimaan huonosti sekä henkisesti että fyysisesti. Kesäloman jälkeen palaaminen töihin oli todella raskasta, raskaampaa kuin työ aikaisemmin. Kokoajan olen etsinyt uutta työtä, mutta ei vain ole tärpännyt. Harkitsin irtisanoutumista, mutta karenssi olisi pukannut päälle. Keksin jäädä vuorotteluvapaalle. Kovan paperisodan jälkeen sain päätöksen jäädä vapaille. Olen nyt ollut vapaalla jonkin aikaa ja olo on todella hyvä. Toipuminen vie aikaa, mutta pikkuhiljaa eteenpäin mennään. Rahallisesti tekee tiukkaa, mutta pärjään. Terveys on kuitenkin minulle tärkeämpi asia. Jos olisin vielä jäänyt kyseiseen paikkaan töihin, en tiedä kuinka minulle olisi käynyt. Pää olisi voinut seota tai kroppa pettää. Suosittelen kaikille, jotka vain voivat jäädä vuorottelemaan.
Olet tehnyt viisaan valinnan. Onnitteluni siitä.
Minua kiinnostaisi tietää, kuinka paljon sinulla on vielä ns. työuraa jäljellä vuorotteluvapaan jälkeen? Varmasti pari vuotta menee suhtkoht helposti, mutta entä jos joutuisit vuosiksi samaan oravanpyörään tai vaikkapa vielä pahempaan!?
Itsekin harkitsen vuorotteluvapaata, mutta työnantaja ei ole oikein myönteinen asian suhteen: ajoitukseni on huono :(
Työuraa minulla on vielä 35 vuotta edessä. Kaupan alalle voin ehkä palata, mutta paikan pitää olla toinen. Olen myös vakavasti harkinnut alan vaihtoa ja tämän vapaan tarkoitus onkin selvittää, mikä minusta tulee isona. Työuraa minulla on niin paljon jäljellä, että työ jota alan tekemään pitää olla mukavaa ja motivoivaa. En halua enään mennä töihin pelkän rahan takia.
Toivottavasti pääset sinäkin joku päivä kokeilemaan vuorottelua!!