Karkottaako mielestänne liika innokkuus ihmisiä pois? Entä epätoivoinen asenne, että valitellaan yksinäisyyttä ja sitä ettei ole kavereita? Miksi yksinäinen ihminen ei kelpaa ystäväksi, vaikka ilmaisisi halunsa tutustua toiseen ihmiseen?
Näitä olen joskus joutunut miettimään, jos on tullut jotenkin torjutuksi. Paras olis kai esittää viileän neutraalia, olla sellaisella asenteella, ettei odota mitään. Ehkäpä mäkin otan sellaisen asenteen, etten tervehdi kaduilla, en alota omaehtosesti keskustelua, enkä lähesty muita ellei ole asiaa.
Asia on nimittäin niin, että niillä kenellä jo on ennestään kavereita, saavat lisää. Ne kenellä ei ole, eivät niitä tunnu helposti saavankaan. Ei, vaikka olisivat hyviä, avoimia tyyppejä muuten. Yksin liikuva ihminen on kummajainen ja hänessä täytyy olla jotain vikaa. Ihminen jonka tapaa lähes aina jostakin porukasta, täytyy taas olla kiehtova persoona.
Näikö tämä todella menee?
Näitä olen joskus joutunut miettimään, jos on tullut jotenkin torjutuksi. Paras olis kai esittää viileän neutraalia, olla sellaisella asenteella, ettei odota mitään. Ehkäpä mäkin otan sellaisen asenteen, etten tervehdi kaduilla, en alota omaehtosesti keskustelua, enkä lähesty muita ellei ole asiaa.
Asia on nimittäin niin, että niillä kenellä jo on ennestään kavereita, saavat lisää. Ne kenellä ei ole, eivät niitä tunnu helposti saavankaan. Ei, vaikka olisivat hyviä, avoimia tyyppejä muuten. Yksin liikuva ihminen on kummajainen ja hänessä täytyy olla jotain vikaa. Ihminen jonka tapaa lähes aina jostakin porukasta, täytyy taas olla kiehtova persoona.
Näikö tämä todella menee?
Vastaukset 5
Vanhimmat
olen miettinyt ihan samaa.
Silloin kun osoitan kiinnostusta että olisin halukas tutustumaan johonkin ihmiseen. Silloin saa ns. kylmäkiskoisuutta, luvataan mutta perutaan tai ei pidetä lupauksia. Näistä ihmisistä ei silloin tulekaan ystäviä.
käsityksen, että roikkuu epätoivoisesti, kaverit ovat niin tärkeitä. Tunnen ahdistusta jos joku on liian päällekäyvä ja vaatii kaikkien hyväksyntää. Relaa ja ole oma itsesi. Sitäkin on toisten vaikea hyväksyä, että joku haluaisikin olla rauhassa.
mä ainakin tykkäisin tosi paljon, jos joku kiinnostuis musta, mun elämästä kaverina tai olis muuten vaan innokas ottamaan yteyttä usein. Mitäs ikävää siinä on? Jos ei joku päivä kiinnosta jutella/tavata niin voihan sen sanoa suoraan, ja tuskin siitä kukaan suuttuu?
Itse olen joutunut pettymään aikaisemmin ihmissuhteissani kiusaamisen vuoksi ja olen varautunut ihmisten seurassa. Yksin olessani tunnen oloni turvallisemmaksi. Pelkään tutustua uusiin ihmisiin ja varsinkin isommissa seurueissa tunnen oloni ahdistuneeksi. Onneksi olen onnistunut luomaan ympärilleni ihmissuhteita, joissa koen tulevani hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olen. Silti minun on vaikea luottaa uusiin ihmisiin ja pelkään aieimmin koetun toistuvan... Vaikka minusta yleensä pidetäänkin ja olen kiinnostunut toisista ihmisistä.
itse tutustuin mielestäni tosi mukavaan neitoseen. Ihan sama miten yrittää huomioida niin aina tuntuu että on sille ilmaa. Erityisesti jos on joskus radalla tuntuu että parin oluen jälkeen ei edes peruskohteliaisuudet onnistu. En tiedä ehkä sitä pitäisi vaan hyväksyä toisinaan tosiasiat ja jatkaa yksinäistä vaellustaan.
Mutta kiva kuulla että on myös ihmisiä jotka arvostaa sitä että saa huomiota.