Muutin soluasuntoon ja kävi mitä eniten pelkäsin: olen kolmantena pyöränä kahden bestiksen kanssa, jotka eivät kaipaa seuraani ja karttavat. Olen yrittänyt keksiä yhteistä toimintaa ja pyytää mukaan harrastuksiin, mutta ei. Tälläistä en jaksa. Ahdistaa tulla kotiin kun on syrjitty. Ahdistaa kuunnella nytkin niiden naurua viereisessä huoneessa ja itse olen yksin uudessa kaupungissa. Olemme sentään parikymppisiä, ei pitäisi enää olla tälläistä "heij me ollaan bestiksii mee pois"-meininkiä. Kun sanon jotain niin en aina saa mitään vastausta ja he puhuvat vain keskenään.
Soluasunnossa syrjintää
Kolmas pyörä
7564
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Soluasuminen ei ole ihmiselle tarkoitettu asumismuoto. Olen itse sen kokenut Tampereen TOAS:illa.
Asuin neljän hengen solussa, kaksi kolmesta muusta tunsi jo ennestään toisensa mutta se ei minua haitannut. Pahinta oli epäsiisteys keittiössä, jääkaappi oli täynnä paskaisia elintarvikkeita ja tiskipöytä täynnä likaisia tiskejä lillumassa altaassa. Samat tiskit olivat päiväkausia pesemättä. Minun ruokatarvikkeeni eivät sinne olisi mahtuneetkaan joten katsoin parhaaksi tuoda oman jääkaapin omaan huoneeseeni.
Asumisviihtyvyyttä sain ainoastaan telkeytymällä huoneeseeni. Rauha ei ollut taattua tällöinkään, kämppisteni huono musiikkimaku ja etenkin heidän tapansa soittaa sitä keskiyöllä otti todella aivoon.
Kun reippaana aamuihmisenä imuroin yhteiskäytössä olevalla imurilla oman huoneeni lattiaa, krapulainen kämppis viereisestä huoneesta avasi oman ovensa ja tallasi imurin sammuksiin. Laitoin uudelleen imurin päälle ja sama toistui. Ei ollut hänen mielestään sopiva imurointiaika. Vittuako se minun ongelmani on jos joku hommaa itselleen tuollaisen kankkusen.
Vaan kosto oli suloinen, tai oikeastaan tämä seuraava tapaus sattui ihan vahingossa. Herätyskellostani oli kulunut paristo niin vähiin että rakkine piippaili tuon tuostakin itsestään. Joululomaksi poistuin perheeni luokse ja se omia aikojaan pirisevä kello jäi sinne soluhuoneeseeni, ovi lukittuna.
Sanomattakin on selvää ettei opiskelusta tullut mitään. Seuraavana keväänä laitoin hakupaperit Otaniemeen Teknilliseen korkeakouluun ja taivaan kiitos pääsin sinne jatkamaan opintojani. Opiskelu alkoi sujua.
Opiskelin monta vuotta ja ehdin asua yhteensä neljässä soluasunnossa, ja ainakin kymmenen kämppiksen kanssa, ennenkuin siirryin lopullisesti yksiöön.
Minusta soluasumisessa kannattaa lähteä siitä, että kämppikset ovat "vain" kämppiksiä. Varsinaiset kaverit kannattaa lähtökohtaisesti hankkia muualta, kuten opinahjosta ja harrastuksista. Usko pois, kyllä niitä kavereita lopulta löytyy.:)
Kämppiksiin kannattaa tutustua vähitellen ja välttää tuppautumista ja liiallista kaveeraamista. Kyllä asuminen yhdessä siivouksineen ja tiskeineen tuo ihan riittävästi luontevia tilanteita keskinäiseen tutustumiseen. Kaveeraaminen voi mennä helposti överiksi, ja aletaan esim. ihmetellä, miksi jollain on ovi kiinni: "mikähän sillä nyt on?" -tyyliin.
Jos jostakin kämppiksestä tulee ystävä, niin ihan kiva, mutta jos niin ei käy, ei kannata päivitellä asiaa. Tärkeintä on minusta, että kaikki saavat tilaa elää omaa elämäänsä. itse en tykännyt yhtään ylisosiaalisista kämppiksistä, jotka olivat vastassa ja kuulolla, tulinpa kotiin mihin aikaan tahansa, missä mielentilassa tahansa.
Ymmärrän kumminkin, että sua ottaa päähän tuo kämppisten keskinäinen kaveeraaminen, varsinkin kun ovat bestiksiä. Asuin itsekin kerran kolmen hengen solussa, jossa tunsin olevani jotenkin erilläni kahden muun jutuista. Onneksi soluissa on yleensä kova vaihtuvuus: asutaan korkeintaan vuosi-pari ja sitten muutetaan. Näin inhokeistakin todennäköisesti pääsee kohtuuajassa eroon. Rasittavia tyyppejä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, vaikka se onkin välillä vaikeaa. Syrjivät tyypit voivat myös muuttua, kun turvallinen bestis muuttaakin yllättäen pois. Silloin voit saada ihan uuden, mukavamman fiiliksen.;)
Solujen kämppiksien ei tarvitse olla ystäviä, vaan kämppiksiä.
Kämppiksen velvollisuus on
-osallistua yhteisten tilojen siivoukseen pyytämättä
-tiskata omat tiskinsä
-antaa nukkumisrauha
-antaa opiskelurauha, ei musiikkia kovalla
-antaa ylipäätään toiselle rauha olla yksin
-syödä vain omia ruokiaan jääkaapista
-käyttää vain omia tavaroitaan
-ei majoita ylimääräisiä kavereita lupaa kysymättä
Et ole vielä kokenut sitä solujen painajaista, joka laiminlyö yllä olevat velvollisuudet, eikä ymmärrä, vaikka pyydät, vaan haistattelee sinulle, käy väkivaltaiseksi yms. Kiitä onneasi, että saat nukkumisrauhan.
Voisiko kyse olla siitä, että olet ollut alusta asti liian tuttavallisella mielellä liikkeellä? Itse ainakin säikähtäisin ja ottaisin reippaasti etäisyyttä, jos asuisin solussa ja uusi kämppikseni koittaisi heti tunkea aktiivisesti osaksi elämääni ja ehdottelisi ties mitä menoja. Kämppisten kanssa ei ole mikään tarkoitus ystävystyä ja käydä yhdessä harrastuksissa, vaikka tietysti niinkin voi käydä - mutta se on poikkeus eikä mikään sääntö. Useimmat tyytyy siihen, että kämppiksen kanssa ollaan asiallisissa väleissä ja jutellaan välillä niitä näitä, kun satutaan liikkumaan samaan aikaan yhteisissä tiloissa. Kavereita kannattaa etsiä muualta, vaikka laittamalla tälle palstalle oman ilmoituksen. Tähän aikaan vuodesta opiskelijakaupungit on täynnä yksinäisiä, jotka miettii mistä löytäisi jonkun toisen jolla ei ole jo kalenterit täynnä ohjelmaa.
Olen samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa siinä, että kämppiksen velvollisuuksiin ei kuulu alkaa kaveraamaan pakolla toisen kämppiksensä kanssa. Jossain tv-sarjoissa ehkä näkee tämmöstä meininkiä, että ollaan heti ylimmät ystävät ja lähdetään ulos yhdessä, mutta harvinaista kai tuommonen on. Ainakin täällä Suomessa.
Ymmärrän että olosi voi olla ulkopuolinen, mutta oletko miettinyt tilannetta toistepäin. Elikä sinä asuisit vanhan bestiksesi kanssa ja uusi, tuntematon ihminen muuttaa asuntoon ja yrittää järkätä teille tekemistä. Tietysti tuo, jos eivät vastaa kun jotain puhut, on mielestäni jo vähän loukkaavaa käytöstä.
Yritä ajatella niin, että se asunto on teidän jokaisen koti, ja eikös jokaisella ole oikeus elää siellä omaa elämäänsä? Jos joku kaipaa raskaan päivän jälkeen hiljaisuutta ja rauhaa, niin suotakoon se hänelle. Mua rasitti edellisessä kämpässä, kun kämppis halusi joskus lähteä samaan aikaan mun kanssa pyykkäämään ja tuli pyytää pyykille ku olisin halunnut olla päiväunilla. Samoin se olis halunnut mut mukaansa baariin ja jos olin muutamia päiviä poissa kämpältä, se joskus soitti ja kysy missä oon. Sinänsä ihan ystävällinen ele, mutta kun en kaipaa mitään peräänkyselijää. Itse haluan tulla kotiin ilman kyselyitä missä on oltu ja lähteä ilman kyselyitä, mihin on menossa. Joten suosittelen, että hankit ystäviä muualta. Monesti se kämppis-suhdekin voi pysyä jopa parempana, kun he eivät kaikkea elämästäsi tiedä.
Siis he eivät ole vanhoja bestiksiä, vaan toisilleen tuntemattomia niinkuin minäkin. Eivätkö he ymmärrä että minäkin kaipaisin kaveria. He ovat toisilleen ehdottelemassa milloin mitäkin harrastusta ja käyvät yhdessä viemässä jopa roskat, mutta kun minä saavun huoneeseen niin tulee syvä hiljaisuus.
Olen vaan kokenut niin paljon yksinäisyyttä, kiusaamista ja syrjintää että tämäkin sattuu. Miksei minua hyväksytä?
Olen yrittänyt olla tarpeeksi itsenäinen enkä kovin tuppautuva (tänään ja eilenkin menin ihan omia menojani vaikka he hykertelivät yhdessä BB:tä katsellen. Minäkin haluaisin kämppiksen joka olisi myös kaveri ja jonka kanssa voisi viettää iltoja.
Ei sinussa tarvitse olla mitään vikaan, asia vaan on niin että kaikki tulee joidenkin kanssa paremmin toimeen kuin toisten. Ilmeisesti kämppiksilläsi on paljon yhteistä toistensa kanssa: samantyyppiset kiinnostuksenkohteet, samanlainen huumorintaju, samat harrastukset ym. on sellaisia asioita jotka yhdistää ennestään tuntemattomia ihmisiä. Toisin sanoen kämppiksilläsi kävi harvinaisen hyvä tuuri, kun sattuivat saamaan samalla aaltopituudella olevan kämppiksen jonka kanssa synkkaa heti. Useimmiten niin ei kuitenkaan käy.
Koita olla ottamatta ulkopuolelle jäämistä henkilökohtaisesti. Kämppiksesi ei enää ole toisilleen pelkkiä kämppiksiä vaan he ovat myös kavereita keskenään. Ei siis ole mikään ihme, että he tahtovat viettää aikaa keskenään. Eihän esim. kerrostaloissa asuvat nuoret aikuisetkaan kutsu normaalisti kylään samanikäisiä naapureitaan, vaikka naapurit asuu lähempänä kuin kaverit, jotka saattaa kyläillä useampana iltana viikossa. Jos joku nyt sattuukin ystävystymään jonkun naapurinsa kanssa, onko muissa naapureissa jotain vikaa, jos heitä ei kutsuta mukaan yhteisiin illanviettoihin?