Tässä melkein joka aamu ja iltapäivä, kun menen työssä harjoitteluun. Bussiin tulee yksi tyttö johon olen ihastunut.
(Ainakin näin ulkonäöllisesti)
Yhtenä päivänä kun katsoin tytön silmiä ja tyttö joko katsoi vahingossa tai tarkoituksella minua silmiini. Hetki oli todella lyhyt, koska käänsin pään nopeasti ikkunaan. Minusta tuntui, jopa siltä, että kasvoni olisivat punastuneen. (En tietenkään tiedä punastuiko kasvoni kun ei ollut peiliä) =)
Ja kerran, kun odotin tytön vieressä kahden kesken bussia Turussa, tyttö pudotti papereitaan maahan, siinä ajattelin, että pitäisi auttaa keräämisessä (vaikka papereita ei ollutkaan paljon, mutta kehon saaminen pois kangistuneesta tilasta kesti niin kauan, että tyttö oli jo kerännyt kaikki paperit. (Ja se vasta lannistikin)
Kaiken lisäksi en tiedä edes tytön nimeä tai ikää (mutta luulen, että on minua vuoden tai kaksi vanhempi). Sekin arveluttaa, että on pari vuotta vanhempi (tiedän että parisuhteissa pari vuotta ei ole ero eikä mikään, mutta silti arveluttaa).
Ongelma on siinä etten tiedä mitä pitäisi tehdä.
Istua viereen (no se nyt "ehkä" onnistuisi), mutta mitä pitäisi sanoa ja miten saisin edes suun auki, kun pelottaa nii perhana kauheeesti.
Seurustelu suhteita ei oo ollu ainottakaa, mutta ihastuksia kyllä mitkä on kariutunu siihen etten ole uskaltanu tehädä mitää.
Useimmilla ystävilläni on tyttöystävä ja ovat seurustelleetkin jo jonkin aikaa. Pelottaa ystäviltä kysyminenkin asiasta.
Olis hyvä, jos saisi tytön jonekken kahden kesken, koska muiden ihmisten läsnäolo pelottaa yhtä paljon, kun suun avaaminen tytön edessä.
Mitä tässä pitäisi nyt oikeen tiedä.
Olisi kiva jos vanhemmat ja viisaammat voisivat neuvoa nuorta "melkeen" täysikästä.
Ja olsi kiva ja lohduttavaa tietää että muillakin olisi ollut yhtä vaikeaa aloittaa suhde jonkun vento vieraan kanssa.
(Ainakin näin ulkonäöllisesti)
Yhtenä päivänä kun katsoin tytön silmiä ja tyttö joko katsoi vahingossa tai tarkoituksella minua silmiini. Hetki oli todella lyhyt, koska käänsin pään nopeasti ikkunaan. Minusta tuntui, jopa siltä, että kasvoni olisivat punastuneen. (En tietenkään tiedä punastuiko kasvoni kun ei ollut peiliä) =)
Ja kerran, kun odotin tytön vieressä kahden kesken bussia Turussa, tyttö pudotti papereitaan maahan, siinä ajattelin, että pitäisi auttaa keräämisessä (vaikka papereita ei ollutkaan paljon, mutta kehon saaminen pois kangistuneesta tilasta kesti niin kauan, että tyttö oli jo kerännyt kaikki paperit. (Ja se vasta lannistikin)
Kaiken lisäksi en tiedä edes tytön nimeä tai ikää (mutta luulen, että on minua vuoden tai kaksi vanhempi). Sekin arveluttaa, että on pari vuotta vanhempi (tiedän että parisuhteissa pari vuotta ei ole ero eikä mikään, mutta silti arveluttaa).
Ongelma on siinä etten tiedä mitä pitäisi tehdä.
Istua viereen (no se nyt "ehkä" onnistuisi), mutta mitä pitäisi sanoa ja miten saisin edes suun auki, kun pelottaa nii perhana kauheeesti.
Seurustelu suhteita ei oo ollu ainottakaa, mutta ihastuksia kyllä mitkä on kariutunu siihen etten ole uskaltanu tehädä mitää.
Useimmilla ystävilläni on tyttöystävä ja ovat seurustelleetkin jo jonkin aikaa. Pelottaa ystäviltä kysyminenkin asiasta.
Olis hyvä, jos saisi tytön jonekken kahden kesken, koska muiden ihmisten läsnäolo pelottaa yhtä paljon, kun suun avaaminen tytön edessä.
Mitä tässä pitäisi nyt oikeen tiedä.
Olisi kiva jos vanhemmat ja viisaammat voisivat neuvoa nuorta "melkeen" täysikästä.
Ja olsi kiva ja lohduttavaa tietää että muillakin olisi ollut yhtä vaikeaa aloittaa suhde jonkun vento vieraan kanssa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sanoisit kun avaat suun, että:"minua jännittää ihan sairaasti mutta on pakko kysyä sulta että lähtisitkö joskus elokuviin/kahville/tjms?"
Siis että kerrot rehellisesti että sua jännittää niin se jännittäminen ei oo enää ajatuksena/tunteena vaan se purkaantuu siinä kun saat yhdessä lauseessa sanottua sen että sua jännittää. Ja toinen osapuoli arvostaa sitä että teet ison työn siinä että saat suun auki juuri hänelle. Ja uskon että häntäkin jännittää jos vaikka hänkin haluais pyytää sinua kahville.
Ja mitä tulee pakkien saamiseen. Älä pelkää. Jos ajattelet realistisesti niin ei kaikki ihmiset voi tykästyä toisesta ihmisestä ja sinäkään heistä niin se on 50/50 pakkien saaminen. Ja tiedät että "meressä on kalaa" ja kukaan ei tiedä että olet saanut pakit ja se ei näy päälle päin ellei se satuta sua verisesti.
Tsemppiä!
Pakko vaan uskaltaa. Pakota ittes! Psyykkaa ittes voittoon ajattelemalla faktaa, et jos sä et nyt uskalla tehä mitään, sä et tuu koskaan saamaan sitä. Jutusta ei koskaan tule yhtään mitään. Mistään sun jutuista ikinä ei tule yhtään mitään ellet sä vaan uskalla! Ja sä jäät loppuiäkses yksin. Näin siinä käy.
Ja jokainen kerta kun sä näät sen tytön, voi olla se viimeinen. Sit sulla ei ole enää mahdollisuutta. Ja sit sä kadut, ehkä loppuelämäsi.
Mitä sä voit hävitä jos sä rohkaiset itses ja sanot jotain? Et mitään! Sä voit vain voittaa! Joskus itsensä on vaan pakotettava uskaltamaan! Muista, et epäröiminen kasvattaa pelkoa, mut uskaltaminen kasvattaa rohkeutta. Näin se on. Itseäkin skitsottanut aloitteenteko, mut aina oon vaan pakottanu itseni siihen. Kyllähän se pelottaa, mut ei se koskaan kuitenkaan sit niin kauheeta oo, ja jälkikäteen voi aina onnitella itseään siitä, että mahdollinen epäonnistuminen ei oo ainakaan omasta pelkuruudesta kiinni! Ja tuntee ittensä ihan v***n rohkeeks, ja se rohkeus todellakin kasvaa ja aloitteenteko on aina vain helpompaa ja helpompaa. Sillä se jos mikä on täydellistä luuseriutta ettei uskalla edes yrittää!!!
Kysy itteltäs ootko mies vai hiiri. Yritä ees löytää ittestäs tarpeeks munaa aloitteentekoon! Vai onks sust kiva ajatus, et tääl yhes naises on kybällä enemmän munaa ku sussa? Ehkäpä tämä auttoi sinua psyykkaamaan itsestäsi Miehen esiin! :)
kaikella ystävyydellä tuo edellinen viesti. :) Toverillinen potku persuuksille jotta löytäisit sisäisen sankarisi! ;D
Rohkeasti vaan alotetta tekemään! Moikkaa, hymyile, tee tuttavuutta kaverimielessä, kysy kuulumisia ym. Sulla ei oo mitään menetettävää vaikka pakit tuliskin, ainakin yritit! Päinvastoin, kyllä jälkeenpäin ainaki ketuttais jos et alotetta tehny ja tsäänssis menetit. Tsemppaa vaan itseäs vaikka kuinka ujostuttais, kyllä se siitä lähtee! :) Eikä tuolla iällä ole mitään merkitystä, anna mennä vaan.
Ens viikolla täytyy ainakin hymyillä ja mennä juttelee.