Sellainen kysymys askarruttaa, että tarjolla olisi työpaikka, joka olisi kuin nakutettu minulle..muuten paitsi että olisin esimiesasemassa ja täytyisi sitten pitää tietenkin palavereita yms isommalle porukalle.
Mutta hiivatti soikoon, kun jännitän esiintymistä, en kuitenkaan ole ujo, vaan hyvinkin ulospäinsuuntautunut ja puhelias.
Mutta jostain syystä olen aina jännittänyt kaikkea esiintymistä ja puheiden pitoa, olen kyllä niitä siitä huolimatta tehnyt, mutta se on epämukavaa!
Sitten kun ihmiset ovat tulleet tutummiksi, en jännitä enää ollenkaan vaan voin puhua heille vaikka korokkeella läpi yön..
Oletteko te kukaan esimiesasemassa oleva ja kärsitte samaisesta ongelmasta?
Mietin vaan, että riittääkö rahkeet hommaan, ei kai ole alaisillekaan kivaa, jos esimies jännittää ;)
Mutta hiivatti soikoon, kun jännitän esiintymistä, en kuitenkaan ole ujo, vaan hyvinkin ulospäinsuuntautunut ja puhelias.
Mutta jostain syystä olen aina jännittänyt kaikkea esiintymistä ja puheiden pitoa, olen kyllä niitä siitä huolimatta tehnyt, mutta se on epämukavaa!
Sitten kun ihmiset ovat tulleet tutummiksi, en jännitä enää ollenkaan vaan voin puhua heille vaikka korokkeella läpi yön..
Oletteko te kukaan esimiesasemassa oleva ja kärsitte samaisesta ongelmasta?
Mietin vaan, että riittääkö rahkeet hommaan, ei kai ole alaisillekaan kivaa, jos esimies jännittää ;)
Vastaukset 7
Vanhimmat
..jännittämiseen meinaan, ja sitten joskus huomaa, ettei enää jännitäkään - niin paljoa.
Voithan vaikka pitää ensimmäiset palaverit vähän vähemmän muodollisessa ympäristössä kuin palaveripöydän ääressä; saunalla, ulkoilupäivän muodossa tms.
Keskeinen kysymys on, haluatko olla ryhmän esimies. Jännittämisjuttu menee menojaan.
Jokainen(?) jännittää ainakin jonkun verran vastaavassa tilanteeessa. Voit tietysti vaikka aluksi kääntää tilanten huumoriksi ja tunnustaa muille osallistujille, että olet jännittäjätyyppi ja tavallaan pyytää ymmärrystä.
Tärkeämpää on, että tunnet homman olevan muuten 'omasi'. Hetken kuluttua asia on muuttunt rutiiniksi, etkä enää muista olevasi jännittäjä.
ota pari ryyppyä ennen tuommosia tilaisuuksia niin olet luonnostasi lupsakas.
Veit sanat suustani!
Itse olen varsin sosiaallinen ja kova höpöttämään, varsinkin kun porukka on tuttua. Uusien kasvojen edessä jännitän ja saatan "menettää tilanteen".
En tietenkään tunne Sinua, mutta itse ehkä tekisin seuraavasti; Valmistautuisin tavallista paremmin ts. siis todella hyvin. Eli vetoat osaamisella, vaikka retoriikassa olisikin hiomista.
Jos olisi mahdollista, tapaisin uusia kasvoja pienemmissä erissä. Yrittäisin olla mahdollisiman mukava, mutta määrätietoinen.
Yleensä jos tilanne sallii, niin huumori helpottaa tilannetta.
ÄLÄ missään nimessä luovu työtehtävästä jos se tuntuu sinusta kiinnostavalta. Ja kyllähän
jännitämiseen voi hakea apua, jos se siltä tuntuu. Olen ihan varma, että muutaman kerran jälkeen alatte olemaan yhtä suurta perhettä.
Ja muista: itsestä se jännittäminen tai sen näyttäminen tuntuu pahimmalta.
Tutun kuuloista on, itse kävin hiljattain työväenopiston kurssin esiintymis jännittäjille ja siitä oli kyllä hyötyä ja oli myös hauska puhua tästäkin aika vaietusta asiasta ihan kasvotusten muiden jännittäjien kanssa. Suosittelen. Alkoholia en missään nimessä käyttäisi tähän ongelmaan.
Hei itse joudun pitämään kanssa esitelmiä ja olen jännittäjätyyppi. Sinun kannattaa heti mennä lääkärille ja kertoa että olet jännittäjätyyppi ja pyydä resepti beetasalpaajalääkkeille. Ne heikentävät hermostollisia oireita jännittämisessä kuten sydämentykytykseen, tärinään, vapinaan. Monet esiintyvät ihmiset käyttävät. Ei ole rauhoittava lääke vaan hermostoon vaikuttava. Monesti puolikas tabletti riittää.
Valmistele palaverisi tms. todella hyvin itsellesi, niin tiedät koko ajan mita olet tekemässä;))Olet kuitenkin puhelias; se on hyvä. Luulisi sinun olevan helppoa ottaa ns. kontakti alaisiisi. Älä vaadi heti itseltäsi liikoja, vaan opettele homma pikkuhiljaa.Tee palavereistasi oman näköisiä. Minun mielestä ei ole mitään pikkutarkkaa kaavaa, jota pitää noudattaa orjallisesti. Pääasia, että olet oma itsesi.
Epäilenpä ettei alaisiasi kiinnosta, että kuinka paljon esim. kätesi ja ääni tärisevät, vaan se mitä sinulla on sisällöllisesti tarjottavana palaverissa. Aikuiset ihmiset suhtautuvat yleensäkin myötämielisesti jännittävään ihmiseen.
Ja jos ensimmäisellä kerralla jännittää todella paljon, anna jännittää. Useamman kerran kun olet pitänyt palavereja tms. niin ei sitä kovin kauaa jaksa jännitellä, vaan siihenkin tottuu...
tsemppiä ja kerro kuulumisia myöhemminkin!