Hitto että mua naurattaa yks ystäväni.
Hän sai kun saikin varatun perheenisän satimeen. Siinä rikkoontui 3 lapsinen perhe. Ei tuntenut mitään pahaa oloa. Mies tietty teki oikein kun jätti perheensä (vaikka totuus on se että vaimo heitti pihalle)
Nyt sitten kun on se "ykkönen" miehelle, nyt sitten hän saarnaa ja mesoaa että jos mies ikinä sekoaa toiseen naiseen niin hän varmasti tappais sen kakkoshuoran samoin tein. Ja pettäminen on pahinta mitä voi toiselle tehdä, ja pettäminen on ihan kamalaa ja sitä sun tätä, en ymmärrä pettämistä sitten yhtään.. jne jne.
eikä siinä kaikki. Hän ei hyväksy yhtään miehen entistä elämää. Kun miehen lapset tulevat kylään niin mykkäkoulua pidetään, olen ollut paikalla kahvittelemassa ja aika jäätävää settiä!! Hän on tyytyväinen että lapset käyvät koko ajan vähemmän kylässä, rasittamassa hänen ja miehen yhteistä elämää. Ja tietty tää ex vaimo on kaiken pahan alku ja juuri, ihan oikea syöjätär, jonka pitäs pitää huolta omista pennuistaan, eikä sysätä niitä heille joka toinen viikonloppu että itse pääsee ympäri kyliä huoraamaan. (jep! Right)
Ja vaikka en vielä kovin hyvin tunnekkaan tätä hänen miestään, niin kyllä sen pystyy näkemään, että mies kärsii tämän minun kaverini asenteesta hänen lapsiaan kohtaan. Siitä on siinä huushollissa riidelty monta kertaa ja verisesti. Ja tiedän sen siitä että kaveri aina tilittää. Alankin olemaan aika kypsä tätä itsekästä ihmistä kohtaan.
Vaikka tuo ihminen kaveri onkin (ja koko ajan vähemmän ja vähemmän) silti sanon että kyllä tässä tapauksessa mies löi sormensa paskaan.
Sitä mielenkiinnolla odottelen että kuinka pitkälle se mies vielä venyy. Ja jos suhteelle huonosti käy ja tää kaveri tulee enää yhtään tilittämään "omaa pahaa oloaan" täräytän kyllä ihan suoraan päin naamaa mitä mieltä olen, vaikka asia ei minulle kuulukkaan.
On se vaan jännä miten osat vaihtuvat tiettyjen Minä-minä-minä ihmisten mielessä. Ite olen sinkkuna, niin melkein tekis mieli käydä vittuillakseen vetämässä tota ukkoa viikseen (tää on vaan typerä ajatusleikki, ei muuta).
Tämä kyseinen kaverini on myös hirvittävä periaatteen ihminen, ja niistä hän pitää kiinni viimeiseen asti. Mutta se vitsi piileekin siinä että periaatteet ja moraalit vaihtuvat just sen oman elämäntavan ja tilanteen mukaan mukaan, mikä on itselleen sopivinta. Ihmetyttää miten joku vaan voi olla niin sokea omalle käytökselleen?
Hän sai kun saikin varatun perheenisän satimeen. Siinä rikkoontui 3 lapsinen perhe. Ei tuntenut mitään pahaa oloa. Mies tietty teki oikein kun jätti perheensä (vaikka totuus on se että vaimo heitti pihalle)
Nyt sitten kun on se "ykkönen" miehelle, nyt sitten hän saarnaa ja mesoaa että jos mies ikinä sekoaa toiseen naiseen niin hän varmasti tappais sen kakkoshuoran samoin tein. Ja pettäminen on pahinta mitä voi toiselle tehdä, ja pettäminen on ihan kamalaa ja sitä sun tätä, en ymmärrä pettämistä sitten yhtään.. jne jne.
eikä siinä kaikki. Hän ei hyväksy yhtään miehen entistä elämää. Kun miehen lapset tulevat kylään niin mykkäkoulua pidetään, olen ollut paikalla kahvittelemassa ja aika jäätävää settiä!! Hän on tyytyväinen että lapset käyvät koko ajan vähemmän kylässä, rasittamassa hänen ja miehen yhteistä elämää. Ja tietty tää ex vaimo on kaiken pahan alku ja juuri, ihan oikea syöjätär, jonka pitäs pitää huolta omista pennuistaan, eikä sysätä niitä heille joka toinen viikonloppu että itse pääsee ympäri kyliä huoraamaan. (jep! Right)
Ja vaikka en vielä kovin hyvin tunnekkaan tätä hänen miestään, niin kyllä sen pystyy näkemään, että mies kärsii tämän minun kaverini asenteesta hänen lapsiaan kohtaan. Siitä on siinä huushollissa riidelty monta kertaa ja verisesti. Ja tiedän sen siitä että kaveri aina tilittää. Alankin olemaan aika kypsä tätä itsekästä ihmistä kohtaan.
Vaikka tuo ihminen kaveri onkin (ja koko ajan vähemmän ja vähemmän) silti sanon että kyllä tässä tapauksessa mies löi sormensa paskaan.
Sitä mielenkiinnolla odottelen että kuinka pitkälle se mies vielä venyy. Ja jos suhteelle huonosti käy ja tää kaveri tulee enää yhtään tilittämään "omaa pahaa oloaan" täräytän kyllä ihan suoraan päin naamaa mitä mieltä olen, vaikka asia ei minulle kuulukkaan.
On se vaan jännä miten osat vaihtuvat tiettyjen Minä-minä-minä ihmisten mielessä. Ite olen sinkkuna, niin melkein tekis mieli käydä vittuillakseen vetämässä tota ukkoa viikseen (tää on vaan typerä ajatusleikki, ei muuta).
Tämä kyseinen kaverini on myös hirvittävä periaatteen ihminen, ja niistä hän pitää kiinni viimeiseen asti. Mutta se vitsi piileekin siinä että periaatteet ja moraalit vaihtuvat just sen oman elämäntavan ja tilanteen mukaan mukaan, mikä on itselleen sopivinta. Ihmetyttää miten joku vaan voi olla niin sokea omalle käytökselleen?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Miepä oon näitä maailman raitteja jo tallonnu ja sanon vain teille yhenkin tottueen
meis kaikissa asustaa se samanen vääryys jokapäiväsessä elämänkulus me
tehään kaikenmoista kieroiluu toinen toistamme kohtaan .
Tottueen torvensoittajat oovat kiivasta väkkee ne näkköö vain toisella silimäl
puolison tekoset vaan eipä kohto niin nalakatuksia joka viepi voiman
pois ja syäpi ommoo rakkuen määrää.Silimän otatte pois jos kaksikin ihimiseltä
joka käypi harhaan ja omat päässänne kirkastuvat ko tähet jolla pistelette
tottuksia toisen niskaan ja paatte toisen ryömiin ko raato peräs .
jokaisessa asuu niin pahhuus ko hyvyys ja samassa ihminessä on vuoroin
pahhuuen tahtoa vaikka tottueen nimmin puhhuukin.
ehottommia ei voi me ihimiset maan päällisessä elämässä olla vaan koittakee
ottakee se elmänkuluku ommiin nimmiin jos että saata petikaverin kanssa olla
ottakeepa aina vain parempaa ihimistä tilalle niin johan jo porkutatte ku kultakalat
veessä .
Heittäkee se ensimmäinen kiv perrään ja toinenkin niin jo on syöämmessä
hyvä tahto jotta se ruppee pikkuhilijaa märkänöön ihtelläski.
Puhu suomea :-/
Puhekielessä voit puhua vaikka mitä kalakukkomurretta, mutta älä hemmetissä tuollaista sontaa näppiksestäsi päästä!
Johan mie oottin nii kukapa on sen ensimmäiseen hyvän tekosen täällä
tekköö jottaa haukkuu minnuu .
Saat sitten ihan rauhas siivoilla ap. oksennksen jäläkiä .
Näin maailma paranoo ku äijänperkelles lähtee pois parempien ihimisten
eestä ku oovat jo oppinsa koulunpenkilä onkineet mitäpä sitä
meikäläinen parantelomaan kylläpä se maailma opettaa jokkaiselle
luupäälle ommoon tahtiinsa.
Äkänen oot kovinpa oot äkäpäinen äikkämaikka älä tohi oikein pahottaa
oppitiellä olevien mieltä ku miun mielen sais ikäväks jo saat jo muittenki.
Hyvvöö vaan opetat etteenpäin .
Kuka jääpi iliman mistäkin toiset oikeenkirjoituksen taios ku tämäki
perkeleen äijä mie lähen äläpä kiivastu.
sinulla olla sanottavassasi jokin viestikin, mutta kirjakielen alkeiden opiskelusta ei lienisi haittaa ymmärretyksi tulemisen suhteen. Oma maa mansikka, mutta kieli kaikille aukeneva, kiitos.
Ei lienisi ?
Äidinkielenopettaja ompi sitten äikkämaikka ?
Niihän tuo mennöö tomppelinkin päähän ku ojennat kerrasta.
haisee epäilyttävästi, pilkunnussija,:). Olikoos se semmonen toi isi-muoto?
aloittajan tarkoitus, että tässä ryhdytään leuhkimaan kielitaidoillamme?
Hyvin toi komettisi kohde asiansa ilmaisi ! Sitäkun monellaista ihmistä kohtaa niin ulosanti saatikka ilmaisutaito on erillainen meillä jokaisella. Itselläsi aika yks totinen mutta omanlaisesi.
Aivan mahtava teksti. Mun on ihan pakko lainata tätä sinun kirjoittamaasi tekstia erääseen toiseen keskusteluun koska tää on vaan niin upea teksti. Kiitos tästä tekstistä! Keskustelu johon tätä lainaan on tällä samalla palstalla ja liittyy aiheeseen totuuden torvet. "naiset eivät pidä siitä että heidän pariutumistapoja arvostellaan"
monenlaista... Meilläpäin siihen kuuluu, että toisen annetaan "itkeä olkapäätä vasten" silloin, kun ollaan oikein pohjalla, ja ymmärretään, vaikka toinen olis miten typerä. Mutta sitten, kun sieltä rotkon syvyydestä toinen nousee, sille sitten sanotaan, mitä ollaan mieltä asioista. Ei tarvitse rumasti sanoa - mutta niin, että mielipide tulee selväksi. Toivottavasti et ole niitä ihmisiä, jotka edessä hymyilevät ja takana heittelevät puukkoja selkään...
Jos kaverin avautumiset noin paljon vituttavat, niin sano sille, että sinua ei kiinnosta enää kuulla pätkääkään. Sillä siitä pääset.
...joo mut ei ystävien kaikkia touhuja tartte sietää... Ystävä myös sanoo päin naamaa totuuden siinä vaiheessa kun todella on aihetta, kuten ap,n tilanteessa. Ite olisin antanut huutia jo aika päivä sitten.
niin tuossa sanonutkin?!
Ei niitä touhuja tarvitse sietää tai hyväksyä - mutta ymmärtää voi yrittää, ja sitä kautta auttaa tipauttelemalla välillä maanpinnalle omista kotkotuksistaan!
on tässä takana? vetäsen viikseen huvikseni? Ompas jaloa todellakin. Lienetkö kristitty kun olet noin itsekeskeinen? jos kestittyisit omaan elämääsi? Kuulostaa siltä, että olet kateellinen vai olisitko kenties itse halunnut ko. miehen itsellesi? Onko mies mielstäsi täysin syytön, eikö hän itse myös vastaa omasta elämästään ja päätöksistään?
No, niinkun tossa totesin... ihan pelkkä ajatusleikki, ei muuta. En mä sitä käytännössä ala tekemään tai toteuttamaan.
Ihmettelen vaan tota kaksoimoralismia. Olen muutaman kerran yrittänyt huonolla menestyksellä sanoa kahdesta asiasta: miehellä on oma menneisyytensä, siihen kuuluu nämä lapset, joten jos ottaa miehen jolla on lapsia, on ihan turha olettaa että ne jonnekkin katoavat matkan varrella. Ja toinen on se että turha sitä ex vaimoa on syytellä, ollutta ja mennyttä. Ja se ei tarkoita sitä jos lapset kun ovat joka toinen viikonloppu isällään, niin se ei automaattisesti tarkoita että äiti menee juoksee ja huoraa ympäri kyliä. Ei se oma vapaa joka toinen viikonloppu tee äiditä pahaa ihmistä. Ja jos vaikka juoksiskin, niin mitä se kuuluu siinä vaiheessa tälle ystävälleni? No, hirvän huudon olen saanut asiasta.
Jos nämä mielipiteeni tekevät minusta huonon ystävän, niin sitä sitten mielestäsi olen. Minä en ainakaan halua olla mukana yllyttämässä kaveria ja olla tukemassa häntä siinä asiassa jossa tunnen että hän tekee väärin, ja on epäoikeudenmukainen.
miksi ihmeessä jatkat ystävyyttänne, jos huutoa saat "palkaksi" siitä, että yrität saada jotain tolkkua toisen touhuihin?
Meillä on hyvin pitkä ystävyys takana. Kaveri on muuttunut muutaman vuoden aikana tosi paljon, jotenkin tuntuu että hänestä on tullut vihainen ja katkera miehen menneisyydestä, tai niin minä arvelen.
Kyllä sitä erkaantumista on tapahtunut jo pitemmän aikaa. Tavallaan toivoisin että hän löytäis vähän valoa sinne päänuppiin. En mä kauan enää jaksakkaan kattoa. Eipä ne asiat mulle kuulukkaan, siitäkään huolimatta että hän niitä tilittää. Vaistoan että hän on myös ystävänä minuun pettynyt, koska en ole samaa mieltä asioissa, en siis lähde liittolaiseksi haukkumaan ja tukemaan asioissa jotka itse näen epäoikeudenmukaisiksi. Aika näyttää mitä tälle ystävyyssuhteelle käy. Huomaan itsekkin jo sen että ennen sanoin häntä ystäväksi, nyt nykyään olen alkanut puhumaan hänestä kaverina.
olisi yksi ja sama tuo kaverisi ja sinä? Kello puoli kuus aamusta ja kauhia huoli kaverin miessuhdanteista. Omituinen otus, eikö vaan.
Satun olemaan ammatiltani baarimestari. nukun päivät ja valvon yöt. Mulla on tapana töitten jälkeen surffailla netissä vähän aikaa ja odotella väsymystä ja unentuloa.
Heräsin just ja alan kohta lähtemään taas töihin. Ja kuule ihan sama mulle mitä uskot ja mitä et. Ja toisekseen ei mulla mikään huoli ole. Mua rehellisesti potuttaa.
kaveripiirissäni olisi ihmisiä jotka toimillaan aiheuttavat mulle potutusta, katsoisin peiliin ja vaihtaisin kavereita. Mutta hyvä kun sullakin on joku asia mistä kantaa aidosti huolta.
oo ihan itte tuo morkkaamasi henkilö? Harva jaksaa paneutua kaverinsa touhuun noin perusteellisesti ja vielä kirjoittaa siitä raamatullisen tekstiä.
Jos oikeesti kaverista on kyse sen kai voi poistaa piireistä tai ainakin hienovaraisesti ilmaista syvän paheksuntansa hänen toimistaan
Pettämisellä alkanut suhde kestää harvoin. Kummankin osapuolen syyllisyys etc. tulevat mukaan siihen uuteen suhteeseen, ja alkavat muistutella olemassa olostaan. Menneisyyttä ei voi pyyhkiä pois, ja tuskin tämä kaverisi mies lapsiaan haluaakaan unohtaa.
Sano suoraan kaverillesi mitä asioista ajattelet. Sinun ei kannata tämän miestä alkaa vikitellä, mutta voit kyllä kertoa miltä asiat sinusta kuulostavat. Toisaalta.. oletkohan nyt vaan kyttäämässä itsellesi hyvää tilaisuutta ja miestä??
Harmi jos ystävällesi on noin käynyt uudessa suhteessa. Ei se aina noin mene itse löysin kyllä ihanan miehen joka todella välittää lapsistani se on ihmisestä kiinni ja suhteemme alkoi pettämisellä, että näin. Ex puolisoni uusi taasen lapseton johtuneeko siitä ei hyväksy lapsiamme ja hänelle on hiukan tuottanut vaikeuksia sopeutua murrosikäisten lasten äitipuoleksi, mutta aikaa myöten hänkin varmaan tottuu. Lapsille olen sanonut, että joillakin ihmisillä ei ole kokemusta lapsista ja siski heidän on vaikea näiden kanssa olla ja keskustella, että kyllä heistä aikaa myöten ihan kaverit tulee. Tietenkin on noita suhteita joissa se elämä vain ei onnistu ja on hyvä jos on niin hyviä ystäviä jotka uskaltavat sanoa asioista suoraan, sitä monesti ei ihan itse huomaa tekemiään virheitä tai kun asiat menevät liian pitkälle ei ole omia voimia muuttaa käyttäytymistään. Kyllä se elämä mihin astutaan eron jälkeen, varsinkin jos toisella tai kummallakin on lapsia edellisestä suhteesta on aikamoinen kasvun paikka eikä muutos omissa ajatuksissa tapahdu varmaankaan kovinkaan nopeasti se vaatii kärsivällisyyttä ja luonnetta, toisilla se on luonnostaan ja toiset sen löytävät ajan kanssa. Toiset eivät sitten siinä onnistu, jokainen ihminen on erilainen.Auta sinä ystävääsi jos vain suinkin voit.