Juttelin yksi päivä äitini kanssa niitä näitä ja tokaisin hänelle etten ehkä halua lapsia ollenkaan. Tai en ainakaan pitkään aikaan, jos edes voin saada lasta. (olen parisuhteessa) Tästähän se ripitys alkoi. Elämäni tulee olemaan yksinäistä ja kurjaa, jos ei ole lapsia jotka tulevat sitten katsomaan jne. Ja että tottakai sinä haluat lapsia ja hankit lapsia jne jne. Mistä se johtuu, että aina saa näin suurta kritiikkiä kun sanoo ettei välttämättä halua lapsia. Kai se on että olen olemassa sitä varten että hankin lapsia. Tiedän kyllä, että pakko niitä lapsia on hankkia (mikäli siis voin saada lapsen) sillä mieheni on jo tovin puhunut siitä että haluaa lapsia, joko tehdään. Mikäli olemme onnellisia ja yhdessä jatkossakin, minun on kai pakko suostua hänen toiveisiinsa tai hän varmaan jättäisi minut. Kai se niin vaan menee, että jos hän tahtoo lapsia eikä saa niitä minulta ollenkaan tai viimeistään muutaman vuoden sisältä, niin hän etsii jonkun joka hänelle lapsen antaa. vaikka siinä menisikin pitkä suhteemme kankkulan kaivoon..
Laitoin tämän nyt tänne
juupa juu
0248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.