Mitä sanotte, onko tuuppiminen ja kiinnipitäminen väkivaltaa? Siis riidan yhteydessä. Jos itse esimerkiksi haluaisin poistua huoneesta tai asunnosta, ja seurustelukumppanini tuuppii mua sängylle että "nyt kuuntelet" tai pitää kiinni etten pääsisi liikkumaan.
Jos minä tällaisessa tilanteessa lyön tyyppiä, kumpi miestä on pahis?
Jos minä tällaisessa tilanteessa lyön tyyppiä, kumpi miestä on pahis?
Vastaukset 27
Vanhimmat
että voisit kuunnella mitä hänellä on asiana? Siis ihan oikeasti tuossa tilanteessa rauhoittua ja antaa toisen sanoa sanottavansa. Ja koittaisit sisäistää kans sen asian mitä yrittää saada läpi sulle.
Mutta noin muuten tuollainen on jo väkivaltaa, fyysisyydestä huolimatta ehkä enempikin henkistä? Enkä löisi takaisin, se on väärin. Ja voi laukaista toisen holtittoman käytöksen. Tilannehan pitäisi purkaa esim just kuuntelemalla toista oikeasti. Miksi et voi riidellä vaan lähdet karkuun? Riitelykin kuuluu elämään. Teillä molemmilla on vääränlainen käytösmalli, ette pysty kohtaamaan oikein vaikeita asioita. Olette ehkä vaarallisen erilaisia riitelytavoiltanne ja kannattaa kyllä miettiä, ollako tuollaisessa suhteessa, missä toinen ottaa fyysistä kontaktia?
Suosittelisin keskustelua kumppanin kanssa, aiheesta fyysinen koskemattomuus ja toisen kuunteleminen niin, että sisäistää mitä toinen haluaa sanoa... Kannattaa opetella riitelemään rakentavammin.
Mun tapa riidellä on lähteä pois ja pitää mykkäkoulua, kumppani huutaa päänsä punaiseksi, ja pikkuasiasta. Luulen että hänellä on ongelmaa agressiivisuuden kanssa. Kerran se oli lyönyt lyhtypylvästä kun tulin avaamaan oven liian hitaasti. Luuli että vittuilen.
Mutta jos joku puuttuu mun koskemattomuuteen, mä raivostun.
Ei tee mieli kuunnella hänen asioitaan siinä tilanteessa. Yleensä juttu toistaa sitä kaavaa että olen hullu, laiska ja mulla ei ole oikeita ystäviä. Parempi lähteä.
Oikeus voi tarjota yhden vastauksen (jos mennään riittävän pitkälle), lähikirkon pastori toisen, kuka on oikeassa - ei kukaan. Eikä sillä edes ole merkitystä. Musta tärkeämpää on et mitä tehdä seuraavaksi - ja ainoastaan itselleen voi tehdä jotakin - vaikka sitten muuttaa toiseen osoitteeseen.
asu samassa osoitteessa. En ole halunnut muuttaa hänen kanssaan yhteen, em syistä johtuen.
Minä olen rauhaa rakastava ihminen. Jostain syystä tyyppi saa mut tiputettua tosi mustalle tasolle.
et kaksi väärää ihmistä liian pienessä tilassa saa mielenkiintoisia ilmiöitä aikaan - kaikissa. Ja pahinta kaikessa on et edes itse ei pidä omasta kuvastaan ko. tilassa. Hienoa on jos käytöstään pystyy muuttamaan - mun sisäinen inhorealisti sanoo et joidenkin kanssa luonnistuu heti ja joidenkin kanssa ei koskaan.
"seurustelukumppanini tuuppii mua sängylle että "nyt kuuntelet" tai pitää kiinni etten pääsisi liikkumaan"
Etkö sä sitten muulloin kuuntele häntä oikeasti?
Jos et koskaan kuuntele/ota huomioon seurustelukumppaniasi niin silloin sä olet se pahis ja se kiinnitarttuminen on hänen rukouksensa kommunikaatiolle jos muu ei auta.
oikea kuuntelu ja toisen tulkinta oikeasta kuuntelusta toisistaan? Jos siis mie kuuntelen ja toisen mielestä en - niin miten se sit meneekään? Varsinkin kun kyse on pään sisällä tapahtuvasta asiasta - vai näkyykö kuuntelu yksikäsitteisesti korvien asennosta?
nyt Kukkakaali tarkoitti teknisesti oikeaa kuuntelutapaa, vaan sitä että katsoo silmiin kun puhutaan.
Niin ainakin siitä huomaa että vastapuoli ei ole kuunnellut jos loogisesti purkaa jonkun virheajatuksen ja se toinen jatkaa virhettä.
Toinen on sitten tilanne jossa kommunikaatio on sitä että koitat selittää jotain juttua ja toinen vastaa "Mun ei tarvi kuunnella tollasta.".
Näissä tapauksissa on ainakin syytä olettaa että kuunteleminen ei ole tapahtunut :)
silmiin katsominen on juuri tekniikkaa/tapaa - jonkun mielestä oikea kuuntelu on katsomista pöydän pintaan. Ja jos alkaa omaa tekniikkaansa soveltamaan toiseen niin taas metsä raikaa.
siitä että henkilö jonka kanssa seurustelun, on velvollinen katsomaan minua silmiini edes välillä, kun kommunikoimme verbaalisesti. Krooniset pöytääntuijottelijat eivät ole minun kuppini teetä.
ja juuri kommunikaatioeroista tässä oli kysymys - eikä liene harvinaista et saman katon alle sattuu kahden eri koulukunnan edustajia. Jotkut onnistuvat tilanteen parisuhteissa välttämään - kiitos älyn, tuurin - ja onnea heille. Se ei taasen poista ongelmaa muualta.
kuvitella, että alun esimerkkipariskunta on tietoinen toistensa kommunikaatiotyyleistä. Tätä taustaa vasten Kukkakaalin kyssärin ymmärsin itse, suhteutettuna sinun kysymykseesi seuraavasti: Käytätkö omaa, tunnistettavissa olevaa kuuntelutekniikkaasi miehesi kanssa kommunikoidessa?
Yleiselle tasolle vietynä olet oikeassa: ihmisillä on erilaisia tapoja kommunikoida.
et pariskunnat ovat noin tietoisia? Musta nämä pähkäilyt netissä, lehdissä, keskustelupiireissä, etc. kertovat juuri päinvastaista.
Eli musta kysymys on: tunnistatteko edes toisen tunnistettavissa olevan kuuntelutekniikan?
muuten sitä pystyisi ärsyttämään toista, jos mekanismeja ei tunnistettaisi?
Kumpikin on vaan oma vittumainen itsensä. Vaikka miten tekisi omasta mielestään oikein se on toisesta ihan syvältä.
jos lyöt takaisin olet myös tehnyt väärin. Minun mielestäni lyöminen on lähtökohtaisesti (saivartelijat älkää vaivautuko, ikä, massa, tuuppimisen seuraukset jne. huomioitu) pahempi kuin tuuppimen.
Musta lyömisen pahuutta yliarvioidaan. Parisuhteissa jää usein ilman huomiota vuosien henkinen väkivalta - mikä ei tarkoita et ensimmäinen vääryys kuittaisi toisen. Sama pätee myös vaikkapa koulukiusaamiseen - kerran selkään jättää pienemmät jäljet kuin jatkuva nälviminen.
Mun mielestä lyömisen pahuutta suhteessa tuuppimiseen ei voida yliarvioida, aikaisemmassa viestissä mainitut seikat huomioonottaen.
Mä mietin tota sun vertausta ja tietysti YKSITTÄINEN kevyt isku esim. keskivartaloon saattaa olla iisimpi kuin VUOSIA kestävä henkinen rapauttaminen. Tekojen määrät eivät edellisessä ole verrannollisia, ts. vuosia kestävät iskut keskivartaloon alkavat jossain vaiheessa todennäköisesti tuottamaan negatiivisa tuloksia iskujen vastaanottajan kannalta. Tietysti tästäkin löytyy poikkeuksia, mutta noin niin kuin keskimääräisesti.
olla aikas samoilla linjoilla. Eli yksi tuuppiminen on pienempi kuin yksi lyöminen - jos kaikki muu unohdetaan. Tosin kumpikin lienee väärin eli pahiksia olis molemmat.
pahisasteissa siis eroa, niin kuin sanoitkin.
homma menee fyysiseksi, se on väärin.
Miehen tuuppiminen ja kiinnipitäminen on fyysistä väkivaltaa ja sinun tilanteesta poistuminen ja pitkävihainen mykkäkoulusi on henkistä väkivaltaa. Teidän molempien pitäisi oppia riitelemään rakentavammin.
Mies haukkuu,nimittelee, uhkailee jne, niin ettei kyseessä ole enään mikään keskustelu. Yrität lähteä tilanteesta pois, mies estää sen fyysisesti, tarttuu kiinni tönäisee sängylle ja sanoo että kuuntele. Pitääkö tässä vaiheessa oikeasti kuunnella? On vapauden riistoa estää toista liikkumasta. Töniminen on muuten väkivaltaa.
Ei lisättävää. Fyysinen koskemattomuus on ehdoton oikeus.
on aina pahis, joka seurustelee sellaisen ihmisen kanssa, jonka toistuvia käytöstapoja ei voi hyväksyä.