No niin. Tuli sitten eilen illalla todistettua, että halvalla ei tehdä hyvää. Eilisen varsin rankan ja vaativankin maastolenkin jäljiltä huomasin tänään, että DBS Intruderin runko on murtunut takahaarukan tyvestä. Murtuma on noin sentin mittainen repeämä, jonka sai aikaan kunnon kolaus kiveen. Murtuma aiheuttanee enemmin tai myöhemmin koko takahaarukan vääntymisen kun repeämä lähtee laajenemaan.
Tavoitteena oli pysyä kavereiden tahdissa metsässä ja se täyttyi. Pyörä vaan ei kestänyt. Kavereilla onkin reilun tonnin maasturit allaan. Periaatteesa olisi kannattanut jättää lenkki väliin kun ei ole sitä tonnin pyörää, mutta minä nyt olen aina harrastanut maastopyöräilyä, metsään on kerta kaikkiaan pakko päästä vaikka ilman asiallisia varusteitakin. Otan mieluummin kuoleman riskin kuin lopetan harrastukseni työttömyyden ja rahanpuutteen takia. Eli menen metsään vaikka väkisin.
Lähden murtuneella rungolla myös seuraavalle lenkille, koska olen edelleen rahaton ja työtönkin jälleen kerran. ajan täsmälleen yhtä vaarallisesti ja vaativasti kuin kaverit tonnin pyörillään. Osaan ajaa, joten pyörä ei voi, eikä saa enää koskaan olla rajoite. Kuolen mieluummin metsään rungon hajotessa alle kuin pysyn rahan puutteen takia poissa metsäpoluilta. Tonnin pyörän hommaan lähitulevaisuudessa vaikka väkisin ja vaikka sossun rahoilla jos on pakko. Tarvitsen tonnin pyörän harrastukseeni.
Seuraava lenkki jää Intruderin viimeiseksi todennäköisesti. Runko ei kestä toista kolhua enää, mutta saa sen kolhun silti, koska rymyän metsässä kuitenkin. Suoraan sanoen ei kiinnosta paskaakaan miten käy kun runko laukeaa lopullisesti. Sittenpähän pääsen kaikesta jos kerran en saa rahaa mistään kunnon maastopyörään.
Kai se on kohta pakko varastaa jostain se tonnin pyörä, kiitos tämän yhteiskunnan jossa ei ole kuin työttömyyttä vaikka mies on käynyt ammattikoulun ja ammattikorkean. Saatana.
Tavoitteena oli pysyä kavereiden tahdissa metsässä ja se täyttyi. Pyörä vaan ei kestänyt. Kavereilla onkin reilun tonnin maasturit allaan. Periaatteesa olisi kannattanut jättää lenkki väliin kun ei ole sitä tonnin pyörää, mutta minä nyt olen aina harrastanut maastopyöräilyä, metsään on kerta kaikkiaan pakko päästä vaikka ilman asiallisia varusteitakin. Otan mieluummin kuoleman riskin kuin lopetan harrastukseni työttömyyden ja rahanpuutteen takia. Eli menen metsään vaikka väkisin.
Lähden murtuneella rungolla myös seuraavalle lenkille, koska olen edelleen rahaton ja työtönkin jälleen kerran. ajan täsmälleen yhtä vaarallisesti ja vaativasti kuin kaverit tonnin pyörillään. Osaan ajaa, joten pyörä ei voi, eikä saa enää koskaan olla rajoite. Kuolen mieluummin metsään rungon hajotessa alle kuin pysyn rahan puutteen takia poissa metsäpoluilta. Tonnin pyörän hommaan lähitulevaisuudessa vaikka väkisin ja vaikka sossun rahoilla jos on pakko. Tarvitsen tonnin pyörän harrastukseeni.
Seuraava lenkki jää Intruderin viimeiseksi todennäköisesti. Runko ei kestä toista kolhua enää, mutta saa sen kolhun silti, koska rymyän metsässä kuitenkin. Suoraan sanoen ei kiinnosta paskaakaan miten käy kun runko laukeaa lopullisesti. Sittenpähän pääsen kaikesta jos kerran en saa rahaa mistään kunnon maastopyörään.
Kai se on kohta pakko varastaa jostain se tonnin pyörä, kiitos tämän yhteiskunnan jossa ei ole kuin työttömyyttä vaikka mies on käynyt ammattikoulun ja ammattikorkean. Saatana.
Vastaukset 9
Vanhimmat
laita vahvikkeet. Ja älä osta niitä alumiini vempuloita jotka ei kestä ajoa.
Ei alumiinissa ole mitään vikaa sinänsä, kunhan raami on tehty oikein ja laadukkaasta alumiinista. Alumiinilla ja alumiinilla on eronsa. Cuben rungot ovat alumiiniraameja, samoin kuin Lapierren xc-raamit ovat aluraameja, hydroformattuja sellaisia. Ylipäätään melkein kaikki maastopyörät ovat nykyään alurunkoisia.
Bilteman aluraamit eivät kestä mitään. Ajoin kaksi Bilteman High sierraa paskaksi vuoden sisällä aikanaan. Esimerkki siitä mitä tapahtuu kun oikean, kalliin polkupyörän runko koetetaan kopioida halvalla. Ei onnistu.
Plasmahitsattu kromomolybdeeniteräsraami olisi tietysti paras mahdollinen runko mihin rakentaa pyörä. Sellaisen löytäminen on nykyään vaan melko vaikeaa. Tunturi Equillar oli aikanaan juurikin kyseisen kaltainen runko, saatavuus tänä päivänä on heikko.
Enkä perkele rupea hitsaamaan jotain DBS:n runkoa joka on melkein yhtä vanha kuin itse olen. Ei maksa vaivaa, eikä kannata rahallisestikaan.
Vanha keskustelu, mutta alkoi kiinnostamaan kun jäljitin juttuja vanhoista DBS:n maastofillareista, jollaisen itsekin omaan. Tuo "kromomolybdeeniteräsraami" taitaa olla aika vankkaa tekoa ja omassa fillarissani on sellainen nähtävästi.
Tärkeä osa maastopyöräilyä on oikeiden ajolinjojen löytäminen ja käyttäminen, ei niitä kiviä ja puita päin pidä ehdoin tahdoin ajaa.
Yrititkö kenties ajella alamäkiajoja XC-pyörällä?
Hommaappa tuollainen peli alle niin alkaa kulkemaan: http://fi.wikipedia.org/wiki/Rollaattori
Tuollainen kestää hyvin leikki-ikäisillä: http://www.mona-joona.fi/index.php?page=shop.product_details&flypage=shop.flypage&product_id=20&category_id=2&option=com_phpshop&Itemid=6
laittaa CV:hen, että ajelee päin kiviä metsässä. Voi pian pysyä työttömänä pidemmänkin aikaa.
"Kavereilla onkin reilun tonnin maasturit allaan."
Taitaa kavereilla olla myös parempi kunto ja ajotaito. Yleensä kun väsyneenä räpeltää taitojensa äärirajoilla, niitä vahinkoja sattuu.
Olin tuossa pari viikkoa sitten todistamassa kun runko murtui myös kalliista maastopyörästä. Toki kyse oli noin 7 vuotta vanhasta yksilöstä mutta kuitenkin. Trek 8500 (jollainen maksaa uutena nykyään yli 2000e, pelkkä runko n.500e) katkesi keskiön yläpuolelta ihan vain ajamalla. Siinä oli kyllä ns. elinikäinen takuu joten homma hoituu varmaan omistajan kannalta tyydyttävästi mutta ei se kalliskaan runko siis välttämättä mitenkään ikuinen ole. Joten anna nyt sille vanhalle DBS:llesi synninpäästö sillä ei kukaan kaikkea kestä.
Ja saastä nyt hyvä mies edes 3000e sillä alle kolmen tonnin ei näköjään saa kunnon maastopyörää :)
Niin.. kaverisi Trek 8500 oli jo sen 7 vuotta vanha. Katkeaminen tuossa rungon iässä ei enää ole mikään yllätys, koska maastopyörän rungon käyttöikä on yleensä 1-4 vuotta, riippuu ajomääristä miten runko väsyy. DBS:n runko on sentään yli 20 vuotta vanha, joten tiesin rungon hajoamisriskin olevan olemassa kun lähdin lenkille. Mutta kun parempaankaan pyörään ei ole varaa niin oli pakko lähteä lenkille pyörällä, jonka runko ei enää voikaan kestää xc-ajoa.
Ja ei, en yrittänyt sitten ajaa downhillia, vaan runko kolahti ihan vain keskellä metsää suht kovassa vauhdissa kiveen, jolloin takahaarukan tyveen syntyi murtuma. XC-ajoa se oli.
"räpeltää taitojensa äärirajoilla". Sehän on koko maastoajelun idea, eikö olekin? Puskea metsässä ajotaitojensa äärirajoille ja ylikin. Joka kerta taitavammin, nopeammin ja vaarallisemmin. Siitä mistä ei viimeksi uskaltanut mennä, seuraavan kerran uskaltaa, ihan vain rämäpäisyydellä jos ei muuten. Toinen tärkeä asia on tietenkin nauttia luonnon rauhasta ja pysähtyä välillä ihan vain grillaamaankin. Mutta maastopyöräily on kuitenkin tavallaan extreme-laji, jossa on tarkoituskin haastaa itsensä ja kaverit.
Välillä olen laskenut sellaisia kalliomäkiä ja juurakkopolkuja, että oksat pois. Hirvittää vasta jälkikäteen, että mistä tuli tultua alas, tai mistä tuli runtattua ylös metsässä.
Juuri ajellessa ei välttämättä pelota, paitsi joskus, että huh mikä paikka. Siitähän mennään silti. Sellaista paikkaa ei varmaan lopulta olekaan mistä en pyörällä lopulta ajaisi, tavalla tai toisella. Olen ajanut suossakin välillä upoten pyörän kanssa kiinni suohon. Se on hauskaa hommaa kun ei koskaan tiedä miten syvään paikkaan voi lopulta jäädä. Kerran lensin korvia myöten turpeeseen ja pyörä jäi puoliksi uponneena kiinni suohon. Siitäkin suosta ajoin kuitenkin lopulta yli. Hauskaa oli, vaikka kastuinkin. Suovesi on kesälläkin kylmää.
Siitä vaan saa kumman nautinnon kun päästää taitojensa äärirajoilla menemään. Ja uusiksihan se maastolenkki pitää ottaa taas kuitenkin. Maantiepyöräily ei sytytä samalla lailla. Asfaltilla on lopulta tylsää ajaa. Vain ohituksissa ja kovassa vauhdissa on siellä jotain hohtoa.
Mutta alkuperäisen viestisi pointti (ja ensimmäinen lause) oli se että halvalla ei tehdä hyvää. Ja esimerkkinäsi oli 20-vuotta vanha halpa pyöräsi josta "jo" katkesi runko. Kun nyt kuitenkin mielestäsi 7-vuotias huippurunko on jo niin vanha että voikin katketa niin samalla logiikalla halvan pyörän pitäisi kestää ehkä vuoden. Mutta eipä jutuissasi muutenkaan aina logiikka loista...