Lupauduin treffeille erään ihan kiinnostavan miehen kanssa. Ollaan viestitelty paljon ja ollaan kerran aikaisemmin nähty. Minulla on kuitenkin sellainen tilanne, että erosin oikeastaan ensirakkaudestani muutama viikko sitten(3kk suhde) ja ajatukseni oikeastaan pyörivät vain kehää. Ei siis todellakaan mitään mahdollisuuksia lähteä treffeille! Luulin, että olisin kykenevä, mutta ei nyt siltä näytä, sillä itken juuri parhaillaan tässä tietokoneen ääressä mennyttä suhdetta ja mennyttä miestä.
En jaksaisi keksiä tekosyitä, mutta jotenkin tuntuu tyhmältä paljastaa itsestään niinkin paljon, että on juuri eronnut ja niin pois päin, koska en tuon exän kanssa koskaan ollut virallisesti yhdessä...
Treffien pitäisi olla huomenna. Miten sanon nätisti että en pysty nyt juuri näkemään tai mitään? en ole yli exästä vielä pitkään aikaan.
En jaksaisi keksiä tekosyitä, mutta jotenkin tuntuu tyhmältä paljastaa itsestään niinkin paljon, että on juuri eronnut ja niin pois päin, koska en tuon exän kanssa koskaan ollut virallisesti yhdessä...
Treffien pitäisi olla huomenna. Miten sanon nätisti että en pysty nyt juuri näkemään tai mitään? en ole yli exästä vielä pitkään aikaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voisitko ajatella semmoista, että menisit sen kiinnostavan miehen kanssa kahville ihan kaverimielessä? Ei sinun tarvitse ollenkaan ajatella häntä "mahdollisesti oikeana" tai minään, kunhan vain käyt tapaamassa kivaa ihmistä. Ajattele vaikka, että siinäpä mukava tyttökaveri. Ei tarvitse enää tavata, jollei tee mieli.
Vaarana tuossa kotona itkemisessä on se, että siitä ei tule loppua millään. Itku ruokkii itseään ja maailma karkaa yhä kauemmaksi.
Olenkohan ihan väärässä? Saattaisiko tämä toimia?
Niin no sitä kun en tiedä:/ En vain tiedä kuinka sosiaalinen olen huomenna. Mielialani vaihtelevat laidasta laitaan. Toisaalta saisin ainakin jotain muuta ajateltavaa kuin tuo ex. Niin ja tapaisin siis tuon uuden miehen ihan toisessa kaupungissakin niin pääsisi vähän matkustelemaankin.
Ehkä juuri eniten pelottaa tuo etten vaikuta masentuneelta, tympääntyneeltä,surulliselta. Tai no olen noita kaikkia, mutta en tiedä sitten kuinka hyvää seuraa olen! Ihan oikeasti kun olen jutteleva, iloinen ja naurava! ja tuo uusi treffikumppani vaikuttaa todella potentiaaliselta, mutta en haluaisi sössiä sitä juttua. Toisaalta jos nyt tapaan tuon uuden miehen huomenna, niin ei välttämättä ole ainakaan niin kovat paineet onnistuuko treffit vai ei, koska nyt ei ole todellakaan sellaista fiilistä, että olisi pakko saada mies!
En halua tehdä uutta miestä kohtaan väärin! Tosin onneksi tämä uusi mies haluaa nähdä minut nimenomaan tutustumisielessä eli ei todellakaan painosta suhteeseen tai mitään, koska meillä on tuota välimatkaa(70km).
Mene tapaamaan kaveria, kun mielesi kuitenkin tekee, ainakin pikkuisen. Reissussa ei tule murhe yleensä helposti mieleen ainakaan menomatkalla, joten saat pienen loman murheellisesta olostasi. Lupaa vaikka itsellesi, että kotona saat sitten parkua sydämesi kyllyydestä.
Jos tuon mukavan miehen kanssa istuskellessa alkaa tuntua surulliselta, voit ihan hyvin kertoa, että nyt sattuu olemaan kaikenlaista mielessä, etkä ole ihan oma itsesi. Jos mies on mukava tyyppi, hän ei rupea tivaamaan syitä, vaan keskittyy juttelemaan muusta. Tiedät itsekin, että murheesi menee ohi ehkä muutamassa viikossa, ehkä kuukaudessa, joten voit rehellisesti sanoa, että vähän poissaoleva olotilasi on ohimenevää eikä tavallista.
Et ole menossa kihloihin heti huomenna, joten ei tarvitse ottaa paineita. Tutustut vain uuteen ihmiseen ilman mitään ennakko-odotuksia ja toiveita. Voi olla kivaakin. :)
Et vain saavu paikalle, kyllä me miehet ollaan tohon "poistun hiljaa takavasemmalle" tyylin totuttu joten eipä se mies mitään ihmettele. Peruskauraa.
sulle on käynyt noin?