Auttakaa hyvät ihmiset! Tilanne on tämä. Ollaan seurusteltu yhteensä yli neljä vuotta, paitsi välissä oli vuoden tauko, koska hän jätti mut toisen naisen takia. Silloin tuntui et en koskaan halua nähdä häntä mutta vaihto-oppilasvuoden jälkeen alettiin taas alusta...Suhde on ollut yhtä on-off-juttua, välillä tuntunut et siitä puuttuu jotain intohimoa, et ollaan ehkä enemmän kavereita. Mutta viime kevään aikana tilanne muuttui: muutettiin yhteen ja alettiin puhua kihloihin menosta. En osaa selittää mikä muutti suhteen, se tuntui olevan kuitenkin ihan eri tasolla kuin aikaisemmiin. Tiedän että hän rakastaa mua yli kaiken, ja on sanonut monta kertaa haluavansa vietää loppuelämänsä mun kanssani. Kaikki on periaatteessa hyvin, voidaan keskustella kaikesta, hän on samalla lailla syvällinen kuin minä, joka kaipaan pitkiä keskusteluja kaikesta mahdollisesta, ja ymmärrämme toisiamme hyvin. Kuulostaa siis hyvältä, mutta nyt taas, huolimatta kaikesta hyvästä, olen alkanut haikailla sinkkuelämää takaisin...Tuntuu, että suhteesta on tullut arkipäiväistä, mutta tottakai tiedän että siitä tulee 4 vee yhteiselon jälkeen. Mutta mikä on siinä mielessä "normaalia" ja mikä ei? Varmaan muillekin tulee samanlaisia tuntemuksia, että ruoho olisi vihreämpää toisella puolella?
Sitten toinen asia. Ihastun helposti. Olen ollut jo monta vuotta ihastunut yhteen kaverin kaveriin, mutten ole uskaltanut kertoa, haaveillut vain hänestä. Eikä tämä kyseinen tapaus ole ainut. Tuntuu että minne vain katsonkin, näen vain ihania miehiä...Apua! Mitä siis tehdä? Oma suhde tuntuu kaikin puolin täydelliseltä, onko vain kuvitelmaani että siitä puuttuu jotain? Ja haluanko vain jotain ihmeellistä jota en voi saada, siis sellaista suhdetta jossa alkuhuumaa kestäisi ikuisesti?
Auttakaa hyvät ihmiset! Ero tuntuisi erittäin tuskalliselta, olemme hyvin läheiset ja hän ei tulisi toipumaan siitä ja jättäisi syvät jäljet. En kertakaikkiaan voi tehdä sitä hänelle.Mutta onko oi8kein häntä kohtaan haihatella samaan aikaan kaikkea muuta?
Sitten toinen asia. Ihastun helposti. Olen ollut jo monta vuotta ihastunut yhteen kaverin kaveriin, mutten ole uskaltanut kertoa, haaveillut vain hänestä. Eikä tämä kyseinen tapaus ole ainut. Tuntuu että minne vain katsonkin, näen vain ihania miehiä...Apua! Mitä siis tehdä? Oma suhde tuntuu kaikin puolin täydelliseltä, onko vain kuvitelmaani että siitä puuttuu jotain? Ja haluanko vain jotain ihmeellistä jota en voi saada, siis sellaista suhdetta jossa alkuhuumaa kestäisi ikuisesti?
Auttakaa hyvät ihmiset! Ero tuntuisi erittäin tuskalliselta, olemme hyvin läheiset ja hän ei tulisi toipumaan siitä ja jättäisi syvät jäljet. En kertakaikkiaan voi tehdä sitä hänelle.Mutta onko oi8kein häntä kohtaan haihatella samaan aikaan kaikkea muuta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olette ilmeisesti kovin nuoria, kun vaihto-oppilasvuodesta ei ole kauan. Keski-ikäisenä ihmisenä en ymmärrä, miksi pitää muuttaa yhteen asumaan ihan nuorina, jolloin kuuluu olla useita seurustelusuhteita. Nuoruus on huolettomuuden eikä sitoutumisen aikaa. Opiskelut ovat edessä ja ihana opiskelijaelämä. Siitä pitää nauttia vapaana. Kyllä avo- ja avioliitossa ehtii olla. Kun nuorena on saanut mennä ja huvitella, voi vanhempana sitoutua perheeseen helpommin. Mitään ei ole jäänyt kokematta. Niin tehtiin minun nuoruudessani.
Olen siis 27 v, pian 28 joten en pidä itseäni liian nuorena...(vaihto kuului yliopisto-opiskeluihin...)
Kaikki jotka ovat olleet pitkissä suhteissa voivat todeta, että tilanteesi on normaali. Tuollaiset ajatukset tulevat jossain vaihetta suhdetta päähän ja ehkä sinua pelottaakin. Siksi sanoisinkin, että ei kannata naimisiinmenon kanssa kiirehtiä, että sinusta ei tuntuisi siltä että sinua painostettaisiin ja haluaisit turhaat itsellesi pakotien suhteesta pois.
Todella rakkauden huuma katoaa vuodessa ja parissa ja arki tulee vastaan. Pitä osata suhtautua siihen arkeenkin oikealla tavalla ja ottaa se vastaan. Yritä nähdä kaikki hyvät puolet tässä arjessa ja suhteessanne. MIeti asioita mihin aikanasi ihastuit miehessäsi. Tehkää jotain romanttista yhdessä, menkää matkalle, jotain arjesta irtiottoa.
Vaikuttaa siltä, että teillä muuten on todella hyvä suhde, joten olisi sääli heittää sitä hukkaan. Jos eroaisit voisit löytää sen uuden ja taas se ihana huuma valtaisi pään pariksi vuodeksi kunnes tultaisiin ryminällä alas todellisuuteen. Varmaan miehelläsikin on ollut aikaisemmin tälläisia ajatuksia päässää ja mistäs sitä tietäisi vaikka se toinen nainenkin olisi näiden ajatusten aikaansaannosta (en tarkoita, että se kuitenkaan oikeuttaisi hänen tekoaan). Pitkässä suhteessa tapahtuu kaikenlaista ja mielestäni yhden kerran tälläisen hairahduksenin anteeksi voi antaa.
Toivon tosiaan tsemppiä teille. Toivon, että et tee mitään harkitsematonta päätöstä.