Olen ollut kohta vuoden päivät yksipuolisen rakastunut työkaveriini...juttu alkoi pienellä ihastuksella ja paisui facebookin kautta päivittäiseksi viestittelyksi. Aluksi luulin, että ihastukseni on myös kiinnostunut sillä viestit olivat sen tyylisiä ja töissäkin olin huomaavinani "kemiaa" meidän välillä. No, asia on kuitenkin niin, että minä olen naimisissa oleva nainen ja 8 vuotta ihastustani vanhempi. Ja sitten, ku jossakin vaiheessa ilmoitin olevani rakastunut...mies muuttui ja enää ei halua olla missään tekemissä kanssani. :( ja minä...olen niin tyhmän onneton. Tiedän, että olisi parasta ja järkevintä unohtaa...mutta sydän ei usko. auttaakaa, mitä pitäisi tehdä???
Onnettomasti rakastunut
Tyhmä34
121724
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tarkoitetaan avoimella suhteella?
Se tarkoittaa että seurustelukumppani voi vapaasti tavata myös muita ja harrastaa seksiä heidän kanssaan.
Ja nyt sun stooriisi.
Olisi tottakai järkevintä unohtaa ha alkaa panostaa omaan parisuhteeseen.
Yritäpä löytää kumppanista ne piirteet, joihin sinä rakastuit ja kentiesä löytyy vielä se yhteinen sävel.
Ihastuksesi halusi varmaan pönkittää omaa itsetuntoa muttei mennä pidemmälle.
Vetäytyi kun kerroit olevasi rakastunut / ihastunut.
Kannattaa ensin selvittää oma pesä ennenkuin panostaa seuraavaan suhteeseen...
Ensiksi: pahoittelen, että viestini tuli aivan väärälle keskustelupalstalle! Luin tätä palstaa ja vahingossa laitoin viestin tähän vaikka piti toiselle laittaa. :)
ja sitten...Kiitos järkevistä sanoistasi, olet ihan oikeassa!! :)) ja ymmärränhän minä toki tuon, mutta se "irtipäästäminen" on silti vaikeaa, koska jostakin syystä minun tunteet on niin vahvat. Ja toi itsetunnon pönkitys on ihan totta, olen tässä vähitellen huomannut senkin...siitä huolimatta sydän juoksee vielä järjen ohi. Valitettavasti. Mutta jospa ajan kanssa. :) Kaunista syksyn jatkoa sinulle.
kaunista syksyä ja iloa elämään.
Anna sydämelle aikaa toipua...
Aika tekee tehtävänsä :))
varmasti ihan biologisiakin syitä moiseen. Kolmenelonen nainen on ikään kuin uudesti vähän vanhempi, tottunut olemaan nuorempi ja siinä kaikki valtit -asemassa, ja yhtäkkiä edessä ja kenties kiinnostunut on ilmeisesti ihana henkilö, joka on vielä nuoruuttaan superverevä eli kiinnostava potenssiin n.
Tuo päivittäinen facebook-viestittely on tietysti jo askel johonkin suuntaan, jollain raja olisi ehkä mennyt jo aiemmin. Mutta se on varmaan vain nyt vaan kestettävä toi tilanne. Ai että :).
Mä ite päätin juurikin eilen 5vuotta kestäneen juupas/eipäs- eli on/off-suhteen jossa minä olen valitettavasti se joka on rakastunut ja tämä toinen ei. Ja mun päätös on nyt repiä itseni irti tuosta suhteesta jossa toinen vaan tyytyy minuun samaan aikaan kun minä kuvittelin olevani oikeassa parisuhteessa.
Alunalkaenkin mies sanoi mulle että "katellaan miten tää tästä lähtee" ja "eihän meillä mikään kiire ole" ja "tää suhdehan on ihan hyvä tälleenkin". Musta se vaan ei ollu ihan hyvä ku mitään ei voinu suunnitella etukäteen ku toinen haluaa pitää kalenterin vapaana jos vaikka joku kaveri saattaisi ehdottaa jotain ja jos lähes joka viikonloppu herra olikin omilla teillään kavereiden kanssa menossa.
Mua hyväksikäytettiin ja mä hullu oli rakkaudesta sokea. Mutta nyt se on loppu. Mun täytyy kerätä itsekunnioitukseni rippeet ja lähteä.
Ja mun vinkki sulle on, että aika parantaa haavat. Eli nyt sun pitäisi ottaa omaa aikaa itelles, jotta saat käsiteltyä nämä asiat, etteivät ne vaan jäisi vaivaamaan sua vuosiksi eteenpäin. Sä oot naimisissa ja sulla on mies joka rakastaa sua. Sun pitäis koittaa miettiä niitä asioita mitkä miehessäsi ja teidän parisuhteessa on hyvää. Sun pitäis koittaa muistaa mihin olet aikoinasi miehessäsi rakastunut ja miksi olette suhteenne aloittaneet. Sitten teidän kyllä pitäisi miehesi kanssa myös keksiä jotain yhteistä puuhaa/harrastus/matka/reissu/tai jotain, mikä poikkeaisi arjesta jonka kautta saisitte jotain vahvistusta tunteillenne ja voisitte jopa rakastua uudelleen toisiinne.
Tämä nuori kolli työpaikaltasi vaikuttaa juuri sellaiselta tapaukselta joka on nähnyt suuren seikkailun siinä missä sinä olet nähnyt romanssin. Mies on metsästäjä, ja mikä sen haasteellisempi saalis kuin naimisissa oleva vanhempi nainen. Sun pitää vaan miettiä että keneen sinä olet ihastunut, keneen rakastunut ja ketä sinä rakastat. Nämä ovat eri asioita. Ihastuminenkin voi olla voimakasta ja roihuavaa, mutta ei missään nimessä vakavaa. Se menee ajan myötä ohi, varsinkin jos suhteen antaa olla. Jos olet rakastunut tähän nuorempaan mieheen, niin tilanne on haastavampi. Mutta tässäkin aika parantaa ja haalentaa tunteita. Veikkaisin että sinä kuitenkin rakastat miestäsi ja siinä on jotain mihin sinun kannattaisi keskittää ajatuksesi ja voimasi. Tiedän että tämä toinen mies on vaikea unohtaa, mutta jos käyttäisit ajastasi yhtäpaljon positiiviseen ajatteluun aviomiehestäsi niin tilanne voi ollakin aivan toinen.
Eli tilanne vaatii suuria päätöksiä ja mielenlujuutta pysyä päätöksissäsi. Voimia ja rohkeutta mitä ikinä päätätkin tehdä!
Olin laastari juuri eronneelle naiselle...narsisti,käytti hyväksi...ukkomies lopulta vei .Tuska kesti vuoden päivät,en usko enää aitoon rakkauteen eli ei se rakkaus kolahda niin kuin ennen tunsin sydämmessäni!Haaveilin perheestä,lapsista..mutten enää!Nyt keskityn et voisin jättää kummitytölleni mahdolliseman ison perinnön.
Vanha naimisissa oleva haahka haaveilee nuoresta...? Ymmärrän tätä miestä paremmin kuin hyvin. Suorastaan tunnen hänen inhon väristyksensä.
Jos sinulla on yhtään järkeä, jätät hänet ihan rauhaan, ja heti! Tunteesi ovat yksipuolisia ja ei toivottuja.
Muutoin teet itsesi naurunalaiseksi työyhteisössänne.
vanha haahka kiittää. tämä lohdutti kovasti.
Tutulta kuulostaa! Olin vuosia sitten hiukan samantapaisessa tilanteessa. Siihen aikaan miehelläni ja minulla seksi meni hyvin huonosti, hänellä oli vakavia potenssiongelmia eikä tyydyttävä seksi oikein onnistunut mitenkään. Siinä tilanteessa tuli sitten ihan alitajuisestikin katsottua muita miehiä ns. sillä silmällä. Etenkin yksi työkaveri, minua 9 vuotta nuorempi mies, alkoi tuntua todella viehättävältä. En rakastunut häneen, mutta tavallaan ihastuin ja tunsin voimakasta seksuaalista vetoa. Hän on muutenkin mukava mies, juttelimme livenä ja sähköpostitse, ei mitään seksiin tai suhteisiin liittyvää vaan ihan muita kiinnostavia asioita. Kerran sitten työpaikan kekkereiden päätteeksi päädyimme sänkyyn, minun aloitteestani mutta hän innostui kyllä aika nopeasti, joten se "kemia" oli kyllä molemminpuolista. Seksi tuntui aivan mahtavan ihanalta!
Sen jälkeen ystävyytemme muuttui paljon viileämmäksi, juttelimme mukavia silloin tälllöin edelleenkin eikä mies suoranaisesti vältellyt minua, mutta teki selväksi että toista kertaa ei pidä haksahtaa pettämään. Hän oli tietenkin oikeassa ja suhtautui asiaan ihan fiksusti. Minulle se oli silloin kova paikka, etenkin siksi että ystävyytemme tuli etäisemmäksi ja varautuneemmaksi, mutta myös sen ihastuksen vuoksi, kun olisin oikeastaan halunnut rakastella hänen kanssaan useamminkin. Niin sitä voi nainen seota päästään ihan fyysisen puutteen vuoksi, kun ei saa puolisoltaan riittävästi seksiä! Meni vuosi ennen kuin asia lakkasi minua hiertämästä. Nyt olen eri työpaikassakin enkä ole pitkään aikaan tavannut tuota syrjähyppykaveriani, emme myöskään ole muuten pitäneet yhteyttä. Miehenikin kanssa menee nyt taas hyvin ja asiat ovat kaikin puolin kunnossa. Eli aika kyllä parantaa, vaikka tunteiden myllertäessä sitä voi olla vaikea uskoa...
no ei ihme että tämä nuorukainen säikähti tuollaista vanhan akan kommenttia! toivottavasti sulla ei ole lapsia, koska tuollaisella käytöksellä et niitä ansaitse ja he kärsisivät paljon jos tietäisivät mitä on meneillään!
ja muut ihmiset vielä toivottavat hyviä jatkoja! toivottavasti mies ei enää ikinä joudu tekemisiin sun kanssa ja oma aviomiehesi...mitä hän tästä ajattelisikaan??
vanha,puuttessa elävä mummeli ei saatana kun pitää vieraisiin nuorempiin miehiin vielä sekaantua ja muiden elämä pilata...
Kaikki nyt tietää mikä tässä on oikein tai väärin, mutta aika kiihkeänä porukka huutelee jotain mummoista. Keskittykää nyt tekoon älkääkä ikään. Koska miettikää miltä tuntuu kun yhtäkkiä tajuatte että oma naisystävä tai vaimo on tuon ikäinen, tai jos ajattelette omaa äitiänne, vai onkohän ehkä kenties vanhempikin? Heitähän te tässä haukutte, tai naisina itseänne tulevaisuudessa. Miettikää sitä.
Joillain ketjun kommenteilla taitaa olla joku vanhempi ahdistellutkin fyysisesti joskus (surullista) kun tulee niin kiivasta huutoa. Ei sellasta vaan jaksa kuunnella järkevistä neuvoista voi toisaalta ottaa opiksikin. Kuinka vanha teitä on ahdistellut?
Olet oikeassa siinä että parasta ja järkevintä on unohtaa. Kyllä se sydänkin sen uskoo aikaa myöten. Näitähän sattuu kaikille normaaleille ihmisille. Ne taas, jotka eivät joudu tällaisesta kärsimään, eivät pääse siitä nauttimaankaan.
Viestiketjussa on hyviä ohjeita. Panosta omaan parisuhteeseesi jos siinä suinkin on kohtuulliset ainekset olemassa.
Näin kirjoittelee monenlaista kokenut ukkomies 49 v.