Olen ollut kohta vuoden päivät yksipuolisen rakastunut työkaveriini...juttu alkoi pienellä ihastuksella ja paisui facebookin kautta päivittäiseksi viestittelyksi. Aluksi luulin, että ihastukseni on myös kiinnostunut sillä viestit olivat sen tyylisiä ja töissäkin olin huomaavinani "kemiaa" meidän välillä. No, asia on kuitenkin niin, että minä olen naimisissa oleva nainen ja 8 vuotta ihastustani vanhempi. Ja sitten, ku jossakin vaiheessa ilmoitin olevani rakastunut...mies muuttui ja enää ei halua olla missään tekemissä kanssani. :( ja minä...olen niin tyhmän onneton. Tiedän, että olisi parasta ja järkevintä unohtaa...mutta sydän ei usko. auttaakaa, mitä pitäisi tehdä???
Onnettoman rakastunut
Tyhmä34
6867
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Rakastuminen on jossain mielessä kauhea asia, varsinkin kun se kohdistuu väärään henkilöön. Yritä nyt kuitenkin selvitä takaisin pilvilinnoista tasamaalle ja mieluummin jalat edellä. Koita ajatella kaikkiaan järkipohjalta asiaa ja niin ollen päästä asian herraksi. Sydänsurut on podettava kuitenkin niin ne parhaiten lähtee.
on kuten sanoit. Kiitos tuestasi ja minä yritän. :)) Se ei vaan ole aina niin helppoa, mutta päivä kerrallaan ja koko ajan parempaan päin. Kaunista syksyn jatkoa sinulle! :)
nuoremman :))
tää lohdutti tosi paljon! Tiedätkö sä mitä on olla rakastunut? ei millään pahalla...
Vähän samankaltainen tilanne...
Useita vuosia nuorempi mies, joka saa mut nauramaan... jonka kanssa käydään mitä kummallisempia keskusteluja... hän omistaa varmaan maailman kauneimmat silmät, ja niihin lähes hukkuu... Välillä on kemiaa... ja vahva hämentävä yhteys... katseet löytää toiselta puolelta huonetta, ja joskus tuntuu että jutellaan sanoitta.
Mä luulen, että tunteet on siltä toiselta puolelta ystävyyttä... ja siksi mä en koskaan missään vaiheessa paljasta ihastustani. Ehkä jossain vaiheessa pääsen tämän yli? Voimia toipumiseen..
Kaikki pointzit sinulle! Rakkaudentunnustus oli roheka teko. Asia selkeni kummallekkin. Enkä miehellä ei ollutkaan kanttia kohdata vaikeuksia mitä väistämättä tuosta seuraisi, jos olisi jatkunut. Toisaalta voit kiittää häntä suoraselkäisyydestä. Et ainakaan elättele loputtomiin turhia haaveita yhteisestä tulevaisuudesta. Se olisi vielä raastavampaa.