Olen seurustellut kaikinpuolin onnellisessa suhteessa nyt muutaman kuukauden. Mieheni edellinen suhde päättyi traagisesti puoli vuotta sitten. Eräänä iltana tässä meillä oli ensimmäinen iso riita. Saimme sen sovittua, mutta seuraavana päivänä minua edelleen harmitti se. Sanoin siitä miehelleni, mutta hän vain totesin että älä enää mieti sitä, kaikki on ok. Sanoin että minulla ei ole mikään ok, mun olo on aivan kamala...
Hän ei vastannut tähän viestiin enää mitään. Miksi hän ei edes yritä lohduttaa minua? Riidasta on nyt kulunut pari päivää, ja en saa sitä mielestäni, mutta mieheni ei suostu keskustemaan enää asiasta... Mitä teen? Neuvoja, Vinkkejä?
Hän ei vastannut tähän viestiin enää mitään. Miksi hän ei edes yritä lohduttaa minua? Riidasta on nyt kulunut pari päivää, ja en saa sitä mielestäni, mutta mieheni ei suostu keskustemaan enää asiasta... Mitä teen? Neuvoja, Vinkkejä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
toimii asia niin, että kun asia sovitaan niin siitä ei enää jauheta.
Hieno periaate, harmi että naiset aina vain jatkaa ja jatkaa. Koita nyt unohtaa koko juttu ja keskittyä muihin asioihin.
Voisiko olla niin, että mies ei tiedä, millä tavoin sinua pitäisi lohduttaa? Hänen mielestään voi olla niin, että riita menee pois parhaiten sillä, että siitä ei nää sovinnon jälkeen puhuta.
Olette olleet yhdessä vasta lyhyen aikaa, joten teillä on vielä paljon oppimista toisistanne ja toistenne tavoista. Luultavasti teillä on erilainen käsitys siitä, miten riidellään, ja se saa ihmettelemään, miksi toinen toimii kuten toimii.
Ehkä sinun kannattaa itse aktiivisesti pyrkiä irti pahasta olosta. Mieti, miksi et pääse riidasta eteenpäin, tai mitä käytännössä toivoisit miehen vielä tekevän.
Mä en oikein ymmärrä, että jos kerran asia on sovittu, niin eikö se ole sitten sovittu? Miksi sen miehen pitäisi sua vieläkin lepytellä, kun asia on sovittu sovituksi? Okei, ainahan on paha mieli, kun on joutunut isoon riitaan, ne pahan olon tunteet on yhtä normaaleja joskus kun hyvän olonkin. Mutta ei sen toisen tarvitse jokaista sun oloas korjata ja lohdutella.
Joskus on vaan paska fiilis ja siitä on osattava päästää irti, kyllä niitä hyviäkin päivä taas tulee.
Mutta. En myöskään tiedä, miten vakava riita oli ja miten sen sovitte. Sovitko siis todella, että asia on puhuttu ja sovittu, vai esititkö vaan, ja nyt sitten kannatkin kaunaa?
Miksi haluat, että asiasta jauhetaan ja jauhetaan? Oliko se todella niin perustavanlaatuinen riita, että jos sitä ei sovita ja jauheta loppuun, on suhde vaarassa, ja periaatteet mille suhde rakentuu? Jos se on tälläinen riita, niin se pitää kumppanille kertoa, että hän ymmärtää miten vakavasta asiasta on kyse.
Mutta jos kyse ei olekaan (niinkun ei todennäköisesti ole) niin vakavasta asiasta, niin voisit miettiä, että ihan yhtälailla sinä olet osallisena riitaan ja miehesi voisi odottaa sinun lohduttavan häntä. Voit antaa joittenkin asioitten vaan olla ja hyväksyä, että olette eri mieltä asioista.
Vanhemmat lohduttavat lapsiaan, kun riitaa on tullut, ja huolehtivat kun toisella on paha mieli, siis ideaalitilanteessa, ja silittelevät lasta, ja vaikka olisivat olleet oikeassakin, lohduttavat lasta, pyytämättä tältä lohdutusta. Odotat nyt selkeästi mieheltäsi isällistä lohdutusta pikkutytölle sisälläsi, jolla on nyt paha mieli. Mutta kun hän ei ole isäsi, eikä edes korvike. Sinun täytyy selkeästi käsitellä jotain asioita itsessäsi, esimerkiksi miksi muka sovit riidan ja sitten et päästäkään irti? Miksi miehesi nyt pitäisi huomioida sinua enemmän, kun sinun häntä? Liioitteletko riidan vakavuutta? Pelkäätkö jotain? Onko miehesi oikeasti epäempaattinen vai vaaditko sinä jotain, mitä aikuisena ei ehkä enää aina saa? Voitko itse suoda itsellesi turvaa ja varmuutta?
Jos hän ei lohduta sinua silloin, kun menetät jotain suurta, tai olet oikeasti ilman omaa syytäsi surullinen, jos hän vaatii ja on itsekeskeinen, jolle oma napa on aina vain ykkönen ja muut tulee kaukana perässä, hän on sika, ja sopii jättää sellainen tunteeton paska, mutta nyt en usko, että hän on muuta kun ihminen joka ajattelee riidan olevan sovittu. Ehkä hänelläkin on hieman paha olo ollut, mutta ei kaada sitä sinun päällesi eikä myöskään halua ikuisuuksia jauhaa, lohdutella ja hoivata.
Jokainen on myös joskus pönttö ja kökköhousu, joten ihan pienestä ei kannata tuomita.
Elä suhteessa eteenpäin ja käännä nenä kohti uusia päiviä, ottakaa yhteisiä mukavia juttuja ja hoitakaa molempien pahoittunutta mieltä sillä, että puhallatte taas yhteen hiileen!