En kehtaa esitellä perhettäni miesystävälleni:s

Kerrot hänelle tietysti etukäteen, että perheen esittely on sinusta vaivaannuttavaa. Luota miehen fiksuuteen, kyllä hän näkee, että sinä ja perhe ette ole sama asia.

Itse olen ollut hiukan samantyyppisessä tilanteessa. Minä päädyin esittelemään perheeni miehelle ja miehen perheelleni sukujuhlassa, jossa oli paikalla paljon muitakin ihmisiä ja joka pidettiin muualla kuin lapsuudenkodissani.

Ei se mies sun vanhempies kanssa seurustele, ihan sama itselleni ainakin millaiset naisen vanhemmat on jos se nainen itse on mukava. Ja tollasen asiat voi ihan selvästi kertoa, eli sulla on todella huonot välit vanhempiisi etkä kovinkaan innoissas ole siitä tapaamisesta, kyllä tollasen nyt ymmrtää tyhmempikin kaveri.

Aikamoisessa pallossa saanut mies elää jos ei ymmärtäis sun tilannetta ja sitä miksi et kauhean innoissasi siitä tapaamisesta ole jos kerrot millainen elämä sulla on ollut.

tilanne, mutta ei tuon sun perheen pitäis vaikuttaa siihen miten se mies suhtautuu suhun. Voihan se olla että sun mies tulee hyvin toimeen vanhempies kanssa vaikka ite et tuliskaan. Ja eihän se mies sun perheen kanssa seurustele vaan sinun, vaikka tietty nuo sun etäiset välit vanhempiisi voi vähän heijastuakin sun ja miehes suhteeseen.

Mutta kyllä mää nyt lähtisin siitä että otat asian ihan rohkeasti esille miehes kans ja annat sen tutustua perheeseesi. Mitä kauemmin sää välttelet aihetta niin sitä vaikeampi sun on jatkossakaan ottaa asiaa esille. Ja muutenki on parempi olla rehellinen ja ottaa asia puheeksi silläkin riskillä että se mies jättää sut. Sitte ainaki tiedät ettei hän ollut oikea sulle. Parhaimmassa tapauksessa tuo perheestä avautuminen tuo teitä vaan läheisemmäksi ja se mies arvostaa sua entistä enemmän ku uskallat luottaa siihen ja avautua vaikeasta asiasta. Hei, rohkeasti vaan kertomaan! Jos päin naamaa kertominen tuntuu liian vaikealta, kirjoita sille vaikka kirje tai kerro mailissa asiasta.

Hohhoijaa,eipä kai taas ole kenenkään blondin syy,jos et perheesi takia kelpaa kuin pikkuhousujen käyttäjäksi miehen silmissä.Blondeja on moneen menoon - myös niitä,joilla on alkoholisti-isiä.Eivät suomalaisittain ole mitään Alpfenstruudeleita.

mutta jos mies ei hyväksy perhettäsi, sen ei pitäisi vaikuttaa teidän keskinäisiin väleihinne. Ex-mieheni oli tehnyt sopimuksen äitinsä kanssa, ettei hän saa tulla hänen kotiinsa, koska anoppi oli liian utelias. Herrasmies kuuntelee vaimoaan, mutta parisuhde on "kahden kauppa, kolmannen korvapuusti". Se ei siis kuulu edes toisen lapselle.
Olin nuorena kova loukkaantumaan, jos perhettäni arvosteltiin, ikinä en olisi edes kysynyt heidän mielipidettään tästä asiasta.
Oli sellainenkin nainen, joka piti todella lapsensa erillään miesystävästä, koska olisi ollut nöyristelyä kysyä miehen hyväksyntää, hän piti kaksi asiaa tyystin erillään toisistaan.
Suku hylkäsi perheen tähden, en häpeä silti heitä. Ajattelisin näin, jos rakastatte toisianne, voitte sopia asiat.

Ei sun ole mikään pakko esitellä perhettäsi. Itse en tuossa tilanteessa toisi miesystävää kyläilemään. Ei sillä, että uskoisin sen vaikuttavan hänen mielipiteeseensä sinusta. Mutta jos ette vanhempiesi kanssa missään kummoisissa väleissä ole, ja äitisin vielä hakkaa sinua, niin ennemminkin otat itse etäisyyttä, muutat pois, yritätä ehkä itse parannella ensin omia välejäsi heihin ajan kanssa jos sinua kiinnostaa.

Mulla oli monen vuoden suhde mieheen, kellä oli vähän samanlaiset olot kuin sulla. En koskaan tavannut heitä, mies ei halunnut esitellä, eikä itsekään pitänyt yhteyttä. Ei se hänestä tietenkään mitenkään huonompaa tehnyt, ainoastaan harmitti hänen puolestaan.

>>Asun miehen kanssa eri paikkakunnilla, joten miehen pitäisi tulla minun perheeni luokse yöksi(asun vielä kotona). En tiedä mitä siitä seuraa, sillä vanhempieni seurassa olen melko vaivaantunut

Kannattaa ainakin kertoa etukäteen miehelle asiasta, että mies osaa varautua vanhempiesi tapaamiseen, ettei tule yllätyksenä.

Jos mä olisin sinä, kertoisin varmaan jo etukäteen miehelle suurinpiirtein totuuden lapsuudenperheestäni. Sinun asemassasi ja siis vielä tuoreen suhteen ollessa kyseessä, kuten tilanne sulla ilmeisesti on, en kylläkään välttämättä heti kertoisi uudelle miehelle kaikkein radikaaleimmista lapsuudenkotiisi liittyvistä jutuista (kuten esimerkiksi siitä, että äitisi on sinua fyysisesti pitkään pahoinpidellyt, mistä kerroit - siitä voisit kertoa vaikka hieman myöhemmin, kun olette paremmin tutustuneet, jos ja kun ilmeisestikin vielä hieman jännität miehen reaktioita), mutta tuntuisi, että ainakin isäsi alkoholismista ja (varovaisesti, mutta selkeästi muotoiltuna) myös muutoin perheesi taholta kokemastasi väärinkohtelusta voisit kertoa siksi, että mikäli suhteenne tuon uuden miehen kanssa jatkuu ja myöhemmin syvenee, et luultavasti kuitenkaan voi sellaisia asioita lapsuudenperheestäsi ikuisuuksia salata.

Musta uudessa suhteessa ei heti tarvitse viedä miestä lapsuudenkotiin, jollei sitä halua tehdä. Jos tapaamasi mies on oikeasti fiksu ja empaattinen, hän luultavasti ymmärtää vihjeen jo siitä, jos sanoisit hänelle luottamukselliseksi ilmaistuna tietona vaikkapa jotakin sellaista, että siitä huolimatta, että asut toistaiseksi vielä kotonasi, ovat välisi lapsuudenperheeseesi juuri tällä erää niin huonot, että mieluiten viettäisit vanhempiesi kanssa mahdollisimman vähän aikaa, etkä mielelläsi juuri nyt muutenkaan kutsu ketään ( esim. ystäviäsikään) juuri sinne kylään. Tietysti jotkut ihmiset ehkä(?) saattavat kokea eräänlaisena ns. epäluottamuslauseena itseään kohtaan senkin, jollei sukulaisia heti haluta esitellä heille, mutta toisaalta taas aika monet ihmiset vastaavasti myös luonnostaan ovat sellaisia, etteivät muutenkaan (olivat välit sukulaisiin miten hyvät ikinä olivatkaan) halua heti esitellä sukuaan ja perhettään uudelle miesystävälle tai edes osaa ajatella sellaista erityisen keskeisenä asiana uudessa suhteessa. Tapaamasi mies vaikuttaisi kuitenkin ilmiselvästikin ns. "perhepojalta" ( en tarkoita tätä ollenkaan negatiivisesti sanoa!) ts. ihmiseltä, jolle suku ja perhe ovat hyvin tärkeitä arvoja, joten luottamustasi miestä kohtaan voisit kuitenkin osoittaa esimerkiksi sillä, että sanoisit miehen toki voivan tavata perheesi joskus myöhemmin, vaikka nyt kotonasi onkin sellainen ilmapiiri, ettei sua nyt erityisesti houkuttaisi kutsua miestä sinne.

Jokatapauksessa - mitään hotelleja(!) älä missään nimessä edes harkitse. Sellaisella käytöksellä varmaan antaisit itsestäsi aika oudon kuvan uudelle miesystävällesi, jos niin toimisit, että hän tulisi kotikaupunkiisi kylään ja toimittaisit hänet siellä sitten hotelliin. Musta voisit toimia joko siten, että kerrot totuuden kotisi tilanteesta (joskin joitakin yksityiskohtia uuden miehen edessä hienovaraisesti vähän ehkä karttaenkin) ja kutsut miehen hänen toiveensa mukaisesti yökylään tai sitten annat itsellesi vielä aikaa, eli kerrot tämänhetkisistä huonoista väleistäsi lapsuudenperheeseesi ja kerrot lisäksi, että toivoisit teidän miehen kanssa ainakin tällä erää tapailevan vaikka toisaalla, kuin sinun kodissasi. Sun ei tarvitse dramatisoida asioita, mutta älä myöskään turhaan kiusaa itseäsi kiertelemällä niitä faktoja, jotka kuitenkin tiedät lapsuudenperheellesi leimallisia olevan. Muista se, että sä et ole vastuullinen vanhempiesi toiminnasta, mitenkään vastuullinen ainakaan kantamaan turhaa häpeätaakkaa niskassasi heidän ongelmiensa tähden, etkä myöskään ole siitäkään vastuullinen, että minkä kuvan HE ( vanhempasi) itsestään sinun uudelle miesystävällesi antaisivat. Hyvin monissa paikoissa elämässä on kyse siitä, että tutustuminen uuteen läheiseen ihmiseen tapahtuu pienen kivun ja jännityksenkin kautta - en usko, että sellaista ihmistä olisi olemassakaan, jonka mielestä hänen vanhemmissaan ei olisi jotakin "noloa". Ja muista sekin, että aika monasti kakku päältä kaunis, ts. tarkoitan tällä sanoa sitä, että kyllä monessa sellaisessakin perheessä, joka näennäisesti näyttää mellkein täydelliseltäkin, on ne omat kipupisteensä.

Ole vaan oma itsesi. Ei sulla ole mitään salattavaa - vanhempiesi häpeä on heidän häpeänsä. Ja se mieshän on kiinnostunut sinusta.;) Jos lapsuudenperheesi hänelle kompastuskiveksi osoittautuisi, sitten et sellaista ihmistä varmastikaan elämääsi edes tarvitse, mutta älä turhaan mene asioiden edelle ja yritä olla stressaamatta turhista. Tsemppiä sulle suhteeseesi ja muuhunkin.:)


Ps. Sun asemassasi jos olisin, varmaankin kertoisin vanhemmillesi joskus myöhemmin ja kotoa muutettuani, että miten jouduit ikäviin tilanteisiin ystäviesi kanssa -että siis koit olosi pahaksi pyytää ketään kotiisi. Ehkä sun ei kuitenkaan kannata välienne vuoksi tehdä sitä vielä, mutta suosittelisin, että puhut vanhempiesi kanssa joskus myöhemmin. Heidänkin lienisi kuitenkin(?) syytä tietää tekojensa tyttäreensä kohdistuneista todellisista jäljistä.

Mielestäni se kertoo paljon miehestä miten hän suhtautuu asiaan. Jos hän oikeasti ei haluaisi perheesi takia jatkaa kanssasi, ei hän ole sen arvoinen! Usko pois, se lopulta helpottaa oloasi paljon, kun ei tarvitse enää salailla asiaa. Kukaan ei voi valita vanhempiaan ja se ei ole sinun vikasi, että vanhempasi ovat mitä ovat. Kertoisi kuitenkin vähän etukäteen, että mikä tilanne on (ihan kaikkea ei tarvitse kertoa). Että ei tule miehelle yllätyksiä. Ja muutenkin pitäähän sinun jossain vaiheessa ainakin pystyä uskoutumaan miehelle ja olla oma itsesi. Salailu vaan hankaloittaa asioita ja voit huomata, että ei mies ymmärtääkin tilanteen ihan hyvin ja suhtautuu asiaan fiksusti. Ja oli turhaa häpeillä. Ehkä tukeekin sinua asiassa. Fiksut (ja aikuiset) ihmiset ymmärtää, että perheitä on erilaisia jne. Toivotaan, että olet löytänyt sellaisen fiksun ja mukavan ihmisen.

Jos välisi vanhempiisi on noin huonot, niin harkitsisit vakavasti pois muuttamista. Taloudellisesti tulee varmaan tiukkaa, mutta muuten elämäsi muuttuu paremmaksi. Jos asumistilanne kotona on todella hankala niin mielestäni on ok vaikka hakisi sossun tukia. Ja jos mitenkään mahdollista, niin pystyisitkö yhtään säästämään etukäteen?