Työministeriön olisi heti laadittava laki, joka määrää työttömät työkykyä ylläpitävään harjoitteluun tms. työtoimintaan. Kotona maleksiessa ei työkyky muuta kuin pääse rapistumaan, joten jos työttömät ovat halukkaita pääsemään töihin, pitää työkykyä myös löytyä palkkatyöpaikan löytyessä! Oudoksunkin tätä nykyistä tilannetta, kun työttömän työkykyä ylläpitävä työtoiminta on vapaaehtoista ja vain osa työttömistä pääsee nauttimaan tästä aktiviteetista.
Harjoittelu välttämätöntä työkyvyn ylläpitämiseksi
Laki pakolliseksi
11377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
...persettäsi ?
mutta kun tämä viesti vielä killuu ykkösenä, niin ajattelin vastata.
Mene mielisairas jo sinne hoitoon kuka oletkaan. Noita sun juttuja ei jaksa enää muu kuin sinä.
tämän, joten sen on pakko olla totta! Ja Lehti sentään on yrittäjien liiton puheenjohtaja.
Oli.
Minä olin yhden puolen vuoden jakson työllistettynä ja se riitti paskahommista. Aikaa siitä on jo kymmenen vuotta ja silloin päätin etten vapaaehtoisesti töitä enää etsi. Enpä ole sen jälkeen töihin joutunutkaan. Jostain syystä työnantajat ei ole halunneet palkata minua...
Arvaa vain jos tuollainen tulisi pakolliseksi kuinka paljon Suomessa työttömyys nousisi kun työpaikat saisivat lain avulla pidettyä ilmaisia työntekijöitä töissä. Eikä edes halua olisi heillä ottaa palkallisia työntekijöitä. Tälläkin hetkellä se on näiden yrityksien tapana jotka toimivat työvoimatoimistojen kanssa yhteistoiminnassa ja ottavat ilmaisia työharjoittelijoita. Työpaikalle tulee aina uudet harjoittelijat kun edelliset lähtee vaikka työpaikalla selkeästi tarvitaan vakituinen työntekijä tekemään ne työt mitkä harjoittelijat tekee. Ei ikinä synny työpaikkoja tällä tavalla kun ilmaistakin työvoimaa yritykset saa liian helpolla.
Niin saa nähdä milloinkahan työkkäri ja päättäjät tajuavat että juuri tästä syystä on työttömiä suomessa paljon. Joskus olen työkkärille tästä asiasta maininnut että ei yritykset ota ihmisiä töihin sen takia kun saavat ilmaisia työharjoittelijoita firmaansa. Tosin ei työkkäriä tuntunut tälläinen asia kiinnostava. Kyllä tähän hommaan pitäisi saada joku tolkku sentään esim joku aikaraja jolloin yritys ei saisi työharjoittelijoita kun ei ole yhtään aikasempaakaan työharjoittelijaa työllistänyt ja tätä rekisteriä pitäisi työkkäri tms taho yllä. Eli ns pahimmat keinottelija yritykset joutuisivat sitten työkkärin kieltolistalle joille ei työharjoittelijoita tms myönnettäisi.
Arvaa vain jos tuollainen tulisi pakolliseksi kuinka paljon Suomessa työttömyys nousisi kun työpaikat saisivat lain avulla pidettyä ilmaisia työntekijöitä töissä. Eikä edes halua olisi heillä ottaa palkallisia työntekijöitä. Tälläkin hetkellä se on näiden yrityksien tapana jotka toimivat työvoimatoimistojen kanssa yhteistoiminnassa ja ottavat ilmaisia työharjoittelijoita. Työpaikalle tulee aina uudet harjoittelijat kun edelliset lähtee vaikka työpaikalla selkeästi tarvitaan vakituinen työntekijä tekemään ne työt mitkä harjoittelijat tekee. Ei ikinä synny työpaikkoja tällä tavalla kun ilmaistakin työvoimaa yritykset saa liian helpolla.
karenssien uhalla pakotettuja työttömiä, joista ei useinkaan ole suurta iloa.
Minä ainakin vetelehdin tekemättä mitään, kun jouduin työtoimintaan.
Mutta niin siellä vetelehtivät myös vakiviroissaan olevat tuhnut.
En mitenkään erottunut joukosta.
Kun nuorempana olisi pitänyt käydä kouluja se ei kiinnostanut tippaakaan. Reilu parikymppisenä olin jo niin urautunut TYPin ja TE-keskuksen rahoilla elämiseen, että tuskin edes tajusin mitä yrittäjyys on. Viina maistui niin aikaa myöten meni myös kämpät alta ja pennittömänä uuttakaan kämppää oli vaikea hankkia. Eikä TE-keskus tullut enää vastaan siinä vaiheessa.
Siinä meni sitten monta vuotta. Kuljeskelin ympäriinsä ja nukuin missä milloinkin. Välillä minut raahattiin linnaan sakoista ja puistoonkuseskelusta. Olihan se siinä mielessä hyvä, että esim kylmänä pakkastalvena -93 olisi saattanut henki lähteä tuolla ulkona. Talven yli kun paranteli linnassa kuntoa niin jaksoi taas kevään tullen vapaana kiskoa Sorbusta...
Kunnes taas kerran heräsin aamulla Hakaniemen rannasta yhdestä pusikosta kuset ja paskat housussa. Ensimmäinen ajatus oli, että voi vittu tätä touhua. Kävelin Sörkkään sinne asunnottomien loispummiyrittäjien päiväkeskukseen ja siellä sai pestä vaatteet. Kun vaatteet olivat pesussa istuin päiväkeskuksen saunassa muiden loispummiyrittäjien kanssa ja kuuntelin niitä juttuja. Koko sekava jengi valitti, että kun ei saa LY-tunnusta, ei saa ALV-numeroa eikä saa sitä tai tätä. Kaiken olis pitänyt tippua taivaalta... ja siltikin se olis juotu viikossa tyhjäksi.
Ajattelin, että voi vittujen kevät, minä olen aivan samanlainen kuin nuo muutkin pökiöpäät.
Kun seuraavat sossurahat tulivat kävelin Tuusulaan yhden autojobbarin luo ja otin siltä suihin ja sain velaksi halvimman auton mitä häkistä löytyi. Siinä oli minun ensimmäinen koti pitkästä aikaa. Sen jälkeen aloin etsiä töitä. Ammattitaidottomalla puupäällä ei tietenkään ole varaa kovin valkata, joten soitin ensimmäiseen siivousfirmaan (SOL) joka vastaan tuli. Pääsin heti töihin. Sain vieläpä säännöllisen 1/2 tunnin työajan joka toinen keskiviikko klo 02.00 – 02.30.
Palkka ei tietenkään ollut mikään kummoinen, mutta se oli monta kertaa enemmän mitä olin saanut siihen mennessä TYPistä ja TE-keskuksesta. Ne rahat olivat kuitenkin kahvirahoja huonoonkin palkkaan verrattuna.
Muutaman kuukauden päästä löysin vuokrakämpän ja siitä asti tässä on pikkuhiljaa edetty. Siivoushomman vaihdoin parin vuoden jälkeen keinosiemennysaseman barbaraksi. Muuten ihan mukava homma, mutta aalloppi vähän falskaa välillä.
Siitä on nyt vajaa 10 vuotta kun viimeksi siis heräsin sieltä Hakiksen puskasta kuset housussa.
Tällä hetkellä on kunnon kämppä (Pelastusarmeijan yömaja) ja kohtuullinen auto (Ford Taunus -79). En vaadi enkä kaipaa paljon roinaa ja tavaraa ympärilleni. Riittää se mikä mulla nyt on.
Pointti tässä kuitenkin on se, että jos olisin jatkanut sitä ruikuttavaa elämääni loispummiyrittäjänä niin tänäänkin olisin herännyt jostain roskapöntöstä. Sama meno jatkuisi eikä mikään muuttuisi.
Ihmisen pitää yksinkertaisesti itse muuttaa suuntaa. En koe olevani nykyäänkään mitenkään erityisen "rikas" rahallisessa mielessä, mutta olen sata kertaa rikkaampi verrattuna siihen kuset-housussa-elämiseen.
Itse kotosalla työttömänä voitin NHL06 pelissä Stanley Cup mestaruuden kun pelasin kokonaisen kauden Detroitin joukkueella ja 15 minuutin erillä. Voin kyllä sanoa ettei kovin moni suomalainen työtön ole Stanley Cup mestari ja merkitsin tämän myös ansioluettelooni. Kusipää kouluttaja sanoi etä pyyhi se pois kun oli niin kateellinen minun Stanley Cup sormuksestani jonka tein metallin perustaidot kurssilla isosta kuusikulmaisesta mutterista ja se on koristanut vasenta keskisormeani siitä lähtien.