Mikähän siinä on, kun naisväkeä on niin hankala saada osallistumaan talonrakennusprojektiin? Yhteisellä asialla kun ollaan, niin kuvittelisin sen myös hoidettavan yhdessä. Mekin nyt rakennetaan ja empä ole vaimoa nähnyt sitten valun jälkeen raksalla. Kun kysyn asiasta, niin yleisin vastaus on "mitä minä siellä teen" ja joskus on tullut tiukasti "en jaksa". No hitto kyllähän siellä olisi jos jonkinlaista hommaa, vaikka siivoamista ja maalaamista. Mikäli en saa häntä osallistumaan töihin, niin rupeampa nimeämään taloa "minun" talokseni.
nainen+taloprojekti
raksaukko
13264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Vaimoasi ja tilannetta tuntematta on hankala sanoa, mutta esitän yhden arvauksen. Mitä, jos vaimosi tuntee, ettei tosiaan osaa tehdä raksalla mitään oikein ja kunnolla? Oletko kokeillut ehdottaa hänelle hommia ihan konkreettisesti, eli esim. kerrot, että nyt vaikka tämä tietty kohta olis maalausta vailla, ja sinä kyllä kärsivällisesti näytät hänelle, miten homma tehdään. Sama pätee siivoukseen: jos ei ole työmaahan kovin perehtynyt, voi pelätä siivoavansa pois jotain, mikä itse asiassa olisi vielä tarpeen.
Esitän tämän oman kokemuksen pohjalta: olen kyllä innokas tarttumaan töihin, mutta en osaa tehdä mitään raksahommia kovin summittaisen ohjeistuksen perusteella. Haluan täsmällisiä neuvoja ja ymmärtäväistä suhtautumista siihen, että kaikki ei suju multa ihan heti kuin vanhalta tekijältä.
No sehän nyt on täysin selvää, että ei kaikki osaa kaikkea. En minäkään osaa ja siksi meillä onkin timpureita hommissa. Jos vaimo olisi mukana, niin ei me timpureitten kanssa tosiaankaan hänelle annettaisi raskaampia hommia, vaan juurikin maalaamista ja jätteiden pois vientiä. Ehkäpä joku tavarankuljetushommakin olisi paikallaan, esim. soitetaan etukäteen tarvikemyymälään ja vaimo kävisi sitten noutamassa tavaraa. Ja sittenhän on toki tämä kahveen keitto. Kyllä hänellä oma-aloitteisuutta löytyy, mutta mikä lie nyt kun ei oman kodin rakentaminen kiinnosta.
Tai jos hän tuntee itsensä ulkopuoliseksi, ei tunne kuuluvansa joukkoon "me timpureitten kanssa". Yritä rohkaista. Joskus on vaikea tulla naisena miesporukkaan (joita oletan timpureiden pääasiassa olevan).
älkää viitsikö....
Iso vauva?
Itse aikanaan, vasta rakastuneena rakennusalan ammattilaiseen (mieheeni), suhteemme alussa, en tahtonut uskaltaa tehdä raksalla mitään, kun pelkäsin etten osaa tarpeeksi hyvin ja oikein. Siivoilin silti sen mitä pystyin ja jotain maalasinkin sitten kun vihdoin uskoin miehen vakuuteltua, että osaan tarpeeksi hyvin.
Mutta onhan näitä prinsessoja, jotka korkeintaan haaskaa niitä talorahoja ylikalliisiin keittiöihin ja kaikenlaiseen prameuteen ja sitten käyvät arvostelemassa työn jälkeä ja muuttelevat suunnitelmiaan jatkuvasti.
Jos siis ap:n nainen on aktiivinen tuolla saralla, muttei ole valmis tekemään mitään konkreettista työtä, täytyy sanoa ettei hyvältä näytä...
pystyy taloa tehdessä auttamaan jos haluaa. Itse vietin viikonloput talotyömaalla, sillä teimme taloa toiselle paikkakunnalle ja olin itsekin töissä, joten ei ollut mahdollisuuttakaan muulloin kuin viikonloppuna. Aina siellä naisillekin jotakin tekemistä on. Sitten hoidin kaikki maksut ja pankkiasiat siellä missä virallisesti vielä asuimme. Muutimme asumaan vasta sitten vakituisesti tänne missä nykyisin asumme kun talo oli valmis.
Meitä on niin moneen junaan, että vaikea on lähteä arvailemaan. Voisit ihan suoraan kysyä (rauhassa ja kiltisti), mikä on. Eikö hän osaa, halua, uskalla, viitsi vai mitä?
Mulla oli yksi poikaystävä, joka ei osannut eikä viittinyt tehdä mitään. Ei siis osannut edes saranoita rasvata tai pyörää korjata. Minä olen taas oppinut maalla tekemään kaikkea. Osaan jopa vaikka rakentaa sitä taloa eli naulata, hioa, maalata, ruuvata, porata jne. Ei oo niin sukupuolesta kiinni.
Ja vinkkinä vanhemmille. Niitä tyttöjäkin voi ottaa mukaan niihin korjaus ja rakennushommiin, kyllä nekin oppii. Kasvatuksesta tääkin on vaan kiinni.
En halua loukata mutta sinulla taisi olla aika viisas poikakaveri :).
Minä kun olen raksamiehenä etsinyt seuraa niin ihmeesti kelpaan niille joilla on jokin remppa menossa.Jotenkin sitten kun homma on valmis en enää passaakaan kuvioihin :).
Totta muuten sanoit että on paljon kasvatuksesta ja asenteesta kiinni.Mun omat lapset olivat aikoinaan hyviä "työmiehiä" kun rempattiin taloa.
Siis tuo "naulata, hioa, maalata, ruuvata, porata", mäkin osaan vaikka ikäni kaupungissa olenkin asunut. Ap. on vain valinnu sellaisen vaimon, jolla on peukalo keskellä kämmentä, ellei sitten taas ollut joku provo. Mutta keskustelemalla noi hommat hoituu ja helposti oppii, paljon helpommin kuin jotkut perinteiset naisten käsityöt.
vituttaa siivota
se akkas siivoo jo kotona, keittää, paistaa, peseee paskaiset kalsarisi.
Miksi vitusss on niin vaikea saada miestä osallistumaan yhteisenelämänprojektiin? Yhteisellä asialla kun ollaan, niin kuvittelisi sen myös hoidettavan yhdessä.
pointti, ei tullukaan mieleen. Vai istuuko se vaimo kotona ja pyörittelee peukaloita? Jokuhan ne arjenkin askareet on hoidettava.
Kotiaskareet ollaan tavallisesti tehty yhdessä, mutta nyt tuon taloprojektin myötä tuntuu että kotihommistakin suurin osa jää minulle ja hänelle sitten enempi rentoutumisaikaa. Ruoka on semmoinen jota me tehdään oikeasti yhdessä, siis että molemmat hääritään keittiössä. Pahoin pelkään, että hän on suorastaan väsähtänyt. Toivottavasti suuret kustannukset eivät ole lamaannuttanut häntä täysin..
Tjaah antaa asian olla. Tässä väsyneenä tulee kirjoiteltua yhtä sun toista. Sama kuin tulee päästeltyä sammakoita suusta. Eipä siinä, ei meillä nykyisissä kotioloissa kriittistä ole mutta tuo nyt vaan pistää hämmästyttämään kun vaimoa ei näy raksalla. Kait se on vaan minun hyväksyttävä, että jos häntä ei nappaa niin se on oma asiansa. Toivottavasti ei päde morkkista sitten, kun saadaan talo pystyyn ja elämä uudessa mukavassa kodissa alkaa.