Olen katsellut esimieheni ja erään työkaverini ikävää käytöstä jo muutaman vuoden, mutta nyt alan saada tarpeekseni.
Tässä joitain esimerkkejä, joiden perusteella tahtoisin tietää, onko kyseessä työpaikkakiusaamista?
Esimieheni sorsii minua jatkuvasti antamalla minulle vähemmän töitä kuin mitä muilla osa-aikaisilla myyjillä on, vaikka meillä onkin samanlainen tuntisopimus. Lisäksi minä joudun työskentelemään pääosin iltavuoroissa ja viikonloppuisin, vaikka esimieheni tietää halukkuudestani tehdä aamuvuoroja. Jos minulle tarjotaan lisätyötä (esim. sairasloman takia) ja työajaksi ilmoitetaan vaikka 8-16, niin todellisuudessa saankin tehdä työtä vain 8-14. Todetaan sitten vain, että lisätyötä tarjottaessa työaika ilmaistiin väärin.
Erikoista esimiehen käytöksessä on myös se, että jos töihin tullessani tervehdin häntä, hän ei välttämättä tervehdi takaisin. Tai jos käyn kysymässä neuvoa tai sopimassa jotain työhön liittyvää, niin esimieheni ei kuuntele. Tai ehkä hän kuuntelee, mutta ei sano mitään. Tuo tuntuu todella loukkaavalta käytökseltä. Se lievittää oloani hiukan, kun tiedän, että hän käyttäytyy samoin joillekin muillekin.
Työskentelen paljon lauantaisin ja esimerkiksi tammi-helmikuussa minulla oli vain kolme vapaata lauantaita. Kukaan muu ei joudu tekemään tuota samaa.
Ja sitten on tämä työkaverini, joka mollaa minua jatkuvasti muille. Jos teen työni erittäin hyvin, hän ei noteeraa sitä mitenkään, mutta jos esimerkiksi kiireen takia joudun jättämään jonkun työn seuraavalle päivälle, saan kuulla kunniani. Työkaverini juoruaa kaikki tekemäni pikkuvirheetkin esimiehelleni, vaikka kyse on oikeasti sellaisista virheistä, joita sattuu muillekin ja huomattavasti enemmän kuin minulle.
Lisäksi tämä työkaverini kääntää kaiken sanomani minua vastaan. Esimerkiksi valehtelee esimiehelleni minun työskentelystä, jolloin pisteeni esimiehen silmissä laskevat.
Minulla olisi muutaman kuukauden päästä mahdollisuus päästä haastavampiin työtehtäviin, mutta pelkään, että tämä työntekijä ja esimies pilaavat mahdollisuuteni. Periaatteessa tuo haastavampi paikka kuuluisi minulle, mutta pelkään, että käytännössä käy niin, että paikka annetaan jollekin kokonaan uudelle työntekijälle.
Mitä teen? Olen jo harkinnut, että irtisanoisin itseni, sillä alan olla väsynyt tällaiseen. Toisaalta taas tahdon näyttää muille, ettei minua noin vain lannisteta. Mutta voimani alkavat nyt olla vähissä. Vai onko tässä kyse siitä, että minä olen liian herkkä?
Tässä joitain esimerkkejä, joiden perusteella tahtoisin tietää, onko kyseessä työpaikkakiusaamista?
Esimieheni sorsii minua jatkuvasti antamalla minulle vähemmän töitä kuin mitä muilla osa-aikaisilla myyjillä on, vaikka meillä onkin samanlainen tuntisopimus. Lisäksi minä joudun työskentelemään pääosin iltavuoroissa ja viikonloppuisin, vaikka esimieheni tietää halukkuudestani tehdä aamuvuoroja. Jos minulle tarjotaan lisätyötä (esim. sairasloman takia) ja työajaksi ilmoitetaan vaikka 8-16, niin todellisuudessa saankin tehdä työtä vain 8-14. Todetaan sitten vain, että lisätyötä tarjottaessa työaika ilmaistiin väärin.
Erikoista esimiehen käytöksessä on myös se, että jos töihin tullessani tervehdin häntä, hän ei välttämättä tervehdi takaisin. Tai jos käyn kysymässä neuvoa tai sopimassa jotain työhön liittyvää, niin esimieheni ei kuuntele. Tai ehkä hän kuuntelee, mutta ei sano mitään. Tuo tuntuu todella loukkaavalta käytökseltä. Se lievittää oloani hiukan, kun tiedän, että hän käyttäytyy samoin joillekin muillekin.
Työskentelen paljon lauantaisin ja esimerkiksi tammi-helmikuussa minulla oli vain kolme vapaata lauantaita. Kukaan muu ei joudu tekemään tuota samaa.
Ja sitten on tämä työkaverini, joka mollaa minua jatkuvasti muille. Jos teen työni erittäin hyvin, hän ei noteeraa sitä mitenkään, mutta jos esimerkiksi kiireen takia joudun jättämään jonkun työn seuraavalle päivälle, saan kuulla kunniani. Työkaverini juoruaa kaikki tekemäni pikkuvirheetkin esimiehelleni, vaikka kyse on oikeasti sellaisista virheistä, joita sattuu muillekin ja huomattavasti enemmän kuin minulle.
Lisäksi tämä työkaverini kääntää kaiken sanomani minua vastaan. Esimerkiksi valehtelee esimiehelleni minun työskentelystä, jolloin pisteeni esimiehen silmissä laskevat.
Minulla olisi muutaman kuukauden päästä mahdollisuus päästä haastavampiin työtehtäviin, mutta pelkään, että tämä työntekijä ja esimies pilaavat mahdollisuuteni. Periaatteessa tuo haastavampi paikka kuuluisi minulle, mutta pelkään, että käytännössä käy niin, että paikka annetaan jollekin kokonaan uudelle työntekijälle.
Mitä teen? Olen jo harkinnut, että irtisanoisin itseni, sillä alan olla väsynyt tällaiseen. Toisaalta taas tahdon näyttää muille, ettei minua noin vain lannisteta. Mutta voimani alkavat nyt olla vähissä. Vai onko tässä kyse siitä, että minä olen liian herkkä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Syrjiminen ja työntekijöiden pistäminen eri kastiin (toisilla enemmän työtä vaikka samanlaiset työsopimukset) ei ole oikein. Oikein ei ole sekään, että jos töitä pitäisi olla klo 8-16 työpäivää lyhennetään kahdella tunnilla saamatta siitä palkkaa. Työvuorolistan tulisi olla näkysällä ja tehty mustekynällä päiväyksen kera viikkoa kahta ennen työvuoron alkamista.
Ammattiliitosta ja työsuojelupiiristä saa lisätietoa. Tsemppiä!
Taidat olla töissä Suomen Lähikaupassa, jossa vanhat kääkät määräävät työtahdin. Mutta älä sure, siellä on tehty sellaisia nuorennusleikkauksia, että kohta kaikki yli viiskymppiset on heitetty pihalle sitten meille nuorillekin riittää päivätöitä ja viikonloppuvapaita. Toivottavasti päästään vielä eroon vanhoista asiakkaistakin, niin alennusten perään ruikuttavat köyhät eläkeläiset eivät enää hidasta työntekoa kassalla.
työturvallisuuslain 28 §:n tarkoittamaa terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttavaa epäasiallista kohtelua ja häirintää. Työturvallisuuslain toteutumista valvoo työsuojeluviranomainen. Työsuojeluhallinnon julkaisussa ”Työsuojeluoppaita ja -ohjeita 42” (Tampere 2005) todetaan sivulla 18: ”Epäasiallinen kohtelu on yleisen hyvän tavan, työvelvollisuuksien tai lain vastaista käyttäytymistä toista kohtaan työssä. Se on usein järjestelmällistä ja jatkuvaa, toista alistavaa toimintaa, joka ilmenee tekona tai laiminlyöntinä. Epäasialliseen kohteluun voivat syyllistyä työnantaja ja työntekijä. Myös yksittäiset, lievemmätkin teot voivat olla epäasiallista kohtelua”.
Rikoslain 47 luvun mukaan työturvallisuusrikokseen voidaan tuomita työnantaja tai tämän edustaja. Työturvallisuuslain 28 §;n mukaan työnantajan on saatuaan tiedon työntekijään kohdistuneesta, terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttavasta epäasiallisesta kohtelusta, ryhdyttävä käytettävissään olevin keinoin poistamaan epäkohtaa. Siis,
a) työnantajan on saatava todistettavasti tietää mitkä teot joku on kokenut epäasiallisina ja terveydelleen haittaa tai vaaraa aiheuttavina,
b) kuten lain sanamuodosta jo käy ilmi, ei teon ole tarvinnut vielä aiheuttaa haittaa jonkun terveydelle, riittää että se voi jatkuessaan aiheuttaa vaaraa terveydelle. Siksi noihin pitäisikin puuttua aina hyvissä ajoin.
c) rangaistavaksi teko muodostuu vasta sitten, jos työnantaja antaa epäasiallisen kohtelun jatkua tai jatkaa sitä itse
d) silloin on syytä tehdä työsuojeluviranomaiselle kirjallinen selvityspyyntö siitä, onko syytä epäillä työnantajan syyllistyneen työturvallisuuslain vastaiseen menettelyyn.
Ei syytä toimenpiteisiin.
juoruilevia työkavereita valitettavasti mahtuu useaan paikkaan. Meillä on töissä samanlainen. Tää tyttönen kertoilee esimiehelle tekemisistään ja kehuu omaa osuuttaan kaikessa, vaikka todellisuudessa hän ei ole tehnyt asian eteen yhtään mitään. Työkaverin tekemiset pitää sitten haukkua mennen tullen. Naamatusten jutellessa ollaan sitten niin mielinkielin. Tämä taitaa olla tällaisissa ihmisissä vain persoonaan kuuluva piirre, joka häviää, tai sitten ei, iän myötä. Tällaista käyttäytymistä ei kannata ottaa itseensä, koska tämänsorttinen ihminen kohtelee kaikkia, jotka kokee uhaksi omalle menestymiselleen, samalla tavalla. Raskastahan se on tehdä työtä tällaisessa ilmapiirissä, mutta parasta olisi yrittää vain olla välittämättä, vaikka se onkin vaikeaa. Luota siihen, että hän vielä löytää tekemisensä ja sanomisensa edestään tavalla tai toisella.
Itselläni oli ongelmana yksi viisikymppinen nainen, joka haukkui tekemäni työn täysin pystyyn. Hommia ei saa kuulemma tehdä näin ja näin, vaan hänen tavallaan. Kun jatkoin kuitenkin omaa tapaani, jota pomokin oli kehunut, hän tuli ja ärjäisi: "Tajuatko sä mitään siitä mitä mä sanoin?! Ei niitä tehä näin vaan näin!" Mietin, että mitä ihmettä...
Menin sitten pomolle siitä puhumaan. Sanoin, että minä en ole tullut töihin haukuttavaksi vaan ansaitsemaan elantoni. Sanoin, että koulussa oli samanlainen tilanne (eräs mies joka kiusasi kaikkia oppilaita, joutui toimestani kahdesti rehtorin puhutteluun ja heitettiin tietääkseni ulos koulusta), ja oletan samaa täällä, sitä, että saan tehdä työni rauhassa. En aio sietää mitään ilkeilyä tai haukkumista, vaan ryhdyn omalta osaltani toimenpiteisiin jos tämän naisen käytöstä ei saada muuttumaan.
Pomo lupasi ottaa tämän työntekijän vakavaan puhutteluun. Niin ilmeisesti tapahtuikin, koska tämä edellä mainittu kiusaaja alkoi mielinkielin kysellä perheestäni ja muusta, kehua vaatetustani jne. Enpä paljoa alkanut ystävystymään, olen vain piruuttaankin oikein makeilevan ystävällinen ja kehun häntä kaikessa mahdollisessa. Varmasti tajuaa kyllä etten ole tosissani, mutta eipä oikein voi mitään sanoa siihen, koska en auo suoraan päätäni. Jos se meinaa musertaa mut, valitsi väärän tytön siihen. Mulle ei kukaan vaihdevuosien uhri auo leukojaan ilman seurauksia, ja mun seuraukset meinaa yliystävällistä käytöstä. En ole sellainen etten välittäisi siitä, koska minua kiusattiin koulussa 11 vuotta ja se riitti. Jos minua ei hyväksytä, vaihdan sellaiseen paikkaan jossa minut hyväksytään jos mikään muu ei auta. En koskaan hauku ketään selän takana enkä sen puoleen päin naamaakaan, vaan sanon asiallisesti mielipiteeni jos jostain on sanottavaa. Vääryyttä en siedä, mutta vaikka vilpistä kuulisinkin, en puutu siihenkään, ennen kuin olen täysin varma, mistä on kysymys. Ne asiat eivät kuulu minulle, vaan pomolle. Minä hoidan oman työni ja yritän sen hoitaa mahdollisimman hyvin. Se riittää, mutta mitään kiusaamisia en siedä niin omalle kuin muidenkaan kohdalle.