Olen seurustellut avomieheni kanssa 3 vuotta vaihtelevalla menestyksellä. Usein isojen riitojen päätteeksi hän on pyytänyt mua muuttamaan pois ja aina kun olen ollut vapaaehtoisesti valmis lähtemään ja löytänyt sopivan asunnon, niin se ei kelpaakaan hänelle ja sanoo, että ei mun oikeasti tarvitsekaan lähteä (näin käynyt jo 3 kertaa). Nyt mieheni kuitenkin pyytää minua muuttamaan lopullisesti pois, jotta voisi miettiä mitä haluaa oikeasti.. Toiselle paikkakunnalle en voi hänen mielestään muuttaa, koska sillon en antaisi enää toivoa suhteellemme. Kuitenkin hän sanoi, että ei halua olla kanssani tekemisissä vähään aikaan, sitten kun olen muuttanut, jotta tietää haluaako vielä jatkaa kanssani. Minulla on kuitenkin sellainen tunne, että hän lopulta jättää minut ja yrittää pitää vaan varalla sen aikaa. Tuo erossa olo ja hänen päätöksensä odottelu suhteen jatkumisesta tuntuu mielestäni rääkkäykseltä. Hän ei ole sanojensa mukaan koskaan ollut täysin onnellinen kanssani. Olen yrittänyt olla hyvä ja olla mieliksi tiettyyn rajaan saakka, mutta mikään ei kerta kaikkiaan riitä! Mies kontrolloi usein rahan käyttöäni, arvostelee painoani vaikkei syytä ole, en myöskään saisi hankkia lemmikkiä tai tehdä muutakaan mitä hän ei hyväksy... listaa voisin jatkaa loputtomiin... En ole koskaan kuullut, että hän rakastaisi minua ja saan harvoin huomion osoituksia. Olen kertonut asioista ystävälleni jonka mielipide on, että mieheni taitaa olla narsisti.. Mies on erittäin tunnekylmä. Seksiä hän pihtaa usein sen takia, koska olen ollut kuulemma ärsyttävä tai mustasukkainen ja sen takia rankaisee minua pihtaamalla. Tiedän hänen nauttivan naisten huomiosta ja usein baarissa huomaan hänen vilkuilevan toisia naisia. Jos sanon hänelle, että se on epäkunnioittavaa mua kohtaan, niin hänen mielestään olen hullu ja kuvittelen kaiken. Näin ollen uskoin itsekin, että vaan kuvittelen. Olen mustasukkainen, koska en saa häneltä tarpeeksi huomiota. Hän ei kuitenkaan ymmärrä syy-yhteyttä tuohon. Tätä kirjoittaessani tuntuu, että olen ollut todella hölmö, kun en ole lähtenyt suhteesta vaikka olen huomannut asioiden olevan pielessä. Olen aina vaan toivonut,että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Mutta joka kerta kun tunnen että kaikki on kunnossa, niin mieheni sanoo että ei ole onnellinen vaikka mikään ei varsinaisesti ole pielessäkään. Nyt kuitenkin pitäisi etsiä taas uutta asuntoa itselleni ja saada takuuvuokraan rahat jostain. En meinaa jaksaa tätä elämää, olen henkisesti loppu ja surrut päivä tolkulla miten saan asiat järjestettyä ja kuinka pääsen tämän yli... :/
Elänkö narsistin kanssa?
surusilmä-
7828
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oleellista tilanteessasi ei ole se, onko miehesi narsisti vai ei, vaan se, että hän kohtelee sinua todella huonosti, eikä sinun tulisi sietää tuollasta. Muutenkin saan sellaisen kuvan, että olisit olut valmis joustamaan ja venymään loputtomiin miehen mielihalujen mukaan. Usko pois, tuo ei ole tyydyttävä eikä normaali suhde. Niin kauan kun tuhlaat aikaasi häneen, ei elämässäsi ole tilaa kumppanille joka oikeasti olisi se unelmien miehesi. Elät ikään kuin puoliteholla.
Tiedän, että elämänmuutos on pelottava, et haluaisi erota ihmisestä johon olet kiintynyt ja joka on sinulle läpikotisin tuttu. Mutta enimmäkseen tuo pelko on turhaa. Sitten kun olet rohkaissut mielesi ja päätöksesi tehnyt, näet pikkuhiljaa mistä kaikesta olet näiden vuosien aikana jäänyt paitsi. Et kai halua elää rakkaudetta tuollaiseen otukseen takertuneena loppuelämääsi? Katso ympärillesi ja näet pareja jotka oikeasti rakastavat ja kunnioittavat toisiaan. Mikse sinä ansaitsisi sellaista?
Toisaalta ei voi miestäsikään syyttää, hän ei vaan rakasta sinua, vaikka olisit miten ihana. Et mahda sille mitään. Vielä tapaat sen ihmisen joka ei koskaan halua päästää sua luotasi.
Uskalla elää!
www.narsistieunuhrientuki.info
Kirjat:
Naimisissa narsisitin kanssa
Sata tapaa tappaa sielu
Ystävän neuvo: hae asunto ja unohda mies lopullisesti. Kerää sen verran voimia äläkä enää erehdy palaamaan suhteeseen, kun mies anelee. En tiedä ikääsi, mutta ilmeisesti olet vielä suht nuori eikä teillä ole lapsia, joten sulla on oma elämä avoimena edessäsi. Maailma on paljon muita, ei narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä, miehiä täynnä. Yritä parantaa omaa itseluottamustasi, sillä minusta tuntuu, että suostut miehen pallotteluun syystä, että pidät itseäsi jotenkin vähempiarvoisena.
Minäkin sanon, että eroa hänestä. Hetken aikaa se kirpaisee mutta sinun pitää uskoa että maailmassa on ihaniakin miehiä ja tuo sinun seurustelukumppanisi ei ole kiva ihminen lainkaan. Arvelen sinun olevan nuori, kuten muutkin vastaajat. Eli kun sinulla ei ole mitään syytä olla sen miehen kanssa, niin eroa.
Se mies ei rakasta sinua. On tunnekylmä yksilö.
Voimia sinulle!
Kiitos paljon tuestanne, ehkä nyt saan riittävästi voimia mennä eteenpäin.. Ikääni arvuutteleville tiedoksi, että mies on vähän päälle 30 ja minä olen reilusti nuorempi. Luulen tuon ikäerokin aiheuttavan hänen osaltaan epäkunnioitusta niin, ettei hän ole koskaan osannut suhtautua minuun tasavertaisena kumppanina, mutta rajansa sentään kaikella...!
Ikävää huomata, että olisi ollut olemassa toiselle vain tämän tarpeiden täyttäjä. Olet oikealla tiellä, jos tiedostat asian. Jos roikut löysässä hirressä, odottaen tai toivoen tältä ihmiseltä armollista hyväksyntää, olet sillä tiellä loppuelämäsi.
Häivy kun vielä voit. Kuulostaa pahasti siltä, että avomiehelläsi on huono itsetunto, jota hän pönkittää sinua määräilemällä ja arvostelemalla.
Minkä ihmeen takia hän on ollut kanssasi jo kolme vuotta, jos ei ole koskaan ollut täysin onnellinen? Mitä sinun rahankäyttösi hänelle kuuluu? Siis jos et ihan kaikkea hassaa turhuuteen. Lemmikki taas onkin asia, jonka hankinnasta täytyy olla yhtä mieltä.
Ja tuo, ettet saisi vaihtaa paikkakuntaa, koska sitten suhteen jatkumisella ei ole toivoa...Voi voi. Jos yli 30 v. mies tai nainen "haluaa aikaa miettiä mitä haluaa oikeasti", niin suomeksi se tarkoittaa tasan sitä, että etsitään mieluisampaa kumppania. Karua, mutta totta. Sinä kelpaat taas ehkä sitten, jos muuta ei löydykään tai se muu suhde ei kestäkään.
Älä tuhlaa nuoruuttasi tuollaisen ihmisen kanssa, joka ei selvästikään arvosta sinua yhtään. En ota kantaa siihen, onko hän narsisti vai ei mutta kovasti loukkaavaa tuommoinen käytös on.