On hirmuisen vaikeaa rakastaa sinua yksipuolisesti, ikävöidä sinua. Varsinkin, kun olen itse laittanut sinut niin kauas kuin inhimillisesti katsoen olen pystynyt. Tiedän, että saisin sinut lähelleni, jos valitsisin niin. Pääsisin syliisi, halauksiisi, rakastavan katseesi alle. Olet todella taitava näyttelemään sitä katsetta. Silittelisit minua hellästi, sanoisit kauniisti. Sehän on ilmaista.
Minä niin toivoisin, että niin voisi vielä olla. Mutta se ei ole totta. Vaikka kuinka rakastan sinua, olen oppinut, että se onni, hetken hellyys ja lämpö on vain hetkinen, jonka jälkeen tiputat minut syvimpään kuiluun. Minusta on tuntunut, että aivan kuin halveksisit rakkautta, heikkoutta, tarvitsevuutta. Et siedä sitä minussa. Sinulle on todella vaikea huomata, että rakastan sinua. Olet kipuillut sen kanssa paljon. Vaikka minun rakkauteni ei ole vaatinut mitään. En ole ikinä halunnut omistaa sinua. Olisin vain rakastanut, hiljaa, kauempana.
Oletko koskaan ajatellut, että hylkäät minut, koska hylkäät itsesi? Sille kaikelle ei ole ollut sinussa tilaa. Et ole saanut olla herkkä, tarvitseva tai heikko. Sinua ei ole rakastettu sellaisena kuin olet. Et tiedä, millainen miehen pitäisi olla. Olet hukassa tunteidesi kanssa koska et ole ole käsitellyt, työstänyt itseäsi milloinkaan. Etkä ole käsitellyt elämässäsi vastaantulleita vaikeita asioita. Olet vain selvinnyt, jotenkin, toisia syyttämällä ja lakaisemalla maton alle. Sen huomaa sinusta. Olet hukassa.
Tarkoitus ei ole selittää mustaa valkeaksi. Tiedänhän minä, että sinä et rakasta minua. Sitä ei sinänsä tarvitse psykologisoida. Aina tunteet eivät kohtaa eikä se muutu, vaikka kävisit terapian läpi. Mutta hei, sinä olet kohdellut minua tosi huonosti. En ole pyrkinyt elämääsi, en ole halunnut rikkoa mitään. Olen vain rakastunut - ja rakastanut. Etäältä, niin etäältä kuin olen pystynyt. Ja yhä vain etäämmälle olen mennyt. Sinun takiasi ja itseni takia.
Joskus siis pakosta yhä näen sinua töissä, mutta en enää anna itseni tulla sinun luoksesi. Joskus sinä tulet, hymyilet ja olet tosi lämmin. Jos en tietäisi, miten minua kohtelet, millä kylmyydellä ja julmuudella minut kykenet hylkäämään, luulisin edelleen että olet rakastunut minuun. No, niinä hetkinä me juttelemme, kaikki on OK ja luontevaa.
Se hetki tuntuu hyvältä, mutta ihmettelet varmasti, miten olen niin erilainen. Olen muuttunut. Se tarkoittaa sitä, että minulla on kuin näkymätön suoja itseni ympärillä. Näkymätön voimatakki hartioideni päällä, avaimeton lukko tiukasti sydämeni herkimmässä kammiossa. Olen asettanut ne suojakseni, jotta sinusta huolimatta voisin jatkaa työssä jota rakastan.
Tai ei sinusta vaan rakkaudestani huolimatta. Siis siitä, miten sinä siihen olet vastannut. Kypsä ihminen olisi todennut, että tosi kiva kuulla tuo, mutta en ole kiinnostunut. Olisin kestänyt sen. En halunnut edes puhua siitä, vaikken tunnistanut sinussa asuvaa petoa vielä. Tiesin silti, että lopulta tämä rakastuminen on minun ongelmani. Mutta sinä olit itsekäs, häikäilemätön ja laskelmoiva. Ruokit röyhkeästi sitä haavetta, ruokit sitä pitkään ja harkiten sanomalla asioita, joita tiesit minun haluavan kuulla.
Käytit minun tunteitani hyväksi. Annoit ymmärtää, että meistä voisi tulla jotakin. En kuvitellut sitä. Olen keskustellut ihmisten kanssa. Kaikki sanovat, sinun sanomisiasi tai tekoja EI voi tulkita muuten. Sinä todella annoit ymmärtää rakastavasi minua, kai saadaksesi seksiä. Teit tämän joka toinen kerta, aina hylkäämisesi ja kylmyytesi välissä. Olet uskomattoman hyvä manipuloimaan.
Halusit kai näyttää, että sinä olet näin kamala ihminen, että ei sinua kannata rakastaa. Kyllä sinä olet juuri niin kauhea. Rakastan silti, en pysty sitä lopettamaan tahdolla. Mutta en anna sinulle enää pienintäkään mahdollisuutta. Olet huomannut sen, että nykyään temppusi eivät enää toimi. Olet todennut, että taidan olla päässyt sinuun kohdistuvista tunteistani yli.
En ole päässyt. En kai muuten olisi itkenyt tänäänkin niin paljon. Tietysti on päiviä jo, jolloin en itke. Vuosien päästä en enää varmasti itke laisinkaan, vaikka muistakin. Jaksan huomiseen, aina uuteen huomiseen koska tiedän, että jonakin päivänä tämä yksipuolinen rakkauteni loppuu. Silloin tulen ja kerron sinulle sen, mitä minulle teit. Syyttämättä mutta ilmaisten itseni. Nyt olen vielä liian rikki, liian pelokas, liian miellyttämisenhaluinen, liian rakastunut.
En ole ilmaissut sinulle tätä. Luultavasti ajattelet, että olen vielä vallassasi. Ehkä olenkin, mutta päivä päivältä murusen vähemmän. Joskus mietin, että pelaisinko sinulla vuorostani, sinun tunteillasi. Mutta en pysty. Sinulla ei yksinkertaisesti ole niitä.
Narsisseja narsistille, sanoit. Nimenomaan. Sinä olet narsisti. Sinulla ei ole muita kuin itseesi kohdistuvia tunteita eikä lainkaan empatiakykyä. Olen kokenut itseni kuin kissanpennuksi, jota sadisti rääkkää hymy huulillaan. Ja toisena päivänä Kuningattareksi, jota ihmeellisempää ja ihanampaa olentoa ei ole. Sinä olet sairas, sairas!
Minä niin toivoisin, että niin voisi vielä olla. Mutta se ei ole totta. Vaikka kuinka rakastan sinua, olen oppinut, että se onni, hetken hellyys ja lämpö on vain hetkinen, jonka jälkeen tiputat minut syvimpään kuiluun. Minusta on tuntunut, että aivan kuin halveksisit rakkautta, heikkoutta, tarvitsevuutta. Et siedä sitä minussa. Sinulle on todella vaikea huomata, että rakastan sinua. Olet kipuillut sen kanssa paljon. Vaikka minun rakkauteni ei ole vaatinut mitään. En ole ikinä halunnut omistaa sinua. Olisin vain rakastanut, hiljaa, kauempana.
Oletko koskaan ajatellut, että hylkäät minut, koska hylkäät itsesi? Sille kaikelle ei ole ollut sinussa tilaa. Et ole saanut olla herkkä, tarvitseva tai heikko. Sinua ei ole rakastettu sellaisena kuin olet. Et tiedä, millainen miehen pitäisi olla. Olet hukassa tunteidesi kanssa koska et ole ole käsitellyt, työstänyt itseäsi milloinkaan. Etkä ole käsitellyt elämässäsi vastaantulleita vaikeita asioita. Olet vain selvinnyt, jotenkin, toisia syyttämällä ja lakaisemalla maton alle. Sen huomaa sinusta. Olet hukassa.
Tarkoitus ei ole selittää mustaa valkeaksi. Tiedänhän minä, että sinä et rakasta minua. Sitä ei sinänsä tarvitse psykologisoida. Aina tunteet eivät kohtaa eikä se muutu, vaikka kävisit terapian läpi. Mutta hei, sinä olet kohdellut minua tosi huonosti. En ole pyrkinyt elämääsi, en ole halunnut rikkoa mitään. Olen vain rakastunut - ja rakastanut. Etäältä, niin etäältä kuin olen pystynyt. Ja yhä vain etäämmälle olen mennyt. Sinun takiasi ja itseni takia.
Joskus siis pakosta yhä näen sinua töissä, mutta en enää anna itseni tulla sinun luoksesi. Joskus sinä tulet, hymyilet ja olet tosi lämmin. Jos en tietäisi, miten minua kohtelet, millä kylmyydellä ja julmuudella minut kykenet hylkäämään, luulisin edelleen että olet rakastunut minuun. No, niinä hetkinä me juttelemme, kaikki on OK ja luontevaa.
Se hetki tuntuu hyvältä, mutta ihmettelet varmasti, miten olen niin erilainen. Olen muuttunut. Se tarkoittaa sitä, että minulla on kuin näkymätön suoja itseni ympärillä. Näkymätön voimatakki hartioideni päällä, avaimeton lukko tiukasti sydämeni herkimmässä kammiossa. Olen asettanut ne suojakseni, jotta sinusta huolimatta voisin jatkaa työssä jota rakastan.
Tai ei sinusta vaan rakkaudestani huolimatta. Siis siitä, miten sinä siihen olet vastannut. Kypsä ihminen olisi todennut, että tosi kiva kuulla tuo, mutta en ole kiinnostunut. Olisin kestänyt sen. En halunnut edes puhua siitä, vaikken tunnistanut sinussa asuvaa petoa vielä. Tiesin silti, että lopulta tämä rakastuminen on minun ongelmani. Mutta sinä olit itsekäs, häikäilemätön ja laskelmoiva. Ruokit röyhkeästi sitä haavetta, ruokit sitä pitkään ja harkiten sanomalla asioita, joita tiesit minun haluavan kuulla.
Käytit minun tunteitani hyväksi. Annoit ymmärtää, että meistä voisi tulla jotakin. En kuvitellut sitä. Olen keskustellut ihmisten kanssa. Kaikki sanovat, sinun sanomisiasi tai tekoja EI voi tulkita muuten. Sinä todella annoit ymmärtää rakastavasi minua, kai saadaksesi seksiä. Teit tämän joka toinen kerta, aina hylkäämisesi ja kylmyytesi välissä. Olet uskomattoman hyvä manipuloimaan.
Halusit kai näyttää, että sinä olet näin kamala ihminen, että ei sinua kannata rakastaa. Kyllä sinä olet juuri niin kauhea. Rakastan silti, en pysty sitä lopettamaan tahdolla. Mutta en anna sinulle enää pienintäkään mahdollisuutta. Olet huomannut sen, että nykyään temppusi eivät enää toimi. Olet todennut, että taidan olla päässyt sinuun kohdistuvista tunteistani yli.
En ole päässyt. En kai muuten olisi itkenyt tänäänkin niin paljon. Tietysti on päiviä jo, jolloin en itke. Vuosien päästä en enää varmasti itke laisinkaan, vaikka muistakin. Jaksan huomiseen, aina uuteen huomiseen koska tiedän, että jonakin päivänä tämä yksipuolinen rakkauteni loppuu. Silloin tulen ja kerron sinulle sen, mitä minulle teit. Syyttämättä mutta ilmaisten itseni. Nyt olen vielä liian rikki, liian pelokas, liian miellyttämisenhaluinen, liian rakastunut.
En ole ilmaissut sinulle tätä. Luultavasti ajattelet, että olen vielä vallassasi. Ehkä olenkin, mutta päivä päivältä murusen vähemmän. Joskus mietin, että pelaisinko sinulla vuorostani, sinun tunteillasi. Mutta en pysty. Sinulla ei yksinkertaisesti ole niitä.
Narsisseja narsistille, sanoit. Nimenomaan. Sinä olet narsisti. Sinulla ei ole muita kuin itseesi kohdistuvia tunteita eikä lainkaan empatiakykyä. Olen kokenut itseni kuin kissanpennuksi, jota sadisti rääkkää hymy huulillaan. Ja toisena päivänä Kuningattareksi, jota ihmeellisempää ja ihanampaa olentoa ei ole. Sinä olet sairas, sairas!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sivusta sanon vaan, että peiliin katsominen on joskus tervehdyttävää :)
Kun et saa häntä, niin käännät asiat - se on selviytymiskeinosi ja hyvä niin. Et vaan syyttisi sitä toista turhaan sairaaksi.... Mieti vähän omaakin osuuttasi, etkö näe oman käytöksesi manipuloivuutta?
Kukas muu tälläistä vuodatusta kirjoittaa, kun narsisti itse.
kuulostipa jotenkin todella tutulta. Kuin omasta elämästäni.. Tosin en kirjoittanut tuota.. tiedoksi eräälle, jos sitä miettii..
Kuulostaa todella TUTULTA... :( kerroit asian just niinku se on. Olen ihan samassa tilanteessa...ja tuntuu keuhealta. Voimia sinulle ja parempaa huomista!!! :))
mä luulen näin että tämä on mulle kirjoitettu, koska tuntuu niin tuttulta ihmiseltä joka on kirjoittanu juuri sen mulle, mutta sen mä vaan sanon että mä oikeesti rakastin sua enkä leikkinyt sun tunteilla enkä ikinä hylkääsi sinut,,, olen todella halunut olla sun kanssa loppu elämääni asti, ja todella rakastin sua ja annoin arvokkaitta tunteitani sulle jotka et arvostanu niittä etkä taijunu mitä menetit:-( oeln aina yrittäny keskustella ja tulla lähelläsi ja hymyillyt kauniisti sulle, mut sä et anna mahdollisuuksia yhtään ja oot tosi kylmä ja julma mulle:( olet käsittäny mua väärin mä en ikimaailmassa hylkäsi sut tai leikkisi sun tunteillasi rakas:( eikä nää tunteet ovat hetkellisiä vaan kestäviä ja pysyvää.... toivottavasti jonaina päivinä tuut järkeen ja taijuat miten mä oikeesti rakastin ja arvostin sua sellaisena kuin olet,,, minä rakastan sua yhä, enkä unohda sua koskaan mussu rakas:-(
"On hirmuisen vaikeaa rakastaa sinua yksipuolisesti, ikävöidä sinua. Varsinkin, kun olen itse laittanut sinut niin kauas..."
Niin on kovin vaikea rakastaa, kun on laittanut niin kauas. Totuus on se, että et rakasta. Ei sellainen ihminen, joka pitää etäisyyttä rakasta.
"Olet todella taitava näyttelemään sitä katsetta. Silittelisit minua hellästi, sanoisit kauniisti. Sehän on ilmaista."
Tässä paljastut kaikkein parhaiten. Et luota minuun. Voi jopa sanoa, että jopa pelkäät. Et löydä minua, et tunne minua, et saa yhteyttä, et rakasta minua. Pelko on rakkauden vastakohta
Kysymys taisi olla siitä, että MINÄ rakastin sinua. Minä löysin sinut, minä tunisn sinut, minä sain yhteyden sinuun ja minä rakastin sinua...mutta sinä et minua.
"Pelko on rakkauden vastakohta" eikä ole, välinpitämättömyys on rakkauden vastakohta. Mietipäs uusiksi. Ei narsisti rakasta kuin itseään, eli alkuperäinen kirjoittaja tunnisti sinut sellaiseksi, ja se siitä. Tuolla vain yrität taas syyllistää häntä..
Nimimerkkini oli Normaalisti tunteva ihminen, se oli liian pitkä. Etäisyyttä voi pitää, vaikka rakastaa, koska todellinen rakkaus ei halua omistaa niin paljon kuin se tahtoo kohteelleen parasta. Minä todella rakastan tätä ihmistä, mutta se on minun vahingokseni. En todellakaan luota häneen, en enää. Näen pelin läpi ja voin sanoa, että kukaan rakastunut ei TAHDO nähdä sitä mitä minä näen. En minäkään.
Totta kai matkan varrella ensiksi syyttää itseään hulluksi, ironista kyllä, narsistiksikin, muun muassa. Mieli haluaa löytää selityksen, joka olisi jotakin muuta kuin raastava todellisuus. Kyllä tähän pisteeseen joutuminen ja narsistin kyseessä ollessa pääseminen on vaatinut todella syviä haavoja, isoja pettymyksiä. Narsistin rakastettuna olet joka toinen päivä kuin täydessä lastissa olevan rekan alle jäänyt, joka toisena päivänä kevyt ja iloinen kuin lintunen. Sitä tunnevuoristorataa koko kaameudessaan ei saa aikaan kukaan ns. vaikea ihminen. Tämä on muuta.
Toisin kuin joku väitti, minä en ole kirjoittanut narsismista millään foorumilla tai palstalla, mutta tunnen ilmiön valitettavan hyvin. En siksi, että ilmiö on muotia vaan siksi, että lapsuudenperhettäni hallitsi narsisti ja koska olen alan työntekijä. Toki aiheesta nykyään puhutaan, ja se on hyvä. Mutta niin kauan kuin narsistia ei kohtaa, niin kauan ei voi ymmärtää, miten paha ihminen voi toiselle olla. Kukaan ei halua uskoa sellaista kenestäkään. Mutta se on totta. Niin kauan kuin ette tiedä, olkaa onnellisia ja kiitollisia sillä huomenna sinä voit olla kuin minä.
Nämä ihmiset ovat valtavan ihania, pidettyjä, viehätysvoimaisia. Mutta heissä on musta, pimeä puoli. Se ei tule välttämättä esiin arkikontekstissa. Erityisesti rakkaus ja läheisyys jotenkin houkuttelee sen heistä esiin. He halveksivat heikkoutta ja riippuvuutta itsessään ja siksi tuhoavat sen muissa. He eivät kykene rakastamaan kuin itseään, mutta sekään ei ole heidän vikansa. Mutta mikään määrä selittelyä tai ymmärrystä ei poista narsistin tuhovoimaa ja uhrin tarvetta paeta, ottaa etäisyyttä - vaikka rakastaa.
Aloittaja on oppinut sanomaan narsisti ja aika useille palstalle hän narisee siitä aiheesta. Narsisiti siellä narsisti täällä, oikein muotisana.
Okay, kyllä jokainen tietää mikä on narsisti, mutta eivät kuitenkaan käytä sitä sanaa koska narsisti ei ole kovin yleistä tai ainakaan hirveän paljon.
Tulipa mieleen että joku mainitsi, että meissä jokaisessa on jonkin verran narsisti -ominaisuus. Ehkäpä onkin ja paljon muutakin.