Hei
En tiedä mitä teen. Toivottavasti te saatte minun pään järkeväksi.
Teksti voi olla vähän rajua, loppu puolella.
Minulla ja tyttökaverilla on ollut riitoja aina vähän väliä, niinkuin kaikissa suhteissa pitäisi ollakkin, mutta ei liikaa tietenkään.
Nytten näitä riitoja on tullut hirveänä ja on lähtenyt aina pienestä asiasta. Että pienestä tullut iso.
Monesti olemme eroamisesta puhuneet, mutta olemme saaneet selvitettyä asiat.
Mutta eilen, kun tuli riita pienestä asiasta josta paisui iso riita. Itse lähdin pois hänen asunnoltaan ja hän huusi kurkku suorana minulle ja että vihaa minua ja läpsäisi minua naamalle. Lähdin siitä seisomalta omalle asunnolle ja kun lähdin tyttökaverin luota, niin hän huusi, että takaisin ei ole palaamista ja me eroamme.
Siinä sitten omalla asunnolle tulin ja tyttökaveri pisti viestiä, että tule hakemaan tavarasi tänään pois täältä. Minäkin olin samaa mieltä hänen kanssaan. Siispä lähdin hakemaan tavaroitani, mutta minulla ei ollut avainta hänen asuntoon enään, kun olin antanut sen hänelle takaisin. Odotin hänen asunnon ulkopuolella häntä 20 minuuttia. Ja kun hän tuli, hänellä oli Alkon pussi kädessä ja siellä oli alkoholia.
Hän koko ajan katsoi minua vihaisesti kun minä omia tavaroitani vein pois.
Kun olin vienyt tavarat pois. Niin menin tyttökaverin luo ja aloimme keskustelemaan. Hän oli humalassa jo ja puhui meidän suhteesta ja miten hän aikoo jatkaa elämää, kummatkin menimme lattialle puhumaan, Minä olin käytävällä ja hän oli keittiössä. Että emme nähneet toisiamme siinä tilanteessa. Kummatkin itkettiin hirveänä, että en ole ikinä itkenyt samalla tavalla. Siinä kun puhuimme, niin kurkkasin häntä nurkan takaa ja huomasin, että hän oli viillellyt itseään kädestä. Ei kovin syvältä kuitenkaan, mutta kuitenkin verta oli tullut. Yritin pessä hänen kätensä, mutta hän ei antanut ja oli jo silloin vähän väkivaltainen.
Siinä hänelle sitten puhuin, että tämä on erittäin tyhmää tämmöinen käytös ja sanoin, että pitää kasvaa aikuiseksi, eikä olla näin itseään kohtaan.
Hän samalla puhui, että rakastaa minua ja ei halua menettää minua. Itsekkin häntä rakastan ja hän sanoi, että hän haluaa keskustella ja kysyä semmoisia kysymyksiä mitä ei ole ikinä kysynyt, Hän kysyi ja minä vastasin rehellisesti. Hän oli ihan sekaisin kun hänelle ei alkoholi käy. Minä yritin häntä piettää kiinni, ettei hae veistä enään ja viiltele itseään. Hän koko ajan yritti hakea sen ja minä estin sitä ja sanoin samalla, että ei ole mitään järkeä tämmöinen käytös. Että lopeta tämä, Hän sitten huusi ja huusi minulle, että sama se on mitä minä teen itselleni, kun minä en halua olla enään yhdessä.
Hän alkoi lyömään ja puremaan minua. Niinh minä otin hänestä kiinni ja laitoin hänet maahan kiinni, että ei tule päälle. Sanoin samalla, että rauhoitu, mutta ei hän uskonut. Siinä sitten sain hänet vähän rauhoteltua, hän meni vessaan pissalle. Ja sain siinä itsekkin vähän rauhoiteltua itseäni.
Hän tuli vessasta pois ja sama juttu jatkui ja hän huusi ja huusi, Sanoin hänelle, että minä lähden pois nytten, että en kestä tämmöistä enään. Hän ei päästänyt minua ovesta ulos ja hyökkäsi minun kimppuuni ja puri ja löi ja minä yritin itseäni puolustaa ja piti käyttää voimiani ja siinä kaaduimme kummatkin sitten vessan lattialle ja pidin häntä kiinni ja hän puri ja raapi ja raapi minua, niin otin puhelimen ja soitin 112.
Että tulkaa helvetti auttamaan. Samalla siinä pidin tyttökaveriani kiinni lattiassa ja samalla höpötin 112-vastaaja naisen kanssa ja hän sanoi, että pitää antaa kännykkä tyttökaverilleni, Noh annoin, niin tyttökaveri sammutti puhelimen ja yritti hajottaa sen, mutta sain sen kuitenkin häneltä pois.
Siinä sitten yritin häntä rauhoitella, että ei mitään hätää, että rauhoitu. Hirveä huuto ja rääkyminen. Koko kerrostalo kuuli sen. Sain hänet rauhoiteltua ennen Ambulanssia ja poliisia. He sitten tulivat ja alkoivat hoitamaan tyttökaveriani ja poliisi sitten keskusteli minun kanssani, vaikea siinä oli keskustella kun itkin ihan hirveänä ja olin ihan heikkona siinä kohtaan. Poliisi sitten kysyi kysymykset ja ambulanssi vei tyttökaverini sairaalaan katsottavaksi. Ja minä menin sitten omalle asunnolleni ja koko matkan itkin siinä, että mitä ihmettä on tapahtunut, että tämä oli ihan hirveää.
Kun olin kotona niin alkoi viestejä tulemaan ja tyttökaveri pyytää anteeksi ja rukoilee, että voisimme palata yhteen, että hän sai kysymykset kysyttyä minulta, mitkä hänellä on mietityttänyt kauan aikaa.
Sanoin hänelle, että ei ole tervettä tämmöinen ja sanoin, että menen nukkumaan ja pistin kännykän kiinni yöksi.
Sitten aamulla kun heräsin 7 aikoihin, pistin kännykän auki hän soitti minulle ja pyysi anteeksi ja haluaa jatkaa suhdetta minun kanssani. Minä sanoin, että en mie tiiä, että onko tässä enään mitään järkeä.
Ja nytten on kohta 9 kello ja tässä nytten olen ja kirjoittelen tänne tätä viestiä.
Minä rakastan häntä, mutta en tiedä mitä teen, onko tämä normaalia.
Pelkään, että hän tekee jotain itselleen.
En tiedä mitä teen. Toivottavasti te saatte minun pään järkeväksi.
Teksti voi olla vähän rajua, loppu puolella.
Minulla ja tyttökaverilla on ollut riitoja aina vähän väliä, niinkuin kaikissa suhteissa pitäisi ollakkin, mutta ei liikaa tietenkään.
Nytten näitä riitoja on tullut hirveänä ja on lähtenyt aina pienestä asiasta. Että pienestä tullut iso.
Monesti olemme eroamisesta puhuneet, mutta olemme saaneet selvitettyä asiat.
Mutta eilen, kun tuli riita pienestä asiasta josta paisui iso riita. Itse lähdin pois hänen asunnoltaan ja hän huusi kurkku suorana minulle ja että vihaa minua ja läpsäisi minua naamalle. Lähdin siitä seisomalta omalle asunnolle ja kun lähdin tyttökaverin luota, niin hän huusi, että takaisin ei ole palaamista ja me eroamme.
Siinä sitten omalla asunnolle tulin ja tyttökaveri pisti viestiä, että tule hakemaan tavarasi tänään pois täältä. Minäkin olin samaa mieltä hänen kanssaan. Siispä lähdin hakemaan tavaroitani, mutta minulla ei ollut avainta hänen asuntoon enään, kun olin antanut sen hänelle takaisin. Odotin hänen asunnon ulkopuolella häntä 20 minuuttia. Ja kun hän tuli, hänellä oli Alkon pussi kädessä ja siellä oli alkoholia.
Hän koko ajan katsoi minua vihaisesti kun minä omia tavaroitani vein pois.
Kun olin vienyt tavarat pois. Niin menin tyttökaverin luo ja aloimme keskustelemaan. Hän oli humalassa jo ja puhui meidän suhteesta ja miten hän aikoo jatkaa elämää, kummatkin menimme lattialle puhumaan, Minä olin käytävällä ja hän oli keittiössä. Että emme nähneet toisiamme siinä tilanteessa. Kummatkin itkettiin hirveänä, että en ole ikinä itkenyt samalla tavalla. Siinä kun puhuimme, niin kurkkasin häntä nurkan takaa ja huomasin, että hän oli viillellyt itseään kädestä. Ei kovin syvältä kuitenkaan, mutta kuitenkin verta oli tullut. Yritin pessä hänen kätensä, mutta hän ei antanut ja oli jo silloin vähän väkivaltainen.
Siinä hänelle sitten puhuin, että tämä on erittäin tyhmää tämmöinen käytös ja sanoin, että pitää kasvaa aikuiseksi, eikä olla näin itseään kohtaan.
Hän samalla puhui, että rakastaa minua ja ei halua menettää minua. Itsekkin häntä rakastan ja hän sanoi, että hän haluaa keskustella ja kysyä semmoisia kysymyksiä mitä ei ole ikinä kysynyt, Hän kysyi ja minä vastasin rehellisesti. Hän oli ihan sekaisin kun hänelle ei alkoholi käy. Minä yritin häntä piettää kiinni, ettei hae veistä enään ja viiltele itseään. Hän koko ajan yritti hakea sen ja minä estin sitä ja sanoin samalla, että ei ole mitään järkeä tämmöinen käytös. Että lopeta tämä, Hän sitten huusi ja huusi minulle, että sama se on mitä minä teen itselleni, kun minä en halua olla enään yhdessä.
Hän alkoi lyömään ja puremaan minua. Niinh minä otin hänestä kiinni ja laitoin hänet maahan kiinni, että ei tule päälle. Sanoin samalla, että rauhoitu, mutta ei hän uskonut. Siinä sitten sain hänet vähän rauhoteltua, hän meni vessaan pissalle. Ja sain siinä itsekkin vähän rauhoiteltua itseäni.
Hän tuli vessasta pois ja sama juttu jatkui ja hän huusi ja huusi, Sanoin hänelle, että minä lähden pois nytten, että en kestä tämmöistä enään. Hän ei päästänyt minua ovesta ulos ja hyökkäsi minun kimppuuni ja puri ja löi ja minä yritin itseäni puolustaa ja piti käyttää voimiani ja siinä kaaduimme kummatkin sitten vessan lattialle ja pidin häntä kiinni ja hän puri ja raapi ja raapi minua, niin otin puhelimen ja soitin 112.
Että tulkaa helvetti auttamaan. Samalla siinä pidin tyttökaveriani kiinni lattiassa ja samalla höpötin 112-vastaaja naisen kanssa ja hän sanoi, että pitää antaa kännykkä tyttökaverilleni, Noh annoin, niin tyttökaveri sammutti puhelimen ja yritti hajottaa sen, mutta sain sen kuitenkin häneltä pois.
Siinä sitten yritin häntä rauhoitella, että ei mitään hätää, että rauhoitu. Hirveä huuto ja rääkyminen. Koko kerrostalo kuuli sen. Sain hänet rauhoiteltua ennen Ambulanssia ja poliisia. He sitten tulivat ja alkoivat hoitamaan tyttökaveriani ja poliisi sitten keskusteli minun kanssani, vaikea siinä oli keskustella kun itkin ihan hirveänä ja olin ihan heikkona siinä kohtaan. Poliisi sitten kysyi kysymykset ja ambulanssi vei tyttökaverini sairaalaan katsottavaksi. Ja minä menin sitten omalle asunnolleni ja koko matkan itkin siinä, että mitä ihmettä on tapahtunut, että tämä oli ihan hirveää.
Kun olin kotona niin alkoi viestejä tulemaan ja tyttökaveri pyytää anteeksi ja rukoilee, että voisimme palata yhteen, että hän sai kysymykset kysyttyä minulta, mitkä hänellä on mietityttänyt kauan aikaa.
Sanoin hänelle, että ei ole tervettä tämmöinen ja sanoin, että menen nukkumaan ja pistin kännykän kiinni yöksi.
Sitten aamulla kun heräsin 7 aikoihin, pistin kännykän auki hän soitti minulle ja pyysi anteeksi ja haluaa jatkaa suhdetta minun kanssani. Minä sanoin, että en mie tiiä, että onko tässä enään mitään järkeä.
Ja nytten on kohta 9 kello ja tässä nytten olen ja kirjoittelen tänne tätä viestiä.
Minä rakastan häntä, mutta en tiedä mitä teen, onko tämä normaalia.
Pelkään, että hän tekee jotain itselleen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
olen itse ollu nuorena kovin mustasukainen ja viillellyt paljon.. ja olen hakannut miestäni yms.. nyt enä'ä en voisi kuvitellakaan tekeväni niin.. tuosta kaikesta on7 vuotta.. nyt on uusi mies ja liitto suht tasapainoinen. ja lyömistä ja sekoilua ei ole ollut... et kyllä siitä parantua voi.. menkää yhdessä terapiaan.. tai ainakin tän naisen olis hyvä mennä.. tsemppiä!
Minun neuvoni vanhempana ja kokeneempana miehenä on: erotkaa. Tyttöystäväsi käytös kertoo hänen luonteestaan. Se ei tule muuttumaan miksikään. On erittäin raskasta elää epätasapainoisen ihmisen kanssa. Erotkaa hyvissä ajoin ja etsi itsellesi tsapainoinen kumppani.
Hei! onko naisesi väkivaltainen myös selvänä? Jollei, niin teepä näin, koska meillä se auttoi. Meillä tilanne oli ihan sama ja tuosta lopun rajuudesta tuli mieleen se hetki ennen asumuseroamme, joka sittemmin päättyi onnellisesti takasmuuttoon.
Sinä muutat nyt pois. Panet suhteenkin katkolle hetkellisesti ja sanelet ehdot. Viina on avainasemassa. Sen pitää jäädä pois KOKONAAN. Meilläkin viina oli se nro 1 kompastuskivi ja sekoilu tuli siitä. Toisekseen te MOLEMMAT menette puhumaan omista jutuistanne. Se maksaa, mutta kannattaa. Tässä vaiheessa voitte tavata toisianne satunnaisesti. Älkää nukkuko yhdessä (tärkeää varsinkin naiselle vaikka hän haluaisikin seksiä ja kokisi moisen tuhaksi).
Seuraavaksi menette juttelemaan yhdessä parisuhdeterapeutille. Jos hommat alkaa selvitä, voitte palata seurustelemaan aktiivisesti mutta hitaasti. En suosittele yhdessäasumista ennen sitoutumista avioliittoon, koska seurustelussa on aina epävarmaa että sitoudutaanko vai ei ja kuitenkin taas asuminen vaatii molemmilta sitoutumisia ja tästä syntyy alitajuntaan monia ristiriitoja ja monesti ihan tietoisiakin.
Naisesi käytös ei ole normaalia millään tavoin. Mielestäni aloittajan ei kannata seurustella kyseisen naisen kanssa oman turvallisuutensa vuoksi. Itse olen nainen ja voin sanoa että tuollaista käytöstä ei pidä sietää keneltäkään.
Ehdotan että pistät välit poikki sen naisen kanssa.
Elikkä kiitos vain näistä teksteistä, nytten menen hänen kanssaan keskustelemaan, jos hän olisi selvemmällä päällä henkisesti.
Mutta luulen itse, että tiedän päätökseni ja se on eroaminen. Tämä oli erittäin pelottava kokemus, enkä halua tämän tapahtuvan enään toisten. Ja sitä juuri pelkään, että näin tapahtuu uudestaan.
En sano sitä, että en välitä hänestä. Rakkaus on vielä minussa, mutta minun täytyy ajatella järkevästi omaa elämääni ja turvallisuuttani.
Hän sanoo, että hän aikoo muuttua ja ei koske alkoholiin, mutta en tiedä uskonko sitä, että muuttuu ja minun pitää aina pelätä sitä. Se ei ole normaalia, niinkuin tuolla joku sanoikin, että pitää olla tasapainoinen suhde ja nyttenhän se ei olisi.
Ja sitten oli, että onko hän väkivaltainen selvänä, ei ole väkivaltainen, hän on temparamenttinen, että äkkiä suuttuu ja alkaa huutamaan. Itse olen semmoinen, että yritän puhua normaalisti, mutta sitten kun alkaa huuto, en kestä ja alan itsekkin.
Olisin niin halunnut tämän suhteen toimivan, kun kuitenkin tykätään samoista asioista ja ajatellaan maailman menoa samalla tavalla.
Minulla oli aivan samanlainen nainen luojan kiitos pääsin hänestä eroon tyhmänä en tietenkään uskonut kun vasta kolmannen eron jälkeen ettei tästä todellakaan tule mitään rakastin häntä ja vieläkin ajattelen hänen hyviä puoliaan mutta kun muistaa miten aina kävi kun otti viinaa niin ei kiitos se oli aina poliisi asia....Nainen lupas aina lopettaa juomisen mut jo parinviikon jälkeeen lipsui
Se minullakin mietityttää, että toistuuko asiat monta kertaa.
Annoin hänelle vielä yhden mahdollisuuden ja keskustelimme monta tuntia asiasta ja miten asiat on.
En tiedä sitten, että teinkö oikean ratkaisun, mutta haluan kokeilla tämän yhden kerran.
Vai olinko erittäin tyhmä, nytten voin olla aina varuillani joka asiassa, että suhde ei välttämättä olekkaan enään rentoa. Että rakkaus kuolee ajan kuluessa pois.
Alkoholiin hän ei kuulemma enään aio koskea. Mutta en tiedä koskeeko hän sitten minuun väkivaltaisesti. Jos koskee se on sillä siisti, että en jaksa semmoista naista katsoa ja on minun omaksi parhaaksi.
Mutta saatoin nyttenkin tehdä suuren virheen, että moni olisi jättänyt tähän yhteen kertaan, varmaan olen liian anteeksi antava ja kiltti mies.