Tässä minun tarinani. Toivon että saisin vinkkejä ja kommentteja
Olen tuntenut tämän naisen nyt 4 vuotta. Tutustuimme kun hän rupesi seurustelemaan silloisen parhaan ystäväni kanssa. He olivat yhdessä melkein kolme vuotta, jonka aikana meistä tuli hyviä ystäviä myös keskenämmä. Autoin tätä ystävä pariskuntaa selvittämään ongelmiaan ja monta kertaa lohdutin tätä naista, kun heillä oli ongelmia.
He erosivat vuosi sitten, kun silloinen paras ystäväni jätti tämän naisen. Eron jälkeen meistä tuli todella läheisiä ja autoin häntä selviämään yli siitä erosta, jossa ei kauaa mennyt. Jo pari viikkoa eron jälkeen hän alkoi käyttäytymään kuin olisin ollut jo iloinen että pääsi eroon siitä miehestä. Ja vakuutti onnellisuuttaan. Samoihin aikoihin huomasin olevan täysin ihastunut tähän naiseen. Olimme tulleet tässä vaiheessa jo todella läheisiksi ystäviksi. n1kk eron jälkeen tunnustin tunteeni häntä kohtaan ja hän sanoi että tunsi samalla lailla myös minua kohtaan. Siitä alkoi 6 viikon mittainen "suhde". Olimme yhdessä sopineet jo alussa ettei pidetä mitään kiirettä asian kanssa. Pidin salassa sen, että olin jo hyvää vauhtia rakastumassa häneen. Ei puhuttu seurustelusta, jatkettiin hyvinä ystävinä, jotka olivat ihastuneet toisiinsa. Mitä enemmän aikaa kuluin sitä enemmän hän ahdistui siitä kuinka voimakkasti "tyrkytin" itseäni hänelle. Varsinkin baari-reissuilla monesti tuli sanottua ja tehtyä paljon asioita mitä en ikinä muutoin olisi tehnyt. Halusin toki arvostaa sitä, että hän halusi ottaa asiat hitaasti, mutta myös samalla tuntui että jos en nyt iske kiinni niin saatan menettää hänet kokonaan. 6 viikkoa kului ja hän sanoi minulle ettei enää tuntenut minua kohtaan mitään. Hän oli ahdistunut koska joutui koko ajan jarruttelemaan minua, joka lopulta johti siihen että hänen tunteensa haihtui pois. Sivulauseessa myönsi myös ettei ollu vielä päässyt yli exästään, ja tämä sai minut suuttumaan. Ehkä hän oli koko ajan vain pitänyt minua korvikkeena sille mitä oli juuri menettänyt, koska olin valmis antamaan sen.
Samaan aikaan minulla meni välit poikki hänen exänsä kanssa, silloinen paras ystäväni. ja rehellisesti sanottuna ei minua edes haitannut. Olin niin ihastunut tähän naiseen että olin täysin valmis uhraamaan ystävyyden tämän kanssa. Viikko sen jälkeen kun tämä nainen oli sanonut ettei enää tunne minua kohtaan mitään sain kuulla että hän ja hänen exänsä, olivat viettäneet illan yhdessä ja suudelleet. Tämä vain sai lisää bensaa liekkeihini. Oli todella petetty olo. Kuinka tämä nainen, jonka kanssa olimme tulleet parhaiksi ystäviksi voisi tehny jotain tälläistä minulle?! Emme pitäneet yhteyttä kuukauteen, minun aloittestani. Tämän aikana sain paniikkikohatuksen.
Tämän kuukauden jälkeen tapasimme eräs perjantai kun otin häneen yhteyttä. Luulin että olisin päässyt yli ihastumisestani ja voitaisiin jatkaa taas hyvinä ystävinä. Ikävä oli ollut sietämätön. Juttelimme koko illan ja hän kertoi kuinka oli myös kaivannut suuresti minua. Huomasin myös kuinka syyllinen olo hänellä oli. Vietimme koko viikonlopun yhdessä ja puhuimme kaikki asiat halki. Itse vain huomasin tuon viikonlopun jälkeen että tunteeni eivät olleet kadonneet mihinkään. Ehkä jopa voimistuneet. Aloimme taas juttelemaan lähes päivittäin ja viikonloppua vietimme aikaa yhdessä, edelleenki vain ystävinä hänen mielestään. Ei mennyt kauaa kun rupesin epäilemään että olis jo rakastunut häneen. Päätin antaa itselleni kuukauden aikaa miettiä asiaa, ja jos vielä tuntisin samon häntä kohtaan niin kertoisin sen hänelle. Tämän kuukauden aikana kuitenkin välimme alkoivat rakoilla, yritin saada häntä muuttamaan mielensä ja sain pakit liian monta kertaa. Häntä ei kuitenkaan haitannut missään vaiheessa että minulla oli tunteita häntä kohtaan. Aloin tulemaan jo katkeraksi häntä kohtaan ja en vain pystynyt käsittämään miksei hän tuntenut samoin minua kohtaan!
Kului muutama viikko ja huomasin kuinka häntä oli alkanut jo ärsyttämään se kuinka käyttäydyin häntä kohtaan, etäisesti ja välinpitämättömästi. Samoihin aikoihin hän kertoi toisesta miehestä jonka kanssa tällä oli ollu suhde. Huomasin sen ärtymyksen ja päätin tunnustaa hänelle rakkauteni. Eihän siinä hyvin käynyt. Pakit tuli jälleen. Vaikka olin kuvitellut ettei minua enää edes haittaa vaikka en saisi vastakaikua tunteilleni kunhan saisin kerrottua kuinka paljon rakastan häntä. Sen piti riittää.
Tästä on nyt 11 viikkoa. Olen tavannut tämän naisen kerran tämän ajan aikana ja sekin oli ihan sattumalta kaupungilla viime viikolla. Halusin ihan itse ottaa etäisyyttä koska halusin nyt vain päästä tästä yli. Muutaman kerran ollaan juteltu jotain pientä. Välillä oli parempiakin aikoja, mutta suureksi osaksi tunsin suurta surua ja masennusta.. Nyt olen taas paljon miettinyt häntä paljon viime aikoina. Olen edelleen katkera siitä kaikesta. En vain voi antaa anteeksi! En tiedä enää mitä tunnen häntä kohtaan.. Kaikki tuntuu niin sekavalta! (jatkuu..)
Olen tuntenut tämän naisen nyt 4 vuotta. Tutustuimme kun hän rupesi seurustelemaan silloisen parhaan ystäväni kanssa. He olivat yhdessä melkein kolme vuotta, jonka aikana meistä tuli hyviä ystäviä myös keskenämmä. Autoin tätä ystävä pariskuntaa selvittämään ongelmiaan ja monta kertaa lohdutin tätä naista, kun heillä oli ongelmia.
He erosivat vuosi sitten, kun silloinen paras ystäväni jätti tämän naisen. Eron jälkeen meistä tuli todella läheisiä ja autoin häntä selviämään yli siitä erosta, jossa ei kauaa mennyt. Jo pari viikkoa eron jälkeen hän alkoi käyttäytymään kuin olisin ollut jo iloinen että pääsi eroon siitä miehestä. Ja vakuutti onnellisuuttaan. Samoihin aikoihin huomasin olevan täysin ihastunut tähän naiseen. Olimme tulleet tässä vaiheessa jo todella läheisiksi ystäviksi. n1kk eron jälkeen tunnustin tunteeni häntä kohtaan ja hän sanoi että tunsi samalla lailla myös minua kohtaan. Siitä alkoi 6 viikon mittainen "suhde". Olimme yhdessä sopineet jo alussa ettei pidetä mitään kiirettä asian kanssa. Pidin salassa sen, että olin jo hyvää vauhtia rakastumassa häneen. Ei puhuttu seurustelusta, jatkettiin hyvinä ystävinä, jotka olivat ihastuneet toisiinsa. Mitä enemmän aikaa kuluin sitä enemmän hän ahdistui siitä kuinka voimakkasti "tyrkytin" itseäni hänelle. Varsinkin baari-reissuilla monesti tuli sanottua ja tehtyä paljon asioita mitä en ikinä muutoin olisi tehnyt. Halusin toki arvostaa sitä, että hän halusi ottaa asiat hitaasti, mutta myös samalla tuntui että jos en nyt iske kiinni niin saatan menettää hänet kokonaan. 6 viikkoa kului ja hän sanoi minulle ettei enää tuntenut minua kohtaan mitään. Hän oli ahdistunut koska joutui koko ajan jarruttelemaan minua, joka lopulta johti siihen että hänen tunteensa haihtui pois. Sivulauseessa myönsi myös ettei ollu vielä päässyt yli exästään, ja tämä sai minut suuttumaan. Ehkä hän oli koko ajan vain pitänyt minua korvikkeena sille mitä oli juuri menettänyt, koska olin valmis antamaan sen.
Samaan aikaan minulla meni välit poikki hänen exänsä kanssa, silloinen paras ystäväni. ja rehellisesti sanottuna ei minua edes haitannut. Olin niin ihastunut tähän naiseen että olin täysin valmis uhraamaan ystävyyden tämän kanssa. Viikko sen jälkeen kun tämä nainen oli sanonut ettei enää tunne minua kohtaan mitään sain kuulla että hän ja hänen exänsä, olivat viettäneet illan yhdessä ja suudelleet. Tämä vain sai lisää bensaa liekkeihini. Oli todella petetty olo. Kuinka tämä nainen, jonka kanssa olimme tulleet parhaiksi ystäviksi voisi tehny jotain tälläistä minulle?! Emme pitäneet yhteyttä kuukauteen, minun aloittestani. Tämän aikana sain paniikkikohatuksen.
Tämän kuukauden jälkeen tapasimme eräs perjantai kun otin häneen yhteyttä. Luulin että olisin päässyt yli ihastumisestani ja voitaisiin jatkaa taas hyvinä ystävinä. Ikävä oli ollut sietämätön. Juttelimme koko illan ja hän kertoi kuinka oli myös kaivannut suuresti minua. Huomasin myös kuinka syyllinen olo hänellä oli. Vietimme koko viikonlopun yhdessä ja puhuimme kaikki asiat halki. Itse vain huomasin tuon viikonlopun jälkeen että tunteeni eivät olleet kadonneet mihinkään. Ehkä jopa voimistuneet. Aloimme taas juttelemaan lähes päivittäin ja viikonloppua vietimme aikaa yhdessä, edelleenki vain ystävinä hänen mielestään. Ei mennyt kauaa kun rupesin epäilemään että olis jo rakastunut häneen. Päätin antaa itselleni kuukauden aikaa miettiä asiaa, ja jos vielä tuntisin samon häntä kohtaan niin kertoisin sen hänelle. Tämän kuukauden aikana kuitenkin välimme alkoivat rakoilla, yritin saada häntä muuttamaan mielensä ja sain pakit liian monta kertaa. Häntä ei kuitenkaan haitannut missään vaiheessa että minulla oli tunteita häntä kohtaan. Aloin tulemaan jo katkeraksi häntä kohtaan ja en vain pystynyt käsittämään miksei hän tuntenut samoin minua kohtaan!
Kului muutama viikko ja huomasin kuinka häntä oli alkanut jo ärsyttämään se kuinka käyttäydyin häntä kohtaan, etäisesti ja välinpitämättömästi. Samoihin aikoihin hän kertoi toisesta miehestä jonka kanssa tällä oli ollu suhde. Huomasin sen ärtymyksen ja päätin tunnustaa hänelle rakkauteni. Eihän siinä hyvin käynyt. Pakit tuli jälleen. Vaikka olin kuvitellut ettei minua enää edes haittaa vaikka en saisi vastakaikua tunteilleni kunhan saisin kerrottua kuinka paljon rakastan häntä. Sen piti riittää.
Tästä on nyt 11 viikkoa. Olen tavannut tämän naisen kerran tämän ajan aikana ja sekin oli ihan sattumalta kaupungilla viime viikolla. Halusin ihan itse ottaa etäisyyttä koska halusin nyt vain päästä tästä yli. Muutaman kerran ollaan juteltu jotain pientä. Välillä oli parempiakin aikoja, mutta suureksi osaksi tunsin suurta surua ja masennusta.. Nyt olen taas paljon miettinyt häntä paljon viime aikoina. Olen edelleen katkera siitä kaikesta. En vain voi antaa anteeksi! En tiedä enää mitä tunnen häntä kohtaan.. Kaikki tuntuu niin sekavalta! (jatkuu..)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Välillä olen varma että rakastan häntä edelleen ja halusisin vielä yrittää saada hänen mielensä muuttumaan vielä kerran. Välillä kaipaan vaan sitä ystävää takaisin ja toivon että pääsisin yli tästä kaikesta, että elämä voisi jatkua.
Tiedän etten voi loputtomiin olla katkera koska jossain vaiheessa hänkin kyllästyy siihen jatkuvaan syyllisyyden tunteeseen. Haluan vain saada hänet takaisin! Mutta en vain voi unohtaa sitä kaikkea mitä jouduin kokemaan. Vaikka en enää rakastaisikaan, en tiedä rakastanko. En voi ottaa sitäkään riskiä että yritettäisiin jatkaa ystävinä tästä ja sitten rakastuisin uudestaan!
Haluan vain päästä yli näistä sekavista tunteista ja vanhan ystävän takaisin elämääni. En vain tiedä pystynkö enää näkemään sitä ihmistä samalla lailla. Niin pahasti hän minua satutti. En voi kuitenkaan odottaa loputtomiin sitä että pääsisin tästä yli, koska jossakin vaiheessa hän unohtaa minut. Ehkä se olisi parempi että minäkin yrittäisin unohtaa hänet, en tiedä! Täysin umpikujassa!
olit laastari naiselle,itselle kävi samoin....mut 12kuukautta kesti toipua paskasta!
Itse olen juuri samantyyppisessä tilanteessa. Tänään sain kuulla, että hänellä on joku muu. Tunnen olevani katkera, mutta jos jatkaisin ystäväni kanssa laastarina se olisi itsepetosta. Jos minun on uhrattava ystävyytemme sen tähden, että pääsen elämässäni eteenpäin niin sit olkoon niin. Sinun tapauksessa sinun pitää päättää mitä haluat tehdä. Itse en halua, että tämä nainen ohjaa elämääni. Haluan tehdä sen itse. Siksi voin tehdä ne asiat, mitä tilanne vaatii... Eli toipumaan ja unohtamaan, siihen tähtään.