sanokaa mitä vit*ua minun pitäisi tehdä. 9 v suhde takana. Ja nyt miehellä on ollut jonkinmoinen parin kuukauden seksisuhde, ja sanojensa mukaan se on loppunut nyt (en tiedä voinko uskoa, sen verran hän on valehdellut viime aikoina).
No ollaan puhuttu ja itketty, ja minulla on kaikesta huolimatta tunne, että en haluaisi menettää häntä. vaikka tuo pettäminen sattuu ihan helkutisti, enkä tiedä miten tästä selviää.
Miehelläkin on tunteita jäljellä minua kohtaan, tiedän ja tunnen sen, ja siitä puhuttiinkin, mutta en tiedä onko niitä tarpeeksi että hän haluaisi jatkaa kanssani. Se tässä on kaikkein pahinta, kun en tiedä.
Hän sanoo, että hänen täytyy selvitellä ajatuksiaan, ja on viime ajat ollut milloin missäkin kavereillaan.
Puhuimme asumis erosta , että muuttaisimme toistaiseksi erilleen. Minulle vain ei mene päähän, että hän tosiaan haluaa jättää minut (enkä tiedä sitäkään varmaksi että haluaako sittenkään). Eikä hän kai itsekään tiedä, siksi selvittää ajatuksiaan.
Mutta kun kysyin että mikä tämä tilanteemme nyt on, niin hän sanoi että MIETITÄÄN ASUMISEROA. mitä ihmettä se käytännössä tarkoittaa....?! tarkoittaako se kenties sitä että hän voi mielestään tavata sitä toista jo tänä aikana... olen ihan rikki.
Hän sanoo, että ei mulla ole kiirettä sitä asuntoa etsiä, katsotaan miksi tämä tilanne kehittyy!? mutta tuntuu ihan kamalalta vain odottaa ja katsoa, että milloin hän sitten lopullisesti ilmoittaa että minun on lähdettävä.
Olisiko vain parasta alkaa huomenna jo katselemaan asuntoja? koska tuntuu vain siltä, että jos nyt tässä vain odottelen hänen päätöstään, niin en kestä sitä enää jos hän sitten ilmoittaa että meidän on erottava. Koska nyt minulla on jonkinlainen toivonkipinä jäljellä vielä, kun hän sanoi ettei tiedä itsekään vielä mitä haluaa. Enkä kestä enää, jos tämä toivo murskataan! siksi tuntuisi helpommalta vain lähteä, mutta miten voin, kun kuitenkin haluaisin jatkaa jos hänkin niin päättää.
olenko vain säälittävä takertuja? en vain pysty sisäistämään asiaa vielä, että hän edes harkitsee jättävänsä.
ja kuinka kauan hän aikoo minun odotuttaa päätöstään....
taitaisi olla parasta mennä jonkun lekurin puheille, jos saisi jotain rauhoittavia. Vai mitä neuvoisitte tekemään... olen yhden ystävän kanssa puhunut,mutta eipä sitä toinen pysty oikein auttamaan, vaikka tottahan se lohdutti kun joku kuunteli. Mutta hän asuu kaukana, eikä minulla ole mahdollista häntä tavata.
Lähellä minulla ei ole ketään läheistä ystävää, siksikin tämä tuntuu niin yksinäiseltä ja epätoivoiselta.
Tekisi mieli vetää pää täyteen...
Ja pisteenä iin päälle jäin 2 kk sitten työttömäksi, joten päivät kuluvat vain tätä asiaa päässä pyöritellessä.. nukuttuakaan en saa kunnolla, ja tuntuu ettei ole edes voimia mihinkään uuteen, kuten asunnon ja varsinkin työpaikan etsintään. Eilenkin kauppareissulla kyyneleet valuivat silmistä, enkä saanut niitä pidäteltyä.
No ollaan puhuttu ja itketty, ja minulla on kaikesta huolimatta tunne, että en haluaisi menettää häntä. vaikka tuo pettäminen sattuu ihan helkutisti, enkä tiedä miten tästä selviää.
Miehelläkin on tunteita jäljellä minua kohtaan, tiedän ja tunnen sen, ja siitä puhuttiinkin, mutta en tiedä onko niitä tarpeeksi että hän haluaisi jatkaa kanssani. Se tässä on kaikkein pahinta, kun en tiedä.
Hän sanoo, että hänen täytyy selvitellä ajatuksiaan, ja on viime ajat ollut milloin missäkin kavereillaan.
Puhuimme asumis erosta , että muuttaisimme toistaiseksi erilleen. Minulle vain ei mene päähän, että hän tosiaan haluaa jättää minut (enkä tiedä sitäkään varmaksi että haluaako sittenkään). Eikä hän kai itsekään tiedä, siksi selvittää ajatuksiaan.
Mutta kun kysyin että mikä tämä tilanteemme nyt on, niin hän sanoi että MIETITÄÄN ASUMISEROA. mitä ihmettä se käytännössä tarkoittaa....?! tarkoittaako se kenties sitä että hän voi mielestään tavata sitä toista jo tänä aikana... olen ihan rikki.
Hän sanoo, että ei mulla ole kiirettä sitä asuntoa etsiä, katsotaan miksi tämä tilanne kehittyy!? mutta tuntuu ihan kamalalta vain odottaa ja katsoa, että milloin hän sitten lopullisesti ilmoittaa että minun on lähdettävä.
Olisiko vain parasta alkaa huomenna jo katselemaan asuntoja? koska tuntuu vain siltä, että jos nyt tässä vain odottelen hänen päätöstään, niin en kestä sitä enää jos hän sitten ilmoittaa että meidän on erottava. Koska nyt minulla on jonkinlainen toivonkipinä jäljellä vielä, kun hän sanoi ettei tiedä itsekään vielä mitä haluaa. Enkä kestä enää, jos tämä toivo murskataan! siksi tuntuisi helpommalta vain lähteä, mutta miten voin, kun kuitenkin haluaisin jatkaa jos hänkin niin päättää.
olenko vain säälittävä takertuja? en vain pysty sisäistämään asiaa vielä, että hän edes harkitsee jättävänsä.
ja kuinka kauan hän aikoo minun odotuttaa päätöstään....
taitaisi olla parasta mennä jonkun lekurin puheille, jos saisi jotain rauhoittavia. Vai mitä neuvoisitte tekemään... olen yhden ystävän kanssa puhunut,mutta eipä sitä toinen pysty oikein auttamaan, vaikka tottahan se lohdutti kun joku kuunteli. Mutta hän asuu kaukana, eikä minulla ole mahdollista häntä tavata.
Lähellä minulla ei ole ketään läheistä ystävää, siksikin tämä tuntuu niin yksinäiseltä ja epätoivoiselta.
Tekisi mieli vetää pää täyteen...
Ja pisteenä iin päälle jäin 2 kk sitten työttömäksi, joten päivät kuluvat vain tätä asiaa päässä pyöritellessä.. nukuttuakaan en saa kunnolla, ja tuntuu ettei ole edes voimia mihinkään uuteen, kuten asunnon ja varsinkin työpaikan etsintään. Eilenkin kauppareissulla kyyneleet valuivat silmistä, enkä saanut niitä pidäteltyä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihan ekaksi: miehesi pelkää. Hänellä on "uusi" ja suhde on vasta aluillaan. Sen tähden "ei viellä ole kiire sun hommata omaa asuntoa" kun ei tiedä muodostuuko uudesta suhteesta mitään. Kyl minulla olisi kerrasta poikki (muna pölkylle) jos mieheni käyttäytyisi kuten sinun. Luottamusta ei olisi yhtään. Nakkaisin niskaani ja häipyisin vähin ääni. Eli etsisin oman asunnon vähin äänin. Varmasti miehesi käytös muuttuisi silloin, jos tuon tempun tekisit. Silloin näkisit vedätkö sinä miestäsi puoleesi vai uusi. (Helpottais ehkä miehesikin tilannetta). Saan tuosta kirjoituksestasi sen kuvan, että olet takertuva tyyppi ja miehesi on hyvä pyörittää sinua. Vaikka kaikkensahan sitä rakkauden eteen tekee. Huolehdi itsestäsi: käy lääkärissä ja kerro sinulla olevan avokriisi ja siitä johtuva unettomuus. Kerro myös että olet vastikään jäänyt työttömäksi ja olet tämänkin vuoksi ahdistunut. Tuo unettomuuden poistaminen on tärkein, pyydä unilääkettä. Lohdutukseksi voin kertoa että nyt laman aikaan on paljon muitakin työttömiä ja lomautettuja, et ole ainoa. Koeta kääntää tämäkin asia positiiviseksi ja etsiä vaikka harrastuksia. Nyt sinulla on aikaa tehdä mitä lystäät. Totut ajan mittaa työttömyyteen. Niin paljon tuossa tarinassasi on asioita joita on tapahtunut omassa elämässäni..... ja olen nyt vahvoilla, vaikka jäin yksin. Mutta yksinkin on paljon parempi, kun huonossa suhteessa roikkuminen. Älä jää sänkyn pohjalle märehtimään ja murehtimaan. Nouse ylös ja lähde ulos. Luonto on kaunis syksyllä. Uskon, että itsenäistyminen ja itsestä vastuun ottaminen tekisi sinulle hyvää. Tsemppiä syksyyn!!
suosittelen melkee jopa lämpimästi että eti uusi asunto ja muuta sinne yksin asumaan ja unohda mies...
se että jäät odottelee hänen päätöstä asioissa voi asiat mennä nopeastikin siihen suuntaan että sattuu vain vielä enemmän.. joten fiksuinta on että muutat omaan asuntoosi ja vaihdat numeroa ja unohdat sen miehen ja nautit elämästä yksin tai uuden tuttavuuden kanssa...
Toi on niin totta. Ei muutaku eteenpäin vaikka se ei helppoo ookkaan!
Sun mies yrittää sanoa sulle nätisti et teidän tarina on ohi.
Tai sit se tarkoittaa sitä et asutaan vaan erilleen, mutta katsotaan mitä sit tapahtuu, joka käytännössä tarkoittaa sitä et se odottaa et sä odotat sitä kotona kun se itse rilluttelee minkä kerkiää.
Pahalle varmasti tuntuu, mutta rakasta ja kunnioita sinä itseäsi kun miehesi ei pysty, ja lähde !
Niin kauan kuin naiset suostuuvat tuollaisten miesten rumbaan, mikäs heidän on laukata sängystä sänkyyn.
Tuon tyyliset miehet täydellisen itsekeskeisesti vain tyydyttävät omia mielihalujaan viis veisaamatta toisten tunteista. Tottakai hän saattaa lässyttää sinulle mitä haluaa sinun kuulevan, taatakseen jatkuvan petikaverin.
Teoistaan mies tunnetaan!
Säilyttääksesi henkisen tasapainosi (sinulla on jo kuormaa tarpeeksi) hanki oma kolo asumiseen ja jätä tuo "mies" täydellisesti omiin oloihinsa.
Tee itsellesi valtava palvelus äläkä vastaa hänen soittoihinsa tai mihinkään yhteydenottoihin. Sinä et sitä enää tarvitse. Kohoa ja seiso omilla jaloillasi! Pystyt kyllä siihen.
Minä olen myös sitä mieltä, että kannattaa lähteä. Jos mies pohdintojensa jälkeen tulee siihen tulokseen, että haluaa kanssasi jatkaa, kyllä hän vielä sinut takaisin hakee. Jos ei haluakaan, nyt pois lähtemällä et jää samalla tavalla roikkumaan raastavaan epätietoisuuden tilaan, missä toinen on koko ajan läsnäolollaan vain lisäämässä "miksi emme voi jatkaa" -tuskaasi. Kun lähdet, et myöskään alennu miehen kynnysmatoksi ja seksin antajaksi tarpeen tullen ja pääset sitten edes vähän nopeammin kiinni uuteen elämään jos lopullinen ero todella tulee. Oletteko muuten yhdessä käsitelleet sitä, miksi mies on tuohon seksisuhteeseen päätynyt? Varmaan siitäkin olisi hyvä puhua...