Monellako käynyt niin,että puoliso haluaa muuttaa nimensä ns.tyttönimekseen,vaikka ei ole eroamassa (tai mistä sen nyt voi tietää...?).
On tietysti "mukava" kuulla monen vuoden jälkeen,että puoliso on aina vihannut minun sukunimeäni,jonka otti avioutumisen yhteydessä.Ongelmaksi jää vielä se,että yhteisillä lapsillamme on myös minun sukunimeni.Mahtaakon vihata myös heidän sukunimeään? Ehkä heidänkin pitää muuttaa nimensä,että puolison ei tarvitse kuulla tai lausua vihaamaansa sukunimeä liian usein?
Eipä tätäkään olisi arvannut avioliitoon autuaaseen satamaan rantauduttua.Mitäköhän seuraavaksi?
On tietysti "mukava" kuulla monen vuoden jälkeen,että puoliso on aina vihannut minun sukunimeäni,jonka otti avioutumisen yhteydessä.Ongelmaksi jää vielä se,että yhteisillä lapsillamme on myös minun sukunimeni.Mahtaakon vihata myös heidän sukunimeään? Ehkä heidänkin pitää muuttaa nimensä,että puolison ei tarvitse kuulla tai lausua vihaamaansa sukunimeä liian usein?
Eipä tätäkään olisi arvannut avioliitoon autuaaseen satamaan rantauduttua.Mitäköhän seuraavaksi?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä minä ainakin aikoinani sanoin, että jos ei mun sukunimi kelpaa, ei mennä avioon ollenkaan.
Lasten nimiä en tosiaankaan lähtisi muuttelemaan.
nimi kelpaa, niin minä laittaisin puolison menemään. Taitaa "pallotella" SInua. Ei kaikkea voi antaa periksi, tuo on jo loukkaus...
Niin,loukkaukselta se kyllä tuntuu,mutta en varmuudella osaa sanoa,että mikä on perimmäinen syy...
olla nimestä kysymys, vaan jostain muusta ja sitä ei saa selville kuin kysymällä asiallisesti. Itse en kyllä antaisi periksi nimiasiaa jos nyt antaa periksi, saa antaa periksi kaikissa muissakin asioissa, loppua ei senjälkeen näy.
Nyt ei auta muuta kuin keskustella, ilman riitoja. Mielestäni ei ole normaalia muuttaa sukunimeään kesken avioliittoa, siihen täytyy olla jokin syy.
viimeisiä millä pitäisi olla merkitystä avioliitossa, jos niistä ruvetaan riitelemään veikkaan että alta löytyy vino pino paljon pahempia ongelmia. Jos nainen ei halua omasta nimestään luopua voi ottaa kaksoisnimen, ihan ok ja yleinen järjestely. Se on ihan yleistä että lapset saavat isän nimen, tietenkin kun lapset tulevat täysikäisiksi saavat tehdä nimelleen mitä itse haluavat. Oma serkkuni riitaantui isänsä kanssa ja muutti sukunimensä äitinsä tyttönimeksi (tämä ko. serkku on muuten mies)
Jos toisella on hyvin harvinainen sukuniminimi on ymmärrettävää että sen haluaa pitää, tai jos miehen nimi sattuisi olemaan jokin aivan kamala (esim. pökäle ja paukkula ovat oikeita sukunimiä).Tietty jos miehen nimi on ihan "tavallinen virtanen" ei siinä sinällään mitään karsastamisen aihetta ole. Mitä avioliiton perusideaan tulee siinä kaksi toistaan rakastavaa ja kunnioittavaa ihmistä sitoutuvat toisiinsa ja toisen nimi voi olla Aku Ankka ja toisen Mikki Hiiri mutteivat he ole yhtään sen vähemmän naimisissa kuin ketkään muutkaan.
Ehkäpä tämä on miehelle arvovaltakysymys tai tunne siitä ettei nainen halua olla "kunnolla" naimisissa ja ikäänkuin pitää toisen hiukan etäämmällä. Ihan luonnollisia tunteita sinällään mutta surullista se on yhtä kaikki jos mies ei suostu naimisiin ilman että nainen ottaa miehen nimen tai että nainen ei suostu naimisiin jos ei saa pitää omaansa.Luulisi että jos toista ihmistä tarpeeksi rakastaa sillä nimellä ei ole mitään merkitystä. Uhkavaatimuksella alkanut avioliitto tuskin ruusuista jatkoa saa...
kepillä jäätä ja sanoisin suostuvani ehdottamaansa järjestelyyn - sillä varauksella että lasten nimien muuttamattomuudesta tehdään kirjallinen sopimus mahdollisen kuolemantapauksen tai eron varalta.
Etköhän tuossa yhteydessä saa ainakin hieman osviittaa siitä mitä kenties on tuloillaan tai sitten ei.
Olitko avioon mennessäsi selvillä, että puolisot muuttuvat vuosien saatossa ulkonäön lisäksi myös henkisesti? Mielipiteet muuttuvat, arvot muuttuvat, erilaiset kokemukset elämän varrella muuttavat jne. IHmnen ei voi jäädä polkemaan paikalleen tai pysäyttää ajan kulua, joten vaimosikin saattaa kokea sukunimen vaihtamisen hänen itsensä ja hyvinvointinsa takia tärkeäksi. Yleensä sen saattaa käynnistää jokin isompi juttu esim. hänen vanhempansa kuolevat tai hän viimeinkin uskaltaa olla se mikä on.
Jutustasi ei käy ilmi, mutta asenteesi huokuu niin lapsellista asennetta, että oletko puhunut vaimosi kanssa rumasti, jos hänen on täytynyt sanoa sinulle niinkin selvästi takaisin kuin vihaavansa sukunimeäsi? Tai sitten teitä on kaksi yhtä toheloa.
Ota sinä vaimon sukunimi, ja lapsille myös. Ei tarvitse enää ihmetellä.
Mikset muka?
Itse aikoinani naimisiin mennessäni otin mieheni sukunimineen kaikkineen. Kaikki muukin,kun on yhteistä, niin katson,että siihen kuuluu myös sukunimi. Mielestäni naiset,joille ei miehen sukunimi kelpaa, niin ovat itsekkäitä. Ehkä leikkivät sinkkunaista... Kyselepä vaimoltasi, pitääkö sukunimen eteen liittää "af" tai "von", että kelpaa...