Siis on aivan selvää että hoikkana saatte paremmin seuraa ja olette sekä terveempiä että pystytte harrastamaan paljon monipuolisemmin ja kokeilemaan kaikki uutta ja kivaa ja elämään koko elämänne paljon monipuolisemmin ja paremmin.
Joten miksi olette lihavia, kait te olette itsellenne sen jotenkin joutuneet perustelleet ?
1) Vikaa geeneissä ?
2) Suolistosairaus ?
3) Yleinen laiskuus ?
4) Kiire ?
5) Vai sinusta nyt on vaan tyhmää olla hoikka ?
Arvostan lihavia mutta en ole koskaan oikein ymmärtänyt miksi jotkut voivat olla koko elämän lihavia. Kuukausi ilman ruokaa ja puolet painosta olisi poissa. Ja syömättömyys on varmasti halvempaa kuin se paljon syöminen. Joten miksi ?
Joten miksi olette lihavia, kait te olette itsellenne sen jotenkin joutuneet perustelleet ?
1) Vikaa geeneissä ?
2) Suolistosairaus ?
3) Yleinen laiskuus ?
4) Kiire ?
5) Vai sinusta nyt on vaan tyhmää olla hoikka ?
Arvostan lihavia mutta en ole koskaan oikein ymmärtänyt miksi jotkut voivat olla koko elämän lihavia. Kuukausi ilman ruokaa ja puolet painosta olisi poissa. Ja syömättömyys on varmasti halvempaa kuin se paljon syöminen. Joten miksi ?
Vastaukset 19
Vanhimmat
En ole koskaan nähnyt mitään tarvetta moiselle kurille. Pystyn aivan samalla lailla kokemaan kaikenlaista uutta, elämään täysillä ja nauttimaan mukavasta seurasta isona ihmisenä kuin laihana. Sinulla on väärä olettamus siitä ettei muka voisi kokea kaikenlaista jos on lihava ihminen. Itse näen asian sillä tavalla että jos nauttii elämästä siinä tilassa missä on nyt, niin miksi muuttaa sitä. Kun on sujut oman kehon kanssa ja tietää sen rajat niin mikä on ongelma:D
Valitettavasti lihavuus joillekkin ihmisille on vaikea asia hyväksyä mutta heiltä puuttuu juuri tuo itsekuri josta mainitsit. Toisaalta se ei ole yhtään niin helppoa laihduttaa kuin annoit viestissäsi ymmärtää. Kyse on elämäntyylin muuttamisesta eikä vain muutaman kuukauden tehokuurista. Vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon, kysy vaikka kaikilta tupakoivilta ihmisiltä, käytännössä sama asia.
Toki on ymmärrettävä myös se että jotkut ihmiset on vain luotu isoiksi. En tiedä tarkkaan mikä osio geeneistä siihen vaikutti mutta sokereiden ja rasvojen imeytyminen kehoon vaihtelee teholtaa ihmisestä ihmiseen. Olen tavannut monia ihmisiä jotka syövät kuin hevoset ja pysyvät anorektisen laihoina. Niin sanottuja läpipaskojia. Toiset taas niitä jotka syövät hirveän vähän mutta silti pysyvät tuhteina, ihan vaan sen takia että keho osaa ottaa kaiken ravinnon irti ruuasta.
Ota myös huomioon, ruoka on osa elämän pieniä nautintoja. Voi jopa siis sanoa että jossain näkökannassa ihminen joka nauttii tästäkin osasta saa enemmän kuin ne tarkat ihmiset jotka katsoo kaikkia ravinnearvoja pirun tarkkaan. Toki terveys tästä kärsii vähäsen, mutta se on pientä loppupeleissä. Minä olen ainakin tyytyväinen jos saan nauttia elämästä täysillä vaikka muutama vuosi otettaisiinkin pois sitten sieltä myöhemmästä vaiheesta.
Geenit geenit geenit, Moni ihminen pilaa "geeninsä" jo lapsena lihottamalla itsensä,nimittäin lihaksistoon muodostuu paljon rasvasoluja,jotka sitten aiheuttavat herkästi sitä lihomista myöhemmällä iällä.Toki aineenvaihdunnassa on eroja ihmisten välillä, mutta sitä pystyy nopeuttaan liikunnalla.
Se että toiset syövät kuin hevoset mutta pysyvät silti hoikkina, katoppa mitä ne syö, oikeaa ruokaa, kun taas ylipainoisien lautaselta löytyy usein viinereitä, limpsaa, karkkia, ja sitten koristeena vähän salattia.
Ja kotona ilta jatkuu sipsien suklaan ja elokuvien merkeissä. näin se vaan menee.
Olen sanonut ennenkin että "isoja" yhdistää kaksi asiaa a:laiskuus b: sokerin himo.
Eipä siinä mitään, nautinnollisia hetkiä vain,mutta ei vääristellä totuutta kuitenkaan.
"Voi jopa siis sanoa että jossain näkökannassa ihminen joka nauttii tästäkin osasta saa enemmän kuin ne tarkat ihmiset jotka katsoo kaikkia ravinnearvoja pirun tarkkaan."
Voin sanoa omasta puolestani, että en katso mitään ravinnearvoja pirun tarkkaan ja nautin ruuasta paljonkin ja syön välillä myös herkkuja. Mikään ruoka-aine ei ole minulta "kielletty". Toki pyrin esim. syömään saalaattia ja muuta terveellistä, mutta jos kaverit pyytävät minut pitsalle niin lähden ilman muuta mukaan ja jaksan joskus syödä jopa koko pitsan :D
Minulla ei ole ikinä ollut painon kanssa ongelmia ja olen pysynyt hoikkana vaivattomasti. Toki välillä olen saattanut olla esim. karkkilakossa, jos on tuntunut että olen herkutellut liikaa. Liikuntaa harrastan satunnaisesti, mutta hyötyliikuntaa varmaan enemmänkin..
160cm/53kg
Tää tuli kyllä vähän väärään paikkaan :)
Heh, jeps taisin vähä pukea oudosti mielipiteeni. Tarkoitus oli antaa esimerkkejä äärimmäisistä tapauksista. Suurin osahan meistä on välimaastossa näiden kahden välimaastossa, mutta on tiedostettava että on näitä erikoisia tapauksiakin. Sinun tavat kuulostavat terveellisiltä ja fiksuilta, joten en näekkään että sinulla koskaan tuli olemaan mitään ongelmia painon kanssa:D
Olen suurinpiirtein samoilla linjoilla. Ex-lihavana miehenä vain sanoisin että ei se hoikkuus ole miehelle mikään onnelliseksi tekevä asia sillä lailla kuin tavisnaiselle joka kyllä hoikkana saa miesseuraa mutta miehelle hoikkuus on vain yksi perusvaatimus kuten puhekyky ja siitin.
Että sen takia ymmärrän läskejä miehejä ja itse turposin osittain sen takia kun täytin sitä naisten vaatimusta 'miehen kokoisesta miehestä' yms.
On vaikeaa tai mahdotonta saada lihasta saamatta läskiä. Miehen elämä on kovaa kun joutuu tasapainottelemaan lihas/miehuusvaatimuksen kanssa ja samalla varomaan sitä lihavuutta. Jatkuvaa kompromissien kanssa pelaamista.
Nyt laihdutan ja tuntuu aika paskalta rehellisesti sanoen koska elämässä ei ole montaa absoluuttista hyvää asiaa kuten syöminen. Eikä naisonneni tästä välttämättä parane ollenkaan vaikka kuinka kireäksi tulen eikä siten myöskään huonone jos lihon.
-
Siis tulee kärsittyä todella paljon joskus tarkoituksellisen ylensyömisen, kaiken vittumaisen liikunnan (nivelet hajottava puntinnosto yms.) ja laihdutuksen muodossa jotta voisi vastata miehille asetettuihin ulkonäköpaineisiin tai ylipäänsä saisi itselleen jonkinlaisen esteettisen turvallisuudentunteen ja itseluottamusta; uskoa omaan viehättävyyteensä ja itseensä seksuaalisena olentona joka 'ansaitsee' huomiota. Jos tietäisi että kestää kaiken tämän jostain hyvästä syystä kuten että sitten varmasti saa tyttöystävän niin tässä olisi mieltä mutta kun menen ulos hoikkana ja pienempilihaksisena niin joku voi ajatella että "mikähän ruikku paska se tuossakin menee, eikö se kehtaa käydä salilla" ja taas jos käyn ja pakosta lihon niin joku ajattelee että "mitä se tuo sika luulee olevansa" ja kaikkea siltä väliltä. Loppujen lopuksi kaikki veri, hiki ja kyyneleet voi olla ihan hukkaanheitettyä aikaa ja energiaa ja täytyy pystyä onnittelemaan itse itseään ja kertomaan itselleen että on vahvaa ainesta kun on kaiken jaksanut.
Loppujen lopuksi sitten laihdutan lähinnä sen takia että voin edes kuvitella kelpaavani ja voin tykätä itse itsestäni enemmän jos kukaan muu ei sitä tee. Itseluottamuksen nousu jollakin lailla helpottaa yksinäisyyttä. Tosin sillä on oma kova hintansa.
olla mies, mut onneks meillä naisilla on helppoa..Juu ei..Voin kyllä ihan kokemuksen äänellä kertoa, että ei monikaan mies halua hiljaista naista, vaikka olisi hoikkakin..Eli olen nykyään lihava, koska saan olla siten rauhassa hiljainen eikä tarvi "pelätä" että kukaan yrittäis suuremmin lähestyä. Ja sitäpaisti useimmille miehille naisten rintojen koko (ja malli) on yhtä tärkeitä kuin miehen peniksen koko naisille, eli jos naisen rinnat muistuttaa paistettuja kananmunia (tällaisen kommentin hoikkana rinnoistani olen saanut) niin ei ole jakoa.
Laitella tänne mitään pornolinkkejä mutta jos noin on, niin miksi miehet sitten katselevat hanakasti myös pienirintaisia naisia?
"Ja sitäpaisti useimmille miehille naisten rintojen koko (ja malli) on yhtä tärkeitä kuin miehen peniksen koko naisille, eli jos naisen rinnat muistuttaa paistettuja kananmunia (tällaisen kommentin hoikkana rinnoistani olen saanut) niin ei ole jakoa. "
Eiköhän tuo kommentti ole sanottu semmoisessa kontekstissa että sitä ei voi ihan suoraan todisteena käyttää.
mut käytin kuitenkin..On sanottu myös "lauta kuin ladon ovi" ihan vaatteet päällä lenkillä ollessani. Että täällä kun niin mainostetaan sitä, että halutaan urheilullista naista. Ehkä sitten en vain silloin hoikkana kohdannut muita kuin isompirintaisista pitäviä miehiä.
On niitä sellaisiakin miehiä, jotka katselevat kaunista naamavärkkiä mieluumin kuin rintojen kokoa. Melkein väittäisin että meitä on jopa enemmän kuin noita jälkimmäisiä, mutta en mene varmuudella vannomaan. Toki myönnän, että jos on isot rinnat ja ne vielä työnnetään sopivasti esille, niin vaikeahan niitä on olla noteeraamatta. Eivät ne silti mikään oikotie onneen ole ja tarpeeksi isoiksi jos menee, niin niistä tulee jo melkeinpä turn-off itsessään. Että älä sinä turhaan ota paineita pienistä rinnoista, koska kyllä niilekin ottajia löytyy.
Kyllä tuo ainakin minulle aika vähäpätöinen seikka on.
Ja tuli mieleen toinenkin todiste; miksi miehet 'kuolaisivat' naisurheilijoita (ei tietenkään kaikki mutta vasta oli esim.ketju naisyleisurheilijoista) jos pienet rinnat olisivat niin kauhea asia?
Tietysti jossakin röyhkeässä miesporukassa voidaan leikillään sanoa jotain ilkeää vähän niin kuin jossain netissä voidaan arvostella jonkun naisen kuvia tai videoita raa'astikkin vaikka tosimaailmassa nainen kelpaisi ihan hyvin. Kuvien yms. suhteen vaan voi olla paljon valikoivampi eikä ne hauku takaisin.
tuo kannustus, koska olen siis nykyään lihava..Enkä ole ollut koskaan kaunis, vain hoikka joskus menneisyydessä..Ja rinnoissani on nykyään rasvaa, joten ne eivät ole enää pienet. Jotenkin tämä ketju meni keskittyi noihin rintahommiin, vaikka suurempi ongelma on tosiaan ollut se, että olen hiljainen. Mut tosiaan sillä ei ole enää merkitystä, koska mulla on "panssarina" lihavuus.
>
Miksi sinusta tuntui siltä, että sinun oli sanottava noin?
Ilmiselvästi sen takia että kaiken maailman laardiperseet eivät tule niin nopsaan vinkumaan kuinka heitä ei arvosteta tai oteta huomioon tms. Vertaa keskustelua haittaavaan feminismi-itku, homo-itku, oikeisto-itku, vasemmisto-itku, uskonto-itkuun yms.
Eli tällä tavalla vältetään se että viestiketju täyttyisi siitä periaatteellisesta mutta täysin turhasta "olen XXXX ja ylpeä siitä" tyyppisestä jonninjoutavuudesta.
Parisuhteeseen kuuluu myös fyysinen läheisyys ja itse en saa minkäänlaisia fiboja lihavista tai ylipainoisista naisista, vaan juurikin täysin päinvastoin. Voin pahoin.... jo jos näen heitä vähissä vaatteissa. Pahinta asiassa on minusta se että lihavat ihmiset antavat lastensa lihoa, haloo. Jos itsestä ja omasta terveydestä ei välitetä yhtään niin välittäkää nyt sentään lapsennen tulevaisuudesta.
Mutta kun lihavilla se on vaan monesti: Minä minä minä minä......
Tästä virisi sellainen ajatus että en ole lihava, ruumiini on jotain sellaista mille voin tehdä jotain ilman toisten ihmisten siihen puuttumista tai ilman toisten ihmisten apua. Koska ongelmani suhteenmuodostuksessa on nimenomaan henkistä ja sosiaalista laatua nimenomaan teen ruumiilleni jotain koska se on helpoin näistä kaikista.
Olen urheilullinen, rotevahko, lihaksikas mutten bodari. Huolehdin kropastani ja se näkyy.
En odota että se tekee minusta mitenkään helpommin lähestyttävän tai auttaa missään suhteessa oikeasti, kyse on myös henkisestä puolesta. Henkisesti pärjäilen ja pystyn kehittämään heikkouksiani mutta sosiaalisuuteen kaadun - henkisissä asioissa pärjää osittain omillaankin mutta sosiaalisten taitojen karttuminen tarvii sitä kontaktia toiseen ihmiseen ja siihen koko paska sitten räjähtääkin niin kovin helposti.
Olemus on tietenkin näiden kolmen summa eli vajaa on ja vajaaksi jää vaikka ruumis ja pääkin jossain mielessä kunnossa onkin. Mielummin ottaisin sen kaljamahan ja sen edestä sosiaalista pätevyyttä, silloin olisi sitä nk. tasapainoa kuviossa.
Mistä muuten johtuu sanonta ????
"Lihavat on lepposia"
Sen on täytynyt oikeasti tarkoittaa aikojen alussa sitä että ne on hitaita ja kömpelöitä ja verkkaisia ja hiljalleen kiiruhtavia yms tms. Se on tarkoittanut fyysisiä puuteita eikä henkistä mielenlaatua.
Sillä en tunne mitään katkerampaa ja viiltävämpää kuin lihava, keski-ikäinen, koulutettu nainen. Siitä on leppoisuus kaukana - se on itseasiassa ko. sanan vastakohta !
Itse olen ainakin huomannut että isot (en puhu nyt pelkästään lihavista) ihmiset on rauhallisia henkilöitä. Yleensä heille ei tulla avaamaan päätään, eikä heidän tarvitse esittää mitään super kovista. Tosin tilanne on usein, on off meininkiä. Aluksi hirveän leppoista mutta jos joku oikeasti lähtee ärsyttää niin siitä on leikki kaukana. Mutta pääpiirteittäin isot ihmiset on rauhallisia.
Ja pysyy terveenä niin en ole tarvetta nähnyt itseään liikaa kurittaa. Mikään vaihtoehto ei ole syy eikä ole tyhmää olla hoikkakaan mutta rakastan kokkaamista ja drinksujen nautiskelua enemmän kuin olisin ihan normaalipainoinen. Oma valinta ei sen kummempaa. Vaatteita kun vielä löydän normaali kaupoista niin olen tyytyväinen, jos ei enään sovi kuin erikoiskauppojen vaatekoot niin olisin huolissani. Onhan sitä välillä kiva olla hieman paastolla silloin tällöin mutta muuten en halua sellaiseksi ennen aikojaan kuivettuneen luumun näköiseksi.