Olen 19 vuotias tyttönen.olen seurustellut nyt jo kolme vuotta poikaystäväni kanssa.
Meillä on yksi yhteinen lapsi joka on kaksi vuotias poika.
Perheeseemme kuuluu myös äitini lapsi (siskopuoleni) joka on kolmevuotias.
Äitini ei itse pysty huolehtimaan lapsestaan terveyssyistä niin siksi hoidan siskoani myös.
Olen alkanut miettimään että pelkääköhän poikaystäväni sitoutua,Olemme aina olleet rehellisiä toisillemme ja nykyään hän on kovin hiljainen kun puhun isomman asunnon hankkimisesta,kihlautumisesta ja vaikka koiran ostosta.Vaikka meillä nyt ei ole varaa koiriin sun muihin isompiin asuntoihin tällä hetkellä silti olisi kiva puhua näistä asioista.
Kun aloimme seurustelemaan niin puhuimme aina kuinka haluamme ainakin neljä lasta ja ison talon.
Nykyään emme puhu enä äasioista samalla tavalla.
isäksi tuleminen pelotti myös miestäni.Hän ei olisi halunnut tulla niin nuorena isäksi mutta minä halusin pitää lapsen.Oliko oikea ratkaisu?
Hän on myös alkanut viettää enemmän aikaa kavereiden kanssa ja liitelee perjantaisin aina jossain päin kaupunkia tai istuu baarissa.
Hän tekee työtä niin on kuulemma oikeus tuhlata vähän baariin tai muualle.
En tiedä mitä hän tekee baarissa,muuta kun juo..
Hän ei tule edes aina kotiin yöksi ja en haluaisi alkaa kyttäämään häntä mutta mietin yksin kotona ollessa lasten kanssa että mitä hän tekee ja missä hän on.
Alkaa huolestuttamaan.
En itsekään kummiskaan ole vielä ihan rupsahtanut nainen vaikka lapsen olen synnyttänytkin maailmaan.
En uskalla puhua enää kihalutumisesta ja muista koska hän suuttuu ja lähtee heti ovet paukkuen.
En ymmärrä miksi asia on hänelle niin vaikea.Onko pojat sitten poikia?Eivät vaan uskalla sitoutua.
Meillä on yksi yhteinen lapsi joka on kaksi vuotias poika.
Perheeseemme kuuluu myös äitini lapsi (siskopuoleni) joka on kolmevuotias.
Äitini ei itse pysty huolehtimaan lapsestaan terveyssyistä niin siksi hoidan siskoani myös.
Olen alkanut miettimään että pelkääköhän poikaystäväni sitoutua,Olemme aina olleet rehellisiä toisillemme ja nykyään hän on kovin hiljainen kun puhun isomman asunnon hankkimisesta,kihlautumisesta ja vaikka koiran ostosta.Vaikka meillä nyt ei ole varaa koiriin sun muihin isompiin asuntoihin tällä hetkellä silti olisi kiva puhua näistä asioista.
Kun aloimme seurustelemaan niin puhuimme aina kuinka haluamme ainakin neljä lasta ja ison talon.
Nykyään emme puhu enä äasioista samalla tavalla.
isäksi tuleminen pelotti myös miestäni.Hän ei olisi halunnut tulla niin nuorena isäksi mutta minä halusin pitää lapsen.Oliko oikea ratkaisu?
Hän on myös alkanut viettää enemmän aikaa kavereiden kanssa ja liitelee perjantaisin aina jossain päin kaupunkia tai istuu baarissa.
Hän tekee työtä niin on kuulemma oikeus tuhlata vähän baariin tai muualle.
En tiedä mitä hän tekee baarissa,muuta kun juo..
Hän ei tule edes aina kotiin yöksi ja en haluaisi alkaa kyttäämään häntä mutta mietin yksin kotona ollessa lasten kanssa että mitä hän tekee ja missä hän on.
Alkaa huolestuttamaan.
En itsekään kummiskaan ole vielä ihan rupsahtanut nainen vaikka lapsen olen synnyttänytkin maailmaan.
En uskalla puhua enää kihalutumisesta ja muista koska hän suuttuu ja lähtee heti ovet paukkuen.
En ymmärrä miksi asia on hänelle niin vaikea.Onko pojat sitten poikia?Eivät vaan uskalla sitoutua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Et kertonut miehesi ikää. Oletan, että hän on sinun ikäisesi tai korkeintaan pari vuotta vanhempi. Iso osa ikäisistänne nuorista elää vielä nuoruutta. Kavereiden kanssa hengaillaan ulkona, käydään baarissa ja harrastetaan kaikkea kivaa. Tuon ikäiset kantavat vastuun juuri itsestään, mutteivat juuri muista. Todella harvalla on lapsia. Arvaan, että miehesi joutuu kantamaan nyt sellaista vastuuta, jota hän ei halua. Jos hänen kaverinsa ovat lapsettomia bailaajia, häntä itseään harmittaa sitoutuminen lapseen niin nuorena. Lapset ovat tulleet hänelle liian aikaisin, eikä hän välttämättä ole etukäteen tajunnut, mihin on sitoutunut. Se, että sinä olet pitänyt lapsenne hänen haluaan vastaan, ei paranna tilannetta. (En sano, että olet tehnyt väärin.)
Pelkään, että jos tilanne jatkuu, teillä on erittäin pahoja ongelmia edessä. Öiden viettäminen muualla voi viitata vieraaseen naiseen, mutta syynä olla myös pelkkä pako kotoa. Hän on saanut elämäänsä enemmän kuin olisi halunnut.
Asia ei ratkea, jos miehesi ei sitä halua ratkaista. Minusta sinun pitäisi päästä juttelemaan asiasta miehesi kanssa. Älä puhu talosta, koirasta tai avioliitosta. Puhu teidän nykyisestä tilanteestanne. Yritä miehesi saada sanomaan, mitä hän haluaa ja miten hän näkee tilanteenne. Voi olla, että hän ei vastaa niin kuin sinä haluat, mutta mielestäni tärkeintä olisi nyt rehellisyys. Jos miehesi ei yksinkertaisesti voi ottaa lapseen liittyvää vastuuta nyt, teidän täytyy ratkaista asia jotenkin.
Ammattiapu voisi myös olla tarpeen. Korostan kuitenkin sitä, että yritä saada jonkinlainen keskusteluyhteys mieheesi nyt heti. Kohta voi olla liian myöhäistä, koska pahimmassa tapauksessa hän ajautuu koko ajan kauemmas kotoa. Sinun pitäisi saada hänet valitsemaan oma roolinsa sinun ja lapsenne elämässä.
Mieheni ikä on 20