Tarina kertoo naisen laihtuneen 60 kiloa ihmepillereillä ja nälkäkuurilla. Vain kolmen vuoden kuluttua nainen painoi jälleen 120 kiloa. Missä meni pieleen?
130 kiloinen nainen
poletti
15115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Turpa ei pysynyt kiinni silloin kun olis pitänyt, mitä tohon muuta voi todeta. Rasvasolut on nälkäisiä veijareita ja pyrkivät turpoamaan ennalleen.
aina lihava?
ei pidä paikkaansa kaikkien kohdalla. Ihminen voi toki hillitä himonsa. Sitäpaitsi laihtuessa himot katoavat ja siirtyvät muualle.
..niin helpolla tulee kaikki mössö takaisin roppaan..joillaki jopa lisääntyy..jotta kerra alotettu elämänmuutos tarttee myöski pitää jotta pysytään kuosissa..=o)
..130 on histsisti lihaa...joteka hetki menis takasinki paisumisessa..mut ei mahottomuus lainkaa paisuu takasin samaa...=o/
..*korvienväli kuriin*..
=o)
ole lihasta... ja tulee halvemmaksi lihoa kuin syödä itsensä lihaksi. Mutta laihdutus on halpaa, sentään...
..mut se oli nätimmin sanottu..tuo liha..ei lihas..=o)
ei suinkaa ole tarkotus loukata ketää..toki rasvakin on iha asiallisesti ilmastu..=o)
..paljoko olet painannu ko nytte on -21 vähempi..??
=o)
niin paljon etten elääkseni tarvitse. Mutta mennyttä se, ja tavoitteeseen on vielä matkaa.
..tavoitteen pääsyyn..=o)..
http://keskustelu.suomi24.fi/comment/reply/8309421/38857779
että kun oli päässyt tavoitteeseen niin antoi itselleen luvan palata takaisin 130 kiloisen ruokavalioon. Ilmankos siinä sitten lihoo ja palaa entisiin mittoihin ja se on hirvittävä sääli :(
Pillereiden kanssa laihduttaminen yksinään ei johda muuhun kuin jojoiluun. Pääasiassa se terveellinen ja itselleen sopiva ruokavalio joka laihduttaa ja ehkä ynnättynä sitä helpottaviin tuotteisiin kuten "ihmepillereihin" toimii. Musta tuntuu, ettei kukaan jaksa elää nälkäkuurilla loppuelämää, pakko sitä on jossain vaiheessa kuitenkin ruveta syömään dieetin eli laihduttamisen ulkopuolella ja se ei tarkota paluuta entiseen vaikka niin usein tapahtuu.. ja en mäkään ole elänyt nälässä hetkeäkään kun laihdutin 130 kilosta nykyiseen painooni. Tästä mä en saa vaan millään alemmas painoa enkä mä oikeestaan välitäkään, vuoden verran oon pysynyt samassa/laskenut painoa pikkuhiljaa ja koskaan sitä en anna nousta uudestaan.. se ihan johtuu vaan siitä, että mä tein lopullisen elämäntaparempan jota jaksaa noudattaa ja pysyn siinä kiinni. :)
..ootki saanu painoa poies..mikäli viel muistan sun painosi..=o)..sulla on oikii asenne tuohon..
..oikiasti hienon työn oot tehny..=o)
samat sanat multakin... upeaa...:)
En mä sitä silleen ajattele, että oon tehnyt ison ja hienon työn.. Tää on mun arkielämää ja mun todellisuutta. Sitä on vaan niin vaikeeta tottua koska kun on kerran ollut lihava, näkee itsensä vähän niin kuin aina lihavana.. Ja rasvasolut kun ne ei koskaan poistu kehosta niin paino nousee herkästi joten ei tässä auta muu kuin olla skarppina :P
..nykysen ja entisen painon välillä..joteka varmana ottaaki oma hetkesä enneko sen oikein sisäistää mimmonen muutos on tapahtunu..=o)
..ainaski niis kuvis joita mieki oon susta nähny nii miun silimää oot näyttäny perin viehättävälle naiselle..miust naisenkaa ei tartte olla mikää riisipuikko..niiko taas mie oon ollu..eikä sekä ole varmaankaa sen kivempi tunne ko olla oikee isokaa..=o)..iha samal taval sit on toiste silmätikkuna alipainosta ko ylipainostaki..=o/
..jotku ei vain osaa antaa olla kiusaamatta..mu susta oikee musta hehkuu semmoi hyväolo ja mieli..se on musta hieno juttu..enkä epäile ettetkö sie oisiki päättäväine..nuo tulokstki kertoo että sie olet..!!..=o)
Niin on, siinä on iso ero. Varsinkin kun kattoo vanhoja valokuvia niin sitä jotenkin alkaa inhoamaan sitä mitä on joskus ollut ja hämmästelee vanhoja vaatteitaan.. ne ajat tuntuu niin kaukaisilta etten mä pysty yhtään kuvittelemaan millasta se on ollut ja jotenkin tekisi mieli pyyhkiä ne ajat pois kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Sitten kaikki negatiivinen, mitä sieltä on saanut mukaansa ja ne ei millään irtoa takaraivosta kuten katseet, ilkkumiset ja haukkumiset. Mä muistan kun joskus kun olin pahimmillani kilojen suhteen joku tuli kehumaan mua kauniiksi, mä "suutuin" siitä koska en ollut oikeasti kaunis ja ne kehujat oli yleensä semmosia mitkä halus vaan sitä yhtä asiaa.. Siitä on tarttunut, en osaa suhtautua oikein kehuihin ja mä heti epäilen että toisella on jotain sivuajatuksia mielessä vaikkei se pidä paikkaansa. Tää esimerkkinä, tämmösiä vanhoja ajattelutapoja ja tottumuksia on hirvittävän vaikeaa kitkeä itsestään pois koska olen niin erilainen kuin ennen ja ihmiset suhtautuu muhun uudella tavalla, mäkin suhtaudun maailmaan uudella tavalla ja jostain on opittava "uusia käyttäytymismalleja".
Aaargh :) Mä tiedän, että sama on laihojen kanssa. Se riittää että tarpeeksi on poikkeava ja lisäksi ettei ole tyytyväinen itseensä niin se alkaa tekemään kepposiaan ja kantaa hedelmää vielä pitkälle. Mutta kyllä niistä pois pääsee, ajallaan vaan :)