Mieheni muutti pois yhteisestä asunnostamme 5päivää sitten. Elämä tuntuu täysin turhalta tässä vaiheessa, rakastin miestäni enemmän kuin mitään muuta, mutta oman mokani takia suhde päättyi. Mies ei halua olla missään tekemisissä kanssani ainakaan nyt. Luulin että kaikki oli jo anteeksi annettu, mutta vanhat asiat tulivat taas pinnalle ja sitten kaikki romahti. :( Loput tavarat on hakemassa ensi viikolla, en tiedä kuinka tästä pystyy jatkaa, kokoajan on kauhea ikävä ja sydän on ihan pirstaleina. Huomenna pitäisi aloittaa uudessa työpaikassa, kaikki vaan tuntuu niin helvetin raskaalta. Kaikki tulevaisuuden suunnitelmat sunmuut on mennyttä. Kuukausi sitten vannottiin vielä ikuista rakkautta ja kaikki vaikutti olevan ihan hyvin... Helpottaakohan tuska koskaa.. En pysty kuvitella edes olevani enää kenenkään muun kanssa ikinä. Vaikka tiedän ettei se niin ole. Haluaisin uskoa että mies vielä joku päivä palaisi luokseni mutta tiedän ettei niin tule käymään. Voiko rakkaus ja välittäminen tosiaan loppua viikossa? Vaikka olimme riidelleet ja olleet eron partaalla jo useamman viikon. Mies sanoo ettei häntä edes kiinnosta mun tuntemukseni paskan vertaa... en voi ymmärtää tätä :(
Miten jatkaa eteenpäin?
annnniiina
291123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Mikä se mokasi oli? Kävitkö vieraissa vai unohditko viedä roskapussin?
petin miestäni ja se on teko jota tulen katumaan koko loppuelämäni :(
Oliko mies sitten itse elänyt kuin pyhimys? Vähän tohdin epäillä. Lepytä sitä, ellei nuo loppulauseet sinua häiritse.
Mies ei pettänyt, omien sanojensa mukaan hänen moraalinsa ei kestäisi sitä ja kertoisi kyllä heti jos sellaista menisi tekemään. Olen koittanut kaikkeni, lähettänyt viestejä jossa kertonut tuntemuksiani ja pahaa oloani. myös koitin jutella kun asui täällä vielä. Olen muutenkin suht läheisriippuvainen ihminen, joten ero tuntuu ihan sietämättömän vaikealta. Joutui perumaan työt jotka olisivat alkaneet tänään, koska en pysty keskittymään nyt mihinkään ennen kuin olen toipunut ja saanut jotai järkeä päähän ja tähän kaikkeen. Mutta joo, en sanois että miehenkään käytös mua kohtaan on ollut täysin hyväksyttävää vaikka pettänyt ei olekkaan. Onhan niitä riitoja ollut ja aika rankkoja ovat olleet.. Kaikista pahinta on kun mies ei edes halua tavata tai kuulla oikeestaan mitään musta. Kihloihinkin mentiin tuon pettämis tapauksen jälkeen... En voi ymmärtää enää mitään, tuntuu että mussakaan ei oo mitään hyvää enää. Loppuispa tää suru ja ikävöinti jo :( Asuntokin muistuttaa hänestä kokoajan, enkä varmasti pysty nukkumaan yksin enää sängyssä. Ja unet ovat lähinnä painajaisia jossa on mukana myös exäni.
En ymmärrä miten voi muuttua rakastamaansa ihmistä kohtaan noin kylmäksi mitä ex mies on tällähetkellä. Meidän suhteessa oli kuitenkin niin paljon hyvää ja kaunistakin, mies itse ehdotti yhteen muuttoa, alotti puhumaan lapsista ja pyysi kihloihin. En vain pysty ymmärtämään että kaikki hänen rakkautensa on kuollut...
ei palautunut ennalleen minun avioliittoni,kun mies petti jo 2v aviossa olomme jälkeen,en ikinä unohtanuta.
Eikä jäänyt siihen,petti ja petti,vielä monta kertaa vaikka annoin anteeksi ja lupasi olla pettämättä.
Erosin ja en kadu,se on paha loukkaus,josta ei tuosta vaan voi pyyhkiä pois.
Yhden kerran voi antaa anteeksi mutta toinen kerta vaikeaa,jos on rakastanut.
Kun rakastaa,silloin myös välittää ja loukkaantuu sydänjuuriaan myöten.Toivottavasti selviätte ilman eroa.
"Mutta joo, en sanois että miehenkään käytös mua kohtaan on ollut täysin hyväksyttävää vaikka pettänyt ei olekkaan. Onhan niitä riitoja ollut ja aika rankkoja ovat olleet.."
Mies ei ilmeisesti tuota huomaa ettei omakaan käytös ollut täysin hyväksyttävää. Riitojen palaaminen ehkä myös epäilyttää miestä. Aiotko olla yhteydessä?
Niin varmasti epäilyttää... Olen laittanu viestejä sille kyllä ja on se vastannukkin mutta ei pidä siitä kuulemma ja ei halua edes olla väleissä "ennenkuin pystyy suhtautumaan normaalisti" muhun. Miehen mielestä hänessä ei ole mitään vikaa, ainakin siltä tuntuu.. Eli toisinsanoen mussa on kaikki vika ja mä pilasin kaiken. En toivo mitään muuta kuin että vois palata ehkä joskus :( Mutta en todellakaan voi käsittää tuota että rakkaus kuolis hetkessä ja tilalle tulis pelkkää vihaa... Valehteleekohan tunteistaan vai onko oikeasti noin kylmä ihminen? Itse en ole rakastanut ketään ihmistä niinkuin häntä, tuntuu kaikki ihan ylivoimaisen raskaalta ja mies pyörii mielessä kokoajan ja jos nukkuu niin tulee uniin.
Ikävä tosiasia on että pettämistä ei saa anteeksi noin vain. Tein aikanaan sen hyväuskoisen virheen, että lupasin antaa anteeksi ja jatkaa suhdetta. Hän ei sen illan jälkeen pahoitellut, enkä tuonut asiaa esiin enkä syyllistänyt, koska niin olin luvannut, joten taakan kannoin itse. Joku ehkä pystyy antamaan anteeksi mutta minä en. Se vei nopeasti niin matalaksi. Luottamus ja läheisyys kokivat niin pahan tällin että se vaikutti parisuhteen lisäksi elämään. enkä osannut enää olla se sama mies, johon hän oli rakastunut vaikka olisin halunnutkin. Pystyin antamaan asian anteeksi todella vasta vuosia myöhemmin erottuamme eli, kun sillä ei niin enää väliä ollut ja kun halusin eteenpäin elämässäni.
Itse en usko pettäväni ikinä, koska uskollisuuttanikin on koeteltu jo moneen kertaan. Jos seuraavassa suhteessa kuitenkin joudun petetyksi, ehkä osaan silloin antaa aidommin anteeksi, mikäli sellainen tilanne tulee vastaan, riippuu vähän henkilöstä, että ansaitseeko hän sen.
Ainoa mahdollisuus mikä sulla on että annat miehen muuttaa, koitat pitää yhteyttä ja jatkat anteeksipyytelyä. Tällä hetkellä miehes yrittää kasata pieniksi kappaleiksi mennyttä elämänkuvaansa ja on vihainen, että sinä talloit sen paskaksi. Siinä sinulle tunnekylmyyttä.
Et sä voi oikeen muuta tehdä kuin odottaa ja antaa ajan kulua. Et voi mitään omille tunteillesi etkä myöskään miehen tunteille. Ymmärrän miestäsi, että hän on loukkaantunut kovasti, koska eihän parisuhteessa ole tietenkään pettäminen sallittua. Se on sitten toinen juttu, kuka pystyy antamaan anteeksi ja kuka ei. Itse jos olisin tullut petetyksi, en voisi antaa helposti anteeksi. Sama juttu jos olisin itse pettänyt, en voisi pitää asiaa salassa toiselta, kun omatunto painaisi liian paljon harteilla. Nämä asiat ovat vaikeita juttuja. Kukaan meistä ei ei täällä voi vaikuttaa teidän kummankaan tunteisiin tai elämään juurikaan. Jos miehesi on päättänyt, että teidän suhteenne on loppu, niin silloin se on niin. Sitten vaan pitää käydä läpi asiat mielessä ja koittaa puhua niistä läheisille ihmisille. Antaa ajan kulua ja parantaa haavat. Kyllä se siitä sitten. Jokainen ihminen tekee elämässä jotain virheitä. En syytä sinua tekemästäsi. Ethän sinä ole minua loukannut. Pää pystyyn ja katse tulevaisuuteen! Kyllä asiat muuttuvat sinullakin vielä parempaan päin elämässä, vaikka se ei siltä ny tunnukaan. Jos miehesi ei enää halua olla kanssasi, koita hyväksyä asia ja päästä hänestä irti. Kyllä vielä löydät oikein mukavan ja hyvän miehen rinnallesi. Toivottavasti tästä kommentistani oli enemmän hyötyä kuin haittaa. Kaikkea hyvää sinulle elämässäsi! =) Voimia paljon! Älä jää yksin asian kanssa! Puhu läheisille ja kavereille tai mene ammattiauttajalle, jos tuntuu siltä! Tässä neuvoni.
miltä se tuntuu kun petetään (ellei sinua ole joskus petetty, en tiedä?)
kysyit että voiko rakkaus ja välittäminen loppua viikossa. Ei voi varmastikaan, mutta jos se kaikista rakkain ihminen pettää pahimmalla mahdollisella tavalla, niin reaktio voi olla se että häntä ei kestä nähdä silmissään. Siksi mies haluaa heti pois luotasi.
Niin :/ Nyt mies on rekisteröinyt itsensä facebookkiin jonne ei suostunut suhteemme aikana ainakaan itseään rekisteröimään ja pyysi minua siellä kaveriksi vaikka sanoi txt viestillä ettei halua olla väleissä... ihme toimintaa, sitten vielä kutsui tekemään jotain sovelluksia että "millainen kumppani sinulle sopii". haluaakohan vain vahdata tekemisiäni..? en tajua häntä enää ollenkaan.
joo ei mua ole petetty koskaan, ainakaan niin että siitä tietäisin, joten en voi tarkkaan tietää miltä se tuntuu. mutta tiedän ainakin että myös pettäjä kärsii helvetisti ja sitten se vasta iskeekin kun toinen päättää että ei pysty jatkamaan enää suhteessa sittenkään. kadun kadun kadun.
Miksi petit miestäsi? Oliko kyseessä pitkäkin suhde vai yhden illan kännimoka? Voin kertoa petetyn näkökulmasta, että kun mieheni aikoinaan petti minua, se oli shokki. Yritin vielä jonkin aikaa sinnitellä hänen kanssaan, mutten pystynyt antamaan anteeksi sittenkään ja jätin hänet. Hän syytti minua tunnekylmäksi, vaikka siitä ei ollut ollenkaan kyse. Olin vain niin äärimmäisen loukattu, etten enää halunnut nähdä häntä. Rakastin häntä valtavasti loppuun saakka, mutta sitten tunteet kuolivat, koska niiden vain oli pakko. Sellaista tuskaa kuin pettäminen tuo en soisi kokevan pahimmankaan ihmisen!!!
Petin erittäin humalassa, seksiin asti ei päästy mutta siihen oltiin menossa ja mies yllätti itse teossa. tyhmin asia jota olen koskaa tehnyt... äsken kävi mies käymässä täällä, kun sillä vielä avaimet, vaikutti hermostuneelta ja hais viinalta, dokannut kuulemma viikon "eikä ihmekkään" sanoi vielä. sekinkö on mun syyni että viina maistuu... sääliks käy, molempia.
eilen mies sanoi että on tunteita vielä mua kohtaan... juteltiin netissä jonkun aikaa ja pitäs tänään tulla käymään kunhan töistä pääsee... tunteet taas ihan sekaisin, kaipaan niin kovasti ja antaisin mitä vaan jos saisin nyt mahdollisuuden yrittää vielä hänen kanssaan. :/ tiesin että todelliset tunteet tullee ennenpitkään esiin varsinkin jos eron käsittelyä yms on siirtänyt alkoholilla.
Hei,
Vaikka tämä ei nyt auta ketjun aloittaneen oloa helpottamaan, halusin kuitenkin sanoa, että ole ylpeä siitä, ettet ole ollut uskoton suhteessasi. Harvinainen piirre miehessä. Itse tunnen aivan samoin, vaikka suhteessa menisi vaikka kuinka huonosti, en voi kuvitella itseäni pettämässä kumppaniani. Asia on minulle hyvin yksinkertainen, koska en kykenisi kantamaan sellaista valheellisuutta sisimmässäni. En tekisi sitä hänen tai etenkään oman itseni vuoksi. En nytkään, vaikka olen eroamassa mieheni jatkuvan uskottomuuden takia. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että kumppanin pettäminen tappaa kyllä suhteesta kaiken rakentavan. Ja se, ettei kumppani myönnä mitään vaan sinnikkäästi jatkaa valehtelemista, vaikka kaikki on tullut ilmi, vie viimeisetkin kunniotuksen rippeet kumppania kohtaan. Jäljelle jää vain viha, josta toki pitää yrittää päästä irti. Nyt pitää vain löytää uusi elämä: myydä talo ja hankkia uusi asunto itselle ja lapsille. Kaikki te, jotka petätte, rikotte kyllä lopullisesti jotain hyvin arvokasta suhteessanne. En usko, että uskottomuudesta seuraisi mitään niin jaloa kuin henkistä kasvua ja suhteen lähentymistä. Minun tuleva ex-mieheni on varsinainen teflon-mies, hän menettää jo toistamiseen arjen lapsensa kanssa, mutta eipä tunnu missään. Olisi pitänyt ottaa selville hänen historiansa paremmin, koska nyt tiedän, että hän teki meidän suhteessa täysin samat virheet kuin aikaisemmassa liitossaan. Tämä osoittaa, että ei ihminen muutu, jos on taipuvainen pettämään, tekee se melko todennäköisesti uudestaan. The best prediction of man´s behaviour is his past behaviour. Niin totta.
mies oli yötä täällä. kysyi eilen että jos katottais joku leffa... jäi sitten yöksi ja oli upeeta seksiä.. haluaa kuulemma vaan seksisuhteen nyt???? taas kaikki ihan sekasin! toisaalta haluaisin mutta se voi kyllä satuttaa vaan enemmän... kysyin että eikö halua seurustella enää koskaan ja sanoi ettei tulevaisuutta voi ennustaa.. hmm vaikee tilanne taas
tänään mies hakee loput tavaransa... pelkään että romahdan kokonaan :(
Täällä ollaan. Eron tuskassa itsekin. Laita fiiliksiä tänne ja hengitä yksi hengenveto kerrallaan.
Et ole yksin.
nyt on tavarat poissa.. jäi kyl jotain vaatteita ja se tais ottaa avaimensakkin mukaan. tuntuu kauheen tyhjältä :( ei tunnu hyvältä jäädä tänne kun kuitenkin yhdessä hommattiin asunto ja tää on meidän koti, ei mun. sängyssä en voi nukkua varmaan ikuisuuteen.
vihaan itteäni et menin pilaamaan kaiken! voikun antais viel mahdollisuuden ja voitais alottaa suhde uudelta pohjalta..
rauhoittua...pikkuhiljaa asiat alkavat selkiintymään ja kun etäisyyttä on tullut lisää, näkee kaiken taas hiukan eri vinkkelistä.
Tuskasi ja tunteesi ovat aivan luonnollisia ja tarpeellisiakin. Olethan tunteva ihminen.
Itsekin petin kumppanini luottamuksen edellisessä suhteessani. Ja jatkoimme pienen erillämme oloajan jälkeen suhdettamme. Anteeksianto on ainoa asia, mikä alkaa viemään parantumiseen. Itselle anteeksiantaminen. Ja kumppanin sinulle antama anteeksianto. Ne eivät vain tule hetkessä. Miehesi tarvitsee varmasti nyt omaa aikaa saadakseen asiat sisällään johonkin kuosiin.
Minulle oli kaikista vaikeinta antaa itselleni anteeksi. Se jäytää minussa edelleenkin. Vuosia on kulunut ja nyt asia on jälleen paisunut sisälläni kauheaksi möykyksi. :(
Mutta tiedän, että itselle anteeksiantamisen eteen täytyy tehdä töitä. Käyn psykologille juttelemassa tilanteestani reilun viikon kuluttua. Toivon sen auttavan, että joku ulkopuolinen ihminen antaa perspektiiviä asioihin ja tukee omanarvontunteen takaisin saamisessa....?
Sinulle ystävä kallis, paljon voimia ja laitathan taas kuulumisiasi ja tunnelmiasi tänne?
Kaikki tulee kääntymään vielä parhain päin. Usko siihen.
Juu on se annettava aikaa, molemmille. Pahalta tuntuu kun haluaisi kokoajan olla yhteydessä toiseen ettei hän "unohda" minua. Tuskin nyt hetkessä unohtaakaan, mutta kuitenkin. Itsekkin olen ajatellut että voisi käydä jossain juttelemassa näistä tuntemuksista. Kiitos viisaista sanoista :) Ja kirjottelen kyllä varmaan aika aktiivisestikkin nyt tunnelmia... Pientä helpotusta tämäkin.
Tiedän tuonkin tunteen, että pelottaa toisen "unohtavan" ja haluaisi tietää toisen ajatuskuviot ja tunnelmat koko ajan.
Itse yritin tsempata aina sillä ajatuksella eteenpäin, että kun annan toiselle "rauhan" ja oman tilan, niin asiat toisella selkiytyy paremmin ja nopeamminkin. Lopputuloksesta kun ei voi olla varma, siitähän se tuska varmaan kumpuaakin...?
Mutta sen todellisuuden tajuaminen on vain jossain vaiheessa tultava eteen. Omasta tahdostaan kumppanisi haluaa antaa anteeksi ja jatkaa yhteiseloanne. Toivon todella, että kumppanillasi riittää ymmärrystä, ja halua anteeksiantoon.
Ja asia on mielestäni niin, että vaikka ette yhteiseloanne jatkaisikaan, niin kumppanillasi on joka tapauksessa anteeksianto sinulle ja itselleen edessä jossain vaiheessa elämää. Jollei hän halua elää katkeruuden myrkyttämässä elämässä.
Sinä olet kuitenkin arvokas nainen. Olet kaiken rakkauden arvoinen. Ja anteeksiannon. Kukaan täällä pallolla ei virheettä eloansa kulje.
Eteenpäin. Se on suunta.
Mitä kuuluu annniiiina?
Oletko millaisissa tunnelmissa siellä tällä hetkellä?
Voimia!
Kyllä alkaa jo valoa näkymään olossa, en ole itkeskellyt melkeen yhtään ja ystävien seura on ollut tosi tärkeetä ja helpottavaa. Tottakai mies pyörii edelleen mielessä joka päivä ja elättelen vieläkin toiveita siitä että palaisimme joku kaunis päivä toistemme luo. Nyt välimme ovat ainakin sellaiset ettei kumpikaan ole vihainen toiselle ja pystymme jopa puhumaan normaalisti. Tuntuu kyllä siltä että pahimman yli on päästy ja tulevaisuus ja uudet jutut ovat edessä päin. Tietty tulee hieman suru kun ajattelee mitä kaikkea ihanaa miehen kanssa oli ja olisi voinut olla, mutta ei pidä antaa niille ajatuksille liikaa valtaa. Onneksi kävin rauhassa pahan olon omassa päässäni läpi ja itkin kaiken pois.
Mainitset että et ymmärrä miten ihminen voi noin vihata ja miten rakkaus voi muuttua vihaksi. Viha auttaa eteenpäin se on selviytymis keino ja helpompi riistäytyä irti toisesta kun vihaa tarpeeksi koska jos sattuu niin siitä on parempi lähteä. Minä samanlainen vihalla eteenpäin se antaa voimaa ja on antanut, olen oppinut tämän vuoden eron aikana että kun yritin aika monta kertaa olla kiltisti ja tulla toimeen niin se toinen satuttaa henkisesti jotenkin, on vaan helpompi olla vihanen toista kohtaan. Sinuna antaisin hänelle aikaa vähän miettiä ja rauhoittua niin kauan kun hän tarvii. Jos hän haluaa niin tulee takaisin luokses mutta enemmän kun takaa-ajat niin kovempaa juoksee.
Olin 1.8v yhdessä exäni kanssa.Suhde alkoi sillä että humalassa päädyin samaan sänkyyn hänen kanssaan ja olin vielä yhdessä edellisen exäni kanssa.En olisi halunnut aloittaa suhdetta sillä tavalla koska aioin laittaa poikki suhteen ilman pettämistä.Kadun tekoani edelleen enkä olisi toivonut sitä itsellenikään tapahtuvan.Elämä lähti uuden rakkaan kanssa hyvin vaikkakin riitoja oli välillä.
Työpaikan kevätjuhlista tulin kaula fritsuilla kotiin,olo niin syylinen ja paskamainen kuin vain pystyi olemaan.Kerroin kaiken mitä tapahtui,suukottelua ja jäljet kaulassa,ei muuta.Sanoin että rakastan häntä ja että tein sen vain ja ainoastaan omaa idioottimaisuuttani.Tästä jatkettiin muutamia kuukausia eteenpäin.Loppujen lopuksi 2kk sitten hän puhui kanssani eroamisesta,en voinut muuta kuin itkeä koska rakastin häntä niin paljon ja olin valmis tekemään mitä vain että olisimme yrittäneet vielä.Olin aikeissa kosia häntä ensi kuussa erosta mutta kaikki meni pirstaleiksi ;(.Petyin siihen että hän sanoi minulle eron jälkeen kun erille muutettiin ja tavattiin että tällä hetkellä en merkkaa hänelle paskan vertaa.Olin eroamisen jälkeen siinä toivossa että voisin joskus yrittää vielä hänen kanssaan parempana ihmisenä mikä nyt olen hänen ansiostaan.
Nyt erillään asutaan ja joka päivä tuntuu yhtä suurelta ponnistelulta.Tuntuu että en voi kuvitella enää elämää kenenkään muun ihmisen kanssa.Toivon että jos oppisin tuntemaan hänet paremmin ystävänä mitä en ennen suhdettamme ehtinyt tehdä,saisin tilaisuuden näyttää hänelle uudestaan kuinka paljon häntä rakastan.Itsekin turhaan ehkä toivon että hän palaisi luokseni ja sanoisi että hyvä etten luovuttanut ;/
Muuta voimia sinulle että selviät tästä
Aina ei toivo turhaa ole :) ja se auttaa jaksamaan.
Valoa näkyvissä. Ex mies oli yötä täällä ja kertoi rakastavansa ja sanoi ettei oikeen osaa olla erossakaan musta. Sovittiin että muita ei saa enää tapailla ja katsomme kuinka tää meiän juttu lähtee käyntiin. Jos kaikki menee hyvin niin vuodenvaihteessa muutamme takaisin yhteen.. Huh huh, elämä osaa kyllä olla ihmeellistä.