Osaako joku antaa minulle neuvoja miten toimia mieheni kanssa. Olemme siis kolmekymppinen pariskunta, lapsia on useampia. Meillä oikein hyvä elämä, ei riidellä suuremmin paitsi yhdestä aiheesta: seksi. Eli olen aina ollut aktiivisempi seksin suhteen, ja nyt pikkulapsivaihessa tilanne ei ole niin kärjistynyt kuin aikasemmin oli. Mietin miten käy sitten kun en ole enää väsynyt, palaako minulla taas ne halut samanlaisina kuin aikasemmin. Nykyisin ollaan sängyssä noin 2 krt kk. Mieheni on varmasti tyytyväinen kun ei tarvitse panna mua sen enempää. Minä haluaisin tietenkin useammin seksiä. Olen muuten kunnon nainen, hyvässä työssä, hyvä äiti, annan kaikkeni perheelleni. Mutta mieheni sanoi että ei kiinnosta ku olen niin lihava. Mutta ongelma oli sama myös hoikempana ennen lapsia. Mieheni sanoi että on kyllästynyt, tarvitsee virikkeitä. Kertoi myös että aikasemmassa parisuhteessa myös sama ongelma, eli ei halunnut niin usein kuin silloinen kumppani. Mieheni ei oel kymmenenvuoden aikana koskaan suuttunut torjutuksi tulemisesta, tuntuu että on melkein helpottunut.. Itsellä tahtoo vain mennä itsetunto tämän homman kanssa. Mitä teen? Miten minun tulisi käyttäytyä miestäni kohtaan? Tuntuu että kaverit joiden miehet haluavat aina pimppiä eivät ole sen kummempia kuin minä. Ainakin kohtelen miestäni paremmin kun monet heistä. Mitä teen että hän kiinnostuis minusta?
miehen vähäinen seksintarve
loiko
12852
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itselläni vähän samanlainen tilanne. Mies ei halua seksiä kuin korkeintaan kerran kuukaudessa. Olemme hieman teitä vanhempia, eikä meillä ole lapsia. Suhde on tasapuolinen ja viihdymme toistemme seurassa hyvin. Rasittavaa vaan, kun omat halut olisi kauheat, eikä toista kiinnosta. Luulin, että minussa vikaa ja tein kaikkeni ulkonäön suhteen, en kuitenkaan kirurgin apuun turvautunut. Ulkonäössäni ei kuulemma vikaa ole. Yritin myös seksielämää piristää josjonkilaisilla virityksillä. Eipä tepsinyt sekään, kun toinen vaan kiusaantuu liiasta yrittämisestä kait. Olenkin yrittänyt tyytyä tilanteeseen ja vältellä kiusauksia ryhtyä rinnakkaista suhdetta etsimään.
En tiedä voiko ihminen sopeutua tässäkin toisen erilaisuuteen, niinkuin monessa muussa asiassa parisuhteessa. Tuntuu vaan jotenkin paljon tärkeämmältä kuin toisen tapa viikkailla vaatteita väärin tai hammastahnatuubin puristaminen väärin. Kait se on loppupelissä sitten se kokonaisuus,joka ratkaisee. Kun asiat kallistuvat vaakakupissa negatiivisen puolelle, niin eroaminen järkevää ja siihen asti yrittää.
Seksiä on ollut viimeksi 1v 2kk sitten. Sen jälkeen ei, ei mitään. Mun tekee mieli ihan hirveesti ja sen takia eksyinkin näitä aiheita lukemaan, kun halusin lukea muiden kokemuksia tästä.
Tällaisia parisuhteita on todella paljon, että miehet ei halua seksiä, oli se oma nainen sitten hoikka/pyöreä/pitkä/pätkä tai vaikka miss universum niin ei vaan viisari värähdä.
Mä olen tehnyt kaikkeni, mitä kuvitella saattaa. Mikään ei auta. Ja nyt mulla on todellakin pinna niin tiukalla, että en edes jaksa enää olla "vihjaileva" vaan sanon suoraan, että kyl tekis mieli....
Ukko kääntää sängyssä vaan selkänsä tai mikä naurettavinta, teeskentelee nukahtavansa, että välttyy koko aiheelta!
Mä olen ihan oikeasti nyt siinä pisteessä, että en jaksa enää ymmärtää. Mä haluan seksiä rakastamani ihmisen kanssa, mutta en saa sitä.
Kyllä tämä mun mielestä on niin iso asia, että en aio kovin kauaa enää tässä suhteessa olla jos asiat junnaa tällä tavalla vuodesta toiseen.
Haluaisin lisää lapsia, mutta milläs tulen raskaaksi, kun ei ole seksiä?
Seksi edustaa mulle sitä läheisintä läheisyyttä, toinen on ihan lähellä ja sisällä.
Kamala sanoa, mutta kyllä olen harkinnut pettämistä. Aion ukolle sanoa, että jos ei tämä touhu tästä piristy, niin ei hällä varmaan ole mitää sitä vastaan, jos etsin itselleni rakastajan..?
Vituttaa suoraan sanoen tuollainen pihtaaminen. Vituttaa se, mitä tuo jatkuva torjutuksi tuleminen on tehnyt mun naiseudelle ja itsetunnolle. Tuntuu,et oon pelkkää paskaa koko akka.
Ja osittain totta: en enää löydä itsestäni sitä elämäniloa, mikä minulla oli vielä reilu vuosi sitten. Olen väsynyt tähän, kyllästynyt odottamaan että josko toinen haluaisi.
Minä taas en kelpaa syystä tai toisesta emännälle. Sen toki ymmärrän, että on oikeasti kipeä tai työkuviot ahdistaa, mutta vittu kohta räjähtää pää jos ei pääse panemaan.
Olen miettinyt seuraavia vaihtoehtoja:
- hankin jostain panokaveriksi naisen
- hankin jostain panokaveriksi miehen
- ostan seksiä jostain
En vaan ole saanut aikaiseksi tehdä mitään, kun ei ole aiemmin ollut moiseen tarvetta. Pitää miettiä nämä liikut tarkasti, ettei käy huonosti. Viimeinen asia jota kaipaan elämääni nyt, olisi joku saakelin Ruususen paljastuskirja tai iltiksen lööpit. Tai sukupuolitauti.
Mutta seksiä tarttis saada about NYT.
Enkä ole ruma, kalju, kaljamahainen tai vittumainen tyyppi. Et ei oo siitä kiinni.
Kirja
Mars ja Venus vuoteessa
Mars ja Venus ikuisesti yhdessä
Onko rakastelu pelkkää panemista ja saamista?
Minua ei sellainen välttämättä edes kiinnosta. Minä haluan köyriä kuin elukka.
nainen haluaa olla köyrivän elukan panokohteena :((
Ei edes tunneta sanaa rakastelua.
Halutaan vain panna ja saada eteenkin nuorison ja miesten suusta kuultuna.
Misää on se välittäminen yhdessä nauttiminen ilman vaatimuksi?
Siitä vasta tulee se hyvä ja tyydyttävä olo.
Eipä olekaan ihme että nykyään parisuhteet kaatuvat omaan pinnallisuuteen.
Ollaan vain itsekkäitä eikä huomioida vastapuolta muuta kun panomielessä.
Kaikkii kaattu silloin omaan mahdottomuuteen...
Normaali aikuinen alle 50-vuotias haluaa seksiä.
Hän myös haluaa, että kumppani on onnellinen. Jos haluu saada on pakko antaa...
Mulla ja miehellä on seksiä ehkä parin kuukauden välein, hyvin harvoin selvinpäin. Ollaan vajaa nelikymppinen pariskunta, mutta nuorempanakaan hän ei kyennyt useampaa kertaa peräkkäin, ei edes erektiolääkkeillä. Taitaa olla aseksuaali, arvatkaa onko meillä lapsia?
(Olen itse asiassa aikeissa käydä mieheni kanssa kaikkien aikojen vakavimman suhdekeskustelumme, vaikka yleensä sellaisia vieroksun/kammoan. Käykäähän lukemassa Avoin suhde -osastosta mun tänään 11.9.09 aloittama ketju Miten suostuttelitte puolisonne avoimeen suhteeseen?, en nyt muista pilkuntarkkaa otsikkoa..)
11,5 vuotta jaksoin sietää omalta kannaltani aivan käsittämättömän vajavaista seksielämäämme. Muuta selitystä ei voi olla kuin rakkaus. Kuukausi sitten painekattilasta räjähti lopulta kansi pois ja jälki on ollut ihanan kamalaa, onneksi mieheni ei ole tajunnut mitään ja muutenkin vain pari uskottua tyttökaveriani on asioista perillä. Olen siis viimeksi kuluneen kuukauden aikana ollut kaikenlaisissa yhdynnöissä kolmen vieraan miehen kanssa, yhden baaripokan ja kahden nettimiehen. Lisäksi olen suudellut kahden kaverimieheni kanssa kaikkea muuta kuin selvinpäin ja ainoastaan tätä hölmöilyäni häpeän, koska näköetäisyydellä oli lukuisia mieheni ja minun yhteisiä tuttavia.
Baaripoka ja toinen nettimiehistä (tai alle 3-kymppisiähän he kumpikin ovat vasta) ovat antaneet minulle elämäni parasta seksiä ja vuosien tauon jälkeen saan tuntea olevani yhtä rajujen ja lähes yhtä toistuvien himojen kohteena kuin ne jotka omaa elämääni hallitsevat. Niin, hallitsevat! Seksittömässä elämässäni huomioni keskittyi muuhunkin kuin seksiin, mutta nyt tuntuu etten enää täysin hallitse himojani. Mieheni on juuri nyt matkoilla, tyttökaverini ovat joko kipeinä tai omilla matkoillaan, fuckbuddy ylitöissä ja musta tuntuu että lähdenkö kohta baariin pokailemaan :/
Muistakaa siis harkinta, jos ja kun päätätte lähtä pettäjän tielle vaikka niinkin ettei puolisonne saa tietää. Itse tulette tietämään tekojenne seuraukset kyllä, sillä ainakin mulla nälkä on kasvanut syödessä! En voi muuta kuin toivoa, että tilanne tästä tasaantuu :/
RUNKKAA, RUNKKAA!!
sängyn jouset pauku. Mieheni välttelee myös seksiä parhaansa mukaan, näyttelee hänkin nukkuvaa ja ei suostu vaikka ehdottelenkin. Alkaa kyllä harmittaa seksitön elämä, asutaan kuin kämppikset tai kaverukset.
Enpä tiedä mikä auttaisi vai onko pakko tyytyä harvoihin kertoihin, itse haluaisin kerran, pari viikossa. Ja se ainainen aloitteen tekokaan ei tunnu mukavalta, odottaisi että joskus toinenkin osoittaisi halukkuutensa.
Täältä vois löytyä sulle jotain...
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8515455