KIRJOITUKSENI ON PITKÄ, MUTTA TÄMÄ KANNATTAA LUKEA. Huomaan että näillä S24:n palstoilla on tapana parjata muita, etsiä vikoja muista ja osoitella muiden epäkohtia. Omista vioista/heikkouksista ei sitten puhutakaan mitään -olisiko itsentunnon kunnolla jotain asian kanssa tekemistä? Sekin että kysellään juuri miksi sillä vastakkaisella sukupuolella on huono itsetunto mutta oman sukupuolen itsetunnosta ei puhuta mitään, kertoo paljon. Luulisin että yleisesti suurella osalla molemmista sukupuolista on melko hauras itsetunto eikä sen tarvitsisi olla niin. Tapaus Audipomo Kiesi ja siitä seurannut "keskustelu" osoitti hyvin asian laidan. Mies erehtyi kertomaan naisunelmistaan rehellisesti naistenlehdelle ja millainen haloo siitä syntyi? Joutui vielä eroamaan medianmyllyn siivittämänä.Uskon että tässä maassa on ihmisiä joille koko juttu oli yhdentekevä, jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Ja ne jotka siitä ison mölyn nostivat (iso osa varmastikin naisia) ei heidän itsetunnossaan tainnut hurraamista olla.
Mitä tulee Audi-pomon omaan luonteeseen, en pidä sitäkään merkkinä mistään rautaisesta itsetunnosta että onnelliseksi hänet voisi tehdä vain kiltti pikku taloudenhoitaja joka ei varmasti tee mitään hänen mielensä vastaista. Jos ko. mies sellaisen naisen sattuu löytämään (siis joka on oikeasti luonteeltaan ko. kuvausta vastaava), onneksi olkoon vaan ja hyvää elämän jatkoa heille. Mitä sen pitäisi ketään kalvaa? Itse muuten kokeilin omaan mieheeni pari vuotta sitten miten hän reagoisi mielistelevään, sirkuttavaan yltiöpassaavaan palvelija-naiseen ja pistiin pystyyn sellaisen stepford-vaimo shown että oksat pois. Muutaman tunnin hän jaksoi sitä katsella, sitten jo suuttui ja käski lopettaa naurettavan teatteriesityksen -reaktio oli aito koska hän ei voinut tietää miksi käyttäydyin niin. Juttu oli omalta osaltani pilaa häntä kohtaan, ei kunnioituksen puutetta, mutta opinpa ainakin että oman mieheni unelma ei ole nainen joka teeskentelee olevansa jotakin mitä ei oikeasti ole. Tämä ei tietenkään tarkoita etten osaisi pitää häntä hyvänä, toki osaan ja pidänkin koska hänkin pitää minua.
Itse uskon vakaasti että henkisesti vahva ihminen kestää toisen vahvan ihmisen rinnallaan, miten voisikaan olla vahva jos ei kestäisi? Sinänsä on aivan luonnollista sukupuoleen katsomatta unelmoida sellaisesta kumppanista joka olisi kaikinpuolin oman mielen mukainen , eikä koskaan aiheuttaisi mitään ongelmia. Inhimillinen tapa joka varmasti meistä useimmasta löytyy. Sitä ei kenenkään pitäisi ruveta anteeksi pyytelemään.
Sen sijaan yksisilmäinen lokerointi tyyliin yksikään mies ei kelpaa siihen/yksikään nainen ei kelpaa tuohon hommaan ei ole kovin fiksua puhetta. Molemmissa sukupuolissa on niitä jotka ovat löytäneet kutsumuksensa perinteisten, omalle sukupuolelle tyypillisten alojen ulkopuolelta, ovat työssään aivan päteviä, eivätkä pistä uraansa jäihin vaikka joku eri mieltä olisikin. Se erilaisuuden hyväksyminenkin ja toisen taitojen arvostaminen sukupuoleen katsomatta on osa hyvää itsetuntoa.
Luulisitteko että jos ajateltaisiin tiukasti että yksikään mies ei kykenisi hoitamaan lapsia, kenelläkään miehellä olisi mahdollisuutta lastensa huoltajuuteen, ellei äiti sattuisi olemaan joku väkivaltainen narkkari tms. Oma serkkuni on valtavan hyvä isä lapsillensa, huomattavasti aktiivisempi vanhempana kuin vaimonsa, muttei saanut huoltajuutta eron tultua vaikka olisi sen ansainnut.
Mitä tuohon itsetunto kysymykseen yleisemmin tulee, yhteiskunnan stereotyyppiset paineet ja odotukset vaikuttavat siihen paljon. Miesten pitäisi olla vahvoja,menestyviä, loistavia rakastajia jne, naisten kauniitä seksikkäitä, ikinuoria jne. Ja jos joku näistä piirteistä jää puuttumaan, olet epäonnistunut. Mediassa kuva täydellisestä/menestyneestä ihmisestä on aika epärealistinen ja yksioikoinen, sinänsä en pidä täydellisyyttä ihmimillisenä piirteenä lainkaan, koska ihmiset eivät ole sellaisia.Menestystäkin voi mitata monella eri tavalla, joillakin voi olla rahaa kuin roskaa mutteivat ole sen onnellisempia kuin muutkaan. Myös erilaiset toiveet parisuhteissa ja niiden täyttyminen/täyttymättä jääminen vaikuttavat itsetuntoon.Täydellinen itsekkyys ja kykenemättömyys katsoa asioita myös toisen ihmisen näkökulmasta eivät kuulu hyvän itsetunnon omaavan ominaisuuksiin.
Itse näen näillä palstoilla olevat haukut nimen omaan pahan olon purkauksina ja huonoina kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta, on helpompi ajatella että miehet ovat kaikki sellaisia ja naiset tällaisia, minä olen parempi kuin ne. Se nostaa itsetuntoa, vähäksi aikaa. Ehkäpä se, että olen ollut suht onnekas ihmissuhteissani (aviomiestäni rakastan kovasti) auttaa katsomaan asioita vähän kauempaa, ymmärtämään miksi ihmiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät ja eikä se itsetuntokaan ole päässyt putoamaan sinne lattian rajaan vaikka parempikin se voisi toki olla.
ps. kopioin tämän myös tuonne miehen logiikka osastolle
Mitä tulee Audi-pomon omaan luonteeseen, en pidä sitäkään merkkinä mistään rautaisesta itsetunnosta että onnelliseksi hänet voisi tehdä vain kiltti pikku taloudenhoitaja joka ei varmasti tee mitään hänen mielensä vastaista. Jos ko. mies sellaisen naisen sattuu löytämään (siis joka on oikeasti luonteeltaan ko. kuvausta vastaava), onneksi olkoon vaan ja hyvää elämän jatkoa heille. Mitä sen pitäisi ketään kalvaa? Itse muuten kokeilin omaan mieheeni pari vuotta sitten miten hän reagoisi mielistelevään, sirkuttavaan yltiöpassaavaan palvelija-naiseen ja pistiin pystyyn sellaisen stepford-vaimo shown että oksat pois. Muutaman tunnin hän jaksoi sitä katsella, sitten jo suuttui ja käski lopettaa naurettavan teatteriesityksen -reaktio oli aito koska hän ei voinut tietää miksi käyttäydyin niin. Juttu oli omalta osaltani pilaa häntä kohtaan, ei kunnioituksen puutetta, mutta opinpa ainakin että oman mieheni unelma ei ole nainen joka teeskentelee olevansa jotakin mitä ei oikeasti ole. Tämä ei tietenkään tarkoita etten osaisi pitää häntä hyvänä, toki osaan ja pidänkin koska hänkin pitää minua.
Itse uskon vakaasti että henkisesti vahva ihminen kestää toisen vahvan ihmisen rinnallaan, miten voisikaan olla vahva jos ei kestäisi? Sinänsä on aivan luonnollista sukupuoleen katsomatta unelmoida sellaisesta kumppanista joka olisi kaikinpuolin oman mielen mukainen , eikä koskaan aiheuttaisi mitään ongelmia. Inhimillinen tapa joka varmasti meistä useimmasta löytyy. Sitä ei kenenkään pitäisi ruveta anteeksi pyytelemään.
Sen sijaan yksisilmäinen lokerointi tyyliin yksikään mies ei kelpaa siihen/yksikään nainen ei kelpaa tuohon hommaan ei ole kovin fiksua puhetta. Molemmissa sukupuolissa on niitä jotka ovat löytäneet kutsumuksensa perinteisten, omalle sukupuolelle tyypillisten alojen ulkopuolelta, ovat työssään aivan päteviä, eivätkä pistä uraansa jäihin vaikka joku eri mieltä olisikin. Se erilaisuuden hyväksyminenkin ja toisen taitojen arvostaminen sukupuoleen katsomatta on osa hyvää itsetuntoa.
Luulisitteko että jos ajateltaisiin tiukasti että yksikään mies ei kykenisi hoitamaan lapsia, kenelläkään miehellä olisi mahdollisuutta lastensa huoltajuuteen, ellei äiti sattuisi olemaan joku väkivaltainen narkkari tms. Oma serkkuni on valtavan hyvä isä lapsillensa, huomattavasti aktiivisempi vanhempana kuin vaimonsa, muttei saanut huoltajuutta eron tultua vaikka olisi sen ansainnut.
Mitä tuohon itsetunto kysymykseen yleisemmin tulee, yhteiskunnan stereotyyppiset paineet ja odotukset vaikuttavat siihen paljon. Miesten pitäisi olla vahvoja,menestyviä, loistavia rakastajia jne, naisten kauniitä seksikkäitä, ikinuoria jne. Ja jos joku näistä piirteistä jää puuttumaan, olet epäonnistunut. Mediassa kuva täydellisestä/menestyneestä ihmisestä on aika epärealistinen ja yksioikoinen, sinänsä en pidä täydellisyyttä ihmimillisenä piirteenä lainkaan, koska ihmiset eivät ole sellaisia.Menestystäkin voi mitata monella eri tavalla, joillakin voi olla rahaa kuin roskaa mutteivat ole sen onnellisempia kuin muutkaan. Myös erilaiset toiveet parisuhteissa ja niiden täyttyminen/täyttymättä jääminen vaikuttavat itsetuntoon.Täydellinen itsekkyys ja kykenemättömyys katsoa asioita myös toisen ihmisen näkökulmasta eivät kuulu hyvän itsetunnon omaavan ominaisuuksiin.
Itse näen näillä palstoilla olevat haukut nimen omaan pahan olon purkauksina ja huonoina kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta, on helpompi ajatella että miehet ovat kaikki sellaisia ja naiset tällaisia, minä olen parempi kuin ne. Se nostaa itsetuntoa, vähäksi aikaa. Ehkäpä se, että olen ollut suht onnekas ihmissuhteissani (aviomiestäni rakastan kovasti) auttaa katsomaan asioita vähän kauempaa, ymmärtämään miksi ihmiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät ja eikä se itsetuntokaan ole päässyt putoamaan sinne lattian rajaan vaikka parempikin se voisi toki olla.
ps. kopioin tämän myös tuonne miehen logiikka osastolle
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eräs suomalainen psykologian tohtori kirjoitti että "julkisissa keskusteluissa" pyritään aina löytämään jokin muoti-ilmiö jolla yritetään selittää ihmisten käyttäytymistä. Muoti-ilmiöitä ovat olleet mm. narsismi, itsetunto-ongelmat, itsetuntemus, yms. Ihmiset pitävät sellaisia ihmisiä älykkäinä, jotka esittävät samanlaisia ajatuksia kuin he itse.
Ethän kuitenkaan rakenna itsetuntoasi avioliittosi varaan.
Mutta jos kirjoitukseni on mielestäsi täyttä tuubaa, kirjoita ihmeessä vastine ja kerro sitten mitä mahdollisia syitä huonolle itsetunnolle voi olla? Kirjoitin asiasta omia ajatuksiani (ainakin uskoisin niiden olevan omiani, tai ainakin olen asiasta samaa mieltä jos joku "muoti-ilmiöiden suosija" on niitä esittänyt ennen minua) Kirjoitin aiheesta koska ko. asiasta näilläkin palstoilla puhutaan ja asia myös minua askarruttaa. Mielestäni hyvä itsetunto on tavoittelemisen arvoinen asia ja kai sitä voi helpommin rakentaa jos tietää ensin mistä huono itsetunto johtuu?
niin joku valittaa aina. En ole automaattisesti kaikessa samaa mieltä kanssasi nainen 31-v (tosin en usko että sitä odottaisitkaan) mutta tuo vastaus nimimerkillä joku lukija on hieman outo, en oikein ymmärrä sen tarkoitusta. Onko oikea tyyli sitten suhtautua erilaisiin mielipiteisiin tai ongelmiin, toteamalla vain, että ihmiset ovat sellaisia kuin ovat, mitään syitä sille minkälaisia ovat tai miten käyttäytyvät, ei ole olemassa ja jos joku yrittää ottaa näistä ongelmista/mielipiteiden taustoista selvää tai analysoida niitä on kyseessä pätemisen tarpeessa oleva tekoälykkö? Kerro toki parempi lähestymistapa jos sinulla sellainen on...
mutta uskoisin että hän tarkoitti kirjoituksellaan sitä että ei ole tervettä ruveta psykologisoimaan ihmisten käytöstä/luonnetta vain sen vuoksi että voisi tuntea ylemmyyden tunnetta/olevansa älykkäämpi kuin muut.En kyllä usko että alkuperäinen keskustelun aloittaja sellaista on tarkoittanutkaan Jos analysoi ihmisiä ja ilmiöitä jotta ymmärtäisi niitä paremmin ja mahdollisesti sen avulla tulisi toimeen paremmin muitten kanssa, siinä ei mielestäni ole mitään pahaa.
Huvittavaa on se, että tuo joku lukija itse siteerasi tohtoria jonka kanssa on samaa mieltä, eli ilmeisesti ihmisten kanssa samaa mieltä oleminen ei ole muoti ilmiö silloin, jos kyseisellä ihmisellä on tohtorin tutkinto. No antaahan se auktoriteettia mielipiteelle, täytyy kai itsekin hankkia joku tohtorin lausunto omaa mielipidettäni tukemaan...hep
Itse en ole mikään tohtoreiden ihannoija noin sinänsä, mutta on totta, että heillä on kyky ja taito perustella mielipiteensä. Ainakin tieteelliset artikkelit on hyväksytty joten mitään mutu-juttuja ei niissä esiinny.
Heh... Itseasiassa mikään tän ketjun nimimerkki "joku lukija":n ( vai miten se nimimerkki nyt kirjoitettiin?) kirjoittamasta mielipiteestä ei osoita, että hän välttämättä olisi samaa mieltä kys. tohtorin kanssa, jolta kuulemastaan mielipiteestä vastineessaan kertoi. Uskon, että hän esitti kommentillaan vain huomioita keskustelun aiheeseen yleisellä tasolla, joskin saatan olla väärässäkin ( toisen puolesta kun ei voi sanoa).
Enkä viitsisi toistaa, että minä en sitten ole kukaan tähän keskusteluun aiemmin osaa ottanut, mutta pakko se kai varuiksi on, kun monet kuvittelevat omiaan ( en viittaa sinuun).