Onko jollain kokemuksia tällaisesta tilanteesta:
En tiedä rakastanko enää miestäni.. Tai joskus tuntuu, että rakastan, mutta nykyään huomaan, että ehkä jopa useammin, että en rakasta. En haluaisi hänen yleensä edes koskevan minuun, riidellään usein. Mieheni kuitenkin aina sanoo rakastavansa minua ja pitää hyvänä yms.
Oletteko päässeet tästä yli, siis saaneet suhteenne taas kuntoon? Miten? Vai onko ero ollut välttämätön?
Mielipiteitäkin saa laitella vaikkei olisi itsellä kokemusta..
En tiedä rakastanko enää miestäni.. Tai joskus tuntuu, että rakastan, mutta nykyään huomaan, että ehkä jopa useammin, että en rakasta. En haluaisi hänen yleensä edes koskevan minuun, riidellään usein. Mieheni kuitenkin aina sanoo rakastavansa minua ja pitää hyvänä yms.
Oletteko päässeet tästä yli, siis saaneet suhteenne taas kuntoon? Miten? Vai onko ero ollut välttämätön?
Mielipiteitäkin saa laitella vaikkei olisi itsellä kokemusta..
Vastaukset 2
Vanhimmat
moi juu toi on tuttu juttu mun mies rakastaa mua vaikka me on erottu ja lasten takia mä erosin
en rakasta tai oikeestan rakastan miestä siis ex miestä mutta en voi elää hänen kans
siinä on iso ero
olen just alottanut täysin pohjalta eli täysin tyhjä kämppä ja mä
nyt vasta alkaa näyttään niin kuin joku asuis tässä eli varaudu piru vie pahimpaan jos eroot
laskupino on ihana
ja mun ex on vieläkin mun perässä eli ei anna periksi
parempi olla kavereita kusessa olet jo ei ole mulla ei ole ja olen kusessa eli ei ole kelle
huutaa ja itkeä
moi
samanlaisissa fiiliksissä. Tuntuu todella usein etten rakasta. Takana pari vuotta taistelua milloin mistäkin...
Kosketus ällöttää ja yritän vältellä kaikenlaista kanssakäymistä. Pidän itseni kiireisenä lasten kanssa, jotta yhteistä aikaa jäisi mahdollisimman vähän.
Epätoivo valtaa eikä tiedä mitä pitäisi tehdä! Toisaalta kauhistuttaa erokin - lähinnä lasten kannalta.
Onko teillä tilanne edelleen sama?