Olen seurustellut vuoden miehen kanssa, ja kävi tässä hiljattain ilmi että hänellä ei ole syvällisiä tunteita minua kohtaan. Sanojensa mukaan olen mukavaa seuraa,ja viihtyy seurassani, mutta se jokin puuttuu. Kysyin tässä suoraan että rakastaako hän minua,vastaus oli epämääräinen,tyyliin en mä tiedä. En itse tiedä mitä tässä tilanteesa teen,itse rakastan häntä,mutta onko hän rakkauteni arvoinen.
Mitä tehdä, jatkaako suhdetta.
sussu123
111355
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
miettiä oletko valmis jatkamaan vai ei.
Tuskin miehen tunteet siitä muuttuu. Hienoa, että hän on sulle rehellinen.
Nyt päätös jää sinulle.
Aina tunteet ei mene tasan eikä syy ole kummassakaan.
"Onko hän rakkauteni arvoinen". Ehkä ei tässä tilanteessa, mutta siitä ei voi syyttää häntä.
Ei hänkään voi tunteilleen mitään, etkä voi edellyttää, että vaikka sinä rakastat niin myös hänen tulee rakastaa.
Niinhän se kyllä on että itse joudun pohtimaan jatkaako vai ei. Se myös mietityttää että kulutanko itseni ja tämän miehen aikaa jos suhde jatkuu, vai voiko ne syvälliset tunteet tulla myöhemmin pintaan.
tuskin niitä syvällisiä tunteita tulee myöhemminkään. Ja jos päätät jatkaa, niin mitä sitten kun mies törmää siihen, joka saa hänessä syvällisiä tunteita aikaan? Tuskin jää sinun vierellesi ja silloin se ero vasta sattuukin. Joten ehkä parempi erota nyt. Jos kuitenkin viihdytte yhdessä, niin voittehan te jäädä hyviksi ystäviksi ja kuka tietää mitä tauko saa aikaan.... ehkä mies sitten ymmärtää mitä menetti ja se saakin aikaan niitä kaivattuja tunteita. Tai sitten jatkatte parhaina ystävinä.
John Gray, Miehet ovat marsista, naiset venuksesta. Erityisesti lukua: Miehet muistuttavat kuminauhaa, voisikohan kyse olla tuosta, et mies tarvii erillisyyttä ja sit kun saa ja osaa ottaa sitä niin haluaa taas lähelle, ainakin tuos luvus kerrotaan esimerkkejä siitä kuinka se vaikuttaa tunteisiin jos ei ota tai saa otettua erillisyyttä ja jos mies on kotonaan oppinut ettei äiti tykännyt kun isä etääntyi niin on vaikeaa etääntyä ja tietää, et se on sallittua ja normaalia. kirjotan pätkän: "Kun mies rakastaa naista, hänen on aika ajoin vetäydyttävä loitommalle ennen kuin voi taas tulla lähemmäs. Mies tarvitsee automaattisesti vuoroin läheisyyttä ja vuoroin erillisyyttä. Läheisessä yhteydessä kumppaniinsa mies jossain määrin kadottaa itsensä. Mies oppii ymmärtämään omia syklejään ja vetäytyessään rauhoittaa naista sanomalla, että tulee takaisin" Kyseisen luvun otsikoita: Mitä jokaisen naisen tulisi tietää miehistä, Miten mies äkkiä muuttuu, Miksi miehet vetäytyvät erilleen, Miksi naiset hätääntyvät, Miksi miehet ja naiset epäilevät rakkauttaan, Miten naiset tulkitsevat miehiä väärin, Miksi miehet etääntyvät kun naiset lähestyvät, Milloin miehelle kannattaa puhua, Miten miehen saa puhumaan, Miten naiset painostavat miehiä puhumaan, Keskustelun aloittaminen miehen kanssa, Kun mies ei puhu, Yksisuuntaiset keskustelut, Miten tuemme toisiamme joutumatta muuttumaan, Kun mies ei vetäydy erilleen, Itsenäisemmäksi kasvaminen, Pienet ihmeet, Läheisyyssyklin estäminen, Takaa-ajo käyttäytyminen, 1. Fyysinen, 2. Emotionaalinen, 3. Henkinen, Rankaiseva käyttäytyminen, 1. Fyysinen, 2. Emotionaalinen, 3. Henkinen, Miehen menneisyyden vaikutus läheisyyssykliin, Viisaat miehet ja naiset.
Täältä lisätietoja
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9524590468
Erittäin usein on arkisista asioista kysymys,onko aikaa omistautua kumppanilleen?Esimerkiksi,onko kahdenkeskiseen olemiseen tarpeeksi mahdollisuuksia.arjessa ja vapaa-ajalla.Käsitykseni mukaan miehet kyllä puhuvat tuntemuksistaan,jos huomaavat että heitä kuunnellaan ja saavat vastakaikua.Silloin ei pitäisi syntyä henkistä paitsiota,joka saattaa johtaa ajan-oloon eriytymiseen.Uskoisin että rakkaus ei ole kadonnut suhteestanne,vaan teidän tulisi löytää sille tilaa pyyteettömästi.
taida olla ja rakkautesi on yksipuolista kaiken lisäksi. Ikävä karu totuus, mutta parempi erota nyt kuin roikkua monta vuotta yhdessä, jos kerran jo vuoden jälkeen hänen tuntemukset ovat tollaset. Rakkaushan perustuu enemmänkin tekoihin kuin tunteisiin. Tällä sun puoliskolla ei taida olla sitä halua edes yrittää.
Itse painiskelen just saman tilanteen kanssa. Olemme seurustelleet kolme vuotta ja viihdymme tosi hyvin yhdessä. Jos hän ei olisi sanonut, että tykkää paljon, mutta ei ainakaan vielä rakasta, niin olisi enemmän kuin tyytyväinen. Kaikki teot puhuvat kuitenkin rakkauden puolesta. Hän huomioi minua kaiken aikaa, ostaa lahjoja ja on ihan rakastuneen oloinen. Vain nuo maagiset sanat puuttuvat. Itse sitten mietin pääni puhki, että kannattaako jatkaa kun hän on kaikin puolin muuten loistava mies. Voiko olla niin, että mies on vaan varovainen ja haluaa edelleen kuulostella suhteen kestävyyttä. Mitään merkkejä ei ole myöskään siitä, että hän etsisi jotain muuta suhdetta. On sanonut, että on elämäänsä tyytyväinen, eikä oikein hirveästi välitä pohdiskella parisuhdetta. Ennenkin on kuulemma eletty ilman suurempia suhteen analysointeja, jos tykkää toisesta ja kaikki on hyvin, niin miksi siitä pitää tehdä ongelma?
Niin itse olen aikalailla tehnyt itselleni tästä ns.ongelman. Olen kuitenkin tätä miestä hieman vanhempi ja minulla on yksi lapsi. Se mietityttäää että mitä mies haluaa suhteeltamme, jatkuvuutta vai ei. Hän kuitenkin on maininnut että tykkää minusta yms.eikä etsi muita, mutta kuitenkin se jokin tunne hänellä minua kohtaan puuttuu. Itse näin mainitsi hiljattaen. Minusta tuntuu ajoittain siltä että tämä mies haikailee joskus ex naisesta, Hän on maininnut että silloin hänellä oli tunteet pelissä. Voi kyllä olla että miestäni jotenkin ns.pelottaa tulevaisuus ja suhde ja hän ei osaa puhua asioista, joista kuitenkin olisi hyvä puhua.
Olet onnekas. Ei sana rakastan sinua tee onnelista parisuhdetta vaan juuri nuo teot puhuu puolestaan ja toisen huomioiminen. Toiset miehet ei vain pohdi parisuhdetta sen paremmin kun muuten menee ihan hyvin. Sitä ei tarvitse turhaan analysoida kun ei kerran ole ongelmia. Tämän minä olen ymmärtänyt omassa parisuhteessani.
Asia mitä en itse ole vielä ymmätänyt on yhteisen ajan käyttö. Käytetäänkö se miehen urheiluun yhteisellä lomalla ja vapaapäivinä. Mihkään pidemmälle emme voi lähteä yhdessä kun on erillaisia urheiluharrastuksia 4 keretaa viikossa. Loput päivät on sitten ollut vieraita tai tehty rästihommia kotona.
Arkena emme tapaa koska työmme on eri paikkakunnalla.
Itse haluaisin enemmän yhdessä oloa ja tekemistä mutta vastaus on aina, nämähän on vain harrastuksia.
Toki näin onkin mutta harrastusten jälkeen palautumiseen mene loppupäivä. Puhumattakaan turnauspäivien palautumisesta.
Sitten kun hän on urheilusta ja ystävistämme vapaa hän on kyllä todella huomioon ottava ja ihana mutta onko se riittävästi minulle, en ole vielä selvittänyt itselleni. Tuntuu vain joskus kuin olisin jälleen hyväksi käytetty, rehellisesti sanoen annan enemmän kuin koskaan itse saan. Näistä murusistako me naiset elämme sitä kannattaa pohtia.
Ei kannata olla suhteessa jossa toinen on pelkästä mukavuudenhalusta. Vuoden kestänyt suhde ei voi olla enää vain pelkkää "mukavaa yhdessäoloa" varsinkin jos toinen rakastaa ja toinen ei/ei tiedä.
Kun ette asu yhdessä, teillä ei ole yhteistä asuntolainaa tai lapsia, suhteestä lähteminen on vielä "helppoa". Ei ehkä henkisesti, mutta pahempaa on jos mies löytää jonkun toisen, jota kohtaan tuntee mitä sinä tunnet häntä kohtaan. Se tulee sattumaan ja kovaa. Älkää kummatkaan vai tyytykö, vaan etsikään ihminen joka ns. vastaa odotuksianne. Yksin on parempi kuin huonossa suhteessa.
Vielä tähän komppaan, että näitä siis riittää. Itselläkin jo (omasta mielestäni) pitkä suhde takana ja mies ei tiedä mitä tuntee. Erona edellisiin on se, että tämä herra epäilee, että hänen ei rakkautta voi edes tuntea. Ei siis kenenkään kanssa eikä missään. Itse luulen, että nämä miehet eivät tunnista aitoa arkielämän rakkautta ja välittämistä vaan etsivät sitä suurta ja tulista huumaantumista, jota meille syydetään joka tuutista (elokuvat, musiikki, porno). Itse olen kuitenkin tullut lopputulokseen, että arkielämän rakkaus ja kumppanuus ovat kestävämpi pohja suhteelle kuin kuumat ja tuliset tunteet. Itsekin olen joskus tulisesti hullaantunut johonkuhun, mutta tämä tunne on häipynyt yhtä nopeasti kuin on syntynytkin...