Ykkösosan voi käydä lukemassa, jos se jotain kiinnostaa..(7.7.09)
Kesä meni. Monet tunteet kaikkinensa on läpi käyty. Selvisin kuin selvisinkin hengissä ja muutama päivä sitten sain tietää, että nyt vauva tulossa.
Joo, jotenkin voin joidenkin teidän tunteet vaistota, jotka kanssani elitte tuosta heinäkuusta lähtien, tässä virtuaalielämässä.
Kyllä, lapsi on tuolle miehelle. Ja en tiedä pidänkö vai en. Todennäköisesti pidän.
Olen toisaalta tosi iloinen, toisaalta taas en yhtään. Mies ei tiedä eikä saakkaan tietää, ei edes siinä tapauksessa, että pidän lapsen. En kaipaa häneltä yhtään mitään. Pitäköön kälyset senttinsä uuden akkansa kanssa, pärjään halutessani.
Nämä sairaslomavkot ovat tehneet todella hyvää. Palaan töihin ensivkolla ja voinut olosuhteisiin nähden aikalailla hyvin. Nauttinut elämästä terveellä tavalla. painoakin onnistuin pudottamaan noin viitisen kiloa. Ihan vaan liikkumalla enemmän ja syömällä terveellisemmin.
Sitten tajusin, että nyt tässä on hups käynyt. Ja niinhän se oli sitten käynyt.. Tämän kesän aikana onni ollut niin kovin vaihtelevaa..(itseironiaa:), että näinkin voi käydä! Ja tottakai minulle.
Aikuinen nainen ja ratkaisut sen mukaan. Hämmennys on kova, tämänkin tekstin aikana nessua mennyt. Mutta nämä on isoja asioita. Isoja päätöksiä. Minun elämä, lapsen elämä, meidän elämä.
Lapsi miehelle, jota en voisi sietää enään nenäni alla. En edes hänen mitään ulkonäöstään, vaikka se miten lapsi olisikin.
Toisaalta, olen jo siinä iässä, että joko nyt tai ei koskaan. Tähän kohtaan sanon, että ne jotka alkavat vaahdota miksi-et-huolehtinut-ehkäisystä----sanon että olkaa hiljaa. En ole teini enkä siis asiattomuuksia ala lukemaan em tyyliin. Siittiö kohtasi munasolun ja ajallaan otetuista pillereistä raskaus sitten kaikesta huolimatta alkoi. Piste.
Kuten jo sanoin, aloin todella voimaan paremmin. Taisi olla näinkin, että olin niin urakeskeinen työnarkomaani, ettei tilaa ollut minkäänlaisille tunteille. Nyt kun aikaa on ollut, on se tehnyt helkutin hyvää. On ollut aikaa vaan ja ainoastaan olemiseen, kuulostella, miltä tuntuu. On ollut päiviä, jolloin olen vaan aamukahvit juonut ja lukenut hieman ja sen jälkeen nukkunut koko päivän, vielä seuraavankin.
On saattanut myös johtua raskaudesta. Oli miten oli, paranemaan päin olen.
Tässä on enään kovin vähän aikaa päättää pidänkö lapsen vai en. Ja tämä tunne vaihtelee. Pidänkö vai en. Tosiaan ei taida olla klisee, että tunteet on kuin vuoristorataa raskaana olevalla. Niin paljon heittää tunteet ja järki.
Nyt kuitenkin tuntuu, ettei ole mitään lisättävää tähän. Jos pidän lapsen niin siirryn sit kai tuonne äitien juttuihin. Miten olisi helvetillinen synnytys:):):) (ihan oikeesti pakko nauraa, ei tätä muuten jaksas)
Ottakaahan yhteyttä te joiden kanssa ajatuksia vaihdoin ja muut myös.
Kesä meni. Monet tunteet kaikkinensa on läpi käyty. Selvisin kuin selvisinkin hengissä ja muutama päivä sitten sain tietää, että nyt vauva tulossa.
Joo, jotenkin voin joidenkin teidän tunteet vaistota, jotka kanssani elitte tuosta heinäkuusta lähtien, tässä virtuaalielämässä.
Kyllä, lapsi on tuolle miehelle. Ja en tiedä pidänkö vai en. Todennäköisesti pidän.
Olen toisaalta tosi iloinen, toisaalta taas en yhtään. Mies ei tiedä eikä saakkaan tietää, ei edes siinä tapauksessa, että pidän lapsen. En kaipaa häneltä yhtään mitään. Pitäköön kälyset senttinsä uuden akkansa kanssa, pärjään halutessani.
Nämä sairaslomavkot ovat tehneet todella hyvää. Palaan töihin ensivkolla ja voinut olosuhteisiin nähden aikalailla hyvin. Nauttinut elämästä terveellä tavalla. painoakin onnistuin pudottamaan noin viitisen kiloa. Ihan vaan liikkumalla enemmän ja syömällä terveellisemmin.
Sitten tajusin, että nyt tässä on hups käynyt. Ja niinhän se oli sitten käynyt.. Tämän kesän aikana onni ollut niin kovin vaihtelevaa..(itseironiaa:), että näinkin voi käydä! Ja tottakai minulle.
Aikuinen nainen ja ratkaisut sen mukaan. Hämmennys on kova, tämänkin tekstin aikana nessua mennyt. Mutta nämä on isoja asioita. Isoja päätöksiä. Minun elämä, lapsen elämä, meidän elämä.
Lapsi miehelle, jota en voisi sietää enään nenäni alla. En edes hänen mitään ulkonäöstään, vaikka se miten lapsi olisikin.
Toisaalta, olen jo siinä iässä, että joko nyt tai ei koskaan. Tähän kohtaan sanon, että ne jotka alkavat vaahdota miksi-et-huolehtinut-ehkäisystä----sanon että olkaa hiljaa. En ole teini enkä siis asiattomuuksia ala lukemaan em tyyliin. Siittiö kohtasi munasolun ja ajallaan otetuista pillereistä raskaus sitten kaikesta huolimatta alkoi. Piste.
Kuten jo sanoin, aloin todella voimaan paremmin. Taisi olla näinkin, että olin niin urakeskeinen työnarkomaani, ettei tilaa ollut minkäänlaisille tunteille. Nyt kun aikaa on ollut, on se tehnyt helkutin hyvää. On ollut aikaa vaan ja ainoastaan olemiseen, kuulostella, miltä tuntuu. On ollut päiviä, jolloin olen vaan aamukahvit juonut ja lukenut hieman ja sen jälkeen nukkunut koko päivän, vielä seuraavankin.
On saattanut myös johtua raskaudesta. Oli miten oli, paranemaan päin olen.
Tässä on enään kovin vähän aikaa päättää pidänkö lapsen vai en. Ja tämä tunne vaihtelee. Pidänkö vai en. Tosiaan ei taida olla klisee, että tunteet on kuin vuoristorataa raskaana olevalla. Niin paljon heittää tunteet ja järki.
Nyt kuitenkin tuntuu, ettei ole mitään lisättävää tähän. Jos pidän lapsen niin siirryn sit kai tuonne äitien juttuihin. Miten olisi helvetillinen synnytys:):):) (ihan oikeesti pakko nauraa, ei tätä muuten jaksas)
Ottakaahan yhteyttä te joiden kanssa ajatuksia vaihdoin ja muut myös.
Vastaukset 12
Vanhimmat
mutta siitä huolimatta kommentoin eli Onnittelut raskaudestasi! Lapsi on suuri lahja ja hänellä tarkoitus nyt tulla. Voimia ja jaksamisen ajatuksia!
Kiva kuulla susta! Ja mahtavaa että et ole ottanut takaisin sitä ukkoasi :D Tuohan on aivan uskomattoman hienoa että lapsi on tulossa! Älä kuuntele kenenkään valitusta, olet nyt kokenut ihan tarpeeksi kovia! Tiedän monia jotka ovat alkaneet odotella lasta edelliselle miehelleen tms. Hyvin ovat pärjänneet ja lapsesta tullut terve ja reipas.
että onnea mitä päätätkin. Mutta suosittelisin että kävisit tuollaisen parisuhteen ja itsemurhayrityksesi jälkeen terapiassa, jotta sinusta voi tulla sille lapselle vahva ja tasapainoinen äiti. Oletko äitiyskunnossa? Tasapainossa? Yksinhuoltajuus on rankkaa hommaa. Onko sinulla tukiverkostoa? Ovatko ottamasi unilääkkeet voineet vahingoittaa lapsen terveyttä?
Missään nimessä en antaisi tuolle miehelle paljastua että teillä on yhteinen lapsi. Ihan lapsenkin edun nimissä. Tuollaisella isällä ei kukaan lapsi tee yhtään mitään, pelkkää vahinkoa siitä vain tulee. Mieti miten voit suojella lasta tuolta isältä. Pystytkö siihen?
Pohdi näiden perusteella voitko pitää lapsesi. On muistakin vaihtoehtoja kuin abortti, puhu neuvolassa.
Kaikkea hyvää. Pidä erityisen hyvää huolta itsestäsi! Jos päätät pitää lapsesi, sinun pitää olla mielenterveydeltäsi vahva.
Hieman tämä viimeinen kirjoitus laittoi närkästymään.
Se, että odotan sekopäälle lasta, ei tee minusta sekopäätä!
On toki totta, että olen joutunut todella kovia kokemaan tämän kesän aikana. Totta myös se, että typerä itemurhayritykseni oli vaan huipentuma vuosia kestäneestä henkisestä/fyysisestä piinasta.
Vahvinkin oksa taipuu ja lopulta katkeaa, näinkin on.
Ymmärrän huolesi sikiön terveydestä. Olenhan huolissani siitä itsekkin. Lääkäri tiesi mitä minulle oli tapahtunut, mutta antoi ymmärtää, että 99% lapsi on terve. Kannattaa teidän muidenkin perehtyä edes sen verran biologiaan, että ymmärrätte alkion olleen "suojassa" myrkyiltä noin 4vkoa.
Koskaan ei voi sanoa onko lapsi terve vai sairas. Ei edes näille ns. "normaali" äideille voi satasella sanoa kuinka on. Se, että minulla on ollut hetkellisesti lanttu sekaisin , ei tee minusta automaattisesti huonoa äitiä! Herrajestas!
On viety itsetunto,itsekunnioitus vuosien mittaan vähitellen, mutta varmasti. Se on jo todella kova hinta. Nyt sinä--kuka sitten oletkin hienoine ajatuksines, olet sitä mieltä, että "mene neuvolaan keskustelemaan...vaihtoehtoja on muitakin kuin abortti." Että sinun mielestä minulla ei ole oikeutta saada lasta???!! Vaan että odotan tämän ja annan "hyvään kotiin, allergian takia"..
Olen hyvässä ammatissa, käynyt läpi USA:n parhaimman yliopiston. Oppinut paljon, nähnyt paljon. Mutta kuten joku viisas on sanonut "isäni teki veneen, äitini ompeli purjeet, lähettivät rakkaudella maailmaan, mutta tuulille he eivät voineet mitään"
Joten tänään kun pienen sydänäänet vahvana kaikui, niin päätin, että kyllä selviän. Helppoa se ei tule olemaan, mutta onko tässä maailmassa aina niin helpolla päästävä? Se. että hullusta äijästä pääsin eroon iso juttu.
HYVÄÄ SYKSYÄ KAIKILLE!
Moi!
Ihan pakko vastata ja jouduin lukemaan aikaisempiakin viestejäsi, kun jäin vähän koukkuun.. Onnea vauvan johdosta!! Mulla kävi myöskin vahinko kolme vuotta sitten ja nykyään olen onnellisempi kuin koskaan 2 vuotta ja 3 kk vanhan pojan kanssa. Hän on onneksi paljon minun ja sukuni näköinen.. ;) En halunnut lapsia ja aloin odotamaan häntä aivan väärälle ihmiselle pillereistä huolimatta. Oliko minun vikani, ei tietääkseni, todellakin täysi yllätys ja shokki. Abortti kävi mielessä, mutta toisaalta odotin omaa lasta ja se vei minut mennessään todella nopeasti. Olin silloin suhteessa, missä olis roskasäkki, mutta uskalsin onnekseni lähteä siihen rumbaan. Mieskin ajoittain kannusti, ajoittain epäili isyyttään ja halusi aborttia, mutta kävin töissä ja kuuntelin kaiken paskan ja toisaalta sain voimaa siitä! En ollut enää yksin, minulla oli pieni ihminen sisälläni ja hän oli rakkaampaa kuin mikään muu!! Minulle tuli raskausmyrkytys, todennäköisesti stressistä aiheutunut. Mies vei minut sairaalaan, kun menin todella huonoon kuntoon ja lähti vetämään pään sekaisin. Ainoa ongelmamme ei valitettavasti ollut se kaikki haukkuminen ja arvostelu vaan myös päihteet. Jouduin synnyttämään yksin, koska en kehdannut ketään pyytää mukaani, sillä olin parisuhteessa ja kaikki olettivat miehen olevan ilman muuta synnytyksessä mukana. Joten sinä olet onnellisessa asemassa, olet jo päässyt eroon ja voit suunnitella kaiken valmiiksi ja pyytää synnytykseenkin mukaan, jonkun oikeasti tärkeän ihmisen! Erosimme kun poika oli alle puoli vuotias ja vielä tänä päivänäkin saan lähes päivittäin haukkuma viestejä, välillä olemme pojan kanssa joutuneet elämään poissa kotoa EX-miehen uhkailujen takia, mutta päivääkään en ole katunut. Hieman eri tilanne, mutta kaikenlaista väkivaltaa kokeneena naisena sanon, että jos hetkeäkään lasta haluat, niin älä mieti. Minä vaikka tulen ja tuen, mutta lapsi, vaikka rajoittaakin, tuo jotain niin uskomatonta sisältöä ja se kun aamulla hän sanoo äiti tule viereen nukkumaan, niin meinaa itku päästä.. olen kyennyt hankkimaan meille oman kodin, vaikka lainaa pankkiin onkin pirusti, olen tehnyt myös todella paljon töitä, nyt sain kivan siistin normi työn 8-16, mutta kaikkeni olen lapseni eteen valmis uhraamaan ja hänen tulevaisuutensa. Parhaimmillaan olen ollut kahdessa työpaikassa ja koulussa ja silti pyrkinyt olemaan pojan kanssa. Nyt kun on mahdollista olla hänen kanssaan, myös olen. Olen myös löytänyt hyvän lapsenlikan, joten pääsen kerran kuussa hurvittelemaan ja nauttimaan elämästä, koska jokainen nainenkin tarvitsee myös omaa aikaa.. :) Olisi mukava vaihtaa ajatuksia enemmänkin?
Vastaan vielä tähänkin viestiin kun en valitettavasti tunteissani ehtiny ihan kaikkea lukemaan... Sinä olet todellakin pätevä äiti! Se ei ole koulutus tasosta vaan päästä kiinni ja rakkaudesta. Jos olet itsaria yrittänyt, olet todellakin tuntenut ja silloin voit myös olla parempi, koska kuten minäkin sinä tunnet!! Minulla on valitettavasti näitä yrityksiä useampikin, mutta nykyään olen vahvempi kuin koskaan! Toivon todella, että laittaisit vaikka s-posti osoitteen, jotta pääsisimme juttelemaan, koska nämä chatit eivät oikein ole mun juttu ja nytkin on ensimmäinen kerta vauva-aikojen kun avaan... :) Jos et ota yhteyttä niin oikeasti KAIKKEA HYVÄÄ JA ONNEA ODOTUKSEEN, SE PALKITSEE AIKANAAN JA MAKSAA ÄÄRETTÖMÄSTI TAKAISIN!
pahoinvoidaan, itken ja nauran vuoronperään:)
Tunteet tulee ja menee. Ajattelin, etten enään kirjoita tänne, varsinkin tuo otsikko häiritsee itseäni. En haluais muistella koko kesää enään, mutta sisällä kasvaa muistutus..
Toisaalta tämä areena on oikeastaan ainoa jossa voin ajatuksiani selvitellä. En jaksais kirjoittaa tästä muiden otsikoiden alle. Pitäis kuitenkin selittää miksi, miten jne. Täällä tarinani tiedetään ja siten helpompi minulle.
Näin exäni ohimennen kaupassa. Uuden emäntänsä kanssa. Oliko ihme, että alkoi pahaa tekemään oikein fyysisestikin. Ajattelin, että ei helkutti. Tuon ällötyksen osa on nyt osa minua.
Mietin, että pakko muuttaa pois, taas toisaalta..työkin on kova sana näinä aikoina ja varsinkin omalla alalla jossa moni on irisanottu tai lomautettu. (Maanantaina muuten menen takas töihin tän sairasloman jälkeen ja se tuntuu tosi hyvältä.) Eli tässä sitä ollaan, paljon kysymyksiä ilman mitään vastausta. En todellakaan halua tämän miehen koskaan tietävän lapsestaan!! Tulkoon vaikka suoraan kysymään niin en myönnä tätä hänen lapsekseen. Puistattaa kaikki ajatukset mitä siihen äijään liittyy. Miten ihmeessä jaksoin tai no en jaksanut. Ja pakko mun oli itseltäni kysyä, että voinko rakastaa tätä lasta, yksinkertaisesti haluanko edes opetella rakastamaan?
Että tällaisia ajatuksia tänään, en tiedä on tämä kyllä vaikeeta..
Ymmärrän että tuntuu pahalta nähdä lapsensa isä ihan muina miehinä kulkemassa . Mutta mieti lapsi joka syntyy on täysin kuin valkoinen kangas. Sinä äitinä maalaat teidän yhteiset muistot ja yhteenkuuluvuuden tunteen. Valmistaudu kuitenkin siihenkin että lapsi tulee perimään miehenkin piireitä myös luonteesta. inhoatko silloin omaa lastasi. ??
Samoin mieti sitäkin jos pidät lapsen sitoudut siihen moneksi vuodeksi. Miten mahdollinen parin etsinnän silloin käy. Miehet kun tahtovat olla helpon elämän etsijöitä ja pienen käärön kanssa elävä äiti ei niitä helpoimpia toiveiden täyttäjiä ole. Kestätkö sen jos miehet väistyvätkin viereltäsi ??
Jos tosiaan asuitte yhdessä ja olitte ihan oikea pari eikä vain tapaileva sinkku pariskunta niin kyllä miehen on jossain vaiheessa tiedettävä että on isä. johan se on lapsen etukin, sitten kun vihastasi vähän irti pääset. Olisihan tuo ihan oikeinkin isin tietää ja uuden vaimokkeen millainen häntä heikki on kyseessä.
abortin.
En voinut ajatella itseäni sen miehen lapsen äidiksi, joka pahoinpiteli vuosia minua. En olisi tosiaan voinut nähdä miehen piirteitä lapsessa, en elää sen tosiasian kanssa, että äijälle totuus olisi jossain vaiheessa kuitenkin paljastunut. Mitä terrorisointia se olisi ollutkaan, sekä minulle, että lapselle.
Olen pahoillani lapsen puolesta, joka oli täysin viaton ratkaisuuni. Olihan lapsi osa minuakin.
Jonkun ajan päästä ns. piuhat laitetaan kiinni ja siten olen sen osan elämästäni päästänyt irti.
Ikinä minusta ei tule äitiä. Surutyö sekin.
Toivon, että ymmärrystä riittää. Tämä oli minun valintani, jonka kanssa joudun elämään loppuelämäni.
Uskon että teit parhaan ratkaisun itsellesi ja teille kaikille. voimia. Äiti voi olla niin monella tapaa ilman synnyttämistä.
Hoida itseäsi . Ja muista katsoa peiliin ja sanoa että rakastat sitä peilikuvaasi. Olet tärkeä ihminen ..
miksi-et-huolehtinut-ehkäisystä
joskus, et ehkäisy oli perheväkivaltatilanteessa katkolla. Taivaan ja ihan oikeasti TAIVAAN lahjana sain synttärilahjaksi lääkäriltäni sterilisaation. Kuitenkin koen, että perheväkivalta on laitonta ja vaarallista. Pidän sterilisaatiota varmaan lopun ikäni, vaikka voi sen PURKAAKIN. Ehkäisyn puutteeseeen oli syynä raha eikä oma saamattomuus... Koskaan ei pitäisi, missään tilanteessa, kyseenalaistaa äitiä lapsineen, se varmaan on hormonikierukan idea, mutta voi hitsi kun se on niin vaativaa...
Ihan kuin perheväkivalta koettaisiin jonkinlaiseksi velvollisuudeksi... Miehen puolelta kyseessä ei tosiaankaan yleensä näin vähillä rahoilla ole robottimainen toiminta, vaan joku aito ja oikea mielenvikaisuus, ehkä lainsäädännöllinenkin kiihkoilu. Raamattu kokonaan unohduksissa tai jotain ----> YRITYSTOIMINTA.... Lapset mielletään alitajuntaisesti ja piilotajuntaisesti velvollisuudeksi, miksi Raamattu ei heitä ole tarkoittanut. Sitten ehkä nk. mies tilanteessa päättää puuttua asiaan ja pahoinpitelee perheensä ja vaimonsa, julkisesti, VALIOTA hakien?
FIl. 1:14-15
Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä.